on minulle hyyvin vaikeata..
Sanokaa mulle mikä on elämän tarkoitus ?
Mua ahdistaa niin tää kaikenlainen epätietoisuus elämästä. Esim : Mitä kuoleman jälkeen on ? Synnymmekö uudestään ? Voiko kohtaloon vaikuttaa?
Yms.. Tuntuu että ihmiset on jotenkin pallo hukassa. Emme tiedä paljoa mitään maailmasta / elämästä.
Mitä des on elämä ?
Vituttaa ku taas ajatukset lukkiutuu tällaisiin ajatuksiin eikä saa mitään aikaiseks. Ja aikaa vaan kuluuuuu................
Oman elämän arvostaminen
Iiiria
15
1474
Vastaukset
- Kaikenlaista
elämän tarkoitus on elämä.
miksi pelätä kuolemaa, ellei osaa elää?
mutta siitä se lähtee. mieti lisää, mutta yritä olla ahdistumatta, koska se ei varmaankaan ole tarkoitus.
Voit opetella itseäsi. Sinä olet elävä, elämä ja jatkuvuus.
Anthony De Mello: Havahtuminen
jos olet avoin. Kirja avautuu sinullekin. Varmasti. luulen, että se avautuu meistä jokaiselle. mutta on niin helppo kieltää.
kaikki on mahdollista.
Jarkko Martikainen/ yup on hyvin löydettävissä.- Iiiria
kysyä inkä ikäinen olet ?
Kivasti kirjoitit !
:) - summerlove'
Iiiria kirjoitti:
kysyä inkä ikäinen olet ?
Kivasti kirjoitit !
:)viime aikoina pohtinu noita asioita aika paljonkin. Mitä ihme on elämän tarkoitus kun kaikki kuitenki kuolee aikanaan? En usko, että elämällä on sen enempää tarkotusta kun elää, ottaa elämästä kaikki irti ja tulla onnelliseksi ja ns. löytää itsensä. Mut eikös nekin oo jo riittäviä syitä?
- summerlove'
summerlove' kirjoitti:
viime aikoina pohtinu noita asioita aika paljonkin. Mitä ihme on elämän tarkoitus kun kaikki kuitenki kuolee aikanaan? En usko, että elämällä on sen enempää tarkotusta kun elää, ottaa elämästä kaikki irti ja tulla onnelliseksi ja ns. löytää itsensä. Mut eikös nekin oo jo riittäviä syitä?
sanoo et ainakin mä uskon, että kuoleman jälkeen on jotain. Tai ainakin haluun uskoo, että ois. Se tekee elämästä paljon helpompaa kun ei ajattele, että kaikki loppuu kuolemaan. Siihen uskominen myös helpottaa surussa jos menettää jonkun läheisen ihmisen.
- Anonyymi
summerlove' kirjoitti:
viime aikoina pohtinu noita asioita aika paljonkin. Mitä ihme on elämän tarkoitus kun kaikki kuitenki kuolee aikanaan? En usko, että elämällä on sen enempää tarkotusta kun elää, ottaa elämästä kaikki irti ja tulla onnelliseksi ja ns. löytää itsensä. Mut eikös nekin oo jo riittäviä syitä?
Kannattaa elää välillä pöhlöstikkin, että tuntee eläneensä, ennenkuin kuolee!
Kuolema on mukava kaveri, joka noutaa jokaisen.
- Ritari-90
Elämän tarkoitus? Ikuisuuskysymys, joka pohjimmiltaan perustuu jokaisen omiin mielipiteisiin.
Mun mielestäni tänne tullaan elämään "täysillä", iloitsemaan, nauttimaan elämästä. Älä käsitä väärin, tää ei tarkoita mitään kännäämistä ja nais-/miesseikkailuja 24/7. Jos pidät edellä mainituista, niin mikäs siinä, mutta pointti on se, että elämästä voi nauttia NIIN MONIN eri tavoin. Toiset ovat esimerkiksi mieluiten koko ajan kavereidensa kanssa, toiset (kuten minä) nauttivat melkein enemmän yksinäisistä rauhan hetkistä.
Miksi näin? En tiedä onko elämällä mitään OIKEAA tarkoitusta (tai siis elämähän on ihan hyvin voinut syntyä sattumalta), mutta kun katselee eläviä olentoja, kaikki pyrkivät itsekkästi elämään eteenpäin, ja hyvin usein tavalla, josta he/ne itse nauttivat. Emme tiedä miten vaikka etana näkee maailmansa, joten mistäpä me tiedämme vaikka se kokisi riemua mäystäessään salaatinlehteä. Ainakin me ihmiset tykkäämme syömisestä. :D Entäs sitten kehittyneemmät eläimet, kuten apinat ja vaikka koirat? Elämän nautintoja nekin metsästävät. Kuten kaikki.
Siksi päättelisin että elämämme ainoa tarkoitus on ilo.
En nyt halua tyrkyttää sulle ajatuksiani, vaan kaikkien pitäisi itse miettiä näitä juttuja ja löytää omat vastauksensa. Mun mielestä kuoleman jälkeen ei ole mitään. Enkä näe tarvettakaan sille että olisi. Kuolema itsessään, kaunis, loputon uni tuntuu sopivimmalta palkinnolta hyvin eletyn, mieluiten pitkähkön elämän jälkeen. :) Jokin Taivas tai sellainen mun mielestä loukkaa elämän perusajatuksia... Että kaikki täällä tekemämme olisikin turhaa.
Kohtalo on olemassa. Mietipä...
Ensinnäkin mikä tekee juuri sinut ihmisenä? Tekosi. Juuri teoistasi ja menneisyydestäsi sinut tunnistaa. Näihin tekoihin lasketaan kaikki ajatuksesi sekä kehosi toiminnot, koska ne ovat osa sinua. Esim. geeniesi liikkeet ja verenkiertosi ovat SINUN tekojasi. Niinpä myös ulkonäkösi on tekojesi seurausta, vaikka et itse siihen vaikutakaan.
No niin... Miksi et hyppää juuri nyt (todennäköisesti...) ikkunasta ulos? Jos sopii, vastaan puolestasi: Se ei sovi luonteeseesi. Se, että päätit olla hyppäämättä ulos ikkunasta oli teko. Nyt, kun on kulunut pari sekuntia hetkestä jolloin ET hypännyt ulos, tiedät, että oli KOHTALOSI olla hyppäämättä ulos ikkunasta. Jos olisit hypännyt, se ei olisi ollut tapaistasi. Se, että et hypännyt, todisti, että et olisi koskaan voinutkaan hypätä.
Mikään, mikä on jo tapahtunut, ei olisi voinut tapahtua millään muulla tavalla. Kohtalo on siis olemassa, me vain emme millään ilveellä voi tietää sitä.
Meni aika filosofiseksi, mutta ainakin mua tuo ajatus on lohduttanut monesti. En olisi voinut olla nolaamtta itteäni ihastukseni edessä, koska se oli kohtaloni, luonteeni ja aiempien tekojeni syytä. :)
Arvosta ihmeessä elämääsi! Kerranhan täällä vain eletään. ;)- Iiiria
Oot rohkeesti pohtinu näitä asioita .
Sain tosta mukavasti ajateltavaa. :D
Kerron vielä lisää ahdistuksistani kun täältä saa noin syvällisiä pohdintoja (joita kaipaan..) :
ELi eikö ole tavallaan hyvin itsekästä pelkästään iloita elämästä kun niin monilla yhtä viattomilla ei ole siihen oikeutuksia. Tarkoitan sodista,köyhyydestä,hyväksikäytöstä yms. kärsiviä.
Tavallaan typerää ajatella tuolla tavalla. Olisi itselle edullista jos vain olisi kiitollinen omasta asemastaan ja sen voimin auttaisi heikompia. tuntuu vaan että koko saatana pallo on täynnä ongelmia.
Toinen asia on se että minua ahdistaa suunnattomasti se että kaikki voi olla hetkessä ohi. Saatan ensi vuonna lähteä vaikka Peruun lomailemaan ja rakastun siellä johonkuhun mieheen ja olemme menossa lähikauppaan ostamaan papajoita, kun yhtäkkiä maanjäristys aaltoilee kohdallemme.
Molemmat kuolemme.
No , menipä tarinoinniksi, mutta tarkoitan sitä että kaikki ihana voi olla niin pienestä ohi. Maailma on niiiiiiiin täynnä luonnon vaaroja, ja mitä ihanampaa ,myös täynnä ihmisen vaaroja. Tahattomiakin. Mm. .. Bussi voi suistua sillata, auto räjähtää...
Inhottavaa, sillä tällaiset ajatukset ovat saaneet minusta otteen etten uskalla kunnolla elää.
Vuosi sitten ajattelin (olen nyt muuten 15 vuotias) että kunhan vain elän ns. itseni kautta, niin saan elämästä rutistettua kaiken ihanuuden. Nyt ei tunnu yhtään hienolta elää tätä maailmaa mun kautta. Kaikkihan täällä kokee samoja tunteita, ajatuksia, menetyksiä, lahjoja.. Miksi MINÄ olisin erityinen.
No, siksi että ei ole ketään muuta toista ja koska olen ainutlaatuinen, voin antaa jotain ainutlaatuista toisille.
Jotenkin tuo ei vaan enään anna voimaa.
Lopetan nyt tähän, sillä Ritari-90, et varmaankaan jaksa lukea tätä loppuun jos jaan koko ahdistukseni tähän.
Jotenkin en vain usko enään elämään. Enkä pysty ajattelemaan järjestelmällisesti tai muutenkaan järkevästi. En pääse asioiden ytimeen, sillä en luota itseeni.. - Iiiria
Iiiria kirjoitti:
Oot rohkeesti pohtinu näitä asioita .
Sain tosta mukavasti ajateltavaa. :D
Kerron vielä lisää ahdistuksistani kun täältä saa noin syvällisiä pohdintoja (joita kaipaan..) :
ELi eikö ole tavallaan hyvin itsekästä pelkästään iloita elämästä kun niin monilla yhtä viattomilla ei ole siihen oikeutuksia. Tarkoitan sodista,köyhyydestä,hyväksikäytöstä yms. kärsiviä.
Tavallaan typerää ajatella tuolla tavalla. Olisi itselle edullista jos vain olisi kiitollinen omasta asemastaan ja sen voimin auttaisi heikompia. tuntuu vaan että koko saatana pallo on täynnä ongelmia.
Toinen asia on se että minua ahdistaa suunnattomasti se että kaikki voi olla hetkessä ohi. Saatan ensi vuonna lähteä vaikka Peruun lomailemaan ja rakastun siellä johonkuhun mieheen ja olemme menossa lähikauppaan ostamaan papajoita, kun yhtäkkiä maanjäristys aaltoilee kohdallemme.
Molemmat kuolemme.
No , menipä tarinoinniksi, mutta tarkoitan sitä että kaikki ihana voi olla niin pienestä ohi. Maailma on niiiiiiiin täynnä luonnon vaaroja, ja mitä ihanampaa ,myös täynnä ihmisen vaaroja. Tahattomiakin. Mm. .. Bussi voi suistua sillata, auto räjähtää...
Inhottavaa, sillä tällaiset ajatukset ovat saaneet minusta otteen etten uskalla kunnolla elää.
Vuosi sitten ajattelin (olen nyt muuten 15 vuotias) että kunhan vain elän ns. itseni kautta, niin saan elämästä rutistettua kaiken ihanuuden. Nyt ei tunnu yhtään hienolta elää tätä maailmaa mun kautta. Kaikkihan täällä kokee samoja tunteita, ajatuksia, menetyksiä, lahjoja.. Miksi MINÄ olisin erityinen.
No, siksi että ei ole ketään muuta toista ja koska olen ainutlaatuinen, voin antaa jotain ainutlaatuista toisille.
Jotenkin tuo ei vaan enään anna voimaa.
Lopetan nyt tähän, sillä Ritari-90, et varmaankaan jaksa lukea tätä loppuun jos jaan koko ahdistukseni tähän.
Jotenkin en vain usko enään elämään. Enkä pysty ajattelemaan järjestelmällisesti tai muutenkaan järkevästi. En pääse asioiden ytimeen, sillä en luota itseeni..Lisäksi mua ottaa niin päästä mun naamataulu.
Ois kiva elää ainoa elämä kauniina. Ja omat kriteerit täs nyt on pelis, ei muiden :DD - Ritari-90
Iiiria kirjoitti:
Oot rohkeesti pohtinu näitä asioita .
Sain tosta mukavasti ajateltavaa. :D
Kerron vielä lisää ahdistuksistani kun täältä saa noin syvällisiä pohdintoja (joita kaipaan..) :
ELi eikö ole tavallaan hyvin itsekästä pelkästään iloita elämästä kun niin monilla yhtä viattomilla ei ole siihen oikeutuksia. Tarkoitan sodista,köyhyydestä,hyväksikäytöstä yms. kärsiviä.
Tavallaan typerää ajatella tuolla tavalla. Olisi itselle edullista jos vain olisi kiitollinen omasta asemastaan ja sen voimin auttaisi heikompia. tuntuu vaan että koko saatana pallo on täynnä ongelmia.
Toinen asia on se että minua ahdistaa suunnattomasti se että kaikki voi olla hetkessä ohi. Saatan ensi vuonna lähteä vaikka Peruun lomailemaan ja rakastun siellä johonkuhun mieheen ja olemme menossa lähikauppaan ostamaan papajoita, kun yhtäkkiä maanjäristys aaltoilee kohdallemme.
Molemmat kuolemme.
No , menipä tarinoinniksi, mutta tarkoitan sitä että kaikki ihana voi olla niin pienestä ohi. Maailma on niiiiiiiin täynnä luonnon vaaroja, ja mitä ihanampaa ,myös täynnä ihmisen vaaroja. Tahattomiakin. Mm. .. Bussi voi suistua sillata, auto räjähtää...
Inhottavaa, sillä tällaiset ajatukset ovat saaneet minusta otteen etten uskalla kunnolla elää.
Vuosi sitten ajattelin (olen nyt muuten 15 vuotias) että kunhan vain elän ns. itseni kautta, niin saan elämästä rutistettua kaiken ihanuuden. Nyt ei tunnu yhtään hienolta elää tätä maailmaa mun kautta. Kaikkihan täällä kokee samoja tunteita, ajatuksia, menetyksiä, lahjoja.. Miksi MINÄ olisin erityinen.
No, siksi että ei ole ketään muuta toista ja koska olen ainutlaatuinen, voin antaa jotain ainutlaatuista toisille.
Jotenkin tuo ei vaan enään anna voimaa.
Lopetan nyt tähän, sillä Ritari-90, et varmaankaan jaksa lukea tätä loppuun jos jaan koko ahdistukseni tähän.
Jotenkin en vain usko enään elämään. Enkä pysty ajattelemaan järjestelmällisesti tai muutenkaan järkevästi. En pääse asioiden ytimeen, sillä en luota itseeni.."ELi eikö ole tavallaan hyvin itsekästä pelkästään iloita elämästä kun niin monilla yhtä viattomilla ei ole siihen oikeutuksia."
Jep. Äärimmäisen. Meillä ei kuitenkaan ole kuin kolme vaihtoehtoa:
- Tehdä itsemurha. Päästäänpä ajattelemasta...
- Elää eteenpäin omaa elämäänsä, kuten maailma on sen tarkoittanutkin. Yrittää unohtaa Afrikan kuolevat lapset ja itsemurhapommittajat Lähi-Idässä.
- Elää eteenpäin pitäen kuolevat lapset ja terroristit mielesä ja kenties yrittää puuttua näihin väärintekoihin.
Suosittelisin jompaa kumpaa jälkimmäisistä vaihtoehdoista. :D
Mutta. Itse uskon, että ihmisen (ja muiden eläinten) jokaikinen teko ja ajatus on itsekäs. Miksi? Koska ilman sitä itsekkyyttä me emme olisi täällä miettimässä näitä. Jos mietit vähän kaikkea mitä olet tänään tehnyt ja perimmäisiä tavoitteitasi joka teon takana, voit huomata, että halusit aina vain avittaa itseäsi, ehkä epäsuorasti, mutta lopulta kuitenkin.
Itsekkyyttä on kahta lajia: Halua auttaa pelkästään itseä ja halua auttaa ihmiskuntaa, eli siis ihmislajia.
Rakkaus? Itsekästä kiinnipitämistä toisesta. Jos kyseessä on nainen/mies -suhde (tai miksei myös mies/mies ja nainen/nainen) niin taustalla on aina seksuaalisuus. Ystävyysrakkaus? Halu pitää "liittolaiset" ja turvaajat lähellä ja hengissä. Äidin tai isän rakkaus? Tarve pitää lapsi, jossa omat geenit siirtyvät eteenpäin, hengissä.
"Vilpitön" henkensä uhraaminen, jotta toinen selviäisi? Halua ennemmin kuolla kuin jäädä suremaan. Tai halua turvata geeniensä tai ihmissuvun jatkuvuus (pätee etenkin jos pelastettu ihminen on uhrautujan lapsi). Tai halua "kuolla hyvin".
Nuo olivat ne räikeimmät esimerkit, jotka "itsekkyyden vastustajat" yleensä ottavat esiin. He kuitenkin sulkevat silmänsä totuudelta. He haluavat uskoa, että ihminen olisi "enemmän" kuin "vain" eläin. He ovat väärässä.
Mutta huomaatko erään asian? Itsekkyys ei ole paha juttu. Miten voisikaan, jos se johtaa rakkauteen tai uhrautumisiin!
Ja sitten vielä yksi juttu. Tappaminen ja omatuntoaan vastaan tekeminen ei ole itsekkyyttä. Jos vaikka ryöstät kaupan, ja et jää kiinni, todennäköisesti omatuntosi alkaa pian soimata sinua. Oletko silloin onnellinen? Onko itsensä onnettomaksi hankkiminen itsekkyyttä? Ei minusta.
"Toinen asia on se että minua ahdistaa suunnattomasti se että kaikki voi olla hetkessä ohi. Saatan ensi vuonna lähteä vaikka Peruun lomailemaan ja rakastun siellä johonkuhun mieheen ja olemme menossa lähikauppaan ostamaan papajoita, kun yhtäkkiä maanjäristys aaltoilee kohdallemme.
Molemmat kuolemme."
"kaikki ihana voi olla niin pienestä ohi."
Naulan kantaan. Mutta juuri sehän tekee elämästä elämisen arvoisen! Se, että elämämme on kynttilä, jonka äkillinen tuulenpuuska voi sammuttaa. Jos näin ei olisi, jos EMME VOISI KUOLLA, niin mietihän, miten tylsää elämäsi olisi. Riskit ovat lopulta elämän suola.
"Nyt ei tunnu yhtään hienolta elää tätä maailmaa mun kautta. Kaikkihan täällä kokee samoja tunteita, ajatuksia, menetyksiä, lahjoja.. Miksi MINÄ olisin erityinen."
Jokainen kokee noita tunteita. Kukaan ei kuitenkaan samoin kuin sinä! Olet ainutlaatuinen, eikä se ole sanahelinää.
Niin, ja sanoit ettet tykkää pärstästäsi? Harva pitää ITSEÄÄN kauniina, ja ne jotka pitävät, pitävät yleensä vain siitä syystä, että sattuvat näyttämään samalta kuin joku malli teeveessä. Mutta se ei ole kauneuden tae.
Kunhan hymyilet maailmalle, maailma hymyilee takaisin. Kirjaimellisesti! Positiivinen asenne kaunistaa yleensä ihmistä, ja ainakin mun mielestäni hymy tekee naamalle enemmän ihmeitä kuin meikki. :)
Ja kun opit näkemään maailman kauniimmassa valossa, näet myös itsesi samassa valokeilassa. Kyllä se ahdistus siitä pois karisee. Luota itseesi!
Lykkyä tykö. :) - Iiiria
Ritari-90 kirjoitti:
"ELi eikö ole tavallaan hyvin itsekästä pelkästään iloita elämästä kun niin monilla yhtä viattomilla ei ole siihen oikeutuksia."
Jep. Äärimmäisen. Meillä ei kuitenkaan ole kuin kolme vaihtoehtoa:
- Tehdä itsemurha. Päästäänpä ajattelemasta...
- Elää eteenpäin omaa elämäänsä, kuten maailma on sen tarkoittanutkin. Yrittää unohtaa Afrikan kuolevat lapset ja itsemurhapommittajat Lähi-Idässä.
- Elää eteenpäin pitäen kuolevat lapset ja terroristit mielesä ja kenties yrittää puuttua näihin väärintekoihin.
Suosittelisin jompaa kumpaa jälkimmäisistä vaihtoehdoista. :D
Mutta. Itse uskon, että ihmisen (ja muiden eläinten) jokaikinen teko ja ajatus on itsekäs. Miksi? Koska ilman sitä itsekkyyttä me emme olisi täällä miettimässä näitä. Jos mietit vähän kaikkea mitä olet tänään tehnyt ja perimmäisiä tavoitteitasi joka teon takana, voit huomata, että halusit aina vain avittaa itseäsi, ehkä epäsuorasti, mutta lopulta kuitenkin.
Itsekkyyttä on kahta lajia: Halua auttaa pelkästään itseä ja halua auttaa ihmiskuntaa, eli siis ihmislajia.
Rakkaus? Itsekästä kiinnipitämistä toisesta. Jos kyseessä on nainen/mies -suhde (tai miksei myös mies/mies ja nainen/nainen) niin taustalla on aina seksuaalisuus. Ystävyysrakkaus? Halu pitää "liittolaiset" ja turvaajat lähellä ja hengissä. Äidin tai isän rakkaus? Tarve pitää lapsi, jossa omat geenit siirtyvät eteenpäin, hengissä.
"Vilpitön" henkensä uhraaminen, jotta toinen selviäisi? Halua ennemmin kuolla kuin jäädä suremaan. Tai halua turvata geeniensä tai ihmissuvun jatkuvuus (pätee etenkin jos pelastettu ihminen on uhrautujan lapsi). Tai halua "kuolla hyvin".
Nuo olivat ne räikeimmät esimerkit, jotka "itsekkyyden vastustajat" yleensä ottavat esiin. He kuitenkin sulkevat silmänsä totuudelta. He haluavat uskoa, että ihminen olisi "enemmän" kuin "vain" eläin. He ovat väärässä.
Mutta huomaatko erään asian? Itsekkyys ei ole paha juttu. Miten voisikaan, jos se johtaa rakkauteen tai uhrautumisiin!
Ja sitten vielä yksi juttu. Tappaminen ja omatuntoaan vastaan tekeminen ei ole itsekkyyttä. Jos vaikka ryöstät kaupan, ja et jää kiinni, todennäköisesti omatuntosi alkaa pian soimata sinua. Oletko silloin onnellinen? Onko itsensä onnettomaksi hankkiminen itsekkyyttä? Ei minusta.
"Toinen asia on se että minua ahdistaa suunnattomasti se että kaikki voi olla hetkessä ohi. Saatan ensi vuonna lähteä vaikka Peruun lomailemaan ja rakastun siellä johonkuhun mieheen ja olemme menossa lähikauppaan ostamaan papajoita, kun yhtäkkiä maanjäristys aaltoilee kohdallemme.
Molemmat kuolemme."
"kaikki ihana voi olla niin pienestä ohi."
Naulan kantaan. Mutta juuri sehän tekee elämästä elämisen arvoisen! Se, että elämämme on kynttilä, jonka äkillinen tuulenpuuska voi sammuttaa. Jos näin ei olisi, jos EMME VOISI KUOLLA, niin mietihän, miten tylsää elämäsi olisi. Riskit ovat lopulta elämän suola.
"Nyt ei tunnu yhtään hienolta elää tätä maailmaa mun kautta. Kaikkihan täällä kokee samoja tunteita, ajatuksia, menetyksiä, lahjoja.. Miksi MINÄ olisin erityinen."
Jokainen kokee noita tunteita. Kukaan ei kuitenkaan samoin kuin sinä! Olet ainutlaatuinen, eikä se ole sanahelinää.
Niin, ja sanoit ettet tykkää pärstästäsi? Harva pitää ITSEÄÄN kauniina, ja ne jotka pitävät, pitävät yleensä vain siitä syystä, että sattuvat näyttämään samalta kuin joku malli teeveessä. Mutta se ei ole kauneuden tae.
Kunhan hymyilet maailmalle, maailma hymyilee takaisin. Kirjaimellisesti! Positiivinen asenne kaunistaa yleensä ihmistä, ja ainakin mun mielestäni hymy tekee naamalle enemmän ihmeitä kuin meikki. :)
Ja kun opit näkemään maailman kauniimmassa valossa, näet myös itsesi samassa valokeilassa. Kyllä se ahdistus siitä pois karisee. Luota itseesi!
Lykkyä tykö. :)Juuri tuollaisia ajatuksia kaipasin.:))
Jännä juttu miten täytyy tavallaan saada varmistus jollekkin ajatuslogiikalle muilta ennenkuin siihen voi luottaa. Mutta tämä asia korjautuu itseluottamuksen kasvamisen myötä. (kait. I hope so ! :D)
Näistä pidin einten :
"Kunhan hymyilet maailmalle, maailma hymyilee takaisin. Kirjaimellisesti! Positiivinen asenne kaunistaa yleensä ihmistä, ja ainakin mun mielestäni hymy tekee naamalle enemmän ihmeitä kuin meikki. :)
Ja kun opit näkemään maailman kauniimmassa valossa, näet myös itsesi samassa valokeilassa. Kyllä se ahdistus siitä pois karisee. Luota itseesi! "
Ne oli niin helppo tajuta näin väsyneenä.
Sul oli aik mielenkiiintoinen logiikka tohon itsekkyys-jutskaan.
Kiittti ku jaoit sen täällä ! :DD
mut eipä mul muuta, kiitos viesteistäsi ja ihanaa jatkoa.
=)
- Hideko
Vaikka saitkin varmasti monia hyviä vastauksia, haluan kertoa mikä on minulla on auttanut, se on ollut usko Pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan.
Mun mielestä elämän tarkoitus on löytää asioita ja oppia uutta, nauttia siittä sellaisena kun se on. Kävellä täällä maan päällä ja löytää jotain jostain, itse löysin Jumalan kun hain elämälleni tarkoitusta vähän erilaisimmassa merkeissä. En tarkoita sitä että uskoontultuani olen elänyt uskolleni ja itseni vanhurskauttamiselle, ei, mutta nyt tiedän että jotkin tapahtumat odottaa tuolla kauempana ja niihin tartetaan muo, tekemään ja sanomaan joku sellainen asia. Ja tätä tapahtuu joka päivä.
Me saatamme ehkä etsiä elämämme tarkoitusta lopun ikäämme, sitä löytämättä. Ja monet hakevat tarkoituksensa uskonnoista niin kuin minä, mutta tämän uskonnon olen nähnyt hyväksi, ja siinä aijon pysyä vaikken voi olla koskaan varma onko Jumalaa vai ei, ennen kuin kuolen. Yhtä sokeasti uskon Jumalaan kuin uskon että kaupan hyllyillä olevissa maitotölkeissä on varmasti sitä maitoa, eikä vettä.
Mutta niin on myös sanottu, että jokaisella ihmisillä on Jumalankokoinen aukko sisimässään ja he paikkaavat sen jollakin toisella uskolla tai sitten uskomalla itseensä tai uskomalla siihen että ei ole mitään.
Itse suosittelen Jumalaa, jos etsii elämänsä tarkoitusta, mun ei oo enään sitä pitänyt ettiä.
En tainnut vastata suorasanaisesti kysymykseen elämäntarkoitus, mutta lyhyesti itse voisin kuvitella Jumalan löytäminen.
Olen vasta 16.vuotias, että kaikki elämän asiat ei oo mulle avautunut, mutta kaikkea on mullekin tapahtunut, se ei sitä meinaa.
Kuoleman jälkeiseen elämään voin sanoa että sitä on, ja itse uskon siihen sen takia koska niin on sanottu raamatussa, mutta raamattuakaan ei pidä lukea sen kirjaimellisessa muodossa.
Enkä kirjoita tämän enempää siittä sillä joku voi saada käsityksen että rupeen provosoimaan suo uskoon :D .
Kyllä me periaatteessa tulemme syntymään uudestaan ja periaatteessa emme. Jeesuksen toisen tulemisen aikana kaikki herätetään kuolleista, oli sitten vaikka polttohaudattu ja tuhkakasa koko ihminen. Mutta jos sielu on koko ajan elossa niin sanoisin, että ruumimme tulevat syntymään uudestaan, mutta sielumme pysyy samana, kun Jeesus sitten joskus tulee.
En usko että kohtaloonsa voi vaikuttaa mitenkään, suurin osa asioista on ennalta määrätty. Aina on kaksi eri tietä, vastaamalla "joo" tms. johonkin saat kokea toisenlaisen kokemuksen ja sanomalla "ei" tms. johonkin koet toisen. Itse olen aina miettinyt ajattelumallilla 'entä jos en' ja 'entä jos olisin'.. Aina mietityttää mitä olisi tapahtunut jos olisi valinnut toisin, sen takia en usko että kohtaloonsa voi vaikuttaa.
Elämä on iso kysymys. Elämää on kuitenkin kaikissa, puissa, ruohossa, uskon että kivetkin elävät :D, kaikkialla on elämää. Mene joskus istumaan metsään, jossa tiedät että on turvallista, istu siellä ja mieti elämää. Kun elämää syntyy, kun elämää kuolee. Ole lähellä luontoa ja voit tuntea elämän ympärilläsi ja nähdä kuinka hitaasti puut elävät, kuinka nopeasti ruoho lakastuu, ja voit ymmärtää miksi ihminen elää, ehkä siksi että tekisimme kaiken sen minkä olemme tehneet, ehkä siksi että löytäisimme ja oppisimme.
Elämä on rakkaus, elämä on suru, elämä on kaikki tunteet, elämä on kaikki mitä täällä on, elämä on kärsimys, elämä on usko, elämän voisin ajatella valtavana persoonana jota emme koskaan opi hallitsemaan, elämä on vapautta, elämä on kuolema, elämällä on niin laaja käsite, että mitä on elämä, kysymykselle ei löydy lyhyttä vastausta ja jokainen löytää vastauksen sydämmestään.
Mutta elämälläkin on hallitsija, Pyhä Kolmiyhteinen Jumala.
Mutta Tuossa oli vain minun omia ajatuksia tästä aiheesta, kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea, ehkäpä hiukan tönkähtelevää tekstiäni ^^.
Allekirjoittanut: Hideko - asdsddsasad
ainoo elämäntarkoitus on jatkaa lajia ja se siitä
ei oo mitää kohtaloo tai muuta paskaa
me ollaan vain eläinlaji - sxasdasdasd
me synnytään eletään ja kuollaan loppu
- this is your destiny
Jos vain uskoisit raamattuun niin saisit vastaukset noihin kaikkiin kysymyksiin.
- ^__^
Mun mielestä jokainen on täällä jotain tarkoitusta varten. En usko jumalaan vaan kohtaloon. Uskon, että jokainen jättää jälkensä tähän maailmaan. Ja ihmisiin. Toisaalta ajattelen, että olemme täällä myös itseämme varten. Ehkä elämällä onkin monta tarkoitusta. Eihän me vaikuteta vaan itseemme, vaan kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin sekä luontoon ja koko yhteiskuntaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1203021Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen302434Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302415Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631092051- 1141670
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1711378Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2891212Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi2601120- 621057
- 711054