Hei.
En tiedä tuliko tämä nyt oikealle aihealueelle, mutta menkööt.
Koitan selittää asian lyhyesti ja ytimekkäästi. Toivottavasti joku osaa auttaa.
Tapasin puoli vuotta sitten ihanan tytön.
Yritin kaikkeni saada hänet itselleni.
Kuukausi sitten sain hänet. Sain hänet ihastumaan ja rakastumaan itseeni.
Kaikki meni juuri niin, kuin villeimmissä unissanikin. Täydellistä!
Nyt, kun vihdoin sain sen, mitä halusinkin, minusta on tullut aivan mahdottoman vihainen ja kärttyinen.
Kun en ole hänen lähellään, en voi muuta ajatellakkaan, kuin häntä.
Kun pääsen hänen seuraansa, muutun aivan mielettömän vihaiseksi ja kärttyiseksi.
Otan kaiken, mitä hän sanoo, loukkauksena ja suutun ja sen jälkeen mökötän ja kärttyilen koko loppu päivän.
Haastan riitaa aivan tyhjänpäiväisistä asioista.
En koske häneen ja hän onkin jo sanonut, että vihaa sitä, kun hän joutuu epäilemään välittämistäni häntä kohtaan jatkuvasti.
En vain pysty antaa olla ja muuttumaan siitä kärttyisestä omaksi itsekseni.
Sanomattakin selvää, ettei tämä tule kauaa tätä menoa kestämään.
Hän ei ärsytä minua, päin vastoin, hän on minulle todella tärkeä ja haluan pitää hänet.
Minkä ihmeen takia jatkan päivästä toiseen tätä kärttyilyä, kiukuttelua ja tiuskimista, vaikka välitän hänestä niin paljon?
Miksi en voi vain antaa olla, nauttia hänen seurastaan ja olla, kuin ennenkin, oma iloinen itseni joka osoittaa välittävänsä toisesta.
Auttakaa! :(
En tiedä tuliko tämä nyt oikealle aihealueelle, mutta menkööt.
Koitan selittää asian lyhyesti ja ytimekkäästi. Toivottavasti joku osaa auttaa.
Tapasin puoli vuotta sitten ihanan tytön.
Yritin kaikkeni saada hänet itselleni.
Kuukausi sitten sain hänet. Sain hänet ihastumaan ja rakastumaan itseeni.
Kaikki meni juuri niin, kuin villeimmissä unissanikin. Täydellistä!
Nyt, kun vihdoin sain sen, mitä halusinkin, minusta on tullut aivan mahdottoman vihainen ja kärttyinen.
Kun en ole hänen lähellään, en voi muuta ajatellakkaan, kuin häntä.
Kun pääsen hänen seuraansa, muutun aivan mielettömän vihaiseksi ja kärttyiseksi.
Otan kaiken, mitä hän sanoo, loukkauksena ja suutun ja sen jälkeen mökötän ja kärttyilen koko loppu päivän.
Haastan riitaa aivan tyhjänpäiväisistä asioista.
En koske häneen ja hän onkin jo sanonut, että vihaa sitä, kun hän joutuu epäilemään välittämistäni häntä kohtaan jatkuvasti.
En vain pysty antaa olla ja muuttumaan siitä kärttyisestä omaksi itsekseni.
Sanomattakin selvää, ettei tämä tule kauaa tätä menoa kestämään.
Hän ei ärsytä minua, päin vastoin, hän on minulle todella tärkeä ja haluan pitää hänet.
Minkä ihmeen takia jatkan päivästä toiseen tätä kärttyilyä, kiukuttelua ja tiuskimista, vaikka välitän hänestä niin paljon?
Miksi en voi vain antaa olla, nauttia hänen seurastaan ja olla, kuin ennenkin, oma iloinen itseni joka osoittaa välittävänsä toisesta.
Auttakaa! :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
olla,niin,että olet mustasukkanen ja huomionkipeä vaikuttais nyt kyllä siltä,mutta ei muuta,kuin asennemuutosta kehiin ja vauhdilla,jos meinaat jatkossakin olla tämän neitokaisen kanssa.
itseäsi ja olla rehellinen. Itselläni olen havainnut vastaavanlaista käytöstä, kun olen katkeroitunut jostain (veikö jahtaaminen liian paljon voimavaroja?) tai kun olen enemmän ihastunut omaan mielikuvaani jostain helkilöstä kuin siihen, mitä hän todellisuudessa on, ja ärsyttää aina kun todellisuus tulee vastaan. Lisäksi voi olla kyse myös siitä, että kun etäinen tulee läheiseksi, voi läheisyyttä ollakin yhtäkkiä vaikea sulattaa, ja se pistää voimaan pahoin. Tsemppiä asian selvittelyyn.
Sun on vaan mietittävä mikä kränättää. Yleensä toisesta heijastuu jotakin jonka koet henkilökohtaisesti, eli toinen peilaa sun ominaisuuksiasi jotka itsessäsi ärsyttää.
Kasvun paikka sulle.
Vai onko niin ettei tyttö ollutkaan sitä mitä toivoit mielikuvissasi?