Hyvä vaimo? Hyvä ylkä?

huumorintajuinen, rehellinen, tekee puolet kotitöistä oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti, pidempi kuin minä, suunnilleen samanikäinen, olisi töissä, haluaisi lapsen, jutteleva, ei turhan tarkka pilkunviilaaja, hulluna minuun, halaa kerran päivässä minua, mies :-), jaa'a siinäpä alkajaisiksi.

Semmonen joka tekisi kaikki kotityöt, ei nalkkuttaisi ja valittaisi yhtään mistään, olisi aina valmis seksiin, katselisi kanssani pornoa, muistaisi aina ostaa jääkaappiin kaljaa, makkaraa yms., sen kanssa voisi keskustella autoista, naisista, formuloista ja lätkästä ja futiksesta ja hän myös katsoisi niitä, kävisi töissä ja tienaisi yhtä paljon kuin minä.

Ja tietysti olisi huumorintajuinen, luotettava, todella kaunis ja pitäisi huolta myös ulkonäöstään kaikin keinoin, ettei pullistu/rumistu yhteiselon aikana. Ja hänen kanssaan pitäisi pystyä yhdessä harrastamaan kaikenlaista, kuten liikuntaa ja kalastusta. Tuommoisen kanssa arki sujuisi hyvin enkä varmasti haluisi erota =).

Liian moni pilaa parisuhteensa tietämättään ajattelemalla "mitä hän ei tiedä, se ei häntä loukkaa".
Yllättävän usein vaan käykin niin että toinen jostain saa tietää ja oireilee sitten ottamalla etäisyyttä toiseen.
Omassa suhteessani kyse ei ole ollut edes pettämisestä, vaan pikku-asioista joita mieheni on tarkoituksellisesti jättänyt kertomatta minulle muka "suojellakseen" minua.
Olen niiden takia menettänyt luottamukseni häneen ja mietin aina, miten helposti hän minulle osaa valehdella, miten siis voin ikinä luottaa häneen?
Hän itse vain ajattelee minussa olevan vikaa, kun en halua seksiä yms.
Suhteessa on luottamus kaikki kaikessa ja on typerää ja lapsellista salata asioita toiselta, kuvitellen ettei hän kuitenkaan tyhmänä mitään aavista.
Epärehellisyyden haistaa jo ilmasta ja valheilla todella on lyhyet jäljet.
Suhteessa on hyvä olla vain, jos toiseen voi luottaa ja hänet on havainnut luottamuksen arvoiseksi.