Kun anoppini kuuli, että menemme naimisiin mieheni kanssa hän haukkui minut ja sukuni. Olimme kuulemma liian hienoja ihmisiä (vanhempani tavallisia duunareita). Mieheni vamhemmat olivat eronneet ja mieheni halusi kutsua molemmat häihimme. Isä tuli äiti jätti tulematta. Tämän jälkeen ei suvusta ole kuulunut pihaustakaan.Yritin soittaa ja selvittää hänen kanssa asiat tuleksettomana. Olin kattanut liian hienot kupit kahvipöytään, olin turhaan koulun penkkejä kuluttanut jne. lista jatkuisi loputtomiin. Olin monta vuotta todella maassa ja mieheni sulki koko asian pois.. siitä asiasta siis ei saatu keskustella. Onneksi sitä kesti vaan vajaan vuoden, koska minä tarvitsin puhekumppania. Viime vuonna tapasimme sukujuhlissa jossa hän järjesti itkukohtauksen johon muu suku lähti mukaan. Minua hävetti suunnattomasti, koska siellä oli vieraita ihmisiä jotka eivät tieneet riidasta. Vasta tapaamisen jälkeen pystyin käsittelemään asiat itseni kanssa. Musiikista olen saanut voimia. Mieheni kanssa olemme jo monta vuotta pystyneet keskustelemaan asiasta jo vitsinä. Tätä riitaa on kestänyt kohta 5 vuotta. Tässä niin kuin laihdutuksessakin repsahtaa ei saa. Täytyy jaksaa avioliiton vuoksi koska minähän en ole anoppini kanssa naimisissa... onneksi. Toivon todella paljon voimia niille jotka kokevat saman....Parin kuukauden päästä on taas sukujuhlat johon olemme menossa.... :)joten toivottakaa minulle onnea!
apua tarvitaan....
tipityy
41014
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voimia nyt kuitenkin.
Tsemppiä sulle nainen ja voimia, mutta sinähän menet sinne sukujuhliin!!!! Alkaa se anoppi pikkuhiljaa oppiin että TE OLETTE YHDESSÄ teki tai sanoi hän mitä tahansa, ja ei ne kaikki hänenkään sukulaiset ole välttämättä anoppisi kanssa samaa mieltä. Pyydä miestäsi olemaan kanssasi koko sukujuhlan ajan niin se on sulle helpompi kestää ja näkee suku ja varsinkin anoppi että olette todella rakastuneita. Pidä pintasi nainen olen hengessä mukanasi niissä juhlissa.
ajattelen niin ongelmahan ei ole sinun vaan anoppisi. Itse olen oivaltanut ettei ole minun asiani pitää yhteyttä miehen vanhempiin tai muuhun sukuun. Alkunn tuntui merkilliseltä, että yhteydet on niin vähäisiä - kyseessä ei ole riita tai vihamielisyys.
Mutta nyt olen ajatellut, että minä pidän yhteyttä omaan sukuuni ja hoidan omia vanhenpiani ja mies hoitakoon omansa. mukaan kyllä menen mutta se riittää osuudekseni.
Kirjoituksesi perusteella vaikuttaa siltä, että mietiti liikaa sitä mitä mieltä anoppisi tai muu miehen suku sinusta on mieltä. Mitä hiton väliä, anna niiden motkottaa ja elä omaa elämääsi. Sinä olet yrittänyt luoda suhteita heihin, jos ei onnistu, niin olkoon.