Tajusin juuri, että esim. ryanair on loppuvuodesta avaamassa uusia, halpoja lentoja Keski-Euroopan kohteisiin. Kaukosuhteessa etelä-eurooppalaisen kanssa tulee vietettyä aikaa junissa, lentokoneissa - ja ennen kaikkea lentokentillä! Mutta pitäiskö nyt siis harkita muuttoa Tampereelle, jotta elämästä tulisi vieläkin helpompaa? ;-)
elämää lentokentillä
amore amore
71083
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tampereella asuminen tekee elämästä elämisen arvoista =)
Olin tuolla toisessa ketjussa nimimerkki "Eri maissa", moi vaan :-)
Siis Tamperehan on kyllä tosi kivan oloinen kaupunki, jotta jos töitä ja asunto löytyy niin mikä ettet muuttaisikin??
Mutta teidän kaukosuhde-ikävä-tuskalle ja sille, ettette viettäisi niin paljon aikaa lentokentillä auttaisi varmaan enemmän, että muuttaisitte edes samaan maahan asumaan...?? :-)
Sitä pitikin kysymäni, milloin teidän elämäntilanne näyttäsi siltä, että kaukosuhteesta tulisi lähisuhde? Voiko miehesi tulla Suomeen (lähinnä löytyykö työtä, onko kielitaitoa), tai olisko sulla kiinnostusta ja mahdollisuutta muuttaa sinne? Ja jos saa vielä kysyä, kauanko olette olleet toistaiseksi kaukosuhteessa?
Voimia ja paljon rakkautta teille.
Hauska tavata tuttu ihminen tämänkin keskustelun puitteissa :-)) Vastaan vähän viiveellä, sillä vietimme rakkaani kanssa juuri pitkän viikonlopun yhdessä - tällä kertaa puolimatkassa eli Keski-Euroopassa. Suhde on nyt kestänyt n. 5 kuukautta, ja tapaamisia on ollut tähän mennessä neljä.
Keskustelimme vähän tulevaisuudestakin, mutta kummankin näyttää olevan vaikeaa heittäytyä suin päin uuteen elämään. Minun olisi varmaan helpompaa muuttaa Etelä-Eurooppaan, sillä osaan jo aika hyvin kieltä ja tunnen hänen kulttuuriaan. Työpaikkani on täällä tosin hyvä, mutta määräaikainen. Mutta mitä tehdä asunnolle, miten järjestää lapsen tulevaisuus?
Hän ehdotti, että pitäisin asunnon Suomessa "varalla" ja että muuttaisin "koeluontoisesti" hänen luokseen heti kun tilanne sen sallii. En oikein osaa tulkita omia tunteitani, mutta minusta tuo koeluonteisuus ei oikein kuulostanut hyvältä. Se on vähän kuin olisi jo valmistautunut pettymään ja vetäytymään takaisin!
Tietenkin toiseen maahan muuttaminen riippuu myös siitä, löytyykö mielekästä työtä. Ilman töitä oleskelulupa hellinnee vain kolmeksi kuukaudeksi, jos olen oikein ymmärtänyt. Aina olen itseni elättänyt, joten moinen tilanne ei houkuttele. Myönnän myös, että olisi romanttisempaa olla edes kihloissa tai jotain kuin pelkässä "koeajossa" .... huokaus! Toisaalta ymmärrän hyvin myös toista osapuolta, sillä monet koetut pettymykset ja vaikeudet menneissä ihmissuhteissa tekevät nelikymppisistä kai sitten jo vähän kyynisiä ja varovaisia .... onko näin? Pitäisi silti uskaltaa, jos ylipäätään haluaa vielä elää täyttä elämää ....
Tampere on todella ok, siitä olen kaikkien kanssa samaa mieltä :-))
Voi miten ihanaa, romanttinen pitkä viikonloppu yhdessä, ah! :-)
Ymmärrän, että "kutsu koeajoon" kuulostaa pelottavalta ja vähän.. no, ikävältäkin. Mutta! Ehkä mies on vain mies, eli ajattelee asioita suht realistisesti? Että paras olis kattella, tykkäättekö kumpikin toisistanne tarpeeksi myös arjessa. Mun mielestä on hyvä merkki, että mies puhuu tulevaisuudesta kanssasi!! Voishan olla, että hän haluaisi vain tapailla silloin tällöin...
Ja realistisuus on myös hyvä piirre kaukosuhteessa!
Olisiko se sittenkään ollut parempi, jos hän olisi kosinut tmv romanttista jo neljännellä tapaamiskerralla? Eikös sitä sitten ajattelisi, että hmmm... kovasti on kiire miehellä, miksihän? ;-) Että uskaltaako tuollaisen matkaan lähteäkään? Muhun tekee vaikutuksen miehessä luotettavuus, se että hän ei ole mikä tahansa taivaanrannan maalari vaan osaa ottaa asioita myös vakavasti. -Hei, ja ota huomioon! Koeajohan on autotermi = miehinen termi. EI hän varmaan sua tarkoittanut autoon verrata kuitenkaan :-)
Jos olisin tilanteessasi, haluaisin ainakin olla niin rohkea, että kokeilisin kuinka käy. Mutta en silti muuttaisi suinpäin uuteen maahan ja toisen luo, vaan tekisin ensin useammin ja pidempiä reissuja. Kauanko sulla on Suomessa se hyvä määräaikainen työ? Ehkä se kannattas tehdä loppuun? Ja jatkaa samalla tätä tapailua ja yrittää saada vietettyä pidempiäkin aikoja yhdessä, lomat ym. Mun mielestä ideaali olis viettää aikaa molempien maissa, jolloin toinen oppii myös rakkaansa maasta ja kulttuurista tärkeitä asioita. Ja pitäähän lapsen tutustua mieheen myös joskus ... :-)
Olen itse jättänyt Suomen vuosia sitten, joten toiseen maahan muuttaminen ei mulle olis varmaankaan kovin vaikea juttu. Riippuu tietysti maasta! Mutta jos nyt tätä omaa sydäntäni seuraisin... :-) niin muuttaisin maahan, joka on mulle muutenkin mieluinen ja jonne saattaisin muuttaa ilman tätä miestäkin. Toisaalta tällä miehellä olis melko helposti mahdollista saada täältäkin töitä -tiedän vaan, että häntä ei ainakaan ensisijaisesti kiinnosta muuttaa tänne, joten en painosta vaan kannustan tekemään kuin sydän sanoo..
Jos muuttaisin toiseen maahan miehen perässä niin ilman muuta hankkisin mieluisan työpaikan! Suomalaisen naisen lienee vaikea (mahdoton?) sopeutua ajatukseen, ettei tekis töitä ja tienaisi omaa rahaansa? EU:n alueella saa hakea töitä 3 kk ilman erillistä oleskelulupaa. Suomen työkkäristä (mol.fi) löytynee linkit myös EU-maiden työkkäreihin ja Eures-paikkoihin.
Rohkeutta tässä tarvitaan aina vaan, ja tietynlaista heittäytymistäkin, aivan hirveän paljon... Omaa sydäntään täytyy kuunnella, mutta ei liikaa järjen ääntä... ;-)
On se silti sen arvoista, elämä on sen arvoista.
Hyviä jatkoja!
Kiitos kovasti kannustavasta ja analyyttisestä viestistäsi! Niinhän se on, ratkaisevia askelia pitää harkita tarpeeksi vaan ei liikaa .... ja yhdessä asuminen jossain vaiheessa on varmaankin suotavaa kaikissa suhteissa :-))
Kaukosuhteessa pitää yrittää järjestää yhteistä aikaa niin paljon kuin mahdollista, oikeassa olet! Juuri nyt rakkaani lomailee kuitenkin poikansa kanssa, sillä heidänkin yhteinen aikansa on todella kortilla. Oikeastaan vasta tässä kaukosuhteessa olen oppinut näkemään toisenkin puolen yksinhuoltajuudesta: isän joka ei koskaan näe tarpeeksi lastaan! Ristiriidat joita syntyy erilaisista kasvatusperiaatteista, koulunkäynnistä ja rahankäytöstä .... kaiken sen, mistä ydinperheessä neuvotellaan ja ehkä riidelläänkin päivittäin. Viikonloppuisien mahdollisuudet vaikuttaa vaan ovat niin rajatut! Tämä ei taida olla edes mitenkään erityisen kulttuurisidonnainen juttu :-/
Suomen jättäminen tuskin kolahtaisi kovaa minuunkaan. Onhan tätä elämää täällä jo nähty ;-) Toisen puolen elämästäni voisin hyvinkin viettää maassa, jonka kulttuurilla, maantieteellä ja ilmastolla on ylivertaiset etunsa :-)) Loppujen lopuksi - kun ihmisiin tutustuu - yksilöiden väliset erot ovat merkityksellisempiä kuin kansalaisuudesta johtuvat erot. Hyvin sitä pääsee samalle aaltopituudelle jos niikseen on :-)
P.S. Olit oikeassa tuosta koeajotermistä! Ei sitä ollut tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi .... eilen kärtin siis selityksen siihenkin. Juu, me naiset osaamme todella joskus takertua sanoihin ja tulkita ihan omiamme .... toinen taas kuvitteli löytäneensä hyvinkin täsmällisen ja hienon vertauksen, heh heh. Mutta minähän olenkin tälläinen Ferrari Testarossa ellen peräti Maserati tai Lamborghini, hmmm ;-)
muita uutuuskohteita kuin Milano?
ja ota omasi :))