Olen tavannut kivan tytön. Ollaan oltu jonkin aikaa kimpassa. Muuten asiat on hyvin mutta hän on vanhemmissaan kiinni 100%
Keskustelumme menee aina hänen perheeseen ja siihen kuinka kivaa olla kotona.
Sinne hän haluaakin mennä aina kun on vapaa-aikaa.
Asia on mennyt todella pitkälle ja hän on todella kriittinen mikäli otan asiaa puheeksi. Hän puhuu joka päivä pitkiä puheluita kotipuoleensa ja viikonlopun koittaessa on pakko päästä kotona käymään.
Minulla ei ole asiaa sinänsä mitään vastaan mutta...En halua seurustella hänen vanhempieen ja perheen kanssa vaan hänen itsensä kanssa. Mielestäni meillä kuuluisi olla oma itsenäinen elämä vaikka toki molempien perheet kuuluu siihen myös. Painoarvot ovat vaan mielestäni pielessä.
Kertokaa ihmiset oletteko kohdanneet vastaavanlaista ja miten asiassa olette edenneet ?
En haluaisi lopettaa suhdetta mokoman asian vuoksi vaan saada hänet ymmärtämään asiaa omasta näkövinkkelistä.
Kiitos vatanneille ja hyvää kesää kaikille.
Keskustelumme menee aina hänen perheeseen ja siihen kuinka kivaa olla kotona.
Sinne hän haluaakin mennä aina kun on vapaa-aikaa.
Asia on mennyt todella pitkälle ja hän on todella kriittinen mikäli otan asiaa puheeksi. Hän puhuu joka päivä pitkiä puheluita kotipuoleensa ja viikonlopun koittaessa on pakko päästä kotona käymään.
Minulla ei ole asiaa sinänsä mitään vastaan mutta...En halua seurustella hänen vanhempieen ja perheen kanssa vaan hänen itsensä kanssa. Mielestäni meillä kuuluisi olla oma itsenäinen elämä vaikka toki molempien perheet kuuluu siihen myös. Painoarvot ovat vaan mielestäni pielessä.
Kertokaa ihmiset oletteko kohdanneet vastaavanlaista ja miten asiassa olette edenneet ?
En haluaisi lopettaa suhdetta mokoman asian vuoksi vaan saada hänet ymmärtämään asiaa omasta näkövinkkelistä.
Kiitos vatanneille ja hyvää kesää kaikille.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Miksi ihmeessä sinua tuollainen asia haittaa? Jos hän on muuten sinulle rakas, niin älä suotta tuollaisella asialla päätäsi rassaa ja häntäkään. Anna hänen pitää yhteyttä rakkaisiin vanhempiinsa.
Totta helvetissä tuollainen pitää haitata. Jos nainen haluaa viettää vapaa-aikansa mieluummin perheensä kuin poikakaverinsa kanssa, niin jotain on pahasti pielessä. Kyllä siinä silloin poikakaveri jää kakkoseksi ja hänen on syytä olla hyvin huolissaan. Ei tuollaiselle pohjalle voi mitään suhdetta rakentaa.
vastauksesi kuvastaa ihan selvästi että olet naispuolinen. Jos aloittaja olisi nainen ja hän kirjoittaisi tänne että miespuolinen soitta päivittäin kotiinsa , käy joka viikonloppu kotona yms. pitää siis jatkuvasti yhteyttä kotiinsa ja sukuunsa olisi vastauksesi. Jätä se on riippuvainen äidistään/isästään ei osaa itsenäistyä yms. Mutta kun on kyseessä nainen ei muka ongelma, vaikka todellisuudessa on ja varsinkin jos mies jo seurusteluvaiheessa asian huomaa. Asia vain kärjistyy suhteen edetessä ja mahdollisesti myöhemmin lasten synnyttyä, joilloin naisen vanhempien asema vain korostuu - kiitos nuoren äidin/vaimon, joka siinä vaiheessa yleensä lopullisesti sulkee miehen suvun ulkopuolelle. Eikä miehen auta kuin hyväksyä tilanne jos edes itse haluaa olla lapsensa elämässä muuten kuin rahoittajana.
Lue näitä keskusteluja niin huomaat että mitä mieltä nämä nuoret naiset ja äidit on kummankin suvusta, ja jos asia on jo seurustellessa tuo niin mitä myöhemmin , ota asia puheeksi ja katso korjaantuuko tilanne.
jos tuo perhe olisikin miehen perhe, neuvot olisivat aivan toista luokkaa.
Millaista elämää me vietämme. Mistään muusta ei tyyliin puhuta kuin perheestä ja kokoajan jauhetaan kuinka hieno perhe hänellä on ja kuinka on kokoajan ikävä isää ja äitiä ja pitäisi päästä heidän luokseen.
Minkähän ikäinen tämä neitokainen on?
Hänen itsenäistymisensä on vielä kesken. Ja voi olla, että tytön perheessä on joku joka tarkoituksella sitoo. Ei halua "päästää" tyttärestä irti.
Äiti?
Ei kannata hätiköidä. Mitä enemmän yrität ystävääsi irroittaa perheestään, sitä enemmän hän siihen takertuu.
Anna ajan kulua. Yritä hyväksyä, että nyt on näin, mutta vuoden päästä voi olla toisin.
Et voi muuttaa toista ihmistä, etkä nopeuttaa hänen itsenäistymisprosessiaan.
On vain kyse, miten sinä kestät. Jos et kestä, on pantava hynttyyt erilleen.
Ei kai sinun ole pakko mennä tytön kotiin? Voithan tehdä kompromissia.
Tyttö menköön kotiinsa, sinä pidät omaa lomaa, eli vapaata sillä aikaa. Käytä tuo vapaus hyväksesi. Etsi harrastus, tapaa kavereita jne.
Joku voi jopa kadehtia sellaista tilaisuutta oman ajan vietosta.
Kuulostaa siltä ettei tyttöystäväsi ole vielä itsenäistynyt. Kuinkahan vanha hän on? On vaikea ajatella tulevaisuutta ihmisen kanssa, joka on riippuvainen, tässä tapauksessa ilmeisesti vanhemmistaan. Jospa vanhemmat eivät ole koskaan kannustaneet tyttöä itsenäisyyteen. Jos, ja kun hän irtautuu vanhemmistaan, tuleeko hänestä sitten sinusta riippuvainen? Ehkä tytön pitäisi opetella itsenäiseksi, ja sinun pitäisi antaa hänelle tilaa, ennen kuin seurustelunne on kovin vakavalla tasolla? Helppo ei ole ulkopuolisen neuvoa, varsinkin kun tunteet ei ole itsellä mukana, ja toiseksi kun ei tiedä tytön taustoja. Annanpa kuitenkin pohtimisen aihetta.Hyvää kesän jatkoa !sinulle.
Tytön ikää minäkin mietiskelin, onko paljon yli 18 v.?
Ex-mieheni vastaa hyvin kuvaustasi tyttöystävästäsi. Tapasimme kun mies oli 23 v. Mies on nyt 45 v. Hän puhuu jatkuvasti lapsuudestaan ja tapahtumista silloin, kun minusta voisi vieraiden kanssa iltaa viettäessä puhua muustakin. Äitinsä kanssa miehellä on yhteisiä asioita enemmän kuin oli koskaan perheensä kanssa 20-vuotisella taipaleella.
Jos lapsen ja vanhempien välinen suhde ei ota kehittyäkseen, siihen on aika paha mennä kenenkään väliin. Painoarvot vaativat muuttuakseen melkoisen muutoksen jossain muualla.
En sanoisi, etteikö tyttöystäväsi sinusta välittäisi tarpeeksi, mutta mahtaako sinusta tai kenestäkään muustakaan miehestä tulla hänelle koskaan ykköstä siinä mielessä kuin sen rakkaan pitäisi olla? Minä olen ainakin huomannut elämäni aikana, että kyllä teot ja tunteet käyvät käsi kädessä; kun toisesta välittää, se näkyy myös tekemisen tasolla. Minun ex-mieheni äänesti ainakin jaloillaan ja niin tein sitten lopulta minäkin - vain miehen ja hänen äitinsä suhteen vuoksi, sillä se suhde esti miehen ja vaimon välistä suhdetta ja sitoutumista syntymästä.
Seurustelin lukiosta lähtien Äidin Pojan kanssa seitsemän vuotta. Sitten tajusin, ettei minua siinä symbioosissa tarvittu. Onneksi... Nyt olemme lähempänä viittäkymmentä ja poika elää edelleen äitinsä tahdissa, vaikka oma perhe hänelläkin on. Kun tapasin hänet sattumalta pari vuotta sitten viimeksi, minulle kerrottiin taas äidin voinnista ja vaivoista kaikki, ei esim. omista lapsista.
Kyllä se niin taitaa olla, että joidenkin mukana joutuu naimaan koko suvun.
Kiinnitin huomiota näihin kohtiin:
"eivät ole painoarvot kohdallaan" ja "kiva mennä kotiin"
Nyt olisi ihan välttämätöntä tietää kirjoittajan ja hänen tyttöystävänsä ikä. Ja muukin tausta: onko jompikumpi hiljakkoin eronnut avoliitosta tms.
Toiseksi ottaisin mietittäväksi, mikä kotipuolessa lopulta vetää tyttöä/naista. Eihän se välttämättä ole kiinnipitävä äiti. Mieleeni tuli heti ap:n viestin luettuani ihan muita mahdollisuuksia.
Mutta ilmeistä on, ettei ketjun avaajan ja tytön suhde ole yksiselitteisen hurmaantunut suhde. Yksipuolista ihastumista, josta toinen kiemurtelee irti? Kiemurrellessaan ei oikein tiedä, miten sen tekisi loukkaamatta.
Kenties jokin vetää tähän uuteen (?) poikaystäväänkin, mutta ... Ehkä tyttöä on joku loukannut kipeästi, mutta asiaa ei ole vielä aiheellista paljastaa. Voi voi, motiiveja suorastaan tulvii mieleeni.
Itse seurustelin vastaavanlaisen naisen kanssa. Oli tosi kiinni vanhemmissaan, kaikki vapaa aika kului perheen seurassaa. Tämä neitokainen oli 30v.
Kiitos kaikille vastanneille. Enpä huomannut ikää kertoa... sori vaan..
Olaan molemmat kohta 30 v.
Tuota itsenäistymistä olen ajatellut itsekkin tässä tapauksessa. Mielestäni tuo on jonkin addiktio tai riippuvuus. Hän itse väittää että perhe ei ole ikinä vaikuttanut hänen itsenäistymiseen. Hänen kotinsa on noin 150 kilometrin päässä missä asustelemme. Vanhemmat oli aikanaan sitä mieltä että "onko sinun pakko muuttaa noin kauas kotoa"....
Hän on asunut pois kotoa jo todella pitkän aikaa.
Huh huh sanon minä. Asiasta kun ei voi rakentavasti hänen kanssaan keskustella vaan hän fanaattisesti alkaa puolustamaan ko. asiaa ja on todella kriittinen mikäli otan asian puheeksi.
Lisää näkemyksiä / mielipiteitä... kiitos kaikille.
Jätitkö hänet asian vuoksi ?
Miten tulit seurusteluaikana asian kanssa toimeen ?
Haittasiko ?
Vaikuttaa aika oudolta. Irrottautuminen omista vanhemmista ei ole onnistunut rakentavalla tavalla. Tätä tapahtuu. Ja koska naisesi on jo kolmekymppinen, on todennäköistä, että tämä symbioosi vanhempien/äidin suhteen tulee jatkumaan aina siihen saakka, kun äidistä aika jättää. Se ei ole harvinaista.
Koeta sitä, mitä tuolla edellä ehdotettiin: Älä lähde hänen mukaansa. Siinä sitten ajan kanssa näet, että kumpi on tärkeämpi: sinä vai äiti/isä? Jos homma jatkuu samanlaisena, että tule milloinkaan saamaan hänestä tasavertaista kumppania itsellesi. Siihen suuntaan viittaa vahvasti myös tuo hänen kyvyttmyytensä keskustella asiasta!
Onko tämä nainen asunut yksikseen; kuinka pitkiä aikoja? Asutteko nyt yhdessä?
Olen törmännyt tähän äidissä kiinni riippumiseen omassa avioliitossani. Myös mies voi olla täydellisen riipuvainen äidistään. Olemme nyt vähän yli viisikymppisiä, ja mieheni roikkui kiinni äidissään 46-vuotiaaksi! Sitten tulikin täydellinen välirikko, kun mieheni ei enää noudattanutkaan äitinsä kaikkia vaatimuksia, vaan ymmärsi vihdoin laittaa rajoja äidilleen.
Mutta olen koko avioliittoni ajan (20 vuotta)
tuntenut olevani naimisissa myös mieheni lapsuudenperheen kanssa eli miehen äiti ja miehen
sisarukset. Mieheni ei ole osannut itsenäistyä
heistä, vaan puolustaa heitä ja tekee palveluksia heille heti, kun käsky käy. Itse olen kyllästynyt
tällaiseen ja elän omaa elämääni.Minä kuulemma rajoitan hänen kanssakäymistään hänen sukulais-
tensa kanssa!
Pahin esimerkki äitiriippuvuudesta on mieheni sisar, joka on yli nelikymppinen perheellinen nainen ja hyppää äitinsä luona vähintään joka toinen päivä.Hänen mielestään myös äidin luona on niin kivaa.En ole koskaan ymmärtänyt, miksi aikuinen nainen roikkuu äidissään ja palvelee häntä.Eikö oma itsenäinen perhe-elämä ole tärkeämpää kuin oman äidin palveleminen?
Olipa syvä ja pitkä vuodatus minulta!Tämä asia on
koskettaa minua niin läheltä, että "avauduin" ehkä
liian pitkäsanaisesti. Toivottavasti jaksoit lukea
tämän. Ymmärrän hyvin,miltä sinusta tuntuu, kun pohdit tyttöystävääsi.Tsemppiä!
Moi ja kiitos viestistäsi.
En tarkkaan tiedän milloin muutti kotoa pois. On kumminkin asunut pitkän aikaa ex miehensä kanssa ja nyt yksin jonkin aikaa. Emme asu yhdessä. Olemme vasta tavanneet.
Perhe ei kuulemma ole vaikuttanut entisissä suhteissa. Ihmettelen vaan kuka haluaa viettää elämänsä anoppilassa ????
No meitä on moneen junaan
Moi kiitos vastauksestasi.
Jaksoin todellakin lukea.
Vaihtaisin mielelläni ajatuksia asiasta kanssasi.
Onko messengeri osoitetta ?
Minun tapauksessani on kyse narsismin eri muodoista
mieheni perheessä.Siksi olen tullut varovaiseksi,
koska narsistit kieltävät kaiken negatiivisen itseensä kohdistuvan kritiikin.Eikä siinä kaikki,
narsistit pystyvät myös kylmästi kostamaan, jos heistä puhutaan negatiivista.
Haluaisin kyllä vaihtaa ajatuksia kanssasi,mutta
minusta on tullut ylivarovainen.Huokaus...
Voisitko sittenkin vaihtaa ajatuksia sähköpostin kautta? Osoitteeni on: [email protected].
vaikka kuinka paljon. Kiitä onneasi, että tajusit lähteä.
Tiedän tapauksen jossa nuorenparin "pitäisi" olla rakastuineita ja tyttö se raaha isänsä jokaiselle reissulle mukaan.Tosi romanttista nuorenparin elämää. Toivottavasti kyseinen kaveri tajuaa lähteä ajoissa.
HUH! Kiitti vaan kirjoituksestasi, ihan kuin minun elämästäni oisit puhunut. En taida odottaa 50 vuotiaaksi koska mies näyttää jo nyt merkkejä, että hän on lojaali vain äidilleen ja siskolleen. Olen vasta nuori...
Symbioosi selvästikin, mutta kyllä siitä voi, huom. voi päästä. Se vaan vaatii melkein yli-inhimillisiä ponnistuksia, sekä toisen osapuolen kestokykyä kasvun tiellä. Jokaisen kanntaakin kysyä itseltään ensin lupa, ennen kuin lähtee tällaiseen prosessiin. Jos kuitenkin rakkaus riittää, niin mikä ettei.
Läheisriippuvuus on kauhea tauti. Mitä nuorempana sen tajuaa, niin sitä parempi. Jos aikaa on kulunut näinkin kauan kuin mulla, niin kaikki ei siitä selviäkkään. Noh koputan nyt puuta kun kaikki kärsimykset on takanapäin. Sirpaleista oon itseni koonnut taas kasaan ja elämä vaikuttaa ihan mahdottoman ihanalta, kiitti vaan kaikille auttajilleni, ilman heitä en olisi selvinnyt.
Olen kyllä sitä mieltä että vanhemmat jotka roikkuvat lapsessaan kiinni, eivätkä päästä elämään omaa elämää, tekevät tosi pahan karhunpalveluksen lapselleen. Silloin on lapsen elämäntie tuskientaival. Jos taas aikuinen lapsi on se riippuja, niin hänet on pistettävä menemään vaikka väkisin ja vaikka millaisten riitojen säestyksellä.
Omalla kohdallani riippujina olivat vanhemmat, mutta yleensä perheessä missä tällainen ongelma on, ovat kaikki riippuvaisia toisistaan väärällä tavalla ja ihmissuhteet ovat pahasti sotkeutuneet. Rajat perheenjäsenten välillä ovat heikot tai niitä ei ole ollenkaan. Kommunikoiti toimii linjalla syyttäjä, uhri, pelastaja ja sitten paikanvaihdos. Kukaan ei kehity pätkääkään, vaan taantuu ja voi pahoin.
Itse en kyllä lähtisi ehdoin tahdoin enää tällaiseen näytelmään mukaan ja jos viestiketjun aloittaja jo nyt tajuaa tilanteen, niin jättäisin hänenä tämän tilaisuuden väliin.
Tuollaisessa tapauksessa kannattaa katsella pidempään ennen yhteen muuttoa tms. Mammantytöt ovat yhtä pahoja kuin mammanpojatkin jos ei pahempia. Sama tilanne tulee teillä olemaan eli tytön vanhemmat puuttuvat asioihinne kun pääsevät seuraamaan ja kyttäämään tekemisiänne niin läheltä. Varsinkin sitten kun tulee lapsia niin mammantyttö turvautuu hyvin pitkälti omaan äitiinsä lastenhoidossa tms.
Tämä on varmasti toiminut entivanhaisessa maalaiskulttuurissa, jossa ihmiset kasvoivat lapsesta asti suurissa taloissa ja yhteisöissä missä sukupolvet asuivat kaikki saman katon alla. Nykyään ei ole enää näin vaan monet nuoret perheet haluavat elää omaa elämäänsä ja omassa rauhassaan. Joillekkin tämä järjestely sopii, mutta ani harva sitä kestää enää nykyään. Jäänteitä tästä maalaiskulttuurista on vielä jäljellä joissain suvuissa.
Jos tyttöystäväsi on nuori alta 20 niin tuo on vielä mielestäni ihan normaalia turvan ja ohjauksen hakua vanhemmilta. Tyttö tekee ihan oikein kun turvautuu vanhempiinsa, koska ethän sinä ole hänen vanhempansa. No tämä on vain minun mielipiteeni tästä asiasta ja puhun vain omasta kokemuksesta.
normaalia että alle nelikymmpinen nainen kiinni vielä omissa vanhemmissaan Valitettavan useassa avioerotapauksessa naisilla on vielä napanuora kiinni ja piukasti omaan äitiin. Varsinaisia eron syitä ei edes ole vaan vääristynyt naisen minäkuva ja suhde omiin vanhempii. Jätä se nainen sillä tilanne ei parane koskaan.
Mitä tämä iältään aikuinen nainen, 25-30-v ja vanhempi, joka on edelleen kiinni isissä ja äidissä tekee sitten, kun näistä aika jättää? Kenen kanssa sitten viettää elämänsä loppuvuodet? Yksin, muistellen menneitä?
Tekee ratkaisunsa sen mukaan, mitä äiti ja isi niistä ajattelisi? Tai ei uskalla tehdä mitään ratkaisua?
ja tyttären ikäero voi olla vaikka alle 20 vuotta, joten kaippa ne muutamat vuodet siellä vanhainkodissa menee hujahtaen.
Elän täysin samanlaisessa tilanteessa. Elämä on;)