Mitä mieltä olette? Pitäisikö minun aivan suosiolla pysytellä kaukana naisista ihan oman ja muidenkin hyvinvoinnin kannalta? Nimittäin, tiedän että jos minulla olisi suhde niin todennäköisesti olisin väkivaltainen ja sairaalloisen mustasukkainen, toisin sanoen luonnevikainen kusipää joka tulisi jättää. En ole koskaan ollut väkivaltainen mutta sen verran oman pääkoppani sisällön tunnen että tiedän että jos minulla olisi nainen niin kyttäisin sen joka askelta ja todennäköisesti kohtelisin häntä hyvin huonosti.
Joten sanokaa nyt minulle, että tee mitä tahansa muuta mutta pysyttele naisista kaukana. Itse ainakin olen tuota mieltä.
Joten sanokaa nyt minulle, että tee mitä tahansa muuta mutta pysyttele naisista kaukana. Itse ainakin olen tuota mieltä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
neljän seinän sisällä.
ensin ja puhut siellä ajatuksistasi, voi sinustakin vielä ihminen tulla. Voit oppia ratkaisemaan ongelmatilanteet puhumalla.
Älä yritä suhdetta ennen kuin olet selvittänyt omat ongelmasi.
Pysy vaan kaukana jos et voi hillitä itseäs,on nimittäin kokemusta noist mustasukkasista ja väkivaltasista kundikavereista ollu.Eivät ääliöt ees osaa myöntää ongelmaansa ja hakea apua.
...on ainut vaihtoehto Sinulle. Mutta olet jo ottanut suuren askeleen myöntäessäsi asian itsellesi, ja tavallaan myös näin "julkisesti".
Isäni oli sairaaloisen mustasukkainen ja väkivaltainen äidilleni, ja sitten vielä itse seurustelin samanlaisen hirviön kanssa. olin valmis jatkamaan suhdetta jos ko. henkilö olisi hommannut itsellensä ammattiapua, mutta ei kyennyt myöntämään heikkouttansa.
Olisitko sinä valmis hakemaan apua ongelmaasi? eikö se häiritse elämääsi muutoin?
Tänään luin ilmaisjakelulehdestä kuinka joku mies oli raskaana olevaa avovaimoansa pahoinpidellyt niin pahasti että taisi tulla keskenmeno ja äijälle linnareissu. Tuli tosiaankin mieleen että mikä ihmeen sontaläjä tuollaista pystyy tekemään. Toisaalta en ole omasta tapauksestani varma että en itse noin koskaan tekisi. Sehän tässä niin kamalaa onkin.
En minä mitään terapiaa ole ajatellutkaan. Minä vaan pysyttelen erossa naisista. Minä koen että en ole naisten rakkauden arvoinen ihminen.
En voinut välttyä lukemasta samaa uutista.
Mistä ongelmasi johtuu? Pyritkö muutoin kontrolloimaan elämääsi liittyviä asioita? Oletko ollut seurustelusuhteessa?
Tietysti vaihtoehtona on elää lopun elämäänsä ilman kumppania, mutta en usko että se on se helpompi tie.
En usko että minulla tulee koskaan olemaan kumppania. En koe olevani sen arvoinen ihminen ja sen valossa mitä sanoin itsestäni niin varmasti olet samaa mieltä kanssani.
Ei se kumppanitta eläminen helppoa varmaan ole mutta kaikkeen tottuu.
...olet ilmeisesti. ja niin käsittämätöntä kuin se onkin niin tunnut jo tietävän kaiken kaikesta, ja ettei mikään auta vaikka et ole edes yrittänyt.
mutta se on totta että kaikkeen tottuu. oman rakkaan nyrkkiinkin tottuu liian monet.
Jos sinä olet kokenut väkivaltaisen suhteen niin mikä motiivi sinulla on houkutella ketään väkivaltaista miestä menemään terapiaan? Siis, eikö sinulle nimenomaan sopisi parhaiten se, että kaltaiseni mies nimenomaan pysyttelee niin kaukana naisista kuin vain mahdollista?
Kaikkeen todellakin tottuu ja se on ihme miten huonoistakin asioista tulee normaaleja jos ei vaihtoehtoa ole.
AIVAN. kun kerran itse on elänyt väkivaltaisessa parisuhteessa niin eikö se ole itsestäänselvyys että ehdottaa terapiaa.
Ei kai kyse ole nyt siitä mikä minulle sopisi, vaan vastaan tässä koko ajan sinun alkuperäiseen kysymykseen. Kertauksen ja selvennyksen vuoksi: vastaus on siis se, että hommaa itsellen apua ja katsoo olisiko siitä kenties apua.
Totta kai minä pystyn lupaamaan että en ole väkivaltainen ketään naista kohtaan jos pysyttelen naisista tyystin erossa. Siis, minulla on vakituinen seksisuhde mutta se on pelkkä seksisuhde, enkä minä häntä kohtaan ole väkivaltainen enkä mustasukkainen.
Mutta mitään muunlaista suhdetta en uskalla edes ajatella.
Olet siis päättänyt pysyä naisista erossa, koska et koe olevasi rakkauden arvoinen ja pelkäät käyttäväsi väkivaltaa rakastettuasi kohtaan. Kerrot kuitenkin, että sinulla on seksisuhde, joten oletettavasti olet aika läheisessäkin suhteessa naisen kanssa ja säännöllisesti hänen kanssaan tekemisissä. Se siis toimii? Entäpä jos suhde, jota kutsut pelkäksi seksisuhteeksi, onkin ihan oikea ihmissuhde tai jopa rakkaussuhde. Missä raja kulkee? En muuten usko, että on olemassa pelkkiä seksisuhteita. Useimmiten siinä toisella osapuolella on suuria tunteita mukana.
Se on pelkkä seksisuhde, ei mitään muuta. Minulle nykyjärjestely toimii, toivottavasti pysyy mahdollisimman kauan aikaa.
Jonkinlaisen balanssin olen löytänyt asian suhteen. Koskaan minulla ei varsinaista suhdetta tule olemaan ja se on minulle täysin oikein, en sellaista ansaitse. Sitä paitsi, en nyt itsekään ihan kenen tahansa kanssa edes haluaisi.
Tasapainon? tarkoittanee sitä, että visusti varot antamasta itsestäsi muuta kuin... siis todellakin vain seksiä. Mietin vaan, että jos välillänne on kosketusta yms. hellyyttä, juttelua, tapaamisista sopimista, niin kovasti se oikealta suhteelta kuulostaa. Mutta jos haluat kutsua suhdetta pelkäksi seksisuhteeksi, jätät tilanteen avoimeksi ja et siis mitenkään sitoudu. Mahtaako tämä seksikumppanisi olla niitä naisia, jotka jo kategorisesti ovat sinulle mahdottomuus eli yh tai sinua vanhempi?
Toivon, että en vaikuta tuomitsevalta tms. Jostain syystä (?) tilanteesi ja se miten sitä olet kuvaillut mietityttää...En ajattele ihmissuhteista niin, että olisi vain yksi oikea tapaa elää.
Minulle asia on just näin hyvä. Toivottavasti toisellekin osapuolelle. Nimittäin hän on varattu mutta mies on paljon matkoilla.
Minkä takia sinulla on tarve kyseenalaistaa minun tekemisiäni? Minulla ei koskaan tule olemaan mitään perinteistä parisuhdetta koska en sellaista ansaitse enkä useimpien ihmisten kanssa edes halua.
Etkö sinä lukenut noita ensimmäisiä kommenttejani, että jos minulla olisi suhde niin olisin väkivaltainen ja mustasukkainen? Eikö minun kaltaiseni miehen nimenomaan kannata pysyä niin kaukan amistään parisuhteista kuin olla ja voi?
Edelliseen vielä sen verran, että minulle riittää pelkkäseksi. Minusta on elämäni varrella muodostunut jääkaappi, jolla ei mitään tunteita ole olemassakaan. Siis, minkäänlaista hellyyttä en kaipaa koska en sellaista koskaan ole saanut ja olen siinä suhteessa kohtaloni ansainnut.
Minulle riittää pelkkä panosuhde, minun kohdallani ei enempää voi toivoakaan. Jos tuntisit minut niin olisit kanssani ihan samaa mieltä.
En todellakaan halua enkä tunne minkäänlaista tarvetta kyseenalaistaa elämäntapaasi! Anteeksi, jos sait sellaisen (väärän) käsityksen.
Olen lukenut tarkkaankin kirjoituksesi, joten tiedän, mitä ajattelet omasta käyttäytymisestäsi mahdollista rakastettuasi kohtaan. Olet kuitenkin suhteessa, vaikkakin vain panosuhteessa, naiseen. Sain sellaisen kuvan, että et ole tuntenut tarvetta olla mustasukkainen tai väkivaltainen. Mutta tunteethan suhteestasi puuttuvat, niinkö?
Sori, kyllä minä ymmärrän että sinä yrität vain olla avulias ja ystävällinen.
Minun kohdallani asiat ovat vain loksahtaneet nykyisiin uomiinsa. Toivon, että nykytilanne jatkuisi mahdollisimman pitkään vaikka ymmärrän kyllä itsekin, että eihän moinen ole ikuisesti mahdollista. Kuitenkin, viime aikoina minua ei ole edes mitenkään pahasti ahdistanut, välillä olen todella ahdistunut ihminen, joten nyt on hyvä vaihe menossa.
Se on kuitenkin varma asia, että minulla ei koskaan tässä elämässä tule olemaan mitään varsinaista parisuhdetta. Ei ikinä! En koe olevani moisen arvoinen ja asiaan liittyy muitakin tekijöitä, joita en ole kertonut enkä aio kertoakaan mutta sanottakoon näin on sittenkin parempi.
Sitä paitsi, suurimman osan ajastani olen ihan ok, välillä vaan tulee näitä masennuspuuskia ja onneksi on olemassa näitä palstoja, joilla voi mieltänsä purkaa ilman että tarvii omaa naamaansa häpäistä. Siis, tarkoitan, että en todellakaan näistä asioista kenenkään kanssa puhu.
Ei ollut tarkoitukseni edes olla mitenkään erityisen ystävällinen:)... Kykenet pohdiskelemaan asioita ja pohdiskelusta minä pidän. Herätät uteliaisuuteni.
Mutta: Valoa elämääsi ja mukavaa alkavaa viikkoa!