Mieheni suku ei ole hyväksynyt sitä, että hän jätti perheensä ja meni uuteen avioon. Olen ns toinen nainen, jo 2 vuotta naimisissa.
Meitä syrjitään siten, että mihinkään juhliin emme saa kutsua. Minua tämä ei häiritse, koska suku on jäänyt vieraaksi, mutta mieheni kärsii.
Nyt hänen omat lapsensa alkavat olla rippikouluiässä. Kun ensimmäinen pääsi ripille, toki mieheni meni paikalle. Lasten äiti kielsi minua tulemasta, niinpä mieheni meni yksin. Toki antoi ymmärtää, että olkoon tämä ainoa kerta. Seuraaviin juhliin hän tulee vain vaimonsa kera.
Onko kenelläkään teistä vastaavanlaisia kokemuksia, ja kuinka olette asian hoitaneet ? Olen jotenkin ymmälläni, kuten myös mieheni. Tekisi mieli laittaa välit poikki sukuun lopullisesti, mutta mieheni ei. Lasten kanssa välit ovat hyvät.
Meitä syrjitään siten, että mihinkään juhliin emme saa kutsua. Minua tämä ei häiritse, koska suku on jäänyt vieraaksi, mutta mieheni kärsii.
Nyt hänen omat lapsensa alkavat olla rippikouluiässä. Kun ensimmäinen pääsi ripille, toki mieheni meni paikalle. Lasten äiti kielsi minua tulemasta, niinpä mieheni meni yksin. Toki antoi ymmärtää, että olkoon tämä ainoa kerta. Seuraaviin juhliin hän tulee vain vaimonsa kera.
Onko kenelläkään teistä vastaavanlaisia kokemuksia, ja kuinka olette asian hoitaneet ? Olen jotenkin ymmälläni, kuten myös mieheni. Tekisi mieli laittaa välit poikki sukuun lopullisesti, mutta mieheni ei. Lasten kanssa välit ovat hyvät.
Vastaukset 7
Vanhimmat
muista että mies jätti perheensä sinun takia, joten etkai oleta että ex-naisen järjestämiin juhliin olisit tervetullut vaikka olisit kuinka nykyinen nainen
Parasta on, että pysyt jatkossakin pois entisen perheen yksityisistä perhejuhlista.
Ethän sinä sinne kuulu, pilaat vain ilmapiirin. Kaikille perheenjäsenille tulee vain paha mieli,jos vääntäydyt paikalle. Sinähän veit lapsilta isän ja vaimolta puolison. Näin se on.
Ymmärrä nyt hyvä ihminen sivistyneen käytöksen rajat. Juhlien järjestäjä määrää, ketä juhliin kutsuu - etkä sinä varmasti kuulu entisen perheen intiimeihin perhejuhliin, vaikka nyt miehesi vaimona keekoiletkin.
Mitenkähän itse toimisit, jos olisit jätetyn vaimon tilalla? Kunnioittakaa häntä edes sen verran, että hän voi nauttia itse järjestämistään juhlista ilman häiriötekijää.
Mitä hiton väliä sillä on, jos miehesi menee yksin lastensa rippijuhliin. Jos hän ei ymmärrä loukkaavansa lastensa äitiä, hän on todella tyhmä.
Et sinä ole lapsille minkäänlaista sukua, et heitä kasvattanut ja tuskinpa kovin paljon yleensäkään heidän hyväkseen parin vuoden aikana tehnyt.
En ymmärrä miksi edes haluaisitte sinun menevän sinne silmätikuksi tunnelmaa pilaamaan.
Olet vienyt lapsilta isän ja vaimolta miehen. Kyllä sen pitäisi riittää.
Mies voi tietenkin pysyä poissa lastensa rippi- sun muista juhlista, mutta siinä voi käydä niin, ettei häntä jonkin ajan kuluttua enää sinne kaivatakaan.
Olen seurannut läheltä vähän samantapaista tapausta ja jos en tuntisi taustoja, säälisin lasten isää, joka vanhana miehenä kuvittelee olevansa jotain lapsilleen ja lastenlapsilleen.
Nämä ovat kuitenkin lähes katkaisseet välinsä häneen. Isä yritti saada myötätuntoa sanomalla, että kyllä sitten huomaatte, kun aika hänestä jättää. Tytär sanoi, tosin takanapäin, että hän panee kätensä kyynärpäitä myöten ristiin, kun se tapahtuu. Ja tämä oli ainoa tytär, jonka kanssa isä oli edes jonkinlaisissa tekemisissä.
Tällaista suhdetta miehesi tuskin lapsiinsa haluaisi, joten älkää ärsyttäkö liikaa.
Myös minä olen mieheni toinen vaimo. Ensimmäisen kanssa hän oli naimisissa vielä silloin kun tapasimme. Ero oli tosin ollut "huulilla" jo pitkään, mies ei vain päässyt irti entisestään kun tämä tasapainottomana ihmisena laittoi pystyyn hysteerisiä kohtauksia. Kerran hän lukitsi itsensä vaatehuoneeseen, kun mies oli ottanut taas kerran mukaansa isomman erän omaisuuttaan käytyään lapsiaan tapaamassa. Heidän vuokseen hän enää siellä kävikin.
Kun ero sitten vihdoin astui voimaan, oli entinen vaimo niin katkera kuin ihminen vain olla voi. Lapsensa hän oli käytöksellään jo vieroittanut itsestään. Silti hän halusi määrätä keitä vanhin tytär sai kutsua häihinsä. Minua ei äidin mukaan saanut kutsua. Tytär oli pitkään kahden vaiheilla - suututtaako läheisen isän vai etäisemmän äitinsä. Lopulta äidin painostus voitti enkä saanut kutsua. Miehenikään ei mennyt häihin ja hyvä niin sillä äiti oli saanut sielläkin raivokohtauksen ja oli poistunut juhlista kesken syönnin. Kun toinen lapsista meni sitten pari kuukautta sitten avioon, oli taas sama peli, mutta nyt kävikin niin, että minäkin sain kutsun ja äiti jäi pois pippaloista. Koska häät pidettiin parinkymmenen kilometrin päässä hänen asuinpaikaltaan olisi hän voinut tulla edes kirkkoon. Mutta kun ei niin ei.
Odotamme mielenkiinnolla, mitä tapahtuu kun kolmas lapsista avioituu muutaman vuoden kuluttua. Luultavasti äiti jää taas ilman kutsua. Mieheni lapset pitävät minusta enemmän kuin äidistään ja ovat huomanneet kuinka hyvä heidän isällään on olla kanssani.
Ei siis aina kannata uskoa sen entisen puolison katkeruuden purkauksia, vaan kannattaa miettiä asiaa toiseltakin kantilta. Lapset ovat muuten tehneet rikosilmoituksen äidistään. Tämä on valehdellut lapsilleen, että heidän isänsä ei ole maksanut senttiäkään elatusapuja mutta meilläpä oli läväyttää lapsille tutkittavaksi elarisopimus. Heidän ilmeensä olivat vähintään kymmenentuhannen taalan arvoiset! Nyt äidistä on tehty rikosilmoitus kavalluksesta. Äidi on käyttänyt elariahat mm. auton ostoon jne. omiin tarkoituksiinsa. Lasten tarpeisiin ja opiskelun rahoitukseen ei ole liiennyt mitään. Tästä opiskelun rahoituksestakin oli elarisopimuksessa mustaa valkoisella juuri siksi että kyseessä olivat siinä vaiheessa jo täysi-ikäiset nuoret.
voi olla.
AP:n kirjoituksesta ei mitään sellaista kuitenkaan ilmennyt.
Ajattelen myös, että jos tilanne olisi ollut jotenkin kuvaamasi kaltainen, ei koko muu suku olisi äidin puolella.
Uskon, että esim. appivanhemmat olisivat ilolla toivottaneet uuden vaimon tervetulleeksi, mikäli miehen elämä entisen vaimon rinnalla olisi muodostunut kestämättömäksi. Ainakin itse anoppina ajattelisin poikani onnea. Jos kuitenkin poikani jättäisi nykyisen vaimonsa ja lastensa hyvän äidin, jonkun uuden naisen vuoksi, siinä olisi kyllä sopeutumista, enkä pystyisi ottamaan uutta avosylin vastaan.
Minä en ymmärrä mikä ihmeen hinku uusilla vaimoilla on tunkea itsensä miehen lasten juhliin, kun kerran huomaavat, ettei heitä sinne haluta. Itse olisin niin vaivautunut happamien sukulaisten joukossa, etten näkisi sellaiseen mitään syytä.
Kuule uusi vaimo:
sitä saa, mitä tilaa.
heti alkuun sanoa, että kait osasitte jo tämän aavistaa jo suhteen aikana? Että luonnollisesti kun on petetty ja lapsien kautta pakostakin ollaan tekemisissä, niin tämä seuraus on yleensä sääntö eikä poikkeus. Ja että pettymystä voi tuntea myös muukin miehen suku asioiden johdosta.
Noh, jokatapauksessa jos lohduttaa niin samantapaisia tarinoita kuullut, joissa ex-kakkosta ja nykyistä kumppania ei miehen suvun puolesta saati exän suunnalta ole hyväksytty, mutta vuosien mittaan hiljaksiin parannuttu ja tomu laskeutunut ja voitu olla normaalisti jo samassa huoneessa. Nyt vaan myös teiltä vaaditaan kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Itsellänikin vaikka uusperheellinen olenkin ilman pettämisosuutta olisi vaikea suhtautua uuteen puolisoon jos kumppanini olisi pettänyt hänen kanssaan minua. Anna hänelle aikaa äläkä tunkeudu väkisin, kyllä se siitä. Ja yritä nyt hyvä ihminen olla olematta ymmälläsi ja oikeasti ajatella asiaa muidenkin kannalta, tapahtuneita ei voi muuttaa mutta anna ihmisille se oma aikansa - kyllä he lähestyvät sitten kun pystyvät. :)