Kiitos ja hyvästi.

Messenger keskustelusta on poistettu ex-tyttöystäväni viestit. Olis kiva jos joku pystyisi lohduttaan edes vähän.

Voinko soittaa tänään? Tiedät varmaan mistä haluisin puhua. Voin odottaakin, jos et ole kerennyt pohtimaan vielä. Haluatko puhua tässä vai soitanko? Paljon ei ole muuttunut.. mutta vähän kuitenkin..? Mun on tosi vaikea vain luovuttaa, kun oon itse vakuuttunut että asiat voisivat mennä toisinkin. Olin ajattelematon. Mutta olen kyllä oppinut niin paljon virheistäni. Uskon 100% että olisit mun kanssa vielä onnellinen, jos antaisit uuden mahdollisuuden. Tiedän kyllä kuinka vaikeeta se olisi alkuun. En varmasti olisi tässä enää kaiken sen jälkeen mitä kuulin, ellen uskoisi todella mahdollisuuten uudesta alusta! Olisin valmis odottamaan ja etenemään hitaasti. Silti se olisi sen arvoista mun mielestä.Muistele mitä meillä joskus oli! Vaikka siihen menisikin aikaa, ennen kuin pääsisi lähellekään sitä, kannattaisi se silti mun mielestä. Perusluonne voi muuttua..! Tiedän kyllä mikä vaikutti paljon.. En ollut pahemmin innostunut mistään, en ehdottanut mitään tekemistä, en tehnyt "yllätyksiä", en halunnut lähteä minnekään tekemään jotain, jne. jne. Olin tylsä!! Mutta siihen on ollut monta syytä, asiat on toisin nyt! Eron jälkeen yrittäminen on aina väkisin vääntämistä.. silti moni on myös onnistunut siinä. Joo eihän siitä tulisikaan mitään jos joutuisi "esittään" kiinnostunutta. Voisin silti saada uudenlaisen asenteen elämään. Liikunta voisi vaikuttaa paljon, ehkä pystyttäisiin jopa yhdessä liikkumaan. Näin olisi myös "yhteinen" juttu, toisin kuin ennen. Sitä on vaikea tietää varmaksi etukäteen, oltaisiinko samassa urassa.. Haluan vain että uskot.. että olen valmis muuttumaan. En tekisi muutosta vain sen takia, että meillä menisi hyvin taas.. vaan se tekisi mulle muutenkin oikeasti hyvää! Mulla oli raskas vaihe elämässä. Pystyn kyllä parempaan.. Et sä ole mulle mikään palkintoporsas.. Mä haluan itseni takia muuttua, mutta se on tosi vaikeeta yksin. Olin niin sokeasti rakastunut suhun, etten tajunnut että suhteen eteen pitää tehdä töitä. On niin ristiriitainen olo, kun osa mua käskee antaan olla jo ettei tekisi asioista enää monimutkaisempaa ja osa pakottaa "kuunteleen" sydäntä ja taistelemaan.. Mä oon aika huono puhuun tunteista.. voi kun tietäisit kuinka paljon olisin valmis antamaan! Se nyt onkin aika selvää kaiken tämän jälkeen. Ymmärrän täysin, ettet haluisi seurustella mun kanssa, jos olisin samanlainen kuin ennen. Mutta kyse onkin siitä, että olisin valmis antamaan enemmän, paljon enemmän! Jos mulla on helpompaa ja muuttaisin elämäntyyliä, ehkä sitten seurustelu voisi toimia. Hei mä en koskaan vienyt sua syömään.. enkä leffaan.. enkä muutenkaan keksinyt mitään "erikoista".. muuta kuin olla kotona. Jos se muuttuisi, olen varma että asiat voisivat olla ihan toisin. Vielä jos alkaisimme yhdessä harrastaan jotain, sekin tekisi suuren eron. Mutta jos kaiken tämän "purkautumisen" jälkeen et vieläkään usko, että asiat voisivat mennä toisin.. en halua häiritä sua enempää. En ole enää niin tunnepohjalla, että "hajoisin". Halusin silti vielä sanoa, mitä oikeasti ajattelin meistä. Silti en oikein pysty uskomaan ettei sulla olisi yhtään enää uskoa "meistä". Kun vielä viikko takaperin olit valmis katsomaan mitä tulevan pitää.. En odottaisikaan sitä sulta, koska en itsekään pystyisi siihen. Jos tästä vielä selvittäisiin, oltaisiin mun mielestä aika vakaalla pohjalla. Hmm, vähän huonosti ilmaistu. Jos näin pahan alamäen jälkeen selviäisi.. eikö se tarkoittaisi että meillä olisi jotain aitoa ja ainutlaatuista? Kaikki tämä varmasti pyörisi vielä kauan mielessä, mutta pikkuhiljaa - jos asiat olisivat parempaan päin - asiat alkaisivat jäädä pois mielestä. Oikeesti. Se tyttö voisit olla Sinä, jos vain sanoisit "ok, saat uuden mahdollisuuden". Ei ole kyse siitä että haluan vain seurustella. Haluan seurustella SINUN kanssa! Sano vain jos haluat että oikeasti lopetan. Lupaan kyllä arvostaa sun päätöstä. Mutta jos olet vähänkään epävarma.. ehkä kannattaa harkita vielä. En mä huvikseni pystyisi kirjoittaan tuollaista tekstiä.. Oon kyllä niin tosissani kuin vain voin olla.. Joudun menemään hetken päästä nukkumaan. Jätätkö vaikka viestin vielä, vai.. haluatko että odotan vielä.. vai..? No oli kuitenkin välistä elämäni parasta aikaa, kiitos siitä! En jää harmittelemaan tätä sen enempää, surullistahan se tosin on. Arvostan päätöstäsi. Jos haluat joskus vielä jutella, saat muhun yhteyttä kännykällä. Hyvästi "hänen nimensä" ja pidähän itsestäsi huolta! I'll never forget you. Jos jostain syystä vielä muutat mielesi joskus, toivon että uskallat sanoa sen.