Minulla on kyllä mukava anoppi ja appi.
Heillä on kaksi poikaa ja kaksi miniää.
Osoittavat rakkautta ja huolenpitoa ja aina olen tervetullut heille, samoin kuin he meille.
Anoppi on hyvä leipomaan, ompelemaan ja paistaa ihanan kakun minulle pyynnöstäni ja appeni lämmittää savusaunan meille kesäisinä viikonloppuina.
Meillä on kesämökki heidän kotinsa lähettyvillä, ja olemme paljon yhdessä, ja he ovat parhaimmat talonvahdit ja kukkien kastelijat.
Hyvin on juttuun tultu ja tullaan varmaan tulevaisuudessakin.
Ihmetyttää, miksi aina haukutte puolisonne vanhempia?
Opetelkaa tuntemaan heidät ja olkaa itsekkin ihmisiksi.
Se vaan on niin, että samalla loukkaatte puolisoanne, jos ette hyväksy hänen vanhempia.
Ajatelkaapas asiaa tarkemmin.....
Heillä on kaksi poikaa ja kaksi miniää.
Osoittavat rakkautta ja huolenpitoa ja aina olen tervetullut heille, samoin kuin he meille.
Anoppi on hyvä leipomaan, ompelemaan ja paistaa ihanan kakun minulle pyynnöstäni ja appeni lämmittää savusaunan meille kesäisinä viikonloppuina.
Meillä on kesämökki heidän kotinsa lähettyvillä, ja olemme paljon yhdessä, ja he ovat parhaimmat talonvahdit ja kukkien kastelijat.
Hyvin on juttuun tultu ja tullaan varmaan tulevaisuudessakin.
Ihmetyttää, miksi aina haukutte puolisonne vanhempia?
Opetelkaa tuntemaan heidät ja olkaa itsekkin ihmisiksi.
Se vaan on niin, että samalla loukkaatte puolisoanne, jos ette hyväksy hänen vanhempia.
Ajatelkaapas asiaa tarkemmin.....
Vastaukset 15
Vanhimmat
15.n vuoden tuntemisen jälkeen:kuule - ,sinua ei koskaan toivottu sukuun. Jotta miten monta äitienpäiväkorttia luulet minun sen jälkeen askarrelleen, neljän lapseni kanssa, häijylle anopille, joka viimein sanoi totuuden, joka varmaan roikkui ilmassa koko ajan, muttei tyhmä miniä sitä nähnyt. Yritetty on, siis olla pelkästään hyväksytty, mutta jos vielä jatkaisin yhteydenpitoa, olisin pelkkä tyhmyri.
Ja vain pari taustatietoa:yhtään lasta ei tultu katsomaan syntymän jälkeen. Kun kerroimme, että saamme neljännen, anoppi piti sitä aprillipilana.
Ja kyllä, olemme omavaraisia, minulla(kin) hyvä koulutus, työ ja ansiot, asumme Espoossa meren äärellä, anopin poika vaikuttaa tyytväiseltä rinnallani..
So, lucky you!
jos et siis ollut informoinut edes olleesi raskaana, ennenkun vain heitit että neljäs tuli. Kaipa sitä sit pitää (aprilli) pilana, niin minäkin pitäisin.
Eli ei teillä niin hyvät välit todellakaan ole, etkä ole itse sen eteen mitään myöskään tehnyt.
kielen kurssia sinulle. Kirjoitin, että kerroimme, että SAAMME, olin silloin 18.vkolla raskaana, lapsivesipunktion tulosta joutuu näet odottelemaan, eikä raskaudesta kertoiltu mitään ennen sitä.
Koska tunnut olevan keskenkasvuinen, älä puutu aikuisten keskusteluihin, täälläkään.
vuokrataloväkeä, joka lähtökohtaisesti kadehtii heti, jos jollain vaikuttaa olevan asiat ainakin taloudellisella puolella reilassa. Heh.
ei oikein auta ruveta toisia neuvomaan, jokaisella on omat juttunsa.
Minulla 32 v.anopistani ja se on katkera ihminen, ei siinä enää tutustumiset auta.
Teillä tuntuu olevan asiat ja suhteet kunnossa. Hyvä niin ja onnittelut. Appiväkesi vaikuttaa fiksulta ok porukalta ja itsekin varmaan käyttäydyt hyvin.
Mutta pakko jatkaa, että jonkinverran yksinkertainen kyllä olet. Ihmisiä ja tilanteita on NIIN monenlaisia, että sinun simppeli neuvosi ei mitenkään riitä kaikille ohjeeksi. Se voi tuntua jopa loukkaavalta sellaiselle, joka kipuilee oikeasti vaikean kuvion (es. anoppi-miniä tai jokin muu suhde) keskellä.
Meitä ihmisiä on niin moneen junaan,että väistämättä tulee tilanteita,ettei miniä/vävy ja anoppi/appi suhde toimi vaikka kaikkensa koittaisi. Tästä on paljon esimerkkejä lähipiirissä,mutta onneksi minulle on tulevaisuudessa luvassa mitä mukavimmat appivanhemmat.
Suuri osa näistä suhteista toimii varmasti kohtuudella,mutta nämä ihmiset harvoin tuntevat tarvetta "avautua" tällä palstalla,kuten appivanhempiensa kanssa ongelmissa olevat. Kaikenkaikkiaan on ihan tuurissaan,minkälaiset henkilökemiat tulee olemaan.
Se vaan on niin, että samalla loukkaatte puolisoanne, jos ette hyväksy hänen vanhempia.
Yhdyn edelliseen!!!
Tää palsta on täynnä pullamössö, hemmoteltuja narttumaisia akkoja.
Tiedoksi vaan että itse olen miniä. Ja vaikka en anopin kanssa ole täysin samalla aaltopituudella. Ei tulis mieleenkään mennä arvostelemaan omalle miehelleni hänen omaa äitiään. Kaikesta huolimatta, anoppi teki pojastaan maailman ihanimman miehen. Ja siitä olen ikusesti kiitollinen anopille.
Ja toivottavasti voin joku kaunis päivä antaa molempien vanhemmille lapsenlapsen.
Kunhan saat lapsen(jos saat) niin olet varmaan vielä anopistasi samaa mieltä kuin nyt, tai jos eroat miehestäsi, niin sanotko viel"maailman ihanin mies".
Asiat eivät ole ihan mustavalkoisia, ikää kun tulee lisää, sen tajuaa.
Eihän se ole miehen tai naisen vika, jos appivanhemmat eivät miellytä.
Loukkaan miestäni, jos en hyväksy hänen vanhempiaan? Loukkaisiko se minua, jos mieheni ei pitäisi äidistäni? Hyväksyn, että anoppi ja appi ovat mieheni vanhempia, sitä en voi koskaan muuttaa, emme voi valita sukulaisiamme, mutta mitä en hyväksy: kaikkia heidän sanojaan ja tekojaan.
En marmata miehelleni, millaiset vanhemmat hänellä ovat. Jokaisessa meissä on puutteita, minussa, sinussa, meitä vanhemmissa ihmisissä, jopa mieheni äidissä ja isässä, omissa vanhemmissani. Kukaan ei ole täydellinen.
Se, että välillä tekee tiukkaa ymmärtää, on vain normaalia, koska olemme anopin kanssa aivan eri ikäisiä, eri taustaisia, eri ihmisiä. Harvemmin tulee eteen tilanteita, joissa anoppi puuttuu elämäämme, jossakin muodossa. Tyypillinen tilanne on, että hän pyytää palvelusta mieheltäni, aikana, joka ei sopisi meille. Asiassa, jonka anopin mies voisi yhtä hyvin hoitaa.
En tosin sano sitä hänelle, osoitan sen muilla keinoin, tämä erimielisyys ei tee minusta pullamössöilijää, hemmoteltua narttumaista akkaa. Joissakin asioissa tämä on totta, olen pullamössöinen asenteeltani anoppia kohtaan tämän kotona, niinkuin hänkin minua kohtaan siellä ja muualla, me emme intä, emme riitele, ja ilmaisemme erimielisyytemme huumorin keinoin.
Kun tulee tiukka paikka, ja ajatuksissa velloo vain anoppi ja appi, heidän edesottamuksensa, kirjoitan tänne. Enkä ryhdy haastaamaan riitaa mieheni kanssa hänen äidistään, en todellakaan. En ala kilpahaukuntaan.
En ole ikuisesti kiitollinen anopille siitä, että hän synnytti pojan. Mieheni teki itse itsestään sellaisen kuin hän tänään on, oman elämänsä kautta, anoppi antoi toki alkusysäyksen, mutta hän ei ole luonut miestäni sellaiseksi kuin hän tänään on. Ympäristö ja kokemuksemme muokkaavat meitä, sitä ei yksi ihminen tee, jos tekisi, jos se olisi mahdollista, sitä kutsuttaisiin aivopesuksi.
En ole enää niinkään nuori, mutta en ikäloppukaan. 32 -vuotias. Toista kertaa naimisissa.
Enkä valitettavasti usko että koskaan ainakaan omalta osaltani tulisin eroamaan. Tai ainakaan se ei minusta lähde.
Ja ihan voin rehellisesti sanoa senkin että vaikka jos joskus eroaisimmekin. En varmasti tule miestäni haukkumaan. Se että jos sukset menevät ristiin, ei tee toisesta ihmisestä automaattisesti paskaa ihmistä. Miehessäni on paljon uskomattoman hienoja lounteenpiirteitä, jotka eivät varmasti hänestä katoa koskaan. Häneltä olen oppinut monta kaunista ja hienoa asiaa.
En minä vihaa entistäkään aviomiestänkääni. Hän on todella hieno ihminen. Me emme loppuviimein olleet toisillemme sopivat. Jos hän olisi luonteeltaan ollut "täysi paska" en ikinä olisi hänen kanssaan naimisiin mennyt.
Voi tätä vihan ja katkeruuden määrää tällä palstalla. Se syö ihmistä vain itseään sisältä päin.
Minullakin ihanat appivanhemmat, kuin omat vanhemmat! Oma isäni on kuoli kun olin 17-vuotias, jonka jälkeen oma perheeni on ollut melko rikkinäinen (hyvissä väleissä olemme kuitenkin kaikki). On aivan mahtavaa että he ovat ottaneet minut täysin yhdeksi perheenjäseneksi. Mieheni mukaan pitävät minusta oikein paljon ja anopillenikin tulee nopeasti ikävä ellei näe minua yli kuukauteen :)
Hyvä Marleena miniä!
Minä olen samaa mieltä, aina anoppeja ja appiukkoja haukutaan, mutta eipäs minulla ainakaan ole avokkini / kihlattuni vanhemmista mitään pahaa sanottavaa! Joskus appiukko saattaa olla kiukkuinen, mutta syynkin siihen tiedän, joten en piittaa - syöpähoidot ovat rankkoja.. :(
Viikonloppunakin oli mukava istua appiukon- ja akan kanssa syömässä ja sen jälkeen parilla tuopilla, pääsi kerrankin juttelemaan ja olemaan porukalla. Kiitos siitä heille!
Toivotaan vaan että välit pysyy samanlaisina, ellei jopa parempina.
Muistakaa ihmiset, ne appiukot ja anopit ovat hekin vain ihmisiä. Ja kukaan meistä ei ole täydellinen..
Et silleen.
Minä olen tosi kateellinen sinulle kun olet saanut ihanat appivanhemmat. Luulin että niin käy vain saduissa. :> Onnellista jatkoa teille. Minä kärsin edelleen huonosta anopista, mutta antaa sen olla. Olen iloinen puolestasi, nauti elämästä jatkossakin.