Meillä on yhteiselämä sitä yhtä ja samaa ja ollut vuosia.Ei mitään kohokohtia.
Olen etääntynyt vaimostani muutenkin ja saman olen huomannut myös vastapuolesta.Olen puhunut erosta,mutta tuntuu vain olevan niin ettei erota.
kaikki asiat alkavat ottaa päähän.
Seksiä ei ole ollut kuin 3 kertaa 2.vuoteen.
Olisin valmis eroamaan omasta mielestäni.Mutta kun ei niin ei.
Mitä tässä voi tehdä ja kuinka?
En haluaisi loukata milläänlailla vaimoani.
Kuten vanha klisee kuuluu:kasvoimme erillemme.
Neuvot olisi tarpeen!!!!!Help!!!!!!
Olen etääntynyt vaimostani muutenkin ja saman olen huomannut myös vastapuolesta.Olen puhunut erosta,mutta tuntuu vain olevan niin ettei erota.
kaikki asiat alkavat ottaa päähän.
Seksiä ei ole ollut kuin 3 kertaa 2.vuoteen.
Olisin valmis eroamaan omasta mielestäni.Mutta kun ei niin ei.
Mitä tässä voi tehdä ja kuinka?
En haluaisi loukata milläänlailla vaimoani.
Kuten vanha klisee kuuluu:kasvoimme erillemme.
Neuvot olisi tarpeen!!!!!Help!!!!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Erosin itse n.kuukausi sitten 4 vuotta kestäneestä parisuhteesta. Suhde oli ihan hyvä, mutta kuvaamaasi kyllästymistä oli ilmassa myös meillä. Elän nyt uutta elämää. Eropäätös oli todella vaikea, ja riitoja oli aluksi paljon, mutta nyt tuntuu kuin olisin saanut uuden elämän. Kannatti todellakin olla rohkea ja tehdä oman päänsä mukaan, tunnen olevani supervahva ja pystyväni mihin vaan - yksin. Niin kauan kun suhteessa on kyse vain kahdesta ihmisestä (siis ei ole lapsia), voi muuttaa suuntaa.
"Niin kauan kun suhteessa on kyse vain kahdesta ihmisestä (siis ei ole lapsia), voi muuttaa suuntaa."
Kommentoisin tuohon sen verran, ettei ero ole aina huono päätös lapsillekaan. Lapset vaistoavat vanehmpien välillä olevan ristiriidan, ja saavat vääränlaiset eväät elämäänsä. Kenenkään ei ole PAKKO olla jonkun kanssa. Ja jos se siltä pakolta alkaa tuntua, on parempi lastenkin kannalta muuttaa erilleen. Saavat siten toivottavasti kaksi onnellista kotia kuin yhden onnettoman.
Aloittajalle: tiedän kokemuksistani että elät vaikeaa aikaa. Sisimmässäsi myllertää ja tunteet heilahtelevat sinne ja tänne. Mietit, kannattaako jäädä vai lähteä. Olen itse elänyt tuota vaihetta elämässäni reilu vuosi sitten. (mietin eroa varmaan lähemmäs 2v tosissani) Kun se päätös tuli ja olin valmis, sitä päätöstä en ole katunut. Vaikka minulla on lapsia, silti koen että ero oli kaikille osapuolille paras ratkaisu. Helppoa sen päätöksen tekeminen ei ole, sen voin vannoa, mutta kun olet tehnyt sen, niin elämäsi helpottuu monessa mielessä. Saat olla juuri sitä mitä itse haluat. Päättää itse omista asioistasi. Ja toivottavasti löydät myös sen ihmisen joskus, jonka kanssa olet onnellinen. Mutta älä pidä kiirettä, valitse tarkoin ;)
Voimia sinulle ja toivottavasti ratkaisusi jälkeen, oli se sitten kumpi tahansa, olet onnellinen.
"Olisin valmis eroamaan omasta mielestäni.Mutta kun ei niin ei.
Mitä tässä voi tehdä ja kuinka?
En haluaisi loukata milläänlailla vaimoani.
Kuten vanha klisee kuuluu:kasvoimme erillemme."
Vastaan vielä sinulle erikseen.. Kysyt mitä voit tehdä ja kuinka. Ensin tee päätös erosta. Sinä ilmeisesti haluat eroa enemmän kuin vaimosi.
Ala etsimään asuntoa.
Sopikaa tavaroista kumpi ottaa mitäkin.
Sitäkään ei tarvitse heti tehdä jos se tuntuu menevän riitelyksi. Itse lähdin ja otin vain sen mitä sain. Loput sain kavereilta (mm. astioita) ja sitten kun pahin erontuska oli laantunut exältäni, sain loppujakin tavaroita. Maallinen mammona ei ole sinun onnellisuutesi tae.
Jos teillä on lapsia, miettikää miten he asuvat. Sopimus lasten asumisesta täytyy tehdä sosiaaliviranomaisille.(allekirjoitatte sopimuspaperin) Ellette pääse sopimukseen, ainoa tie on hakea sopimusta oikeudelta. Se ei ole mukavaa, mutta joskus hankalissa eroissa sellaisiakin joutuu tekemään.
Jäin miettimään lausetta ettet halua loukata vaimoasi. Tarkoititko että haluat eron sujuvan rauhanomaisesti? Ilmeisesti, koska erossahan aina loukataan jompaa kumpaa, ellei toinenkin ole valmis eroon.
Jos olette naimisissa, joudutte hakemaan virallista eroa käräjäoikeudelta. Avoliitossa tuskin mitään hakemuksia tarvitsee tehdä.
Meillä ennen eroa keskusteltiin (hauska sana näin jälkeenpäin tuo keskustelu.. se oli kaukana siitä :D) siitä, kumpi hakee eroa. Aluksi oli puhe, että haemme sitä yhdessä, mutta niin vain kävi, että minä, joka muutin pois, lopulta myös sen paperin käräjäoikeudelle vein. Siihen on hyvä vedota sitten sukulaisille ja muille, että kukas sitä eroa halusi ;) Mutta ei tietenkään mainita miksi :) No, sillä ei ole minulle enää merkitystä, pääasia että olemme eronneet virallisesti.
Mitäs vielä. Älä tunne huonommuutta vaikka eroatte. Ihmissuhteet ovat vaikeita, ja erot eivät ole tänäpäivänä onneksi maata kaatavia asioita. Vaikka se siltäkin voi jossain vaiheessa prosessia tuntua, mutta kuitenkin, mitä ihminen ei onnensa eteen tekisi??
Edelleen.. voimia!!!
=) Tän viestiketjun nimikin jo kertoi sen, että elätte avoliitossa. Hassu minä =)
Siis olemme avioliitossa aivan lakien mukaan.
Olen pohtinut asioita paljon ja pohdin edelleen sitä
tapaa kuinka ko.asian voisi hoitaa kivuttomasti puolin/toisin.
Minulle ei ole raha merkinnyt ikinä mitään muuta kuin,että se on vain tarpeellista jokapäiväiseen elämään sen verran kuin on pakko.
Olen ajatellut asiaa myös tällailla,että annan koko
maallisen omaisuuden hänelle,koska mitä minä teen sillä,kun ei ole edes lapsia?
Näin hänen olisi parempi jatkaa elämäänsä,koska itse pärjään kyllä omilla ansioillani.
Meillä ei ole avioehtoa,koska en halunnut tietoisesti sitä silloin kun avioiduimme.
Joten jos menisi lain mukaan,niin omaisuus laitettaisiin tasan puoliksi.
Omaisuuden kiinteän(talo tontti) arvo on noin 140000€ kokonaisuudessaan.
Tarvitsee edelleen ajatella asioita.
ois ehken parempi molemmille erota kun erkaantuneet.mut jos keksin helpon tavan erota/tai ettei eroja ei tulisi kerron teille kaikille hyvät ihmiset
Olet saanut paljon vahvistusta eroaikomuksellesi, mutta ennen kuin alat tähän aika kovaan psyykkiseen rääkkiin, niin kysy kumppaniltasi, mitä hän liitoltanne odottaa ja onko hän tyytyväinen liittoonne? Sitten kysyt miksi hän on tyytyväinen tai tyytymätön liittoon? Sitten sovitat itsesi vastauksiin ja alat sorvata lopullista päätöstä. Hyvä olisi tietysti myös kertoa omista toiveista. Jos ongelmat kulminoituvat seksiin, niin sitten molempien olisi rohkeasti ja pelkäämättä pystyttävä puhumaan itse asiasta eikä käyttää kiertoilmaisuja. Seksi on ihan tavallinen ja keskeinen asia parisuhteessa, josta tulisi puhua keskenään oli ongelmia seksiasioissa tai ei.