Suomalaisia rullaluistelijoita tuntuu vaivaavan 20 - 60 sijoitusten tauti iästä riippumatta. Eri ikäluokkien kesken on myös toinen yhtäläisyys eli kaatumisherkkyys. Taitaa olla niin, kun mennään taitojen rajamailla, niin silloin kopsahtaa helpommin ?
0Äänestä
Jarmo Keravalta
Eiköhän toi kaatuminen ole aika sattumanvaraista, joku siellä potkii jaloille tai osuu kiveen jne.
0Äänestä
on liikkeellä!
Lottanen kaatui, Räsänen kaatui, Ilmavirta kaatui.. Mantiakin kaatui, mutta voitti..
0Äänestä
Arpipolvi
Jarmo Keravalta kirjoitti:
Eiköhän toi kaatuminen ole aika sattumanvaraista, joku siellä potkii jaloille tai osuu kiveen jne.
Suomalaiset eivät myöskään ole tottuneet luistelemaan isossa porukassa, kun kotimaan kilpailuissa on niin vähän väkeä. Kaatumisissa on se huono puoli, että palautuminen hidastuu ja pahasta kaatumisesta jäänee alitajuntaan pelkotila ?
0Äänestä
slim
Arpipolvi kirjoitti:
Suomalaiset eivät myöskään ole tottuneet luistelemaan isossa porukassa, kun kotimaan kilpailuissa on niin vähän väkeä. Kaatumisissa on se huono puoli, että palautuminen hidastuu ja pahasta kaatumisesta jäänee alitajuntaan pelkotila ?
kirjoitan pienen "puolustuksen". Tunnelma k.o. kisoissa on todella hyvä. Tiedän ettei minulla ole mahdollisuuksia kärki porukoihin, mutta silti sinne on mukava mennä, tietysti omalla kustannuksella. On aivan mahtavaa kisata euroopan huippujen mukana. Tein myös oman ennätys aikani. Kaikki me siellä olleet olemme todellakin tottuneet rullaamaan isoissa porukoissa, siitä kaatumiset ei ole kiinni, eikä peloista. Taidosta se ei myöskään ole kiinni. Ollaan täällä Suomessa totuttu kaikenlaisiin vaarallisiin reitteihin. Kyllä masters kisoissa moni muukin (ulkomainen ukko) kaatui, yksi samassa letkassa jossa olin itsekin. Hän vaan kompastui toisen luistelijan jalka kontaktin vuoksi. Reitti oli turvallinen, ei mitään kapeita pyöräteitä, eikä pelkoa autoista eikä muista kulkijoista. Huonoa tuuria se on jos kaatuu, kontakteja ja vähältä piti tilanteita sattuu kaikkialla. Ensi vuonna taas yrittämään parantaa OMAA suoritusta. Rullailu ja kisailu on mahtavaaaa....
0Äänestä
Leenu42
slim kirjoitti:
kirjoitan pienen "puolustuksen". Tunnelma k.o. kisoissa on todella hyvä. Tiedän ettei minulla ole mahdollisuuksia kärki porukoihin, mutta silti sinne on mukava mennä, tietysti omalla kustannuksella. On aivan mahtavaa kisata euroopan huippujen mukana. Tein myös oman ennätys aikani. Kaikki me siellä olleet olemme todellakin tottuneet rullaamaan isoissa porukoissa, siitä kaatumiset ei ole kiinni, eikä peloista. Taidosta se ei myöskään ole kiinni. Ollaan täällä Suomessa totuttu kaikenlaisiin vaarallisiin reitteihin. Kyllä masters kisoissa moni muukin (ulkomainen ukko) kaatui, yksi samassa letkassa jossa olin itsekin. Hän vaan kompastui toisen luistelijan jalka kontaktin vuoksi. Reitti oli turvallinen, ei mitään kapeita pyöräteitä, eikä pelkoa autoista eikä muista kulkijoista. Huonoa tuuria se on jos kaatuu, kontakteja ja vähältä piti tilanteita sattuu kaikkialla. Ensi vuonna taas yrittämään parantaa OMAA suoritusta. Rullailu ja kisailu on mahtavaaaa....
Luisteluliiton sivuilta yritin etsiä infoa mutta en löytänyt. Onko naistenkin matka aina maraton ?
0Äänestä
inlineveteraani
Leenu42 kirjoitti:
Luisteluliiton sivuilta yritin etsiä infoa mutta en löytänyt. Onko naistenkin matka aina maraton ?
Naisilla on sama matka kuin miehillä. FIRSin sivuilla ja Bontin (international) keskustelupalstalla ainakin on jotain asiasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Suomalaisia rullaluistelijoita tuntuu vaivaavan 20 - 60 sijoitusten tauti iästä riippumatta. Eri ikäluokkien kesken on myös toinen yhtäläisyys eli kaatumisherkkyys. Taitaa olla niin, kun mennään taitojen rajamailla, niin silloin kopsahtaa helpommin ?
Eiköhän toi kaatuminen ole aika sattumanvaraista, joku siellä potkii jaloille tai osuu kiveen jne.
Lottanen kaatui, Räsänen kaatui, Ilmavirta kaatui.. Mantiakin kaatui, mutta voitti..
Suomalaiset eivät myöskään ole tottuneet luistelemaan isossa porukassa, kun kotimaan kilpailuissa on niin vähän väkeä. Kaatumisissa on se huono puoli, että palautuminen hidastuu ja pahasta kaatumisesta jäänee alitajuntaan pelkotila ?
kirjoitan pienen "puolustuksen". Tunnelma k.o. kisoissa on todella hyvä. Tiedän ettei minulla ole mahdollisuuksia kärki porukoihin, mutta silti sinne on mukava mennä, tietysti omalla kustannuksella. On aivan mahtavaa kisata euroopan huippujen mukana. Tein myös oman ennätys aikani. Kaikki me siellä olleet olemme todellakin tottuneet rullaamaan isoissa porukoissa, siitä kaatumiset ei ole kiinni, eikä peloista. Taidosta se ei myöskään ole kiinni. Ollaan täällä Suomessa totuttu kaikenlaisiin vaarallisiin reitteihin. Kyllä masters kisoissa moni muukin (ulkomainen ukko) kaatui, yksi samassa letkassa jossa olin itsekin. Hän vaan kompastui toisen luistelijan jalka kontaktin vuoksi. Reitti oli turvallinen, ei mitään kapeita pyöräteitä, eikä pelkoa autoista eikä muista kulkijoista. Huonoa tuuria se on jos kaatuu, kontakteja ja vähältä piti tilanteita sattuu kaikkialla. Ensi vuonna taas yrittämään parantaa OMAA suoritusta. Rullailu ja kisailu on mahtavaaaa....
Luisteluliiton sivuilta yritin etsiä infoa mutta en löytänyt. Onko naistenkin matka aina maraton ?
Naisilla on sama matka kuin miehillä. FIRSin sivuilla ja Bontin (international) keskustelupalstalla ainakin on jotain asiasta.