Rakastan miestäni kovasti, mutta jotenkin vaan minulla ei ole hyvä olla hänen kanssaan.
Hänessä on vikoja jotka hankaloittavat arkisten asioiden hoitamista, enkä minä jaksa olla aina yksin huolehtimassa kaikesta. Tuskin minäkään täydellinen olen, mutta..
Miten olette selvinneet erosta? Ja miten puolisonne on suhtautunut? Miten uusi elämä on lähtenyt käyntiin?
Hänessä on vikoja jotka hankaloittavat arkisten asioiden hoitamista, enkä minä jaksa olla aina yksin huolehtimassa kaikesta. Tuskin minäkään täydellinen olen, mutta..
Miten olette selvinneet erosta? Ja miten puolisonne on suhtautunut? Miten uusi elämä on lähtenyt käyntiin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samaan kysymykseen haluaisin myös minä vastauksen -en välttämättä muilta ihmisiltä, vaan itseltäni. Rakastan myös miestäni, mutta meidän väliltä ehdottomasti puuttuu se jokin. En ehkä ajattele, että hänessä on vikaa. Olemme vain niin erilaisia, ettemme sovi yhteen. On vaan niin kovin vaikeeta myöntää se ja sanoa ääneen, kun tietää satuttavansa toista, koska mieheni on kanssani täysin onnellinen. Tiedän, että pitäisi kuunnella vain ja ainoastaan omaa sydäntä, mutta sen lopullisen ratkaisun tekeminen ei ole helppoa. Mutta kaipa siihenkin kypsyy ja se tapahtuu, kun sen aika on... Voimia!
Mietin samoja asioita pitkään. Ajattelin rakastavani häntä, mutta en ollut valmis sitoutumaan loppuelämäkseni. Asuimme jo yhdessä ja hän oli syvästi kiintynyt. Tuntui pahalta särkeä hänen sydämmensä. Totuus on kuitenkin se, että jos itse ei ole täysillä mukana ja toinen on niin niin pidemmän päälle on tuhoisampaa molemmille jatkaa suhdetta. On vain uskallettava lähteä. Asiasta kannattaa ensin puhua. Toisessa ei tarvitse olla mitään selvää vikaa suhteen lopettamiseen. Jos ei tunnu siltä niin se tunne kaivertaisi sisintä loppuelämän väärässä suhteessa. Tälläiset suhteet ovat usein ns. läheisriippuvaisia eli ollaan totuttu elämään yhdessä vaikka oikeaa sisältöä ei suhteessa ole.
Jätettykin osapuoli ymmärtää eron myöhemmin ja kasvaa ihmisenä eron myötä vahvemmaksi. Vaikeita asioitahan nämä ovat, mutta näistä pitää oppia. Seuraavalla kerralla ei sitoudu enään niin helposti kun tietää mitä haluaa.
Keskustelkaa asiasta ja yrittäkää ottaa etäisyyttä ystävinä. Keskustelutaitoa näissä tarvitaan paljon. Jos osataan puhua niin vaikeistakin asioista selvitään yli helpommin.
Itse en yhdestä tälläisestä suhteesta päässyt eroamaan ystävänä. Kumppanini alkoi vihaamaan minua, mutta silloin huomasin suhteen olleen hänelle enmmän itsekästä oman edun tavoittelua kuin oikeaa rakkautta. Rakkautta ei voi olla jos molemmat eivät tunne samoin. Toinen suhde päättyi eroon ystävinä ja olemme vieläkin erittäin hyviä ystäviä vaikka alussa olikin pientä vihaa.
Eron hetkellä tunteet pyörivät usein pyörremyrskybn lailla eikä ajatukset ole selkeitä. Ajan myötä myrsky laantuu ja pystyy ajattelemaan asiaa selkeämmin.
Mieti mahdollisuuksiasi ja miten mies reagoi asiaan. Jos olet miettinyt tätä jo pitkään on tehtävä asialle jotain. Muista kuitenkin puhua asiasta ja jos eroat niin puhu tunteistasi vielä silloinkin läheisimpien ihmisten kanssa, sillä asiat eivät pyyhkiydy mielestä niin nopeasti.
Yksin ei kannata jäädä pyörittelemään ajatuksiaan päässään liian pitkäksi aikaa, se masentaa.
Tiedä mitä haluat elämältä ja muista, että elämä on elämistä varten. Toivottavasti tästä oli jotain apua.
Olen seurustellut mieheni kanssa 4 vuotta eikä mulla
ole ollut muita ennen häntä. Asutaan yhdessä mutta ei olla kihloissa. Musta on nyt alkanu kans tuntuu et haluaisin jotain muuta...kuitenkin ajatus jättämisestä tuntuu kamalalta...kaiken lisäksi olen korviani myöten ihastunut poikaystäväni kaveriin...Haluaisin kokea jotain uutta ja ihanaa mutta samanaikaisesti en ole valmis luopumaan poikaystävästäni kokonaan...mitä teen...???
Minäkin olin kolme vuotta suhteessa, jossa ei ollut sinänsä mitään vikaa, mutta juuri se joki puuttui. Olimme myös hyvin erilaisia. Mietin jatkuvasti, onko tämä nyt se elämäni mies ja haluanko olla hänen kanssaan loppuelämäni. Luulin mieheni olevan onnellisesti rakastunut minuun ja olevan täysin tietämätön minun ajatuksistani.
Yksi viikonloppu (n.kuukausi sitten)asiat sitten kärjistyi ja me aloimme puhua näistä asioista. Ilmeni että mieheni oli aivan samoja asioita pohtinut omalla tahollaan. Mietimme viikon jatkammeko vai emme ja päädyimme lopulta eroon.
Asuimme yhdessä ja meidän piti erota sovussa. Mutta mieheni oli sitten pakko mennä jo vehtailemaan uuden tytön kanssa ja pistin hänet sitten pihalle (olimme sopineet, ettei kummallakaan ole ketään,niin kauan asumme vielä yhdessä). Nyt odottelen anteeksipyyntöä.
Minä olen voinut paljon paremmin, kuin olisin ikinä uskonut ja olo on todella helpottunut. Olen tajunnut myös monia sellaisia asioita, joita ei huomannut kun oli suhteessa. Nyt sitä tajuaa miten paljon vaivaa se vaatii, että on väärän ihmisen kanssa ja yrittää saada homman toimimaan.
Olen myös huomannut miten paljon ystäviä olen saanut hänen kauttaan ja he eivät ole mihinkään hävinneet vaikka me erosimmekin.
VOIMIA TEILLE. Saa mailata jos haluaa.
teidän horoskooppimerkkinne?
on todella vaikeeta päästä tuollaisesta eroon helposti...!!!itsekkin erosin vaikka rakastin miestäni ylikaiken...tyhmä kun on niin se on sellaista....!!pitää vain jaksaa elää päivä kerrallaan...ja jatkaa elämään....