Ennen lapsia meidän parisuhde oli mukavaa ja viihdyimme hyvin yhdessä,jopa ensimmäiset lapsen jälkeen kaikki oli mukavasti pitkän aikaan. Mieheni serkku asuu noin 350km päässä meistä ja heillä on ollut aina tapana juopotella kaksi päivää preäkkäin jonka jälkeen mieheni serkku lähtee takisin kotiinsa. Koskaan en ole lasten synnyttyä oikeen tykännyt kun eivät osaa olla ihmisiksi eikä koskaa tämä tapahdu ilman että tappelen mieheni kans. En tiedä mistä se johtuu mutta kun en voi oikeen sulattaa että kun luvataan jotain ja ei pidetä ollenkaan sovitusta kiinni kun sovitaan että tullaan vaikka päiväs aikaan takaisin kotiin ja loppu totuus on että tullaan vasta illalla. Usein tuntuu että en todellakaan jaksa ja pää räjähtää. Kotona istun ja odotan joskus jopa ikkunasta katson että koska mieheni tulee. Onko tämä jonkunlaista mustasukkaisuutta vai mitä?? ja mitä pitäsisi tehdä oma pää on jo niin hajalla että en tiedä enään itekkään. oisiko vain parempi erota vai jatkaa mutta tätä tulee olemaan samaa paskaa jatkossakin. olemme ollut yhdessä kolmisen vuotta kuitenkin ja lapsemme ovat kuiten aika pieniä nurempi 2,5 kk ja vanhempi 1v 10kk.
mustasukkaisuutta vai mitä?????
äippä20
82104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Mieheni serkku asuu noin 350km päässä meistä ja heillä on ollut aina tapana juopotella kaksi päivää preäkkäin jonka jälkeen mieheni serkku lähtee takisin kotiinsa."
Ai jo ennen lapsia oli tapana tehdä noin? Hmm...
juu aina jo ennen lapsia...parin kolmen kuukauden välein näin.
muuttunut .Ymmärrän ettet sulata noita ryyppäämisiä.
Yritä saada miehesi myös ymmärtämään että teillä on nyt kaksi pientä lasta eikä tommonen ryyppääminen käy enää .
Eikö miehesi serkkunsa kanssa voisi keksiä muuta yhteistä tekemistä .
Serkulla ei ilmeisesti ole vaimoa eikä lapsia ? Tuskin tilanne aina tulee jatkumaan samalla tavalla.
Kerro miehellesi sama kuin täällä ...että jopa eroa mietit kun koet ryyppyreissut niin raskaina .
eipä ole serkulla lapsia tyttöystävä kyllä on en sit tiedä mitä se ajattelee siellä päässä miehensä tekemisistä. Olen sanonut sille että ei homma voi jatkua tälläisena ja aina sama vastaus ei niin mut mut...aina jotain "ei se nyt pari päivää luulis haittaavan" olen sanonut että olisiko se lasten kans ja sulattaisi jos lasten äiti tekisi samoin ja vastaa vain että "no ei" aika nyt näyttää täs lähiaikoina mitä tässä nyt tehdään..
Jos jo alunperin tiesit, miten miesystäväsi käyttäytyy, on muistettava, ettei häntä lapsienkaan saannin jälkeen pysty muuttamaan. Olette kuitenkin suhteellisen vähän aikaa olleet yhdesä ja lapset tehneet nopeasti tutustuttuanne. Itse 4 ja 1, 5 vuotiaan äitinä nämä totuudet sinulle sanon. Jos ei kestä on lapsienkin kannalta parempi erota. Aika kasvattaa, mutta ei poista kärsimyksen aiheuttajaa
"viettänyt nuoruutta " ja muuttanut käyttäytymistään lasten synnyttyä .Olettaa voi siis että myös mies tekisi näin .
Kyllä ihmiset kasvavat ja muuttuvat iän myötä ja tuokin mies hyvinkin saattaa lopettaa ryyppäämisen .
Kannattaa puhua myös serkun kanssa .
No huh huh, meinaatko, että ihminen ei pystyisi muuttumaan/kehittymään aikuisiällä? Lapsen saaminen on juuri sellainen paikka, jolloin tätä muuttumista on välttämätöntä tapahtua, muuten varmaan puolet lapsista kuolisi alle 1-vuotiaana.
Jos pariskunnalla ei ole lapsia, on vain heidän keskinäinen asiansa, vaikka toinen/molemmat juoksisivat yökaudet ties missä. Mutta kun niitä lapsia tulee, on muistettava, että niistä täytyy myös pitää huolta ja että lapset eivät pärjää yksinään. Näin ollen niin miesten kuin naisten on muututtava, ja opeteltava huomioimaan ensin ne lapse ja sitten vasta omat menohalut.
varmaan vähän mukana mustasukkasuuttakin kun toinen noin vaan laittaa ranttaliksi,mut äiti ei sitä voi tehä kun aina vastuu painaa.Meillä on 3 lasta ja mies ei ennemmin ryypänny ollenkaa,se olkoi vasta kun toinen oli yli vuoden.Välillä niitä ryyppyreissuja on kestäny se vkl putkeen eikä mitää tietoa mis painelee.Sit ku fysiikka ei kestä ja työpäivä lähenee,nii palaa kotii.(tiän kuitenki ettei naiset kuviois onneks).Välillä on pitempään ryyppäämättä,sit taas täytyy päästä irrotteleen.Alkuun mul oli kauhee mustasukkasuus miehen vapautta kohtaan ja viime kesästä oon sillon tällön lähteny itekin kun on lapsilla hoitaja.Se mustasukkasuus helpotti mut niillä reissuilla myös totesin et ei mun paikka oo siellä.Kun yhes mentiin,ni kamala kattoo ku toine umpikännis ja sit seuraavana päivänä on vaa ite jaksettava lasten kaa.En tiä kuinka nää reissut loppuis kokonaan,vähenty roimasti ku olin järkkäämäs muuttoa lasten kaa.Parisuhde muuten voi hyvin,mut en kans tahdo kestää niitä ryyppyreissuja.
Ja miehen pitää lapsia ja vaimoa sen verran kunnioittaa ettei sekota normaali perherytmiä minkää serkkunsa kaa.Meil ukko on reissulla siihen asti kun se pullo on kädes.Kotii palaa suht selvänä ja ei ota sitä pulloa alkujaankaa lasten nähden.Se sullakin on täys oikeus vaatia!