Tajusin tänään sen, että jos en soittaisi jollekin, niin ei minua kukaan kaipaisi. Lähinnä nyt tarkoitin ihan lähisukulaisia ja ystäviä. Jos en kävis siskolla kylässä, emme olisi missään tekemissä, vaikka aika lähekkäin asummekin. Siskoni suuttuu aina jostain ja voimme olla pitkänkin ajan tapaamatta. Veljen kanssa asuin Etelä-Suomessa samassa talossa nelisen vuotta, emmekä tavanneet kuin vahingossa, muuten kumallakin oli oma elämänsä. Vanhin sisko soittaa, kun tarvitsee lapsenvahtia, nuorin veli ei olenkaan... Olenkohan joten epäsosiaalinen ihminen :)
Kuinka yksin olet?
Almiira
141269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minua saattaisivat kaivata työkaverit, jos en syystä tai toisesta ilmestyisi duuniin. Mutta eivät hekään minua viikonloppuisin koskaan kaipaile. :-(
Juu, mua kaivataan seuraavan kerran 24.7. tai tulee lasku keskussairaalasta :DD Töistä alkavat kaivata viimeistään 3:n viikon päästä.
soitetaan joka päivä puhelut kestää 1-30 min. parikaveria löytyy joiren kans soitetaan kerta viikko ja toiset moitti kun taas en oo mihimää yhteyressä :siis soittakohot itte miksi minun pitäisi soittaa ja olla se yhteyren pitäjä.
Yksinäisyys tuntuu olevan parin viime vuoden aikana lisääntynyt omalla kohdalla. Nuorempana oli paljon kavereita ym.. tuli juostua baareissa ym..mutta nyt vanhempana, ei ole montaa ystävää.
Tällä hetkellä työtön, joten töissäkään ei kaivata:)
Sisko asuu samalla paikkakunnalla, mutta ei juuri olla yhteydessä. soittaa jos tarvii lapsille hoitajaa. Itse tekis mieli lähtee aina jonnekin, ja tehä kaikkea hauskaa, mutta ei ole seuraa..boring://
Sama täällä, nuorempana oli kavereita ja ystäviä joka sormelle, nyt on muutama. Onneksi tuo siskontyttö on kasvamassa "aikuiseksi" kovaa vauhtia. Tänäänkin olimme uusinta Harry Potteria katsomassa kahdestaan, tosin mä meinasin kyllästyä, kun se oli vähän pitkäveteinen ;)
Ketjusta monella on se sama juttu, että ihmiset ottaa yhteyttä, kun tarvitsevat jotakin. Minulla vaan on se harmillinen juttu, että jos tarvitsen apua, niin yleensä soitan sitten isälle. Nytkin pyysin isän kuskiksi, kun sairaalassa tutkivat silmät ja ei ole suositeltavaa ajella autolla sen jälkeen. Auton kanssa jos on ongelmia, niin ei auta muu kuin viedä korjaamolle... Niin, molemmat veljet on autonasentajia...
Minulla on samanlainen tilanne. Jos minä en olisi se yhteydenpitäjä en näkisi veljiäni saatikka joitakin kavereitani. Se on vaan niin, että jonkun meistä täytyy aina olla siinä asemassa joka tekee yhteydenpidossa aloitteen. Ovat kyllä sitten aina iloisia kun nähdään ja soitellaan ja valittelevat omaa saamattomuuttaan tai kiireitään etteivät itse ole ehtineet olla yhteydessä. Mulla on vähän sama juttu, että kun yksi veljistäni ottaa itse oma-alotteisesti yhteyttä tiedän heti, että hän tarvitsee kyytiä, lapsenvahtia, rahaa.... näin se vaan on. Ei me ihan oikeesti olla yksinäisiä. Mehän se pidämme yllä ystävyys- ja sukulaissuhteita.
Palasin Suomeen 10 vuoden ulkomailla "rilluttelun" jälkeen. Ulkomaiset poikaystävät jäivät taakse ja nyt olen siis 35 v. ja erittäin yksin joka viikonloppu. Kukaan ei tosiaan kaipaa (paitsi äiti). Kukaan ns. perheellinen tai avosuhteessa elävä "ystäväni" ole pyytänyt esim. ulos moneen vuoteen. Käyn siis ulkona yksin (olen aktiivinen ja sosiaalinen) tai pyydän itse. Minä olen se yhteydenpitäjä - enkä muuta voi.
Suomessa sinkut, lesket ja vainajat ovat "samassa kastissa" eli
jätetään yksin!
Toista olen nähnyt maailmalla...
Se on aika hirveetä todeta kuinka yksin sitä oikeesti on.. Vielä kun ei ainuttakaan sukulaista tai kaveria asu samalla paikkakunnalla. Tai, no yks "kaveri", jota nään ehkä kerran kuukaudessa.. Niin ne päivät vaan menee töissä, eikä halua oo yksin lähteä esim kaupungille. Oon ihan nätti ja mukava 23v tyttö mut mistä sitä miestäkään löytää kun ei ikinä tuu käytyä missään! Olis niin kiva mennä vaikka työpäivän jälkeen terassille istumaan, mutta kenen kans meet.. Ja totta, useinmiten joutuu itte soitteleen niille kavereilla jos meinaa yhteyttä pitää.. Mistä tällä iällä enää uusia kavereita löytää..??
Mistäpäin oot? mennäänkö yhessä terassille ja lopetetaan tää kotona istuminen:) oon kans kyllästynyt tähän ainaiseen kotona istumiseen, menee hukkaan koko elämä kun ei missään käy!!
Itse olen lapsesta asti ollut enimmäkseen yksin. Tietysti nyt aikuisena tilanne on vielä "rajumpi", kun ei asu enään perheen kanssa samassa talossa. Näen muutamaa ihmistä silloin tällöin, mutta voi mennä viikkoja, että en näe ketään.
En ole koskaan käyttänyt aikaani sosiaalisten kontaktien luomiseen työmaailman ulkopuolellla, joten on käytännössä yhteensä vain 3 ihmistä koko maassa, joita tapailen aina välillä. Luonnollisesti naisiin en ole ottanut koskaan kontaktia.
Hey! Haluun kans lopettaa tän kotona kykkimisen ja lähtä teidän kanssa terassille! Olen 23v. pk-seudulta!
Minä olen ollut suurimman osan elämästäni melko yksin. Nuorempana oli jonkin verran ystäviä, pari ihan läheistäkin. Lukioaikana vanhat kaverit katosivat ja siitä lähtien olen ollut aika lailla yksin. Yksinäisyyttä ei kovinkaan huomannut, kun asui kotona perheen kanssa ja näki kuitenkin suht usein sukulaisiakin. Yksin olo iski vasta toden teolla opiskeluaikana, kun muutin omaan asuntoon. Kukaan ei soitellut, itse olin aina se joka soitti, viikottain soittelin kotiin tai siskoille. Sitten huomasin, että eipä ketään kiinnosta miten mulla menee, aina olen se joka soittaa. Tein kokeilun, että en mene käymään kotona, enkä soita yhtään kellekkään, kuinka kauan menee, että joku kaipailee. No, yli 3kk meni, silloinkaan vielä ei perhe soittanut, vaan isoäitini, jonka kanssa ei ollu ollut tapana soitella, oli huolissaan. Hän on siis ainoa ihminen elämässäni, jota oikeasti kiinnostaa, mitä mulle kuuluu. Koulussa olis saattanu joku kaivata muutaman viikon päästä, ellen olisi ilmestynyt. Mutta ika surullista huomata, että ei paljoa kaivata.
Aika surullista huomata, ettei kukaan kaipaa. Minä olen myös yrittänyt tehdä ks. toimenpidettä, mutta jossain vaiheessa sitten sortunut soittamaan sukulaisille. Mutta pariin viikkoon kukaan ei ole soittanut tai ottanut yhteyttä.
Ja sitten ihmetellään, että vanhuksia kuolee asuntoihinsa ja kukaan ei ole kavannut pariin vuoteen. Nuoret sentään kävät joko töissä tai kouluissa, joten siellä se haloo tulisi, jos ei ilmaantuisi.
Löytyy meitä yksinäisiä näemmä varmaan paljonkin..ja on tosi kurjaa kun elämä kuluu sisällä, eikä yksin tee mieli lähteä minnekään, olis ihana päästä ihmisten ilmoille.
Olen itse Tampereen lähistöltä, joten jos täälläpäin on yksinäisiä niin laittakaa tänne viestiä:)