Olen seurustellut saman naisen kanssa 6vuotta. Viimeiset 2 vuotta ovat olleet jo seesteisempiä. Naiseni halusi ottaa hieman etäisyytttä suhteeseen vajaa vuosi sitten. Ei tapailtu yli puoleen vuoteen eikä soiteltukaan kuin ihan satunnaisesti. Nyt olemme jälleen kesälomalla tavanneet. Ongelma on siinä, että olen löytänyt "uuden", josta pidän paljon. Toisaalta "EX:ää" rakastan suuresti ja tunteet ovat ehdottomasti hänen puolellaan. Järki taas sanoo, että kannattaisi unohtaa EX hänen "vaikean luonteensa ja huonon käytöksensä" vuoksi ja ottaa "uusi". Kumpaa tässä kannattaisi kuulla tunteen vai järjen ääntä ?
Järki vai tunne ?
Unknown
161481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Antaisit mieluummin komean, mukavan ja kateutta sinussa herättävän miehen vaimoksi ? Eiköhän se sillä mietinnällä raukee..
Ehdottomasti tunne, muuten saat sillä järjelläsi selitellä itsellesi kokoaika että miksi teit niinkuin teit ja pidemmän päälle se ei lyö leiville. Mieluummin miettisin, että tein niinkuin minusta silloin tuntui :)
Tunteet ovat tietysti tärkeätä, ilman niitä ei kannattaa aloittaa suhteen. Eikä tietysti kannattaa jäädä suhteessen jos huomaa että pidemmän päällä ei ole tunteita toista kohtaan ollenkaan. MUTTA on tilanteita jossa järki on parempi valinta. Esimerkiksi jos elää alkoholistin tai väkivaltaisen ihmisen kanssa. Järki auttaa silloin päästämään huonosta suhteesta pois. Rakkaus on hieno asia, mutta tunteet muuttuvat. Järki on siitä syystä hyvä olla mukana suhteessa. Jos järki tosiaan kertoo sinulle että edellinen suhde ei missään vaiheessa toiminut-silloin kannattaisi ehkä siirtyä eteenpäin. Jos tunteesi vaan tällä hetkellä kertovat että haluat ehkä jotain muuta, että suhteennne on liian vaativa sinulle, että riitelette liian usein, että pelkäät sitoutua jne niin silloin kannattaa vielä miettiä asiaa. Jos suhde on joskus tuntunut tosi hyvältä niin miksi se on nyt muuttunut ja voiko siihen asialle tehdä jotain? Kannattaa nimittäin muistaa että jokaisessa suhteessa tulee aikaa jollain riidellään tai jolloin menee huonommin. Silloin kannattaa miettiä järjellä, eikä vaan tunteilla.
Kaikki riippuu siitä miten paljon olette jo tehneet suhteenne eteen, miten paljon olet valmis tekemään vielä ja oliko suhteenne ennen vanhaa tosiaan toimiva ja hyvä?
Haalit kaikkea roinaa, etkä raaskisi heittää mitään pois verukkeella: jos joskus vielä löytyisi käyttöä. Rakastat suuresti, -aha..ha ha
rakastan ja olen aina rakastanut, mutta ongelma onkin siinä Ex:ssä hänestä kun en ole varma ollut enkä ole edelleenkään. Hän saa kerran-pari vuodessa niitä ahaa elämyksiä olla itsekseen. Minä kyllä olisin valmis sitoutumaan, mutta kun toisen haluista ja toiveista ei varmuutta ole.
Olet varmasti aika "perinteisessä" pulmassa, mutta voin antaa neuvon, että seuraa sydäntä ja mitä se tahtoo, koska kun sydäntä seuraa kävi miten kävi, niin myöhemmin voi ajatella, että tuli tehtyä mikä parhaalta tuntui just sillä hetkellä. Jos taas järjellä tekis päätöksen, niin myöhemmin alkaa jossittelee. Kokemuksen syvä rintaääni puhuu nyt! En tiedä kuinka vanha olet, ite oon vasta 23 mutta ikäisekseni kokenut - sekää hyvää että huonoa, mutta kaikki päätökset mitkä on ollut vaikea tehdä koskien ihmissuhteita tai esim. muuttoa tms. oon tehnyt tunteella, niin en ole katkeroitunut vaan miettinyt, että se päätös tuntui just sillä hetkellä oikealta. Eihän sitä myöhemmin enää muista sitä tunnetta mutta näin kun aina toimii tai alkaa toimimaan niin päätökset ymmärtää myöhemmin.
Ota selvää miksi hän haluaa sinut takaisin ja miksi erositte. Älä ole turhan helppo saalis vaan ottakaa rauhallisesti ensin päivä kerrallaan. Kyllä sydämen ääntä pitää kuunnella, mutta pidä huoli, että et ole ainut, jonka sydän ääntelee. :)
Järkeä ja tunnetta ei voi asettaa vastakkain. Järki pitää olla mukana aina (ei kannata ottaa "tietoisesti" turpaansa) kuten myös tunne (tunnetta toista kohtaan pitää olla).
niin kun tunne on molempiin suuntiin, tosin selvästi vahvempi EX:ään ja järki taas "uuteen" suhteeseen päin
"niin kun tunne on molempiin suuntiin, tosin selvästi vahvempi EX:ään ja järki taas "uuteen" suhteeseen päin"
Tottakai tunne on vahvempi exään, kun olet hänen kanssaan heilunut pitempään. Ei parissa kuukaudessa ehdi vielä hirvittäviä ihastuksia kehittää, etenkin jos on vielä kiinni exässä.
Ehdottomasti suosittelen valitsemaan sen uuden. Muuten parin vuoden kuluttua olet taas samassa tilanteessa kun exäsi kyllästyy uudelleen ja lähtee kokeilemaan purjeitaan. Tällä kertaa exälläsi ilmeisesti suunnitelmat eivät menneetkään putkeen kun on takaisin tulossa.
Jos hommat menevät sen uuden kanssa pieleen niin sitten palaat sen exäsi tykö. Saa maistaa samalla omaa lääkettäänkin ;)
lienee juuri sitä mitä oikeastaan järkeilemällä olen itsekin päätellyt. Jos olisi edes jonkinlainen varmuus EX:stä niin tunteen eli hänen puoleen olisi helppo kääntyä. Kiitos vinkistä
Omat tunteet ovat tietysti tärkeät. Miksi haluat juuri sitä exää? Exäsi on etäisempi, etkä ole hänestä ihan varma. Joskus jäämme riippumaan juuri tuollaisiin ihmisiin tunteinemme. Varsinkin naisilla yleinen vaiva. Kiinnostutaan "rentuista", jotka eivät anna naiselle juuri mitään huomiota. Onkohan jokin lapsuudessa opittu tapa, että itse ei ansaitse oikeaa rakkautta ja hyvää kohtelua? Kannattaa miettiä tätä. Tunteet kohdistuvat voimakkaasti juuri siihen ihmiseen, joka ei täysin vastaakaan tunteisiimme. Tässä kohtaa siis omat tunteet eivät välttämättä ole niitä, joita kannattaa seurata. Parisuhteessa kun on kaksi ihmistä ja kahden ihmisen tunteet.
Olen sitä mieltä, että ehjä ja itseään arvostava, ja itseään rakkauden arvoisena pitävä ihminen valitsee rinnalleen aitoa rakkautta tuntevan ihmisen. Tässä tapauksessa se tuskin on tuo sinun exäsi. Vai tuntuuko sinusta, että hän varauksetta sinua rakastaa ja haluaa jakaa elämänsä juuri sinun kanssasi? Jos hän ei tunne niin nyt, niin kuinka hän tuntisi niin kymmenen-kahdenkymmenen vuoden kuluttua?
Aina kannattaa ajatella tunteitaan. Jos elää vain järjellä, niin myöhemmin katuu. Tunteet eivät poistu sisältä, vaikka kuinka järki yrittäisi takoa kuuntelemaan itseään ja perustelisi ratkaisuja. Elä tunteilla, niin avaat portit onnellisuuteen!
niin...
mitä joson käynyt niin, että on rakastunut työkaveriin. tai ei rakastunut, ehkä ennemmin ihastunut.
olen seurustellut 5 vuotta saman miehen kanssa, aina molemmat uskollisia, ja nyt olen tavannut miehen, who rocks my world. ja tämä mies on avoliitossa ja heillä on 2 pientä lasta. ja nämä tunteet ovat aivan yksipuolisia. tai mistä sitä tietää. mies on ihana, iskee silmää ja on niin seksikäs. silmäniskut ovat todennäköisesti hänen puoleltaan vain hassu tapa, millään muulla ei ole mitään edes vihjannut. mutta minä olen sulaa vahaa....
en ole ikinä ajatellut olevani kodinrikkoja, en halua ajatella näin, mutta vaikka kuinka itselleni toistan että tämä on typerää turhaa ja kuvitelmaa, niin ei auta.
rakastan avopuolisoani enkä missään nimessä ikinä pettäisi, mutta viime aikoina olen fantasioinut tästä miehestä. tunnen oloni petturiksi, kamalaksi ja typeräksi. ihana mies mulla on, kiltti ja rakastava. sitten mä ajattelen näin... Mitä ihmettä tää on?
järki sanoo että älä tee mitään se menee ohi, mutta tunne sanoo ihan toista.
kusessa ollaan siis.
Mutta ehkä sinua lohduttaa tieto siitä, että et ole läheskään niin kusessa kuin se avovaimo ja kaksi pientä lasta, siinä vaiheessa kun sinä teet siirtosi! Sitten vasta kusessa oleminen mitataan oikein litran mitalla! Lapset ovat kusessa lopun ikäänsä kun miettivät, miksi isi jätti! Mutta jännitystä elämään vaan sinulle!
Sehän tässä inhottavaa onkin. Minä en ole mikään perheenrikkoja. Siksipä olen päättänyt olla tekemättä mitään. Enkä minä mitään jännitystä hae... on vaan aika inhottava fiilis. Ajattelin että täällä joku olisi ymmärtänyt, mutta heti syyllistetään ja epäillään pahinta. ehkä sinä olet kohdannut elämässäsi vaan huonoja ihmisiä. Meitä on olemassa myös ajattelevia ja empaattisia. Kannattaisi joskus kokeilla, ystävällisyydellä pääsee usein pidemmälle kuin ilkeydellä.
Kiitos asiallisista ja hyvistä kommenteista ja neuvoista. Paljon parempaa kuin osasin edes odottaa. Lisää neuvoja/kommentteja saa ja toivottavaakin laitaa- KIITOS