Pienessä kunnassa tai kyläpahasessa voi olla mukava asua niin kauan ennenkuin naapurit kiinnostuu liikaa sinusta. Silloin alkaa jutut lentämään tosissaan,kasvotusten ollaan niin mukavia mutta heti kun käännät selän niin jo alkaa p...puhuminen. Ollaan niin tietäviä ettei asianomainenkaan tiedä itsestään kuin nuo "naapurit"... Tai sitten saattaa alkaa vuokranantajat hankalaksi. Siitä riittää kokemusta vaikka suuren kirjan kirjoittamiseen. Kyllä on moni ihmetellyt että miten ihminen voi olla noin julma vuokralaisiaan kohtaan. Kaikkea luvattiin mutta yksikään lupaus ei toteutunut. Ja jos oli jotain korjattavaa,eipä ollut kovin kiire tulla korjaamaan. Ja paljon kaikkea muuta mitä tässä EI VOI kirjoittaa...Olisi kiva kuulla millaisia kokemuksia on muilla jotka ovat olleet vuokralla yksityisellä. Meillä oli kyllä viimeinen kerta kun vuokrataan yksityiseltä,luottamus meni totaalisesti.
Kirjoitelkaa ja keskustellaan porukalla.
Terveisin tarpeeksi saaneet
Kirjoitelkaa ja keskustellaan porukalla.
Terveisin tarpeeksi saaneet
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo on aivan totta, iikävä kyllä. Muutimme perheeni kanssa (mies ja 1 lapsi) asumaan yksityisen vuokraamaan rivitaloasuntoon nimeltä mainitsemattomassa kunnassa. Aluksi olimme onnellisia että saimme asunnon rauhalliselta alueelta, mutta pian huomasimme ettemme sopineetkaan joukkoon.... olisiko johtunut siitä että naapurustossa asui vanhempaa porukkaa, tällainen nuori perhe lynkattiin heti alkuun. Talonmies vuoroilla iltakymmeneltä tultiin oven taka valittamaan kuinka joku porras oli jäänyt lakaisematta tai jonnekkin oli jäänyt ylipitkä ruohotupsu..... asiat hoidettiin aina samantien mukisematta, kävin iltakymmeneltä pikkusaksilla leikkaamassa sen naapuria häiritsevän ruohotupsun tai harjasin portaita aamulla ennen seitsemää.... todella pettynyt maku jäi suuhun. Vuosi siinä nieleskeltiin ja asuttiin kunnes muutimme pois narkkarin naapuriin. Mutta siitäkin oli vähempi vaivaa kuin 60 kyttäävästä silmäparista ja ainaisesta valituksesta.
Samanlaisia kokemuksia. Auta armias ,kun en alkanut tälläiseen juorurinkiin ,enkä jaksanut kuunnella toisten ihmisten elämästä tosi tarinoita! Nyt juorutaan, mollataan selän takana ja "totuus lentää".
Itse olen aikanani miehen perässä muuttanut Lappiin asumaan. Tuli ero ja ostin oman osakkeen kirkonkylän keskustasta. Naapurit olivat "normaalielämään" tottuneen etelästä muuttaneen parikymppisen silmin umpihulluja. Lumityöt olisi pitänyt olla tehtynä aamukuudelta (jos siis oli yöllä satanut). Lehtien haravointi piti tapahtua juuri silloin, kun naapurit halusivat. Sunnuntaisin ei toisaalta ollut hyväksyttyä tehdä mitään. Jokaisesta asiasta kauheaa vinkumista. Monet kerrat pahoitin mieleni, joskus oikein itketti.
Tänä päivänä, liki 20 vuotta eteenpäin, omistan yhä saman osakkeen. Suurin osa mummoista on jo "päässyt" hoitokoteihin ja osake on vuokralla. Näiden vuosien aikana olen oppinut sekä vihaamaan että rakastamaan elämää pienessä kylässä. Todella ilkeitä juoruja kuullut selkäni takana joskus ja toisaalta saanut paljon hyviä, läheisiä ystäviä. Parasta on ainakin meidän tuppukylässä (olemme jo pitkään asunee syrjemmällä, naapureihin matkaa kilometrejä) ehdottomasti se, että naapurit auttavat toisiaan, käyvät kylässä ja raataavat toistensa kanssa. On mukavaa vaihtaa kuulumisia puolituntemattomien kanssa. On ihanaa, kun ei tarvitse lukita asuntoa, autoa, polkupyörää. Jos kadotat rahapussin, niin kohta jo joku soittaa ja kertoo sen löytyneen. Siinä, että kaikki tuntevat toisensa, on aina ne hyvätkin puolensa.
Juorurinkiin en koskaan lähtenyt mukaan ja ajan kanssa löysin toisia samoin ajattelevia ihmisiä. Vieläkin annan mennä toisesta sisään ja toisesta ulos, kun näitä juttuja vastaan tulee. Nahkaa pitää hieman kasvattaa ja ajan kansssa löytää ne omat hengenheimolaiset. Sen jälkeen oppii jättämään kaikenmaailman löpinät omaan arvoonsa.
Etelä-Suomeen en muuttaisi takaisin rahastakaan. Onko ihanampaa kuin mennä kesäiltana lämmittämään rantasauna, pulahtaa omalta laiturilta uimaan ja nauttia luonnon rauhata? Antaa penskojen ja koirien melskata keskenään pihalla pelkäämättä, että jotain pahaa kohta tapahtuu. Kaikki on kovin kaukana, mutta kun asioita oppii ajattelemaan uudelta kannalta, se onkin vain hyvä asia.
Onneksi löysimme uuden asunnon. Pääsee pois tästä hullun myllystä. Kyllä välillä tuntui että helvettikin olisi mukavampi paikka asua vaikka emme ole siellä koskaan käyneetkään.
ASUTTIIN PIENESSÄ KYLÄSSÄ,VUOSIA SITTEN.TODELLA ÄRSYTTÄVÄÄ.OLLAAN NAAMAKKAIN KAVEREITA MUTTA SELÄNTAKANA VOKOTELLAAN JOPA TOISEN MIESTÄ JA TÄMÄ NAINEN TEKI KAIKKENSA ETTÄ OLISI SAANUT MEIDÄN VÄLIT RIKOTTUA,OLISI OLLUT JOPA VALMIS JÄTTÄMÄÄN PERHEENSÄ.MUTTA KUINKA KÄVIKÄÄN EI ONNISTUNUT JA NYT VARMAAN KIVA ASUA SIELLÄ PIENELLÄ KYLÄLLÄ KUN KAIKKI TIETÄÄ ASIAN OIKEAN LAIDAN.LUULISI HÄVETTÄVÄN.