Tuttavapiirissäni on muutama tällainen tapaus. Nuorehkoja miehiä, yleensä hyvistä, varakkaista perheistä, ovat itsekin jo nuorena suht hyvissä rahoissa ja hyvätuloisia, korkeakoulututkinnot, johtavassa asemassa, harrastavat salilla käyntiä, ovat neuroottisen tarkkoja ulkonäöstä (joka poikkeuksetta on hyvä)..
Mutta, se luonne sitten. Hyvin vaikeita henkilöitä. Narsistisia, kylmiä, tunteettomia, torjuvia, neuroottisia, pikkutarkkoja, aggressiivisia, kaikilla heillä alkoholiongelmia, ihmisuhdeongelmia.
Tällaiset miehet, jotka ovat aina saaneet naisen kuin naisen, ja kaikki pyörii heidän ympärillään, tulee menestystä, rahaa, vaikka mitä, niin siinä tuntuu tulevan henkisiä ongelmia, jotka puretaan alkoholiin ja vihamieliseen käytökseen.
Tuntuvat olevan sisäisesti hyvin onnettomia vaikka ulkoisesti kaikki on täydellistä.
Tällaiset miehet myös vaativat että naisen täytyy olla täydellinen, eikä aina sekään kelpaa vaan turpiin tulee, kun miestä alkaa ärsyttämään "tyhmä" nainen.
Mutta, se luonne sitten. Hyvin vaikeita henkilöitä. Narsistisia, kylmiä, tunteettomia, torjuvia, neuroottisia, pikkutarkkoja, aggressiivisia, kaikilla heillä alkoholiongelmia, ihmisuhdeongelmia.
Tällaiset miehet, jotka ovat aina saaneet naisen kuin naisen, ja kaikki pyörii heidän ympärillään, tulee menestystä, rahaa, vaikka mitä, niin siinä tuntuu tulevan henkisiä ongelmia, jotka puretaan alkoholiin ja vihamieliseen käytökseen.
Tuntuvat olevan sisäisesti hyvin onnettomia vaikka ulkoisesti kaikki on täydellistä.
Tällaiset miehet myös vaativat että naisen täytyy olla täydellinen, eikä aina sekään kelpaa vaan turpiin tulee, kun miestä alkaa ärsyttämään "tyhmä" nainen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
mistä te aina noin surkeita miehiä löydättekin :)
..lellipennut on aina lellipentuja.
Nimimerkillä: lellipentujen kanssa seurustellut/ heitä tapaillut
Jotkut ei kasva koskaan aikuiseksi. Aiemmin uskoin muuta, mutta on myöhemmin täytyny pyörtää ajatukseni. Musta se kriittinen piste sijaitsee jossakin kolmessakybässä viimeistään. Leikkisä ja lapsenmielinen ihminen saa olla vaikka koko ikänsä, mut tietyssä vaiheessa on kyettävä luopumaan omnipotentista egosentriydestä. Jos ei pysty luopumaan, on kyse kieroon kasvaneesta yksilöstä. Sori kärjistys, mut näin näen tuon asian.
aikuiseksi jos ei oo pakko (tai muuten jostain syystä halua). Mut mitä sitten ? Näillä mennään.
Joo...kolmenkympin jälkeen voi jo olettaa, että tietynlaista aikuistumista on ruvennut tapahtumaan...siis ns. NORMAALEILLA ihmisillä.;)
Kolmekybää ei tietenkään (ei missää nimessä, ikinä!) tarkoita, että ihmisen tarvitsis lakata elämästä ja alkaa odotella eläkepäiviään, mut kyllä se joku kriittinen piste kai todella on, monessakin mielessä. Noin niinkuin siltäkin kannalta, että miten ihminen itse määrittää itsensä: vieläkö kehtaa käsittää itsensä teiniksi vaiko jotenkin muuten. Jotenkin seksikkäämmin.;)
Aika säälien sitä pakosti joskus katsoo näitä joitakin kulahtaneita "oon lähes neljäkympppinen teini"- spelureita tuolla baanallakin. Naamat ahavoituu ja epätoivo paistaa kauas, mut jutut ja käytös on yhä yläasteen röökinurkkalinjaa. Tai kuin opiskelijabileiden hädintuskin kakskymppisillä fukseilla. Ja kotona on tietysti joku lähimmäinen paksuna.;D Yök.
No jaa... itse pidän narsisteina ihmisiä jotka viettävät tuntitolkulla aikaa peilin edessä maalaamassa naamaansa.
Nyt kun tunnistat kyseiset kaverit, niin osannet välttää seurustelua heidän kanssaan.
"Tuntuvat olevan sisäisesti hyvin onnettomia vaikka ulkoisesti kaikki on täydellistä."
Mitä väliä, kun naiset tahtovat sen ulkoisen menestyjän tunnusmerkit omaavan porvaripellen?
Hehe..."porvaripelle"...ei yhtään katkeraa...ehei...;)
Tuo meidän Mmies haluaa korostaa olevansa kommunisti aina kun se vaan on mahdollista. Mutta tottahan se on, että niistä piireistä ei menestyjiä löydy, ei ulkoisesti menestyviä eikä sisäisestikään. Seuraavaksi hän ilmoittaa, ettei ole kommunisti (mutta jnkl. äärivasuri kuitenkin).
Päättelyketju päin vittua (ei yllätys), mutta eihän kukaan järkevä nainen tahdo elämäänsä miestä sosialisoimaan palkaansa ja jauhamaan paskaa maailmanvallankumouksesta, kun pitäisi omakotitalo ostaa, auto hankkia ja muksujen elatuksesta huolehtia. Se "menestys" tosin usein on paljon enemmän kuin rahassa mitattava omaisuus, mitä sinäkään et tajua.
"Seuraavaksi hän ilmoittaa, ettei ole kommunisti (mutta jnkl. äärivasuri kuitenkin)."
En ole koskaan sanonut olevani kommunisti tai muukaan -isti, mutta miksi vaihtoehdoksi ei kelpaa äärioikeistolainen, jos jotain pitää pakolla aatteistani keksiä? Ihan mielenkiinnosta.
Niissä porvareissa sinua sitten niin ärsyttää? Ottaen kuitenkin huomioon, että itsekin ilmeisesti pyrit keskiluokkaiseen elämäntapaan?
Itselleni omakotitalot, autohankinnat ja muksut kuulostaa tylsältä, mutten silti vihaa niitä, jotka sellaisen elämän haluavat. Ei se minulle kuulu.
"Se "menestys" tosin usein on paljon enemmän kuin rahassa mitattava omaisuus, mitä sinäkään et tajua."
Ts. jos joku tajuaisi, niin sitten se olisin minä? Kuitenkaan edes minä en tajuaisi sitä, mitä menestys tarkoittaa sinulle? Olkoon sitten vaikka niin. Itselleni menestys tarkoittaa sitä, että on pyrkinyt onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen ja onnistunut sen saavuttamaan. Siihen ei välttämättä liity raha muuten kuin että suuri taloudellinen ahdinko ei sovi kuvioon. Voisi rahasta tosin olla sellainen ilo, että se lisäisi harrastemahdollisuuksia.
" Itselleni menestys tarkoittaa sitä, että on pyrkinyt onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen ja onnistunut sen saavuttamaan."
"Mutta tottahan se on, että niistä piireistä ei menestyjiä löydy, ei ulkoisesti menestyviä eikä sisäisestikään."
Ärsyttää. Mitä yrität sanoa oikein?
Että kommunistit ovat kateellisia ja omaan elämäänsä katkeroituneita vihaajia, joka kokevat olevansa elämän väliinputoajia. Väliinputoajia he ovatkin, mutta vain siksi, etteivät itse ole vaivautuneet tekemään mitään itsensä hyväksi, vaan vaativat, että yhteiskunnan tulee haille kaikki antaa valmiiksi. Länsimainen kommunisti on kateellinen materialisti, eikä voi hyväksyä sitä, että jollain muulla on jotain. mitä hänellä ei ole.
Ei ole olemassakaan onnellista kommunistia, paitsi ehkä ne, jotka pääsevät kommunistisessa yhteiskunnassa ylimmälle pallille ja voivat elää elämäänsä kuin ketkä tahansa monimiljardöörit vailla taloudellisia huolia ja puutteita ruoasta yms. perushyödykkeistä tai ylellisyysnautinnoista. Silloin voi elää niin kaukana kommunistisesta arkirealismista, että se voi jo olla ihan hauskaakin. Toki se taas vaatii sitä, ettei oikeasti välitä kansastaan, muutenkuin pelinappuloina, joiden tehtävänä on varmistaa suuren johtajan oma hyvinvointi.
Mitä tekemistä tuolla näkemykselläsi on ketjun aiheen kanssa- tai minkään ylipäätään?
" Itselleni menestys tarkoittaa sitä, että on pyrkinyt onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen ja onnistunut sen saavuttamaan."
"Mutta tottahan se on, että niistä piireistä ei menestyjiä löydy, ei ulkoisesti menestyviä eikä sisäisestikään."
Kommunisteista ei löydy menestyjiä, ei millään mittarilla haettuna.
Onhan noita menestyneitä miljönääri-kommunisteja ollut maailman sivu, mutta jos olet tyytyväinen näkemykseesi ja se pönkittää egoasi, niin mikäs siinä.
siitä, miten menestyksen näkee. On maailmassa muutakin kuin raha ja materia.
siitä, että ap:n viestin miehillä sitä muuta ei ole. Kyse ei ole kommunisteista, tai minun mielipiteistäni tai mistään, mistä hourailet.
kuitenkin kysymys, että oliko ap:n ongelma se, että hänen ystävänsä seurustelevat sellaisten miesten kanssa, vai se, ettei hän ole onnistunut löytämään itselleen sellaista miestä?
Jos ap. on katkera kommunisti, sinun sanojasi lainatakseni, ja toivoo itselleen sitä kaikkea menestystä, mitä kanssasisarillaankin? Mene ja tiedä.
No mehän puhutaan juurikin kommunismista ja kapitalismista täällä.:)
Tehän puhuitte Mmiehestä tuon kirjainhirviön kanssa?
MINÄ (tai kuvitelma minusta) olen kovempi puheenaihe kuin kaikenmaailman *ismit. Mitäs tässä.
Kaikki on...
...paitsi oma sydän.
On niillä se oma sydän, mutta ne ovat unohtaneet ajo-ohjeet sinne...;)
Ja silloin tavikset ajaa ohi ja lujaa..
Sillä vaikka Vesa voi ostaa Ferrarin, sen ei kannata tosiaan ajaa ylinopeutta. Sen sijaan tavikselle ne sakot eivät ole niin kalliita, joten Vesan ohihan ne menee.
Akateeminen ja urasuuntautunut ihminen saattaa vaikuttaa kylmältä k-päältä, jos ei itse kuulu siihen joukkoon. Sen takia nämä tyypit pariutuvatkin usein keskenään.
Vaativissa työtehtävissä vaaditaan henkistä kovuutta. Vapaalla pitää paineet purkaa myös perusteellisesti.
"Vaativissa työtehtävissä vaaditaan henkistä kovuutta. Vapaalla pitää paineet purkaa myös perusteellisesti."
Voitko selittää tämän, miksi vaaditaan kovuutta? Millainen työtehtävä vaatii luonnevammaa että siitä pystyy suoriutumaan?
Minusta työtehtävä jota ei voi suorittaa henkisesti jokseenkin rauhallisin mielin ei ole sellainen minkä henkilö osaa oikeasti, lukuunottamatta sodankäyntiä jossa stressi tulee hengenmenettämisestä.
Jos joutuu ponnistelemaan luonnehäiriöön saakka ei kyseessä ole jotain jonka ihminen osaa - vaan jonka takia hän joutuu uskottelemaan jokaiselle ihmiselle maailmassa kykenevänsä vaikkei hän selvästikään kykene.
Olen nähnyt äärimmäisen taitavia ihmisiä jotka todellakin osaavat vaativan alansa, ja he ovat olleet rentoja ja mukavia ihmisiä. Heillä ei ole mitään tarvetta "olla kova" luonteeltaan, vaan päinvastoin - ollessaan rentoutuneita ja hyväntuulisia he pystyvät paneutumaan muuhunkin - kuten esim. työntekoon - kuin kaikkien muiden typeryyden ja saamattomuuden haukkumiseen.
Huh huh kun oli tutun tuntuista tekstiä kaikki muu paitsi tuo ensimmäinen kappale. Toisesta kappaleesta lähtien kirjoitit kuin yhdestä tyypistä, joka pisti välit poikki tosta noin vain ja sen jälkeen ei ole ollut edes tuntevinaan. Yritin tässä kerran mennä juttelemaan, mutta lähti saman tien kävelemään ja hymähteli hyvin vahinginiloisena. .....Vieläkin puistattaa.
Happamia ovat, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Sananlasku sopii tähän kirjoittajaan kuin nakutettu.