Elän suhteessa jossa mies ei tiedä mitä elämältään haluaa. Itse haluan puolison joka rakastaa minua ja lapsiani 6 ja 8v. Ollaan oltu yhdessä yhteensä reilut kaksi vuotta. Siitä ajasta asuttu yhdessä noin 9kk kunnes mieheni sanoi että ei tästä mitään tule. Järkevää syytä ei pystynyt sanomaan muuta kuin että muuttaa pois. Kolme kuukautta siinä sitten erossa oltiin (nähtiin seksin merkeissä noin kerran viikossa). Kunnes mieheni taas sanoi että haluaa yrittää kun minua niin paljon edelleen rakastaa. Itse olen rakastanut häntä kokoajan ja edelleen toivon että meistä vielä joskus yhtenäinen perhe tulee.
Tällä hetkellä ollaan tilanteessa jossa mieheni nukkuu yön viikosta omassa asunnossaan ja saa sillä tarvitsemansa oman ajan. Mieheni harrastaa kahdesta kolmeen iltaan viikossa musiikkia ja sanoo että se ei ole omaa aikaa vaan harrastus. Minulla ei harrastuksia ole ja tykkään muutenkin olla kotona ja nauttia yhdessä olosta.
Tuntuu että elämän arvot ovat ainakin miehillä muuttuneet, kun aikaisemmassa suhteessani (joka kesti 12v) elimme molemmat perheelle ja lapsille. Eikä omalle ajalle ja omille menoille niin kuin nykyään. Samaa olemme kavereiden kanssa pohtineet että ei ole parisuhteet enää entisellään vaan nyt on mää itte ja mun menot ja halut.
Tässä minä nyt sitten odotan josko mieheni haluaa perustaa kanssani vielä perheen vai onko oma aika tärkeämpää. Olen yrittänyt kyseenalaistaa sitä että vaihtamalla paranisi, kun joskus se perheen perustaminen ja oman ajan väheneminen on kuitenkin edessä. Että haluaako mieheni olla yksin ja pitää kaiken oman aikansa vai haluaako hän perheen ja luopua osasta omaa aikaansa perheen eteen.
En vaan tiedä että kauanko odotan päätöstä joka kuitenkin koskettaa suuresti myös lapsiani jotka kiintyvät päiväpäivältä enemmän.
Olisi kiva kuulla jos joku on ollut tai on samassa tilanteessa.
Tällä hetkellä ollaan tilanteessa jossa mieheni nukkuu yön viikosta omassa asunnossaan ja saa sillä tarvitsemansa oman ajan. Mieheni harrastaa kahdesta kolmeen iltaan viikossa musiikkia ja sanoo että se ei ole omaa aikaa vaan harrastus. Minulla ei harrastuksia ole ja tykkään muutenkin olla kotona ja nauttia yhdessä olosta.
Tuntuu että elämän arvot ovat ainakin miehillä muuttuneet, kun aikaisemmassa suhteessani (joka kesti 12v) elimme molemmat perheelle ja lapsille. Eikä omalle ajalle ja omille menoille niin kuin nykyään. Samaa olemme kavereiden kanssa pohtineet että ei ole parisuhteet enää entisellään vaan nyt on mää itte ja mun menot ja halut.
Tässä minä nyt sitten odotan josko mieheni haluaa perustaa kanssani vielä perheen vai onko oma aika tärkeämpää. Olen yrittänyt kyseenalaistaa sitä että vaihtamalla paranisi, kun joskus se perheen perustaminen ja oman ajan väheneminen on kuitenkin edessä. Että haluaako mieheni olla yksin ja pitää kaiken oman aikansa vai haluaako hän perheen ja luopua osasta omaa aikaansa perheen eteen.
En vaan tiedä että kauanko odotan päätöstä joka kuitenkin koskettaa suuresti myös lapsiani jotka kiintyvät päiväpäivältä enemmän.
Olisi kiva kuulla jos joku on ollut tai on samassa tilanteessa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En oikein ymmärrä miksi miesystäväsi pitäisi luopua omasta ajastaan ja harrastuksestaan kuten ex-puolisosi, joka käsittääkseni oli lastesi isä. Minkä takia odotat häneltä sellaista uhrausta oman perheesi eteen? Oletteko keskustelleet näistä asioista avoimesti?
Oletko varma, että mies haluaa perustaa kanssasi perheen? Haaveileeko hän omista lapsista? Nauttiiko hän perhe-elämästä ja lasten kanssa olemisesta? Vai onko sinulla sellainen odotus ja oletus, että hän nauttii siitä ja haaveilee siitä kuten sinäkin?
Kyllä ajat ovat varmasti siinä mielessä muuttuneeet, että ihmisillä ylipäätään on nykyään vaikeuksia kantaa vastuuta tekemistään ratkaisuista. Suhteita katkotaan, lapsia jätetään. Miesystäväsi ei kuitenkaan missään määrin ole vastuussa sinun lapsistasi. Voihan olla, että hän ei edes ole sitä miestyyppiä, joka haluaa kantaa vastuuta toisen/omistakaan lapsista. Parisuhteen tulisi perustua kahden ihmisen väliselle kanssakäymiselle, joka perusedellytys on hyvä kommunikaatio. Jos kahdella ihmisellä on hyvin erilaiset odotukset parisuhteelta ja kovin erilaiset, vaikeasti yhdistettävät elämäntilanteet, niin silloin kannattaa toki miettiä onko toinen juuri oikea henkilö sellaiseen kuvioon, jossa itsellä on jo vastuulla lapsia.
Ehkä mies haluaisi parisuhteen, mutta sinun kanssasi tulee paketissa ylimääräisiä, toisen miehen lapsia...aivan eri asia omistautua omalle perheelle kun toisen..
Aivan sama asia tuli mieleen minullakin, että onkohan aivan liian absurdia ap:ltä odottaa, että tämä uusi mies todella RAKASTAISI näitä vieraita lapsia? Miksi rakastasi? Miksi pitäisi rakastaa kuin omiaan, sehän ei ole mahdollista.
Ja mitäpä tuosta voisi ajatella, että mies eronne aikana käy kerran viikossa hakemassa sinulta seksiä - ja sinä annat?! Oletko aivan varma, ettei juuri seksi - ja vain seksi - ole se asia mitä tämä mies sinulta haluaa. Ja sitäkin vain silloin, kuin hänelle sopii.
Eli pientä rajaa ja realistisuutta täytyy ap:n ottaa kehiin. Ja miksi muuten erosit siitä lasten isästä, jos ja kun te molemmat olitte perhe- ja koti-ihmisiä?
mutta olen kyllä sitä mieltä, että mieti, vaaditko mieheltä hieman liikaa.
Maailma on täynnä upeita yksinhuoltajaäitejä, jotka odottavat miestä, jotka hyväksyvät heidät, vaikka heillä onkin lapsia.
Noita kaikkia mainitsemianne asioita on kyllä mietitty ja niistä on keskusteltu. Mies haluaa omia lapsia... joskus. Ja perustaa perheen. Voipi olla että minä en vaan ole siihen oikea kaveri. Mutta vielä en heitä hanskoja naulaan vaan katson mitä aika tuo tullessaan.
Kiitos kaikille vastauksista ja lisääkin saa kommentoida.
Mies haluaa lapsia ja perheen-joskus. En luottaisi tuohon tippaakaan. Niinhän sanovat melkein kaikki miehet jos niiltä kysytään, sillä tavallahan saa seksiä y. m. Ja ehkä he itsekin uskovat siihen sillä hetkellä, mutta jos pitää tehdä päätöksiä ja valintoja niin he jättävät asian mieluiten. On tietysti olemassa miehiä jotka haluavat lapsia mutta he pitäävät yleensä lapsista ja ovatkin perheihmisiä. En usko siihen että ihminen muuttuu yhtäkkiä. Kannattaa miettiä kunnolla jos a) mies on sitä mieltä että hän ehkä haluaisi yhden lapsen b)mies sanoo että tietysti, ihana, mutta samalla kertoo että edellisen kanssa ei mennyt hyvin koska hänellä oli lapsia c)hän väittää että hän haluaa lapsia joskus ja hän on jo yli 30 tai jos hän alkaa korostamaan ettei yli 30-v sopisi enää äidiksi. Valitettavasti. Ole sinä onnellinen että sinulla on jo 2 lasta!
Kummallisia kommentteja olet saanut. Näytä lapsillesi esimerkkiä ja ota itse vastuu elämästänne: heitä mäkeen se mies ja etsi aikuisempi. Minkälaisen mallin annat mukuloille, kun annat miehen elää poikamiehen elämää ja nauttia vaan perhe-elämän herkuista (ja sinun) silloin kun häntä sattuu huvittamaan? Aikuisen elämä ei ole sellaista.
Miehen ei tarvitse ruveta isäksi lapsillesi, mutta tuommoinen kotileikki on lapsellista. Jos rakastaa naista, se on koko paketti kelvattava. Etsiköön lapsettoman naisen, jos ei kestä sitä, että arkeen kuuluu lapsia.
Älä haaskaa aikaasi ja sydäntäsi moisen pikkupojan kanssa. Ja seksin tarjoileminen siksi, että mies edes kävisi luonasi - se on alentavaa. Se mies ei sinua rakasta, haluaa vain panna. ET sinä vaadi paljon!