Kaikilla meillä on varmasti kokemusta ihmisistä, jotka tilanteen mukaan vetävät jotakin roolia. Varsinkin täällä netissä on helppo antaa itsestään kuva mikä ei vastaa todellisuutta.
Huonon itsetunnon omaava saattaa antaa itsestään kuvan todellisena pelimiehenä tai -naisena. Netissä Rakkauden ammattilainen, reaalissa huono rakastaja, jolla ei ota eteen. Sama naisesta, kaiken kokenut voi paljastua neitsyeksi, jolla ei ole minkäänlaisia kokemuksia takana.
Reaalissa (ja netissä) tällaiset ihmiset kehuskelevat hyvällä duunilla, omaisuudella, ammattitaidolla, esittävät mahtavia loistotyyppejä valitsemalla sanansa niin että heistä välittyy tietynlainen kuva ihmisille. Totuus voikin sitten olla aivan päinvastainen.
Oletko törmännyt roolinvetäjiin tai tunnustaudutko kenties itse sellaiseksi? ;) Mikä luulet on se syy mikä saa ihmisen esittämään muuta mitä on, koska yleensähän se totuus pinnan alta paljastuu joka tapauksessa?
Itse olen törmännyt pariin roolinvetäjään, jotka ovat paljastuneet patologisiksi valehtelijoiksi, voisi puhua jopa psykopaateista, toinen oli kouluaikainen luokkatoveri (tyttö), toinen mies, jonka kanssa olin hetken suhteessa kunnes jätin hänet, koska ilmeni, että sen itsevarman kuoren alla oli alemmuuskompleksinen, mustasukkainen, väkivaltainen luuseri. Näille molemmille yhteistä oli tuon roolin vetäminen niin uskottavasti, että henkilön täytyy todella itsekin uskoa tarinaansa ja virheelliseen kuvaan itsestään. Tuosta tytöstä kuulin vuosia myöhemmin, että oli joutunut hoitoon.
Miten sinun näyttelijänlahjasi? Uskotko aitouteen vai tunnetko tarvetta roolinvetämiseen?
Huonon itsetunnon omaava saattaa antaa itsestään kuvan todellisena pelimiehenä tai -naisena. Netissä Rakkauden ammattilainen, reaalissa huono rakastaja, jolla ei ota eteen. Sama naisesta, kaiken kokenut voi paljastua neitsyeksi, jolla ei ole minkäänlaisia kokemuksia takana.
Reaalissa (ja netissä) tällaiset ihmiset kehuskelevat hyvällä duunilla, omaisuudella, ammattitaidolla, esittävät mahtavia loistotyyppejä valitsemalla sanansa niin että heistä välittyy tietynlainen kuva ihmisille. Totuus voikin sitten olla aivan päinvastainen.
Oletko törmännyt roolinvetäjiin tai tunnustaudutko kenties itse sellaiseksi? ;) Mikä luulet on se syy mikä saa ihmisen esittämään muuta mitä on, koska yleensähän se totuus pinnan alta paljastuu joka tapauksessa?
Itse olen törmännyt pariin roolinvetäjään, jotka ovat paljastuneet patologisiksi valehtelijoiksi, voisi puhua jopa psykopaateista, toinen oli kouluaikainen luokkatoveri (tyttö), toinen mies, jonka kanssa olin hetken suhteessa kunnes jätin hänet, koska ilmeni, että sen itsevarman kuoren alla oli alemmuuskompleksinen, mustasukkainen, väkivaltainen luuseri. Näille molemmille yhteistä oli tuon roolin vetäminen niin uskottavasti, että henkilön täytyy todella itsekin uskoa tarinaansa ja virheelliseen kuvaan itsestään. Tuosta tytöstä kuulin vuosia myöhemmin, että oli joutunut hoitoon.
Miten sinun näyttelijänlahjasi? Uskotko aitouteen vai tunnetko tarvetta roolinvetämiseen?
Vastaukset 28
Vanhimmat
hyvin vähän ihmisiä, jotka ei vedä jotain roolia. Kukaan ei halua olla huonompi kuin muut. Mikä sen "parempi" keino ollakseen "jotain" kuin vetää jotain roolia?
mutta ajattelen, että kun se rooli alkaa ihmisille itselleen olla enemmän todellisuutta kuin se oikea minä niin se äkkiä karkottaa ihmiset, esim.ystävät, ympäriltään. Vai voiko tuollaisella ihmisellä edes olla todellisia ystäviä, koska hän ei herätä luottamusta toisissa. Kai me kaikki jossain tilanteessa aina vedetään roolia silloin kun se ei vahingoita ketään, esim.asiakaspalvelussa on hyvä "esittää" kiinnostunutta, ammattitaitoista ja ystävällistä, vaikka itse asiassa v*tuttaisi se tyyppi ketä palvelee. :)
aika huono asiakaspalvelija. Huono siinä mielessä, että tulosta ei syntyisi. Teen siis jotain muuta elääkseni. Onneksi. Mutta jonkun on sekin työ tehtävä. Paras asiakaspalvelu on asiantuntemus siinä, missä palvelee asiakasta. Ei se pakollinen hymyily ja kumartaminen tyyliin "asiakas on aina oikeassa". Asiakas kun on useinmiten väärässä tai tietämätön asiasta. Mutta kukaan ei halua olla "väärässä". Silloin tulee esiin se hankala asiakas. Esimerkiksi mitä tekemistä on ison tavaratalon myyjällä viallisen tuotteen kanssa? Eihän se ole valmistanut sitä. Eihän se ole ostanut sitä myyntiin kyseiseen tavarataloon. Miksi sitten morkata ihmistä joka vaan yrittää tehdä työnsä? Minun koulutus ja asema yhteiskunnassa ei riitä ymmärtää sitä. Kai sen ymmärryksen sellaiseen toimintaan saa kun tulee "joksikin".
On totta, että joillakin aloilla täytyy vetää jotain roolia. Mutta miksi jättää rooli päälle. Kai nyt jokainen ymmärtää, että töitä tehdään elääkseen, eikä eletä työlle.
Ei rooli karkoita ihmisiä. Silloin seura vaan vaihtuu. Kaltaiset alkaa löytää toisensa.
voin sanoa, et ujous ainakin vaikuttaa tohon. Silloin ei ole asiat silti niin kovin huonosti, jos sentään itse tajuaa sen. Pahempi olisi, jos itse ei edes tiedosta sitä miten käyttäytyy.
voi saada ihmisen helposti kätkeytymään jonkin roolin taakse, mutta uskoisin, että sinäkään et vedä sitä niin pitkälle/koko ajan niin että se oma minäsi muuttuisi tai että tarkoituksellisesti antaisit ihmisille väärän kuvan itsestäsi.
Tämä nyt ei liity sanomaasi, mutta mietin, että eikö vahva ihminen ole sitä mitä on, rehellisesti ja aidosti, näyttää myös heikkoutensa ja on aidosti vaikka sitten ujo, kun taas heikko ihminen rakentaa kilven, jonka taakse piiloutuu?
sanonut, että olisin vahva? En ainakaan pidä itseäni sellaisena. En tiedä, millaisen kuvan vieraat ihmiset minusta saavat, mutta uskon että se on aika erilainen, kuin se joka oikeasti olen. Sen on pakko olla, koska en helposti "anna itsestäni" mitään, ennenkuin tunnen ihmistä niin paljon, että edes jonkinasteinen luottamus on kyseistä ihmistä kohtaan.
ja miellyttävän kuvan näillä kirjoituksillasi. Niistä käy kuitenkin ilmi, että olet aiemmin elämässäsi kokenut rankkoja pettymyksiä ihmissuhteissasi ja nyt pyrit hakemaan täältä ns. oikeita vastauksia eli sellaisia, jotka tukevat käsitystäsi siitä, että syy on sinua "pettäneissä" ihmisissä eikä sinussa itsessäsi. Tämä on sinun roolisi ja olet tämän roolin vanki.
en mielestäni itse vedä mitään roolia. Silti minulla ei ole paljoakaan ystäviä, ihmettelen vertaustasi siihen kuinka paljon sellaisella roolittajalla on ystäviä . Mutta en koe ed. puutteena siinämielessä koska viihdyn yksiksenikin, ja onhan sekin eräs juttu, joka ei kaikilta onnistu.
helposti yksin oleminenkin, mutta useasti se on sellainen asia, johon on opeteltava. Harvoilta se sujuu luonnostaan. Mutta esim. itse olen aina viihtynyt yksinkin ja usein jopa kaipaan sitä.
En ajatellut, että yleisellä keskustelupalstalla pitäisi antaa negatiivinen kuva itsestään esim.v*ttuilemalla tuntemattomille ja anonyymeille kirjoittajille. Ei kyse ole minusta sen enempää, tai siitä minkä kuvan minä annan itsestäni.
En ole hakemassa mitään oikeita vastauksia, onko sellaisia edes olemassa? Eikö ole vain mielipiteitä, erilaisia kokemuksia, joista täällä keskustellaan? Ei kyse ole minun persoonastani sen enempää kuin sinunkaan.
Millaisen kuvan sinä pyrit antamaan itsestäsi analysoimalla kirjoitusteni perusteella minua ikäänkuin tietäisit minusta muuta kuin mitä aloituksessa kirjoitan? Sillä ethän tiedä. Ei aloituksessani haeta myöskään syyllisiä tai syyttömiä. Tuntemattomien analysointi on tietysti yksi tapa vetää roolia, jolla viedään huomio pois omasta itsestä.
Se on muuten todella tärkeää, että pystyy nauttimaan yksinolosta. Joskus on hyvä olla yksin ajatustensa kanssa. Minulla on muutama ystävä, jotka inhoavat ehkä pelkäävätkin yksinoloa. Eivät ole koskaan opetelleet ja kokevat sen pahimpana asiana mitä heille voisi tapahtua, että jäisivät yksin.
Kaikki käyttävät, yleensä aivan tietämättään, erilaisia rooleja eri tilanteissa. Puhelimessa puhuessaankin ihminen vaihtaa puhetyyliään sen mukaan onko toisessa päässä äiti, pomo, kaveri tai rakas.
Tietenkin on myös olemassa sellaisia ihme tyyppejä, jotka ihan tietoisesti luovat itselleen valheellisen persoonan tai persoonia, tavallisesti hyötymitarkoituksessa (kuten Auervaara) tai joskus mielenterveydellisistä syistä (kuten exä).
kaikilla meillä on jokin rooli päällä riippuen seurasta ja tilanteesta, varmasti tuomme esiin eri puolia itsestämme mikä liittyy myös normaaliin käyttäytymiseen ja siihen mikä sopii minhinkin tilanteeseen.
Valheellisesta persoonasta, kaveripiirissämme on tällainen tyyppi, joka värittää tarinoitaan voimakkaasti ja kertoo asioita totuuksina, joista tiedämme varmasti, että ne ovat hänen keksimiään. Mutta selvästi hän itse uskoo niihin ja elää tuota omaa todellisuuttaan, joskus ajattelen, että hän on jopa vilpittömän rehellinen, koska se on hänelle totta. :)
silloin kuin taustalla on jokin tietty syy. Miellyttäminen, hyöty, halu saada jotain toiselta, huomion haku jne. Kun taas jokin ele, sana, äänensävy yms tulee sponttaanisti ihmisestä itsestä, joka kerta samanlaisena mutta silti ainutlaatuisena, niin onko se enää roolia? Tai olisiko se silloin jotain, mitä ihminen on? Yksinkertaisesti on. Eikä enää tavalla tai toisella yritä olla jotain, mitä ei ole. Itse en tiedä. Arvailen vaan. Ehkä joku muu tietää paremmin.
turvattomasta lapsuudesta johtuen ihminen kehittää itselleen roolin. Lapsi on jätetty oman onnensa nojaan tai häntä on pahoinpidelty fyysisesti ja/tai psyykkisesti.
Siihen sitten jää oman roolinsa vangiksi. Rooli hallitsee ihmistä, eikä päinvastoin, kuten pitäisi. Ulkopuolinen sen huomaa, mutta itse ehkä ei.
.. rooleja eri tilanteissa. Olet oikeassa.
Käsittääkseni (jos oikein ymmärsin) ap kuitenkin tarkoitti tyyppejä, jotka systemaattisesti ja näkyvän korostetusti luovat itsestään jonkinlaista "imagoa" esim. netin keskustelupalstalla. Sellaista imagoa, josta on havaittavissa, ettei se voi juuri pitää paikkaansa. Mä kirjoitin tuolla alempana nimenomaan sellaisista tyypeistä.
eikä mikään rekattu tyrkkis :)
hyi helevetti
täällä riittää :-)
vitsauksensa :=)
viitti duracelli.
mulla on ollut hyvä päivä tänään. :)
.. aitouden puolesta. Joskus ärsyynnyn suunnattomasti, kun huomaan selkeää (turhaa) esittämistä. Damn, provosoidun enkä muuta voi.
Olet oikeassa, että kyllä se totuus sieltä aina näkyy pinnan alta. Mulla epäilykset teeskentelijästä herättää usein mm. tietynlainen kaavoihin uskominen ts. kaavamainen ajattelu: esimerkiks kävis kaikki nää "mukapelimiehet", joiden ajattelu naisten kaatamisessa on todellisuudessa täysin inhimilliselle sosiaaliselle elämälle vierasta.
Jo toi sana "pelimies" on teennäinen ja turhan ulkokultaisen muodikas, mut käytän sitä, kun mielikuvitus ei nyt riitä parempaan termiin. Irlissä henkilökohtaisesti en jokatapauksessa tunne yhtäkään naisia tai miehiä paljon "kaatavaa"/ heitä miellyttävää ihmistä, jonka menestys vastakkaisen sukupuolen suhteen ei perustuis nimenomaan aitouteen ja roolien vetämättömyyteen. Roolien vetäjiähän (=teeskentelijöitä) livessä yleensä inhotaan. Miksi siis kukaan vaivautuis vetämään roolia NETISSÄ anonyymina, jollei tyypin käsitys sosiaalisuudesta oikeastikin perustu pitkälti esittämiseen.;)
"Reaalissa (ja netissä) tällaiset ihmiset kehuskelevat hyvällä duunilla, omaisuudella, ammattitaidolla, esittävät mahtavia loistotyyppejä valitsemalla sanansa niin että heistä välittyy tietynlainen kuva ihmisille."
Kyllä. Näyttäis jopa, että tuo tietynlaisen kuvan välittäminen on noille ihmisille _se kaikkein tärkein_ asia. Merkityksellistä näille ei ole se, mitä itse tuntevat, mitä esim. keskustelut todellisuudessa antavat ja/tai mikä on niiden sisältö, VAAN se, että _itsestä_ välittyy tietynlainen kuva. Teennäisyys läpivyöryy tuollaisten teksteistä. Ulkokultaiset arvot ovat usein aika keskeisiä näille. Se siis esimerkiksi, mitä lehdet kertovat seksikkäistä, fiksuista ja menestyvistä ihmisistä. Siihen nämä uskovat. EI omaan ajatteluun, eikä ennen kaikkea henkilökohtaisten kokemusten/ ajatustensa jakamiseen todellisesti & itsetarkoituksellisesti muiden kanssa. Usein varmaan syystä, että niitä kokemuksia ei vaan ole...
Totakin oon itsekin joskus miettiny, että minkälaisen ihmisen täytyy yrittää netin keskustelupalstalla vetää jotain esim. korostetusti "seksibeibin" roolia. Ei tarvinne kertoa, että neitsyet ja muut sellaiset tulee usein mieleen. Näillä roolinvetäjillä näkyy joskus olevan havaittavan syvää halveksuvaa asennetta kaikkea aitoutta kohtaan. Heidät saa parhaiten takajaloilleen olemalla oma itsensä.
Onneksi häiritsevästi roolin vetäjiä ei kuitenkaan niin kovin paljoa ole. Näyttäis, että aika monet on kuitenkin liikkeellä "normisti sosiaaliselta" pohjalta. Hyvä niin.
.. toki erikseen ovat jotkut ns. tietoisesti yli/överiksi vedetyt humoristiset roolit, kuten esim. nimim. Einsten1:lla on. Em. tapaisilla rooleilla on aidosti hauska tarkoituksensa/ pointtinsa ja ne musta siksi selkeästi eroavat sellaisista teennäisistä nettipersoonarooleista, jota keskustelija vetää tosissaan haluten luoda itsestään todellisuudenvastaista imagoa.
Itsestään epävarmat ihmiset eivät pohdiskele tällaisia asioita. Tähän asti kommentoineet rekatut ovat palstan älymystöä.
Asia kiinnostaa minua sen verran paljon, että olen vakavissani harkinnut alan vaihtoa...
Mutta, mikä on roolin vetämistä ja mikä ei... Jotkut vastaavat puhelimeen niin, että mieliala paistaa langan toiseen päähän ja jotkut taas vastaavat aina iloisina ja reippaina luoden iloisen ilmapiirin vaikka olisi paska fiilis. Olen huono näyttelemään, mutta kyllä joitakin rooleja osaan vetää. En usko aitouteen jos sillä tarkoitetaan alkukantaista käyttäytymistä ja syvimpien tunteiden näyttämistä joka tilanteessa. Mielestäni sivistynyt ihminen vetää aina jotakinlaista roolia jonka hän valitsee tilanteen mukaan.
hmm... aitous on aina viehättävä piirre ihmisessä.
Jokaisella ihmisellä on erilaisia ominaisuuksia ja ihmiset myös heijastelevat toisiaan käyttäytymisessä. Erilaiset roolit tietyssä määrin ovat myös puolustautumismekanismi ja sosiaalinen käyttäytymisnormisto, jolla ihmiset pyrkivät käyttäytymään erilaisissa tilanteissa. Vaikka tuossa mainitussa asiakaspalvelussa on ihan asiallista, että käyttäydytään asiakasmyönteisesti ilman, että esimerkiksi omat mieltymykset olisivat erityisen korostuneessa roolissa. Samoin myös työpaikoilla. Tietysti erilaiset ihmiset tulevat eri tavoin toimeen keskenään. Osa ehkä ystävystyy osa tekevät mekaanisesti töitä keskenään. Silti kaikkia ihmisiä on hyvän työyhteisön vuoksi asianmukaista kohdella vaikka työpaikalle sopivasti.
Vaikka se, että kehittyy ihmisryhmiä, jotka haukkuvat muita ihmisiä heidän erilaisuuden vuoksi
voi olla rehellisyyttä, mutta varmasti vaikuttaa myös siihen, että rooleja kehittyy entistä enemmän. Ja ilkeys sekä rehellisyys ovat myös erillisiä asioita.
Semmoiset ihmiset, jotka ovat omia aitoja itseään vikoineen ja hyvine ominaisuuksineen ovat aina parhaimmillaan. Kyllä silti mielestäni tietyissä tilanteissa on mielekästä, että ihmiset osaavat käyttäytyä ja vaikka olla vähättelemättä muita ihmisiä heidän ominaisuuksistaan vaikka olisi negatiivisia mielipiteitä ihan vilpittömästi.
Eli aitous on myös sitä, että ihmisen on helppoa olla oma itsensä. Hyvä itsetuntoiset ihmiset ovat helpommin omia itsejään myös ollessaan vaikka arvostelun kohteena. Siksi myönteisyys muihin ihmisiin lisää myös ihmisten tunnetta siitä, että on helppoa olla oma itsensä. Myös ihan huomaamattaan :)
On rehellistä, roolin vetäminen on valehtelemista. Uskon ja luotan aitouteen !
kyllä noita rooleja löytyy. duunissa/sukulaisilla/koulussa ollaan niin kilttiä ihmistä. vapaa-ajalla sitten ollaan oma itsensä. kyse on siitä etten halua antaa itsestäni mitään muuta kuin positiivisen, mutkattoman ja toimeliaan kuvan. kyllä se kannattaa.