Minulla on ollut aina yksi periaate suhteessa:jos jompikumpi pettää,siitä seuraa ero.Näin olimme myös sopineet avopuolisoni kanssa alusta lähtien.Kolme ja puoli vuotta enemmän ja vähemmän ihanaa yhteistä aikaa takana,kihloihinkin kerittiin puolitoista vuotta sitten.
Nyt se sitten tapahtui...Mieheni petti minua viikonloppuna ja perinteinen selitys on:"uskoin sinun pettäneen,joten kostin"!
Lähdin kotoamme pois sunnuntaina,mutta joskus sillat polttaneena,minulla ei ole paikkaa mihin mennä.Joten palasin takaisin kotiin eilen.Mieheni tuntuu katuvan tekoaan ja yritti jopa "rakastella" minua.Minä en voi koskea häntä,saatikka ajatella jotain seksiä hänen kanssaan.Nyt vain täytyy yrittää puhua kaikki asiat selväksi,ettei mikään jää painanmaan...Kolmen kuukauden päästä voin muuttaa kun omistusasuntoni tyhjenee ja voin alkaa kokoamaan elämää taas alusta.Se tässä kaiketi vaikenta on,kaikki pitää taas opetella uusiksi,luoda oma elämä,koota pala palalta.
Haluaisin tietää,pystyykö pettämistä antamaan anteeksi?Pystyykö pettäjän kanssa vielä rakentamaan jotain pysyvää?Voiko suhde jatkua petetyn ja pettäjän välillä?
Nyt se sitten tapahtui...Mieheni petti minua viikonloppuna ja perinteinen selitys on:"uskoin sinun pettäneen,joten kostin"!
Lähdin kotoamme pois sunnuntaina,mutta joskus sillat polttaneena,minulla ei ole paikkaa mihin mennä.Joten palasin takaisin kotiin eilen.Mieheni tuntuu katuvan tekoaan ja yritti jopa "rakastella" minua.Minä en voi koskea häntä,saatikka ajatella jotain seksiä hänen kanssaan.Nyt vain täytyy yrittää puhua kaikki asiat selväksi,ettei mikään jää painanmaan...Kolmen kuukauden päästä voin muuttaa kun omistusasuntoni tyhjenee ja voin alkaa kokoamaan elämää taas alusta.Se tässä kaiketi vaikenta on,kaikki pitää taas opetella uusiksi,luoda oma elämä,koota pala palalta.
Haluaisin tietää,pystyykö pettämistä antamaan anteeksi?Pystyykö pettäjän kanssa vielä rakentamaan jotain pysyvää?Voiko suhde jatkua petetyn ja pettäjän välillä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
KAIKKI SE KESTÄÄ, KAIKKI SE KÄRSII...
vaikka its epettäjä olenkin...
Voi jopa tehdä ihmeitä
...mutta jos haluat elää onnellista, täysipainoista elämää hyvän itseluottamuksen kanssa, niin jätät miehen.
Pettämisen voi toki antaa anteeksi, mutta et sitä koskaan pysty unohtamaan, vaan se tulee väkisinkin aina välillä mieleen... eikä se voi olla vaikuttamatta niin suhteeseenne, omaan itseluottamukseesi kuin kaikkeen teidän yhteiseen tekemiseenne.
Ja miettisin vielä sitä, että valtaosa niistä, jotka pettävät kerran, tekevät sen kyllä uudestaankin, eli itse kyllä lähtisin.
Voi jatkaa. Asia täytyy vain käsitellä hyvin ja perinpohjaisesti, suhde voi joiltain osin jopa parantuakin kriisin myötä.Luottamus voi palautua ajan myötä. Tuo luokatuksi tulemisen tunnekin haalistuu ajan kuluessa.Ihminen on erehtyväinen.Nimimerkillä anteeksi antanut.
Hyviä painajais unia,petetylle ei se unohdu koskaan.
"yksi periaate suhteessa:jos jompikumpi pettää,siitä seuraa ero.Näin olimme myös sopineet avopuolisoni kanssa alusta lähtien."
Ja tämä on sitten sen käytännön sovellus?? Mistä se periaate tuli? Hatustako?
Luottamuksen takaisin saaminen voi olla hankalaa vaikka antaisitkin anteeksi. Kokeile vaikka.
Helppohan sitä on tyrkyttää rakkautta lääkkeeksi kaikkeen (kuten nuo edelliset)..
Jos vaan molemmat haluaa. Aika onneksi parantaa näissäkin jutuissa.
Välillä tuntuu että helpommalla pääsisi jos erottaisiin mutta kannattaa yrittää.
Niinpä, yhdyn edelliseen kirjoittajaan. Mitä tapahtuu, jos nyt pyörrät sanasi siitä että yksi kerta riittää? Mies todennäköisesti ajattelee, että kyllä hän seuraavankin kerran saa anteeksi, kun tälläkin kertaa sai. Kovin vaikea siinä sitten rakentaa luottamusta.
Myös se pisti mietityttämään, että miksi mies kuvittelee sinun pettäneen? Onko siihen ollut mitään syytä? Minua loukkaisi syvästi myös se, että minun väitetään pettäneen, vaikka olisin ollut täysin kiltisti. Jo se itsessään syö luottamusta, puhumattakaan niin lapsellisesta käytöksestä, että sitten salaa mennään kostamaan. Ei ole kovin aikuismaista käytöstä se.
Tuon viestisi perusteella en lähtisi jatkamaan parisuhdetta. Itse olen aikoinaan tullut petetyksi ja jatkoin siitä huolimatta suhdetta kuukauden parin katkon jälkeen. Luottamus mieheen ei koskaan palautunut normaaliksi. Suhde päättyi myöhemmin toisenlaiseen luottamuksen pettämiseen, ja jälkeenpäin ajateltuna aika syvän valheiden verkon mies siinä oli rakentanut. Sitä vaan oli vaikea nähdä siinä tilanteessa, kun tunteet niin kovasti käskivät jatkamaan suhdetta. Aika rankka oli se päätös lähteä, mutta hetkeäkään en ole katunut. Sitä en toki varmaksi voi sanoa, mikä sinun kohdallasi on oikea päätös.
Ymmärrän kyllä periaatteesi, mutta uskon siihen että tunnemyllerryksessä tehdyt ratkaisut eivät aina ole niitä oikeita. Itselläni on takana melko pitkä liitto mieheni kanssa- 15v ja olemme myös tilanteessa, jossa joudumme pohtimaan tulevaisuuttamme. Mieheni petti minua ja järkytys oli tietysti hirvittävä kun asia selvisi minulle, mutta nyt kun aikaa on vähän kulunut suurimpana asiana mielessäni on ajatus siitä että tämä on meille uusi mahdollisuus. Kaikki mahdollinen apu kannattaa hakea esim. terapiaa ihan yksilönä ja parinakin, koska rankkoja tunteita ja tilanteita tuleeneteen kun asiaa alkaa selvittämään ja vaikka suhde päättyisikin eroon on asia käsiteltävä, muuten sitä pistää vain vahinkoa kiertämään. No siis minä uskon että uskottomuudesta voi päästä yli ja antaa anteeksi, mutta se vaatii kummaltakin osapuolelta halun muuttaa asioita ja tehdä kovasti töitä sen eteen. Tärkein kysymys ehkä minkä voi kumpikin itselleen esittää on "Rakastanko minä tuota toista?" ja vastaus kertoo sitten sen mitä kannattaa tehdä... Voimia sinulle!
Mulla on aika tavalla sama tilanne paitsi että itse olin se sika joka meni toista suutelemaan. Meillä on kans 3,5 v suhde takana; nyt todella takana. Tekoni hirvittää minua ja tiedän ettei se tule toistumaan mutta miten selität sen toiselle kun ei kerrankaan pitänyt olla mahdoliista. Minuun sattui niin jo tekohetkellä että lähdin välittömästi kotiin. Raja oli kumminkin jo ylitetty. Meillä on kans ollut sama periaate alusta asti, et rehellinen pitää olla ja jos petetään niin kerrotaan ja erotaan. Näin kävi, mutta tajuin samalla itsestäni, että olisin sittenkin toisella puolella valmis yrittämään ja antamaan mahdollisuuden. Anteeksianto on kaunis asia ja itselleni yritän nyt kovasti antaa anteeksi. Mieheni ei jaksa minua arvostaa, muttei ole heittänyt uloskaan (asumme ulkomailla ja asunnonhommaaminen olisi iso urakka). Seksiäkin harrastamme. Tämä tekoni on todella avannut silmäni, enkä näe itseäni enää jonain vannovana yli-ihmisenä. Olen yrittänyt puhua rakkaalleni, kuinka voisimme parantaa suhdettamme. Hän ei halua. Mutta siis, olen oppinut jotain uutta itsestäni ja sen tiedän että tällaista en enää koskaan tee. Sattuu ihan liikaa rakkaaseen ja itseeni. Eikä se ollut kivaa tekohetkelläkään. Tsemppiä sulle. Mä haluan vaan sanoa omasta näkökulmastani että hetkellinen hairahdus voi olla liian kallis hinta pitkästä ja arvokkaasta suhteesta.
Sain ihan äskettäin tietää, että poikaystäväni on pettänyt minua alkuvuodesta.Olemme seurustelleet vajaa 10 kuukautta, mutta tämä suhde tuntuu todella hyvältä ja tulevaisuuttakin on suunniteltu. Tai on ainakin aikaisemmin tuntunut hyvältä.
Itse pidän pettämisenä sitä, jos tekee jotain sellaista mistä on yhdessä puhuttu ja mikä koetaan pettämiseksi. Hän väitti ettei ole mennyt loppuun asti, että on vain suudellut ja nukkunut, mutta minulle asialla ei juurikaan ole merkitystä, pettämistä tuokin.
Sain asian selville ikävällä tavalla, josta oli kyllä morkkis (joka tosin unohtui kuin tämä pettäminen selvisi). Luin pari sähköpostia jotka poikaystäväni oli kirjoittanut miespuoliselle ystävälleen, niissä kirjoitettiin hyvin rehentelevään sävyyn miten taas oli tehty valloituksia ja kuinka kuuma se ja se nainen oli ollut. Niissä kyllä luki ettei seksiin asti oltu menty, mutta viestien sävystä tuli sellainen olo, että tällaisia viestejä on lähetelty useamminkin.
Kerroin poikaystävälleni mistä sain tietää pettämisestä, ja suutuin aluksi todella paljon. Hänkin oli tietysti vihainen siitä että olin loukannut hänen yksityisyyttään lukemalla sähköpostia, mikä on kyllä ihan perusteltua.
Nyt tunteeni vaihtuvat koko ajan, olen loukkaantunut, vihainen, surullinen.... ja edelleen rakastan häntä. Emme ole päässeet vielä puhumaan asiasta kasvokkain, joten en vielä tiedä miltä tuntuu sitten kun näen hänet.
Yritän itsekin kovasti miettiä, voiko pettämisen jälkeen jatkaa. En voi olla suhteessa jos en luota mieheen, eikä miehellekään sellaisessa suhteessa eläminen olisi mukavaa! Haluaisinkin siis jollain tavoin päästä tämän yli, ja että mieheni ansaitsisi luottamuksen takaisin. Luulisin, että hän on sitoutunut ja haluaa tällä hetkellä vain minut, mutta kuitenkin pieni ääni huutaa jostain että "mistä voit tietää, hän voi pettää sinua koko ajan".
Olen aina ajatellut, että jos joku pettää minua, niin se on välitön ero. Nyt en kuitenkaan tiedä mitä tehdä...
Sanoit ettet pystynyt koskemaan miestäsi, puhumattakaan seksistä tms... Luulen että tulen reagoimaan samalla tavoin.
Pettäminen on helppoa, petetyn elämä tuntuu romahtavan ja vaatii ilmeisestikin todella paljon henkistä taistelua ennenkuin asian yli voi päästä.
Vähän ehkä väärin keneltäkään mennä sanomaan "ei voi, jätä mies", tai "kyllä voi, jatka vaan". Se on kiinni suhteen puoliskoista ja suhteesta. Minua mieheni petti kahdesti, molemmilla kerroilla annoin anteeksi. Toisesta kerrasta se ryökäle tais vihdoin oppia läksynsä, kun tuli sellaiset tunnontuskat ettei ruoka sisällä pysynyt. Riippuu kuitenkin todella paljon miehestäsi, ja itsestäsi. On helpompi antaa anteeksi, kun näkee miten syvästi toinen on pahoillaan. En olisi itsekään ikinä uskonut antavani kahdesti moista anteeksi, mutta tässä sitä ollaan. Mitä unohtamiseen tulee, molemmat on hyväksyneet tapaukset osaksi suhdetta, näin tämä nyt meillä vaan meni. Luottamus palautuu hiljalleen, jos toinen on luottamuksen arvoinen. Ja silläkin riskillä, että kuulostan sinisilmäiseltä hölmöltä, niin kokemukset on tehneet loppupeleissä hyvää. Ei siis pettämiset, vaan niistä yli pääseminen. Nyt me olemme yhdessä niin vahvoja, että meitä ei ihan pienet tuulet kaada. Jaksua, ja onnea jos yrität vielä!
Kiitos kaikille,kun otitte kantaa.Laittoi miettimään,sillä oikeasti olen aina uskonut,että pettäminen on kaiken loppu.Lukemani tekstit saivat minua ajattelemaan asiaa monesta eri näkökulmasta ja olen oivaltanut asioita,mitkä olisi jäänyt oivaltamatta ilman tätä "kokemusta"...
Juuri nyt en tiedä,mihin elämä kuljettaa,mihin ratkaisuun päädymme tai mitä huominen tuo tullessaan.Kuitenkin uskon,että tämä tapahtuma tekee minusta vahvemman,jatkuu se elämä yksin tai yhdessä.Enää en pelkää sitä tunnetta tai sitä tietoa,että minua on petetty.Nyt tiedän selviäväni!
Vaikeeta se on.Mutta aina kannattaa yrittää.VOIMIA SINULLE.