Nuorena haaveilin kampaajan työstä. Lukion kautta päädyin kuitenkin insinööriopintoihin (ympäristö/terveys) ja olen nyt tehnyt omalla alallani töitä vajaa 10 vuotta. Nyt olen 33 v.
Aika ajoin tulee mieleen, että pitäikö vaihtaa alaa, mutta toisaalta ajatus kampaajaksi ryhtymisestä kuulostaa aika hurjalta, vai kuulostaako?
Kertokaa ajatuksia ja jos on vinkkejä, miten olisi hyvä tapa ottaa selvää, sopisinko ylipäänsä kampaajaksi ja millaiseksi kampaajaksi - enää :) Mitä kampaajan työ oikeastaan vaatii, mahdollisesti oman yrityksen pyörittämisen lisäksi? Miten ammattitaitoa pidetään yllä ja miten pysytään parhaiten muodin mukana/ajan hermoilla? Mitä pitää tehdä ollakseen oikeasti hyvä ja ammattitaitoinen? Riittääkö, että on vain kampaaja, vai olisiko parempi, jos hallitsee muutakin? Mitä erityisesti?
Luonnollisesti haluaisin olla hyvä, en mikään keskinkertainen "peruskampaaja", mutta mahdanko olla liian vanha tullakseni todella hyväksi? Hiuksia olen leikannut ala-asteikäisestä asti ja muutenkin kaikenlaista on hiuksilla tullut tehtyä, joten tältä osin tiettävästi minusta voisi jopa tulla kampaaja... sakset pysyy käsissä :) Ulkonäkö on itselleni tärkeää, kokonaisuutena, hiukset yksi osa sitä.
Ajatuksia? Mitä mieleen juolahtaakin, kertokaa!
Aika ajoin tulee mieleen, että pitäikö vaihtaa alaa, mutta toisaalta ajatus kampaajaksi ryhtymisestä kuulostaa aika hurjalta, vai kuulostaako?
Kertokaa ajatuksia ja jos on vinkkejä, miten olisi hyvä tapa ottaa selvää, sopisinko ylipäänsä kampaajaksi ja millaiseksi kampaajaksi - enää :) Mitä kampaajan työ oikeastaan vaatii, mahdollisesti oman yrityksen pyörittämisen lisäksi? Miten ammattitaitoa pidetään yllä ja miten pysytään parhaiten muodin mukana/ajan hermoilla? Mitä pitää tehdä ollakseen oikeasti hyvä ja ammattitaitoinen? Riittääkö, että on vain kampaaja, vai olisiko parempi, jos hallitsee muutakin? Mitä erityisesti?
Luonnollisesti haluaisin olla hyvä, en mikään keskinkertainen "peruskampaaja", mutta mahdanko olla liian vanha tullakseni todella hyväksi? Hiuksia olen leikannut ala-asteikäisestä asti ja muutenkin kaikenlaista on hiuksilla tullut tehtyä, joten tältä osin tiettävästi minusta voisi jopa tulla kampaaja... sakset pysyy käsissä :) Ulkonäkö on itselleni tärkeää, kokonaisuutena, hiukset yksi osa sitä.
Ajatuksia? Mitä mieleen juolahtaakin, kertokaa!
Vastaukset 8
Vanhimmat
minulla on samankaltaisia kokemuksia, siis ammatti johon kouluttauduin, oli väärä minulle.
Aina kannattaa pyrkiä unelma-ammattia kohti. Koska siihen mitä mieluiten tekisi on myös lahjat. Ja siinä ammatissa pystyy antamaan jotain yhteiskunnalle ja ihmisille, jotain sellaista, mikä huomataan. Eli on keskimääräistä työn
tulosta parempaa. Ja tietenkin on ihana lähteä töihin, kun rakastaa sitä mitä tekee.
Aina löytyy niitä ihmisiä, jotka sanovat hullua, mahdotonta, outoa, jne, mutta heitä ei kannata
kuunnella. Jokaisella on oma elämänsä.
Et ole vielä liian vanha, itse asiassa ihminen ei ole koskaan liian vanha. Itse olen lähes 50 v ja
muuttamassa ammattiani/työtäni.
Vinkkini on: hae opiskelemaan kampaajaksi. Sitten tiedät.
Kannattaa hakea koulutukseen josta valmistut parturi-kampaajaksi! Koulutus kestää noin kolme vuotta ja aikuisille löytyy myös iltalinjoja. En näin ammattilaisena suosittele "hiusmuoloilun pikakursseja", ovat kalliita ja ammattitaito ei ehdi kehittyä.
Maahantuojat järjestävät koulutusta jatkossa ja perustaitojen lisäksi voit kouluttautua tekemään esim. parranajoa, meikkejä, pidennyksiä, rastoja...
Kannatta hankkia ensin hyvä perusosaaminen ja jatkossa mielen virkistykseksi lisätä eri taitoja.
Yrittäjyys on taitolaji sinänsä, suosittelen haastattelemaan useita ammattilaisia, jotta saat varmuuden alan vaihdosta. Ikä ei ole este, eikä edes hidaste. Itselläni yksi parhaista harjottelijoista oli lähemmäs viiskyt v. ja motivaatio kohdallaan!
Jos aloitetaan kurjista asioista, työllistyminen alalla on erittäin huono, eli useinmiten vaihtoehto on yksityisyrittäjyys joko liikkeen perustamalla tai ns. vuokratuolilaisena. Alottelevan kampaajan olisi kuitenkin hyvä saada liiketyökokemusta muutamasta paikasta ennen omaa putiikkia, jotta näkisi hyvät ja huonot puolet useammasta paikasta, ja välttäisi sitten "karikot" omassa liikkeessään. Palkkaus on surkea käsityöläisillä, insinööri kyllä tienaa rutkasti paremmin.
Työn hyviä puolia on ihmiskeskeisyys, ja tietenkin se käsillä tekeminen, Tyytyväisen asiakkaan antama hyvä palaute jaksaa aina vaan maistua mannalle (olen ollut alalla 27 vuotta) 99% ihmisistä on mukavia, ainahan asiakaspalvelussa törmää hankaliinkin tyyppeihin, mutta suurin osa ihania. Työ itsessään on luovaa ja innostavaa, kun vaan pitää tietonsa ja taitonsa ajantasalla. Kurssitarjonta on runsasta. Yksityisyrittäjyyden ilot on tietysti jonkinlainen vapaus, mutta toisaalta taas tahtoo lomat jäädä pitämättä, yksinkertaisesti taloudellisista syistä. Pienyrittäjän (varsinkaan käsityöläisen) elämä ei ole ihan helppoa tässä maassa. Kun sähköliike laskuttaa parista pistorasiasta ja puolen tunnin työstä 300e, yhtäaikaa nitistään siitä, että kampaaja laskuttaa kahden tunnin työstä aineineen 80e... Tämä kait peruja siitä, että ala on ollut Suomessa (ja on edelleen) hyvin naisvaltainen.
Työnä tämä homma on ihanaa, rahallisesti p...stä.
Sen verran täytyy todeta, että insinööritkään eivät välttämättä ainsaitse kovin paljon. Itse satun olemaan töissä julkisella sektorilla ja palkka on todella surkea. Tämä on myös yksi syy siihen, että ajatukset muusta työstä tulee aina silloin tällöin mieleen.
Luonteeltani olen sellainen, että en erityisemmin kaipaa esimiehiä vaan haluaisin niin älyttömästi olla "itseni herra". Omassa yrityksessä on nimenomaan se hyvä puoli, että toimeentulo on todellakin kiinni omasta työpanoksesta. Nykyisessä työssä voisin karrikoiden ilmaistuna pyöritellä peukaloita ja joka kuukausi palkka kilahtaa tilille. Helppoa! Mutta ei sovi minulle, kun tykkään tehdä töitä. Tuntuu välillä tyhmältä, kun itse jatkuvasti pyrin kehittämään itseäni työssä ja tekemään työni mahdollisimman hyvin, ja yleensäkin olen hyvin innostunut mitä sitten teenkin. Tämä on joidenkin mielestä ihan hoopoa... sillä palkalla, jota saamme.
Se on selvää, että kampaajan ammatissa harvalla on sellaisia mahdollisuuksia, että oikeasti voisi sanoa olevansa todella hyvin toimeentuleva. Mutta mutta...ei se rahakaan aina tee ihmistä onnelliseksi.
Itselläni todettiin juuri pöly-, koira- ja timotei-allergia. Muutenkin suvussa on paljon allergioita ja astmaa, joten saattaa olla että ura kampaajana tyssää jo näihin. Vaikka olen kyllä miettinyt, että jollain tavalla mielelläni hyödyntäisin insinöörikoulutukseni. Voisihan sitä vaikka erikoistua nimenomaan hajuttomiin tuotteisiin, onhan noita ns. hajuttomia kampaamoja jo olemassa ja voisin kuvitella, että kysyntä on kasvava. Jopa luomukampaamostakin olen kuullut, en kyllä tiedä, mitä todellisuudessa pitää sisällään.
No, mutta, ajattelin nyt kuitenkin selvitellä vielä tarkemmin mahdollisuuksiani.
Kiitos vastauksista! Mutta edelleen, jos jollain on ajatuksia,niin mielelläni otan niitä vastaan.
vastaaja. Kirjoitan vielä lisää.
Työtä ei kannata tehdä vain rahan vuoksi. Onhan se rahakin tärkeää, mutta itse tein aikoinani väärän valinnan koska halusin sinne, mistä voisin saada
hyvän yhteiskunnallisen aseman, mikä oli suosittua ja minne oli vaikea päästä.
Oma kiinnostuksen kohde tuntui "liian helpolta"
(siinä mielessä, että tuntui että osaan sen työn)
ja ei suositulta.
Raha ei tuo onnea, mutta oma oikein valittu työ
tuo onnellisuuden ja rahaa.
En lähtisi rahasta tekemään jotain työtä, mikä tuntuu väärältä.
Sellainen työ taas, jossa palkka tulee vaikka ei tee paljon mitään, tuntuu varmasti turhauttavalta.
Se mitä tiedän (maallikkona, en siis ole alalla)joistakin kampaamotuotteista, on että ne aiheuttavat allergiaa. Kumikäsineet suojaavat kampaajien käsiä, mutta esim. astmaatikot
voivat saada astmakohtauksen hiuskiinteistä, esim.
asiakkaina.
Nyt on uutena trendinä "vihreä" suuntaus monella alalla. Kampaamoista katso vihreä kampa www.kampa.fi. Olen harkinnut itse siellä käymistä, se on vain liian kaukana ja hinnat ovat ehkä vielä minulle liian kalliita, siksi värjään omat hiukseni kotona kastanjanruskealla hennalla.
Voithan sinä tehdä jotain uutta riippuen onko kiinnostuksesi kohde uusissa leikkaustekniikoissa vai aineissa vai jossain muualla. Muodollinen koulutus on hyvä hankkia, sitten voi alkaa toteuttaa ideoitaan. Mikään ei estä myöskään
lähtemästä ulkomaille.
Koska vihreitä kampaamoita on niin vähän, on pakko
värjätä hiukset kotona. Se ei ole kivaa, koska noin kerran kuukaudessa on siis vuorattava wc sanomalehdillä ja hennan kanssa täytyy käydä tie
kokemuksen kautta, että oppii, a. miten sillä saa
pakkauksen värin mukaiset a. mustat hiukset b.punaiset hiukset c. ruskeat hiukset eikä
tapauksessa a, b, tai c kirkuvan oranssia väriä.
Kampaamossa käynnin hintaan vaikuttaa etäisyys, ja jos ekologisia kampaamoita olisi enemmän, ts. ei tarvitsisi matkustaa, tottakai kävisin siellä
mieluummin, kuin riskeeraisin kotini.
Tuo luomukampaamo vaikutti tosi mielenkiintoiselta. Siinä oli sitä ideaa, mitä voisin itsekin kuvitella toteuttavani. Nyt alan olla jo "liian" innostunut asiasta! Kun vaan malttaisi pysyä nahoissa, ettei tipahda liian korkealta liian kovaa :) Täytyy varmaan käydä tutustumassa tuohon kampaamoon tarkemmin.
Itsekin olen vähän niinkuin vahingossa tullut insinööriksi. Joskin nykyinen työni on ihan ok, kyllä siitä pidän, mutta jotain siitä puuttuu. Luulen, että yksi iso syy on se, että joudun koko ajan toteuttamaan toisen suunnitelmia ja ajatuksia. Mulla itselläni olisi kaiken maailman ideoita, miten nykyistä työtäni voisi tehdä, mutta ei julkisella sektorilla muuteta vanhoja opittuja käytäntöjä noin vaan, kaikki muutokset tapahtuu niiiin hitaasti...ja toisekseen työajastani suurin osa on yksinäistä puurtamista. Kuitenkin itse tykkään tosi paljon kommunikoida asiakkaiden kanssa ja uskon vakaasti, että olen siinä myös kohtuullisen hyvä. Ehkä siksi, että minua hyvä asiakaspalvelu kiinnostaa, haluan antaa hyvä palvelua vaikkei minulla viranomaisena ns. pakkoa palvella hyvin, keskinkertainenkin suoritus riittää, ja virassa olevalla vähän huonompikin. Opiskeluaikana ajattelin, että viranomaisena toiminen tuntuu aivan liian jäykältä ja jo silloin olin sitä mieltä, että en sovi siihen kaavaan. Nyt näiden työvuosien jälkeen olen entistä vakuuttuneempi, että en ikuisesti näissä hommissa ole. Asiat on kyllä mielenkiintoisia, ehkä yksityisellä saisi laittaa itsensä kunnolla likoon ja ehkä paremmin näkisi oman työntuloksen.
Muutos tulee olemaan kuitenkin niin iso, että aika varma täytyy kai olla, että uskaltaa muutokseen ryhtyä. Tai itse asiassa, jos mulla olisi paljon rahaa, niin en miettis kovin kauaa mitä teen...
Olen itse kouluttautunut parturi-kampaajaksi ja vaihtanut myöhemmin ammattia. Kaikissa töissä on omat hyvät ja huonot puolensa, ja mielestäni kampaajana toimiminen on pitkälle persoonallisuuskysymys. Uskon, että työssä viihtyy hyvin oikein ulospäinsuuntautunut ja ihmisistä kiinnostunut, sosiaalinen ja puhelias tyyppi.
Kampaaja on asiakaspalvelijan roolissaan oltava myös nöyrä, sillä työ on palvelua.
Itse pidin kampaajan työn teknisestä puolesta, leikkaamisesta, värjäämisestä ja sen suunnittelusta, kampauksista jne. Oli tosi hienoa vaikuttaa ihmisten ulkonäköön ja tehdä heistä paremman näköisiä :-) Lisäksi työ oli itsenäistä, mutta loppujen lopuksi kampaaja toteuttaa usein toisen suunnitelmia ja ajatuksia. Ja vaikka asiakas olisi lopputulokseen tyytyväinen, ei siihen itse ole, jos asiakas on halunnut jotain sellaista, mikä ei omasta mielestä hänelle lainkaan sovi. Yleensä ihmiset ovat hurjan mukavia, oikein hankalaa asiakasta en kampaajaurallani edes tavannut.
Itse en pitänyt kampaajan työssä siitä, että se oli niin aikataulutettua. Jokaiseen työhön varataan tietty aika ja varatussa ajassa työ on tehtävä tai koko päivän aikataulu alkaa kärsiä. Työskennellessä on katsottava koko ajan kelloa, että "väri on oltava levitettynä 20min päästä, jolloin voin aloittaa leikkauksen 9.30, ja seuraava asiakas tuleekin 10.00". Minusta se oli väsyttävää koko ajan ajatella, mitä pitää tehdä milläkin minuutilla.
Kampaajan työ on myös fyysistä, mutta liikkuminen oli minusta ihan kivaa. Ja välillä voi istuessakin vaikka leikata, joten koko aikaa ei tarvitse seistä. Kesällä huonosti ilmastoidussa kampaamossa oli tukalaa tehdä työtä hien virratessa ja pienten hiustenpätkien takertuessa ihoon. Työssä ollaan myös hyvin lähellä toista ihmistä ja fyysisessä kontaktissa. Itselläni oli hieman vaikeuksia tässä, koska olen herkkä epämiellyttäville hajuille. Monet tulevat kampaamoon niin, että oikein tahalleen jättävät hiukset pesemättä useiksi päiviksi - ovathan he menossa kampaamoon, jossa hiukset pestään. Lisäksi monilla (erityisesti) miehillä on hiuspohjaongelmia ja päänahka on verestävä. Tässä voi piillä infektioriski.
Kampaamokemikaalit ovat vahvoja aineita ja itselläni yksi syy ammatinvaihtoon oli niissä. Kannattaa aina käyttää vinyylihanskoja, myös pelkkän pesemisen yhteydessä, puhumattakaan väreistä ja permiksistä. Puhtaan ilman kampaamoissa värit ym.muut aineet sekoitetaan vetokaapeissa, jolloin huoneilmaan ei pääse niin paljoa haitallisia aineita. Lisäksi esim. hiuslakoissa on hajuttomia kampaamosarjoja, ja isompia suuttimia, jolloin suurempi pisarakoko saa suihkeen heti tullessaan ulos pakkauksesta ns. tipahtamaan suoraan alas, jolloin aine ei jää leijumaan huoneilmaan. Puhtaan ilman -konsepti on varmasti tulevaisuuden juttu.
Insinöörin palkoille kampaajana tuskin pääsee, mutta monet kampaajat viihtyvät tosi hyvin ammatissaan. Enkä usko, että todellakaan olisit liian vanha tullaksesi hyväksi kampaajaksi. Etenkin, jos sinulla on jo pikkuisen kokemusta leikkaamisesta jne. Oma mielipiteeni on, että hyvän kampaajan tekee 60% persoonallisuus ja 40% tekninen taito ja tyylitaju.