Että mitenkäs te panopuut, tai siis kakkoset, kuten haluatte itseänne nimitettävän, suhtaudutte sitten joskus JOS olette itse joskus jonkun _oikeita_ puolisoita siihen, että mies pettää?
Hyväksyttekö sen mukisematta, että mies käy sitä naapurin tuijaa puikkasemassa, kun se oma akanraasu (eli te itse silloin) kyllästyttää? Kun kuitenkin itse olette varattua miestä vokotelleet ja se tuntuu olevan ihan ok, että nämä "miehenne" käyvät teitä nussimassa, kun kotona on vain se inhottava ämmä, johon mies on kyllästynyt.
Vai muuttuvatko ne miehienne kakkoset silloin inhottaviksi munahaukoiksi, jotka eivät osaa kunnioittaa toisen parisuhdetta edes sen vertaa, että jättäisivät sen varatun miehen rauhaan?
Hyväksyttekö sen mukisematta, että mies käy sitä naapurin tuijaa puikkasemassa, kun se oma akanraasu (eli te itse silloin) kyllästyttää? Kun kuitenkin itse olette varattua miestä vokotelleet ja se tuntuu olevan ihan ok, että nämä "miehenne" käyvät teitä nussimassa, kun kotona on vain se inhottava ämmä, johon mies on kyllästynyt.
Vai muuttuvatko ne miehienne kakkoset silloin inhottaviksi munahaukoiksi, jotka eivät osaa kunnioittaa toisen parisuhdetta edes sen vertaa, että jättäisivät sen varatun miehen rauhaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
odotan innolla vastauksia tähän, en todellakaan ikinä itse suostuisi olemaan kakkonen, mutta milenkiinnolla haluaisin lukea vastauksia, koska olen suhteessa tähän törmännyt.
... no enpä minä kyllä ikinä suostuisi olemaan tuollainen kynnysmatto-vaimokaan, joka tietää miehensä pettävän mutta silti roikkuu suhteessa.
Itse en ole koskaan varatun miehen kanssa ollut, eikä tulisi mieleenkään, mutta en silti ymmärrä, mitä te ykköset ja kakkoset täällä toisianne haukutte. Se pettävä aviopuolisiohan siinä tekee väärin.... jos ei yhden kakkosen kanssa niin ihan varmasti jonkun toisen kanssa. Ja varsin useinhan näissä pettämistapauksissa molemmat ovat naimisissa.
pitää kumppanin tyytyväisenä, mutta jos kakkosia tulee, olen tietty mustis. Onni ei ole pysyvä olotila, näin kun asennoituu, ei pääse tuudittautumaan siihen että papin aamen sen ikuiseksi vakiinnuttaisi. Onnensa eteen pitää olla valmis vaikka mihin hassutuksiin.
(kenties) vastaamaan tähän, mutta jotain mielipiteitä kuitenkin.
Olin toinen nainen jonkun aikaa ennen varsinaista suhdetta, siis kunnes menimme yhteen. Ensinnäkään mies ei hakenut suhdetta siksi, että kotona on inhottava jne. vaimo. Vaimo on ok nainen, ei vain sopivia toisilleen. Heidän tunnesuhteensa oli ollut kuollut vuosia sitten. Toisekseen en ollut panopuu, vaan ihan "tunnepuu" :)
En hyväksy pettämistä. Se syö suhteen rikki, tuhoaa jotain ainutkertaista kahden ihmisen välillä. Mutta jos mieheni kyllästyy minuun ja alkaa etsimään uutta, sillehän en voi mitään. Se totuus on sitten vain kärsittävä ja nieltävä. Yhtä kammottavaa on ajatus, että toinen eläisi kanssani vain velvollisuudesta ja vastentahtoisesti. Ei sellaistakaan elämää voi elää.
Kolmanneksi minulla ei ole tarvetta mollata ketään ihmistä, ei naistakaan ellei tuo ihminen omalla käytöksellään sitä aiheuta. Nainen voi olla munahaukka, ei siinä mitään. Onhan näitä tavattu. Mutta kyllä se on miehestä kiinni, lähteekö tuollaisen mukaan ja vielä antaa sille. Jos sellaiset naiset kiinnostaa enemmän, mitä ihmettä hän minun kanssani sitten on? Jos näin tulee käymään, miehellä on vapaus lähteä noiden naisten leikkikaluiksi, jos se miehestä on niin "ihanaa".
Eiköhän se ole niin että kukaan ei halua itseään petettävän.
En aikoinaan pitänyt siitä että ex-mieheni petti minua.
Enkä tule pitämään siitä jos minua petettäisiin tulevaisuudessa. Tällä hetkellä en ole kylläkään suhteessa.
Kakkosena olessani en kylläkään "vokotellut" ketään, tais lähinnä olla toisin päin.
Itse pitkään "kakkosena" olleena tiedän miten miestä käsitellään että pysyy tyytyväisenä. kyse on kuitenkin siitä että pystyykö kumppani pitämään minut tyytyväisenä. Jos tulisin petetyksi niin tietäisin ainakin miksi ja petraisin asioissa
No ei kai herran isä kukaan nyt halua itse tulla petetyksi. Mutta suurin rikollinen siinä yleensä on se itse pettäjä. Itse rakastuin hyvin nuorena erääseen puolet vanhempaan mieheen. Sitten hän olikin kuulemma naimisissa.Tiesin että se oli väärin mutta tapailin häntä silti tietoisesti asiasta vielä vähän aikaa. Tunsin samalla kuitenkin myös itseni petetyksi. Jos noissa suhteissa on oikeasti tunteet mukana niin ei tilanne ole mukava kenellekään osapuolelle, ei ykköselle, pettäjälle muttei myöskään kakkoselle.
Ja haluanko että mahdollinen tuleva puolisoni pettäisi minua? En todellakaan. En ole vieläkään päässyt yli tuostakaan suhteesta. Siitä on jo kauan mutta rakastin sitä miestä enemmän kun olen ketään pystynyt sitä ennen tai sen jälkeen takastamaan. En kuitenkaan halunnut että he eroaisivat joten lähdin lätkimään. Kaikenlisäksi epäilen että hän vain käytti rakkauttani hyväksi.