Tuosta miehenä olemisesta ja paapomisesta tuli mieleen, että miten puolisonne arvostaa ruokaa?
Minulla kun on tapana juoda kahvi mukista, syödä sohvalla... lämminruoka varsinkin jostain kiposta pistellä tässä samalla kun pysähdyn netin ääreen.
Mies kunnioittaa ruokaa ja nauttii siitä. Yleensäkin siis suurella perheellä höystettynä. Silloin kun syödään, niin syödään. Pöytä katetaan jne
Minulla kun on tapana juoda kahvi mukista, syödä sohvalla... lämminruoka varsinkin jostain kiposta pistellä tässä samalla kun pysähdyn netin ääreen.
Mies kunnioittaa ruokaa ja nauttii siitä. Yleensäkin siis suurella perheellä höystettynä. Silloin kun syödään, niin syödään. Pöytä katetaan jne
Vastaukset 29
Vanhimmat
Minun mieheni arvostaa ruokaa kyllä siinä mielessä, että sitä pitää saada ja usein... En voi ymmärtää miten ihminen voi syödä niin paljon, ja vielä suurempi mysteeri on se, että miten hän ei liho! Aina valittelee, että on nälkä, eikö voitaisi jo laittaa ruokaa...
Mutta muutoin toivoisin, että olisi hieman enemmän kunnioitusta ruokaa kohtaan. Hänellä kun pitää aina olla TV auki ja syödä sen äärellä. Onhan se ok jonkun pizzan tai valmisruoan kanssa, mutta jos olen tuntitolkulla jotain ruokaa valmistanut, niin kyllä se vähän loukkaa, että yksi menee syömään sitä TV:n äärelle... Olenkin sanonut, että sitten kun asumme yhdessä, moinen ei saa jatkua.
Minä syön elääkseni ja vaimo elää syödäkseen. Minä otan itsetekemäni ruokapurkin pakastimesta ja lämmitän mikrossa. Vaimo tekee itselleen joka päivä kolmen ruokalajin illallisen. Hän kun pitää ruoanlaitosta ja oli Suomessa pari vuotta kokkinakin, kunnes viime keväänä kyllästyi huonoihin työaikoihin.
Ja aivan, vaimo syö ruokansa pöydän ääressä, minä lusikoin TV:n ääressä samalla netissä surffaten. Ainoat poikkeukset ovat, kun meille tulee vieraita tai menemme ulos syömään.
Meillä miehen ruuan kunnioittaminen näkyy helpoimmin siinä, että ruokaa ei missään tapauksessa saa olla lattialla. Kaupassakin mies toisinaan noukkii lattialle pudonnutta, esim. jos leipä on pudonnut. Ruokaa ei myöskään saisi heittää (en tarkoita mitään ruokasotia, vaan yleisimmin sitä, että kaupassa saattaa tulla jotakin nakattua kärryyn rennolla ranneliikkeellä).
Minä usein sorrun syömään einestä olohuoneessa telkkarin edessä. Mies sen sijaan yleensä valmistaa huolella ruokansa, useimmiten kanaa riisin tai couscouksen kanssa. Mies tekee myös salaatteja (jotka luonnollisesti syödään runsaan öljyn kanssa) ja keskittyy niistä nauttimiseen keittiön pöydän ääressä. Minun salaattini on usein kurkkua ja tomaattia em. eineksen seurana.
Mies kyllä arvostaa ja kiittelee, kun laitan ruokaa. Tällöin yleensä kuvioon kuuluu salaatit ja jälkiruuat. Kuitenkin, kun meille tulee vieraita ja tarjotaan ruokaa, se on poikkeuksetta miehen tekemää. Mies tykkää muutenkin siitä, että on ruokavieraita tai ainakin syödään yhdessä keittiössä tai parvekkeella. Minulle se ei ole niin tärkeätä, makaroni ja lihapullat teeveen edessä pitävät hengissä vallan mainiosti.
Mun mies arvostaa hyvää kotiruokaa, tuoreista aineista, säännöllisesinä ruoka-aikoina. Pilkkaa eineksiä ja puoliraakoja hedelmiämme ja vihanneksiamme. Erityisesti ihnoaa pakastettuja tuotteita. Halveksunnan huippua on valmiiksi marinoidut, suikaloidut suojakaasuun pakatut lihan palat säilyvyys 3 viikkoa. Nopeasti kiehautettu on epäilyttävää. Nämä syyt ensin maun takia perusteltuna, mutta liittyen myös ns. "kotilieden äärellä ahertavan vaimon" ihannointiin. Mulla on samat arvot, ja teen mielelläni ruokaa eli tässä kaikki menee vielä yhteen.
Mutta iso ero tulee siinä arvostuksen osoituksessa. Mun mielestä television pitäisi olla kiinni, haluaisin syvällisiä ja puolisyvällisiä keskusteluita aterioilla. Miehen mielestä tv:n aukiolo ei haittaa ja keskusteleminenkaan ei ole nyt niin tärkeää. Ruoka on ravintoa ja suun nautinto eikä mikään sosiaalinen tapahtuma. Kauniit kattaukset yms. pelkkää porvarillistä tohotusta.
Ja mieheni on ennakkoluuloisempi ruokalajien suhteen. Liian vieraat ruokalajit saavat nyreyttä ilmaan. Toisaalta oli mullekin kova pala syödä sorkkasoppaa hänen kotonaan. Lampaan pään jätin ehdottomasti väliin.
Mutta mieheni kotimaan ruokaa rakastan minäkin ylikaiken, se on herkullista ja terveellistä.
Mieheni valtasi keittiöni heti seurustelun alkuvaiheessa. Hän tekee myös ruokaostokset. Siihen menee aikaa kun hän hakee yhtä marketista, toista luontaistuotekaupasta ja kolmatta torilta. Pääasia että raaka-aineet ovat tuoreita ja aromit tallella. Meidän ateriamme ovat n. 75% luomua.
Joskus mies on myöhään töissä ja minä ehdin ensin keittiöön! Mies on silloin mielissään siitä, että minä haluan valmistaa hänelle aterian, mutta salaa toivoo että olisi itse saanut kokata.
Osaan kylläkin antaa tälle arvoa, sillä exäni oli niitä miehiä jolle riitti makkara, perunalastut ja kahvi jos minä en ollut laittamassa meille kummallekin ateriaa.
Arvostus ruokaa kohtaan on miehellä suuri. Itse varsinkin ennen häneen tutustumista tapanani oli syödä iltaisin kotona lähinnä leipää. Ja juuri sillä tyylillä että vähän niinkuin "ohimennen haukkaan jotain", eli pelkästään pysyäkseni hengissä.
Miehen tultua kuvioihin on kyllä omatkin tavat ruuan kanssa hieman muuttuneet, mutta huomaan kyllä edelleen hänen ollessaan työreissulla palaavani hyvin pian siihen tuttuun leipälinjaan.
Miehen ruuan arvostus näkyy siinä, että hän laittaa ruokaa mielellään ja näkee vaivaa sen eteen. Pari tuntia on ihan normaali aika kokkaukseen. Ruuan raaka-aineiden pitää olla laadukkaita, eikä hän muutenkaan voi sietää "huonoa" ruokaa. Esimerkiksi työpaikan lounasravintolassa syö useimmiten vain pelkkää salaattia. Kaikkein pahinta on kuulema erilaiset "temptationit" joita työpaikan lounasravintolassa tarjotaan viikottain. Siis kinkku-, anjovis-, lohi- jne. kiusaukset. Ruokaa ei heitetä koskaan pois, vaan kaikki yli jääneet syödään jossain vaiheessa. Leivän pois heittäminen on myös ehdottomasti kiellettyä.
Meidän ruokailutottumuksissa on perustavaa laatua oleva ero, minä olen pihvinsyöjä ja tyttöystävä syö vain kalaa.
Ulkona syödessä se ei tietenkään haittaa, mutta me emme koskaan voi kokata toisillemme mieleistä ateriaa, sillä kumpikaan ei edes osaa valmistaa toisen herkkuja. Itse en edes tietäisi mitä kalaa, mistä ja kuinka se höystetään. Rumimman näköiset ovat kuulemma parhaimman makuisia. Tyttöystävä taas on lihatiskin ääressä ihan sormi suussa, kaikki kuulemma samaa punaista lönttiä, vain hinnat vaihtelevat.
Yhteinen hyvä ruokahetki kuitenkin kuuluu kuvioon ja olisi kiva jos jokin yhteinen herkku löytyisi. Paella on toistaiseksi ainut yhteinen ruokalaji, tyttöystävä poimii riisin seasta simpukat ja katkaravut ja minä syön kanan palat.
mutta silti meillä aika usein arkena syödään tietokoneen, tv:n tai kirjan äärellä nopeasti kyhättyä ruokaa. Viikonloppuisin syömme yhdessä aamiaisen ja aika usein myös illallisen. Tv saattaa olla auki jos joku mielenkiintoinen ohjelma tulee samaan aikaan, muutten sitten rupattelemme.
Mitään monen ruokalajin aterioita meillä ei harrasteta, itse olen sen verran pieniruokainen että alkupalan jälkeen alkaa jo pohja tulla vastaan. Myöskään mitään juhla-astiastoa emme omista ja harvoin pöytää katetaan ja koristellaan hienoksi.
Minulle raaka-aideiden laadukkuus tärkeämpää kuin miehelleni, itse ostan mielelläni luomua kun mies taas sitä halvinta ;)
kuullostaa, mutta eipä teillä oikein juhlimisen aihetta löydykään. elämä on sellaista ja oma oli valintas.
No niin, alahan suoria siitä linnaasi, kolmen aterian seisovapöytä odottaa jo vai eikö netiltä jouda ;D
Jokainen valitsee itse oman kurjuutensa ja auvonsa. Turha sinun siinä kitistä ja surkutella kun et näitä ihmisiä täällä tunne, etkä itsestäsikään mitään kerro.
kuulostikin tosi tylsälle ja köyhälle kun lukaisin viestini kommenttisi jälkeen :D
Mutta me olemmekin ruoan suhteen melko tylsiä. Vanhempanikin ovat aina huolissaan että syömmekö edes kunnolla, sillä ruoka, tai ruoanlaitto, ei todellakaan ole intohimoni. Molemmat syömme lounaan töissä, joten kamalasti ei enää viitsi satsata iltaruokaan. Mies kokkaa todella harvoin, mutta marokkolaista ruokaa voi väsätä tunti tolkulla, silloin harvoin kun sitä valmistaa.
Ja minä olen itse asiassa parantanut huikeasti otettani ruoanlaittoon :D Kun asuin yksin, "valmistin" hyvin simppeleitä ruokia kuten makaroonia ja tomaattikastiketta (suoraan purkista).
Mies tykkää laittaa enemmän ruokaa kuin minä... Itseä joskus ärsyttää kun mies ei voi työaikanaaknaa tyytyä johonkin pika mössäöön vaan hänen pitää pilkkoa sipulit kiehauttaa riisi ja kypsentää kana ja maustaa vielä pöperö niin että en varmasti tule osingoille;D Mies tietysti syö hitaasti käsin koko sörsselin samalla kun itse lusikoin minuuttipuuroa tai syön muroja. Mies siis kuluttaa aikaa ruuan valmistukseen ja syömiseen... kun mies pitää lounastaukoa minä kerkiän tehdä oman ruokani kaksi kertaa ja käydä vessassa ja meikata;D
Mies haluaa myös syödä isolla porukalla... ruokailn aikaan mieheen ei saisi koskea eikä ruoka pöydässä saa puhua ihan mitä tahansa...
Meillä on televisio ja ruokapöytä olohuoneessa joten arvata saattaa että tv on auki myös ruokailun ajan.
Mies on ihan tyytyväinen jos silloin tällöin vaivaudun keittiön puolella tekemään muutakin kuin kaatamaan muroja kuppiin itselleni;D
Itsekin syön tietsikan ääressä tai luen/kirjoitan samaan aikaan kun syön.
Mies tykkäisi syödä lattialla joskus kun meillä oli aikaa ola yhdessä ja tehdä kahdestaan ruokaa katoimme kaiken lattialle pöydän sijaan.
Mies ei ymmärrä makeanhimoani mutta toisinaan käyttää sitä hyväkseen esim. riitatilanteissa saatan leppyä karkkipussilla aika äkkiä.
Yritän tosin nyt vältellä pikaruokia ja syödä vain kanasalaattia ja mysliä että lähtisi jotain välillä poiskin.
ihmisen käsissä on bakteereja? Toivottavasti desinfioitte kätenne pesun jälkeen? Ainii, niinhän ne apinatkin syövät, käsin, tosin kehittyneemmät yksilöt osaavat käyttää myös haarukkaa, veistä ja lusikkaa. Miehesi laita ei taida olla samoin.
Onhan niitä, sehän tässä onkin huvittavaa kun mies on bakteeri kammoinen. Ei kylläkään desinfioida pestään kuitenkin... ja kyllä mies haarukkaa ja veistä osaa käyttää mutta jokainen syö niin kuin kivalta tuntuu... oma on asiansa, itse käytän syömävälineitä(eikä niitä tarvinne minulle luetella mutta tämä on taas tätä vittuilua kun ei osata asiallisesti keskustella).
Tiesit varmaan ettei liika puhtaus ole myöskään hyvästä, monilla kaupunkilaislapsilla on allergioita ja ties mitä astmanpoikasta kun eivät ole eläissään paskaa syöneet, kun taas maaseudulla tällaisia ongelmia on paljon harvemmassa;D Kotona riittää saippua ja kyse ei ole mistään apinoinnista;S
"Toivottavasti desinfioitte kätenne pesun jälkeen?"
Voi isän poika;D mitä se sinua hyödyttää, pestään tai ei pestä? pääsitpähän taas jotain möskyämään anonyymisti. Menehän siitä pöllyttämään petivaatteita ettei pölypunkit tuki henkitorvea yön aikana;D
Turha sinun mitään hyvää on meille toivoa haluat vaan, että kuollaan pois maksamasta veroa... No se järjestyy ajallaan sekin mutta siihen ei mitkään käsien pesemiset tai pesemättä jättämiset vaikuta;D
Kuinka joku vielä tänä päivänÄ syö käsin... Ihan oksettaa.
koskaan syönyt mitään käsin? Kylläpä on ihmeellinen tämä palsta...Joku sanoo, että syö käsin, niin tullaan sanomaan kuinka ällöttävä se on :D Siis todella, et ole koskaan edes koskenut kädelläsi hampurilaista? Syötkö ranskalaiset haarukalla pikaruokapaikassa? entäs kanansiivet? Leipä? tai tortillat, tacot? Itse pidän meksikolaisesta ruoasta, ja olisi siinä jonkin verran tekemistä, jos rupeaisi sitä vehnätortillaa haarukalla silppuamaan... Mutta tietysti, tänäpäivänä ollaan varmaan jo niin sivistyneitä, että syödään välineillä vaikka väksisin :D
Tietty se syö leipää haarukalla ja veitsellä :-D
Itse syön kyllä munkinkin haarukasta... se on ollu tapa ihan pikku pennusta asti ettei kädet mene tahmaiseksi;D
Olen nähnyt monen kehittyneemmänkin suomalaismiehen vedelleen ruokaa käsin (kanaa on aika hankala syödä pelkillä välineillä).
Se on tietysti arveluttavaa, että syödään vain oikealla "puhtaiden asioiden" kädellä... mitenhän vasenkätiset bangladeshilaiset tai intialaiset hoitavat tämän asian;D (Jeps, on minulle kerrottu miksi oikea käsi ja vasen käsi pitää pitää erillään, että ei tarvitse jeps jepsin ja kumppaneiden vaivautua).
Kädet tietysti pestään ennen kuin niillä ruokaan kosketaan.. Eipä ole miehellä ollut mitään tautia eikä minullakaan pitkiin aikoihin (tai no itse sairastin noroviruksen mutta se oli täällä päin ihan epidemiana, mies ei kumma kyllä saanut mitään tartuntaa vaikka yhdessä nukuttiinkin ja hoiti minua). Salmonellaakaan ei ollut kun kokeissa käytiin. Meillä molemmilla on myös eviran myöntämät hygieniapassit, en tosin ymmärrä miten luku ja kirjoitus taidoton mies on sen saanut;D
2 asiaa
1 Aasian maissa käyneenä, asuneena ja asuvana, tiedän että ainakin intialaiset, banglat, thait ja kambotsealaiset ihmiset ruokalaivat toisinaan käsin. Tämä riippuu ruuasta, jos se on joku perinteinen ruoka joka ollaan syöty aina käsin se syödään yhä käsin. Intialaisessa paremmassa ravintolassa paikanpäällä ei Suomessa intialainen rikas mies söi ruakansa käsin. Ravintolassa tietysti pesupaikka käsille, jossa kävi ennen ja jälkeen ruokailun (kuivatuspyyhe pöydässä kuten meillä essu polvien päälle).
2 TAAS näkee etteivät palstan naiset tiedä mitään miehistään saatika toisista kulttuureista.
Näin henk koht käsin ateriointi on hyh hyh, mutta ei se omaa ruokailua häiritse kunhan en liiaksi vilkuile mitä muut tekevät.
Minä en kyllä huomannut, että mikä kumma tässä viestiketjussa nyt osoitti jonkinlaista tietämättömyyttä kulttuureista?
Myös Marokossa syödään usein käsin, ja koko perheen kanssa samalta lautaselta. Minusta siinä ei ole mitään hyh hyh:iä. Kyllä ne käsissä olevat bakteerit suuhun kulkeutuvat muutakin kautta. Käsillämme kosketellaan myös jatkuvasti mm. kasvojamme, eikä se tunnu kenestäkään ällöttävältä tai epähygieeniseltä. Toki käsin syödessä huolellinen käsien pesu on tärkeää, mutta se on tärkeää myös välineillä syödessä. Tämä tahtoo usein meiltä suomalaisilta unohtua, siis käsien pesu ennen ruokailua.
Ruokailu käsin kuuluu moneen kulttuuriin, näemmä Marokkoonkin. Ruuan jakaminen ja jopa toisen lautaselta syöminen on aivan normaalia muualla, Suomessa ei. Suomessa on vallassa tämä oma reviiri ajattelu.
Tietämättömyyttä vaihteeksi Bidralin taholta osoittaa, että hän alkoi vänkäämään jostaan Suomessa tapahtuvasta kanan ja pitsan syömisestä ilman, että tietää tämän olevan aivan normaalia monessa maassa, kuten Marokossa sinun mukaasi. Kaiketi Bidral häpeää miestään ja luuli häntä jotenkin poikkeavaksi barbaariksi?
Aika kuvottava näky oli itselleni kun 120kg hyvin karvainen intialainen mies söi käsin dippaillen sitä sun tätä ja puhui ruoka suussa ruuan lentäessä sinne tänne, mutta tämä siis vain oma havaintoni.
Ja tarkennusta samasta kupista syömiseen. Jokainen pysyy omalla sektorillaan, eikä pyri esim. paremman näköisen lihan palan toivossa toisen alueelle. Sormia ei panna ruoka-aineeseen, vaan leipäpalalla nostetaan se suuhun. Eikä sormia tungeta suuhun asti. Eli vain leipä koskee itse ruokaa. Leipä on varmaan vähintään yhtä puhdas kuin haarukka, sehän on steriili, kun tulee yli 100 asteisesta uunista. ;)
Juu kyllä se taitoa vaatii. Minä syön juuri sen vuoksi mieluummin omalta lautaselta ja harjoittelen tekniikkaa siinä :-)
Mies syö käsin myös. Ei ne edes tunne ruokailuvälineitä. On ihan normaalia että kesken ruokailun käydään esim. WCssä ja käsiä ei pestä. Piereskely ja röyhtäily kuitataan naurulla. Ateriat ovatkin koko perheen juhlia joissa nauretaan paljon. Ihan erilaista kuin suomessa, missä ollaan vakavana lautasten ääressä.
Ällöä.
Monet ruuat meilläkin syödään käsin, että sikäli samalainen bakteeri vaaara on siinäkin hommassa.
Ei tämä nyt mitään vänkäämistä ole.
Mielestäni sinä aloitit sanomalla, että käsin syöminen on epähygienistä (no niin se onkin) ja nyt tämä onkin ihan normaalia ja kuuluu monien maiden kulttuuriin ja pidät minua tyhmänä kun en tuota mielestäsi tiennyt (niin ei tekstissä tosiaan lukenut, että minäpä tiedän sen kuuluvan mieheni aasialaiseen kulttuuriin ja tosi ylpeä siitä olen. pitäisikö minun olla? hei hoo, minun mies syö käsin riisiä;D).
Tänään eräs bangla kysyikin minulta, että onko minusta outoa kun hyö syövät käsin... Ei se sillä tavalla outoa ole enää. Alussa tietysti tuli aina katettua miehelle haarukat ja veitset mutta kun mies kerta haluaa sen päivittäisen bakteeriannoksen kynsien välistä riisin kera särpiä niin siitä vaan;D
Ko. banglamies kenen kanssa keskustelin vielä väitti, että käsin syömisestä ruokaan tulee parempi maku (heh heh, mieleen tuli kaikenlaista). Sinänsä voi olla tottakin saahan käsin laajemmin otettua ruokaa ja mössääminenkin onnistuu paremmin. Bangladeshissa tosin arvelivat, että minulle pitää antaa lusikka kun en heidän mielestään osannut syödä oikea oppisesti käsin vaan sotkin paikat, näkemys tuokin.
Toiset syövät puikoilla toiset haarukalla ja veitsellä ja jotkut suoraan käsin... Iljettävämpä se olisi, jos joku pelkällä suulla yrittäisi haroa ruokaa lautaselta (paitsi tietenkin, jos tämä ihminen olisi kädetön, tällöin tilanne olisi säälittävä ja itse varmaan menisin ja syöttäisin kyseistä ihmistä mikäli tilanteeni sen sallisi).
Tuo jälkimmäinen esimerkki olisi voinut olla isäni tosin suomalaisena versiona, joskin karvaisena sellaisena ja painoa ja pituutta olisi ollut paljon enemmän ja kädet koneöljystä mustat.
Enkä minä häpeä omankaan isäni "barbaarisia" ruokatapoja miksi sitten mieheni (mies sentään syö ravintolassa "sivistyneesti" kun taas isä on aina luonnon lapsi)
Se mikä tekstissä häiritsi oli ne apina kommentit tosin saattoihan olla, että ne heitti joku muu siihen alkuun. Siksi varmaan lähdinkin vähän väärällä asenteella vastaamaan ja saattoi tuntua vänkäykseltä;D
Mikä into sinulla on marjastajan exnimimerkillä riehua? En yleensä sano tätä, eikä tästä sikäli ole kenellekkään apua mutta jospa kuitenkin voisit ottaa ne pienet lääkärisedän/tädin antamat pillerit tai mennä angstaamaan keittiöveitsillä... Kiitos jo etukäteen;D
Ei sillä etteikö minuakin joskus huvittaisi pistää ranttaliksi mutta varmaan keksisin jotain hauskempaa kuin toisten exnikeillä pelleily.
..etä ruoka usein jopa VALMISTETAAN käsin...
Salaatti revitään sormin, leivästä pidetään kiinni kun se leikataan, samoin tomaatista, kurkusta... niillä samoilla bakteeripesillä kuin millä syödäänkin.
Itse syön mieluiten veitsellä ja haarukalla.
Meillä myös miesystäväni on ehdoton sen suhteen, että ruokaa ei saisi koskaan heittää pois. Inhoaa myös eineksiä. Kun tekee ruokaa; ensin keitto ja sen jälkeen lihaa, riisiä, salaattia, useimmiten paria eri liharuokaa samalla aterialla. Pöytä katetaan, tekee riisin keittolientä ensin tunninkin verran. Ensin riisi kuullotetaan öljyssä ja sitten vasta keitetään mausteliemessä jne. Valittaa pitkään kaupoissa varastoiduista hedelmistä yms.
Minäkin elin ihan helposti pelkästään leivällä ja karkeilla.. Nyt olen itsekkin alkanut kaipaamaan kunnon ruokaa päivittäin. Yksin ollessani syön juurikin koneen ääressä, mutta miesystäväni haluaa syödä ja juoda aina ruokapöydän ääressä.
myös pöytä, aamukahville, lounaalle, iltakahville yms. Joka kerta, ei juoda mukista (ei aiankaan jos ei ole lautasta mukin kaveriksi), tuollaisia pikkuasioita, mitkä ovat minust alkaneet tuntua ihan mukavilta. Kiva kun pöytä katetaan ja syödään rauhassa jen. Tietysti arkiaamut, kun on kiire töihin, on asia erikseen. Solloin vain laitan itseni valmiiksi nopeasti ja menoksi. Työpaikalla sitten keitellään ne aamukahvit.. ja mukista =)