Mitä tehdä kun ei voi luottaa seurustelukumppaniin?
Olen seurustellut miehen kanssa, joka sanoi rakastavansa minua, mutta petti. Jätin hänet.
Nyt olen tavannut miehen, jota rakastan enemmän kuin ketään aikaisemmin. Mutta minusta tuntuu, että olen hänelle itsestäänselvyys. En ymmärrä miksi, sillä olen aktiivinen, laajan sosiaalisen verkonton omaava, mielenkiintoista, uraa eteenpäin vievää työtä tekevä ja taitava siinä mitä teen. En roiku hänessä ja annan hänelle hirveästi vapauksia. Silloin ku näemme, en voi olla osoittamatta hänelle rakkauttani, koska jumaloin häntä, en kuitenkaan palvo sillä tavalla että tukahduttaisin.
Eikö miehet kestä liiallista huomiota, vaikka ei nähtäisikään liian usein? Jos minua vaivaa hänessä joka asia, huomautan saman tien. Minusta tuntuu, että rakastan enemmän. Ja minusta tuntuu, että hän kaipaa silti muitakin naisia, vaikka puheissaan sanoo muuta. Hän saa tekstiviestejä, joita on poistanut kun minä olen kysynyt ovatko ne jotakin, mitä minun pitäisi nähdä.
Pelkään hirveästi, sillä en ole aikaisemmin antanut kenellekään näin paljon sijaa sydämessäni. Minusta tuntuu, että kiinnyn häneen koko ajan enemmän ja samalla tuntuu, että mitä enemmän annan ajan kulua, sitä vaikeampi minun olisi hänestä irtautua, jos pettämisiä esiintyisi tai muita. En luota häneen. Elän jatkuvassa pelossa, jossa saan pommin vasten kasvojani, että häenllä on toinen. Minusta tuntuu, että hänkin on kiintynyt minuun niin paljon, että ei tule minua jättmään, mutta uskon, että hänellä voi silti olla toisa suhteita.
Onko väärin jumaloida toista? Onko se naiivia, jos todella tuntee niin? Pitäisikö omat tunteet peittää, että saisi varmasti pysyvää rakkautta?
Olen seurustellut miehen kanssa, joka sanoi rakastavansa minua, mutta petti. Jätin hänet.
Nyt olen tavannut miehen, jota rakastan enemmän kuin ketään aikaisemmin. Mutta minusta tuntuu, että olen hänelle itsestäänselvyys. En ymmärrä miksi, sillä olen aktiivinen, laajan sosiaalisen verkonton omaava, mielenkiintoista, uraa eteenpäin vievää työtä tekevä ja taitava siinä mitä teen. En roiku hänessä ja annan hänelle hirveästi vapauksia. Silloin ku näemme, en voi olla osoittamatta hänelle rakkauttani, koska jumaloin häntä, en kuitenkaan palvo sillä tavalla että tukahduttaisin.
Eikö miehet kestä liiallista huomiota, vaikka ei nähtäisikään liian usein? Jos minua vaivaa hänessä joka asia, huomautan saman tien. Minusta tuntuu, että rakastan enemmän. Ja minusta tuntuu, että hän kaipaa silti muitakin naisia, vaikka puheissaan sanoo muuta. Hän saa tekstiviestejä, joita on poistanut kun minä olen kysynyt ovatko ne jotakin, mitä minun pitäisi nähdä.
Pelkään hirveästi, sillä en ole aikaisemmin antanut kenellekään näin paljon sijaa sydämessäni. Minusta tuntuu, että kiinnyn häneen koko ajan enemmän ja samalla tuntuu, että mitä enemmän annan ajan kulua, sitä vaikeampi minun olisi hänestä irtautua, jos pettämisiä esiintyisi tai muita. En luota häneen. Elän jatkuvassa pelossa, jossa saan pommin vasten kasvojani, että häenllä on toinen. Minusta tuntuu, että hänkin on kiintynyt minuun niin paljon, että ei tule minua jättmään, mutta uskon, että hänellä voi silti olla toisa suhteita.
Onko väärin jumaloida toista? Onko se naiivia, jos todella tuntee niin? Pitäisikö omat tunteet peittää, että saisi varmasti pysyvää rakkautta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toisen jumalointi.. no aika vahva ilmaus. Mutta jos rakkaus on vahvaa.. Mutta kyllä jumalointi on liiallista, sillon rakastaa mielikuvaansa toisesta, ei oikeaa ihmistä.
Jos ei voi luottaa seurustelukumppaniin niin ei ole paljon vaihtoehtoja.
Sun pitää muistaa että olet yliherkkä kaikille pettämiseen viittaavalle kun sua on kerran petetty. En tiedä onko uudessa suhteessasi OIKEASTI merkkejä siitä että mies ei olisi luotettava, mutta sun pitää olla kriittinen itsellesi. Epäiletkö suotta?
Jos päätät että epäilet suotta, on vaan PÄÄTETTÄVÄ että luottaa, eikä lietsoa epävarmuutta. Kannattaa sanoa toiselle mitä pelkää ja että on epävarma. Miestä vaihtamalla asia ei parane, koska epävarmuus on sinussa.
Voihan olla että tulee takkiin, kun ei täällä mikään ole varmaa. Mutta luota siihen että pärjäät vaikka sattuu. Pelon takia ei kannata hannata suhteen kehitystä, tai pilaa itse kaiken.
Minusta kypsä aikuinen ja normaalin itsetunnon omaava mies kestää sen että nainen näyttää sitotumistarpeensa ja hellyydensä täysillä eikä joudu torjumisen pelosta himmailemaan. Puhukaa keskenänne, ettei tarvitse yksin pähkäillä.
Itselläni on tullut sellainen olo, jos toinen "ripustautuu" minuun. Sen ei tarvitse tarkoittaa mitään konkreettista, mutta jos minulle tulee se olo että toinen on kokoajan odottamassa minulta jotain..kuten että minä päätän mitä tehdään illalla tai pitää aina itsestään selvänä että ollaan aina yhdessä.
Ehdotan että annat tilaa henkisesti kumppanillesi, ei välttämättä ajallisesti vaan henkisesti. Anna hänelle tilaa ajatella ja olla.