Tervehdys teille täältä kyynelten takaa.
Elimmen onnellisesti aviossa, talo hankittu, molemmilla vakituiset työt, 2 lasta kaikki piti olla hyvin.
Sit se pamahti, vaimolla oli toinen mies, haki kuulemma jännitystä elämään. Puoli vuotta asuttiin erillmme ja sit kokeiltiin palata yhteen.
Ei toiminut homma, en saanut häneltä rakkautta mitä, olin vailla, pelkkää vittuilua vain.
Tänään paljastui että hän jatkoi edelleen pettämistää.
Nyt ei kolmatta mahdollisuutta tule, mikä ajaa naisen takas ja sit pettää uudestaan?
Näppis tulvii kyyneleitä....
Elimmen onnellisesti aviossa, talo hankittu, molemmilla vakituiset työt, 2 lasta kaikki piti olla hyvin.
Sit se pamahti, vaimolla oli toinen mies, haki kuulemma jännitystä elämään. Puoli vuotta asuttiin erillmme ja sit kokeiltiin palata yhteen.
Ei toiminut homma, en saanut häneltä rakkautta mitä, olin vailla, pelkkää vittuilua vain.
Tänään paljastui että hän jatkoi edelleen pettämistää.
Nyt ei kolmatta mahdollisuutta tule, mikä ajaa naisen takas ja sit pettää uudestaan?
Näppis tulvii kyyneleitä....
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olen mies ja käynyt vähän samanlaisen prosesins läpi vuosi sitten. Se mikä oli minun henkireikäni oli kun löysin pari hyvää ystävää kenen kanssa pystyin näistä asioista juttelemaan milloin tahansa ja miten paljon tahansa. Sai uudestaan ja uudestaan purkaa tunteita ja ajatuksia, saada kommunikoida asioista jonkun kanssa.
Voin suunnilleen kuvitella mitä käyt läpi ja se on varsinainen tunnesirkus helvetistä. Toivottavasti jaksat ja pidät pääsi kunne salkaa helpottamaan, sekin päivä koittaa sitten joskus (tiedän että on klisee eikä siihen usko kun on tilanteessa, mutta totta se on, aika parantaa sitten joskus).
Moi!
Jaksamista sulle. Tulet käymään läpi todella rankan jutun ylä- ja alamäkineen, mutta usko tulet selviämään. Itselläni noin 2-vuotta takana, kun minulle selvisi vaimoni pettäminen ja sen myötä perheen hajoaminen. Mukana oli monennäköistä mutkaa ja voin sanoa, ettei vaimoni sitä helpottanut millään, vaikka olisi kuvitellut, että olisi uuden rakkaansa kanssa halunnut lähteä viettämään onnellista eloa. Roikkui minussa ja hankaloitti elämää. Nyt olen vahvempi ja huomaan olevani onnellisempi nyt yksin, kuin hänen kanssaan aikoihin. Mitä vähemmän olen hänen kanssaan tekemisissä sen parempi. Se tuska ja tunnekirjo on vain näköjään elettävä. Minulla oli onneksi kavereita niin miesten kuin naistenkin puolelta, joille saatoin itseäni purkaa. Puhelinlaskut olivat hurjat, mutta oli se sen arvoista. Kävin myös psykologin juttusilla, jossa oli helpompi pohtia näitä asioita myös ulkopuolisen kanssa. Käytin myös yhdessä vaiheessa nukahtamislääkkeitä, koska kärsin univaikeuksista ja täytyy myöntää, että ajatukset selvenivät heti kunnolla nukuttujen öiden jälkeen. Puhu, puhu ja puhu. Toivon sinulle jaksamista ja tsemppiä, sekä uskoa parempaan!
koita kestää, se tulee vielä kärsimää tavalla tai toisella, rakkautta sinulle .
Itse sain lopulliset eropaperit eilen postissa, ihan tost vaan "emmää emäää voinu kertoa"
Kävin itse keväällä noutamassa paikallisesta käräjäoikeudesta ilmoituksen avioeron vireille jättämisestä ja kuuntelin silmät ymmyrkäisinä kun kaveri alkoi hienotunteisesti selittää tyyliin "niin tässä on nyt kysymys siitä, että vaimosi..."
Itselläni homma oli kyllä ihan hyvin tiedossa, mutta on kuulemma kohtuullisen yleistä että vaimot käyvät ilman ennakkovaroitusta jättämässä paperit ja jättävät tiedottamisen oikeuslaitoksen huoleksi. Ja niinhän se oli että miehet eivät puhu?
Tiedän tunteesi, sillä itse elin samanlaisessa tilanteessa syksyllä. Miehen toinen nainen oli tullut selville. Minä itkin, pyysin ja rukoilin että mies jättäisi naisen ja jatkaisimme elämäämme yhdessä. Talvi asiaa mietittiin, käytiin perheneuvojan luona mutta toinen nainen ei jäänyt kuvioista. Joten ei siinä ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin erota. Nyt opettelen elämää yksin lasten kanssa ja päivä kerrallaan mennään eteenpäin. SE on totta että ajan kanssa oppii tämänkin asian kanssa elämään. Nyt on paljon enemmän päiviä jolloin en itte vaan osaan välillä jopa nauttia elämästä. Olen terve, lapset ovat terveitä eikä muu ole kuollut kuin miehen rakkaus minuun. Minulla on vielä jonkun verran tunteita jäljellä, kaikesta huolimatta.
Voimia sinulle! Tämän koettuasi olet taas vahvempi ja viisaampi. Ero opettaa meille monia asioita ja uskon, että jos vielä joskus olemme uudessa suhteessa niin teemme joitakin asioita toisin.
uudessa suhteessa... joskus tuntuu että parempi ettei ole koskaan missään suhteessa. pääsee paljon helpommalla,aina oppii jotain mä opin sen että mua ei petetä enään.
Minä olen myös oppinut sen ettei minua petetä enää toista kertaa. Epäilen, etten pysty enää koskaan luomaan uutta suhdetta koska tuntuu, etten minä voi luottaa enää keneenkään. Pettäminen on minusta pahin loukkaus jonka voi toiselle tehdä. Jos ei ole tyytyväinen liittoonsa, niin siitä pitää puhua. Yrittää korjata asioita ja jos ei onnistu niin sitten erota. Mutta joidenkin mielestä asioita on helpompi hoitaa petoksen kautta. Minä en ole koskaan pettänyt ja enpä jaksa uskoa että sellaista tilannetta koskaan eteen tulisi että minä pettäisin.
Täytyy silti muistaa, että elämä kannattaa elää... ja elämisen arvoisen siitä tekee toiset ihmiset, niin valitettavaa kuin se onkin :). Toisten ihmisten kautta on myös mahdollisuus oppia itsestään jotain sellaista mitä ei olisi ikinä kuvitellut, pahimmissakaan kuvitelmissaan... tämä taas edesauttaa ymmärtämään elämää sinänsä.
Itselläni on uusi, aivan täydellisen harmoninen suhde.
Ollut jo kolmatta vuotta.
Se ei kuitenkaan ole perhe.
Ei auta vaikka olemme syvästi rakastuneita yhä edelleen, ja kaikki on "täydellistä", niin kuitenkin kyse on kuin leikkimisestä, koska yhteistä lasta ei ole, eikä tule.
Samanlainen suhde meillä oli vaimonkin kanssa lapsen syntymään saakka.
Sen jälkeen minä olin kuin ilmaa.
Pahimmillaan kai kuin pieru, joka piti tuulettaa ulos. Yhtä arvostettukin.
Eipä juuri lohduta sekään tieto, että ex on itse kaikkea muuta kuin onnellinen, vaikka hänelläkin on uusi suhde.
Ainoa asia mikä lohduttaa, on tietoisuus siitä, että vaimo teki hyvän päätöksen, kun läksi. Vastustuksestani huolimatta.
Olo on kuin miljonäärillä.
Minulla on kaikki hyvin.
Loistava suhde, ja talouskin eron jälkeen ihan mallillaan. (Ex-vaimo tuli näköjään uskomattoman kalliiksi, vaikka en sitä koskaan huomannut, ennen kuin nyt!)
Toiset parit ovat vain kuin miljardöörejä omine lapsineen.
Kyllä tässä pärjätään!
Samaa uskon sinustakin, vaikka nyt ei siltä tunnukaan.
ihan ku mun tarinani; mies löysi toisen, tiesin siitä yli vuoden ajan mutta halusin yrittää perheen ja lasten takia. Pyysin ja rukoilin mutta lopulta mikään ei enää auttanut. Hän sanoi että suhteemme on vain käyty loppuun, halusi eron ja asuu nyt tuon uuden naisensa kanssa. Itsellä alkaa jo hieman helpottamaan vaikka tekee yhä kipeää nähdä heidät yhdessä. Luottamus on mennyttä. Tuskin koskaan löydän ketään johon voisin luottaa kuin häneen joskus. Elämä kuitenkin jatkuu ja osaan jopa nauttia yksin olemisesta. Tsemppiä kaikille petetyille ja jätetyille.
sinulle ja voimia!
Hyvä kun osaat itkeä. Ja hyvä kun osaat puhua tuskaasi ulos edes täällä. Varmasti sinulla on joku ihan oikeakin ihminen, jonka kanssa voit jutella.
Sinä saat ja sinun pitää surra. Ja jonakin päivänä huomaat jo hymyileväsi. Tuska helpottaa joskus. Voit luottaa siihen. Et ole yksin!
joka toista pettää aiheuttaa ehkäpä lopuksi elämäksi sille petetylle kyvyttömyyden luottaa toiseen ihmiseen. Ja säälittää petetyn uudet ihmissuhteet, joissa "uusi" ihminen joutuu aikamoisen suurennuslasin alle ja epäilysten kohteeksi usein ilman, että siihen on oikeasti aihetta.
ja revin itse asiassa suurta tyytyväisyyden tunnetta siitä että exäni on nyt suhteessa samaan kaveriin, jonka kanssa minua petti.
Siinäpähän rakentavat keskinäiseen luottamukseen perustuvaa suhdetta kun tietävät, että kumpikin petti edellisessä suhteessaan ;-)
lohdutuksena olen itsekin tuota samaa käyttänyt. Ja toisaalta mielenkiintoista se, että mitä tapahtuu kun jännittävästä salasuhteesta tuleekin arkista, julkista ja jokapäiväistä. Ei olekaan sitä entistä aviovaimoa, jota oli hauska höynöttää ja jolle oli keksittävä valheita salatakseen toisen naisen olemassaolon.
Sulla meni hieman petetty ja pettäjä sekaisin. Petetyn on vaikea luottaa uusiin ihmisiin.
rautalangasta se että en ole millään tavalla menettänyt kykyäni luottaa ihmisiin, vaan ainoastaan yhteen ihmiseen. Toisin taas on sillä pettäneellä exällä, joka joutuu nykyisensä kanssa käymään keskusteluja siitä miksi toimintamalli olisi muuttunut aiemmasta.
Muutenkin suosittelen lämpimästi "don't give the prick the satisfaction" -tyyppistä suhtautumista erosta toipumiseen.
Kysyt, että mikä ajaa vaimon takaisin ja sitten pettämään uudestaan? Hyvä arvaukseni on, että vaimosi ei arvosta eikä kunnioita sinua miehenä eikä edes ihmisenä pätkän vertaa. Kun asia on näin, miksi itket sellaisen menettämistä.
Omasta vaimosta otin eron, kun se viidennen kerran jäi kiinni. Kesti aika kauan tajuta, että oikeasti suru johtui petetyksi tulemisesta eikä niinkään vaimon menettämisestä.
Asiaa pitkitti tietysti sekin, että tajusin menettäväni lapset samalla. Silti näin jälkikäteen ajattelen, että olisi pitänyt ottaa ero heti kerrasta.