Apua,mut on ajettu nurkkaan!Mies haluaa pomottaa ja alistaa minua-turpansaannin uhallakaan en suostu hänen vaatimuksiin...ei omasta mielestä paljoa vaadi-vain että suostun seksiin silloin kun hän haluaa,vaikka olisi juuri heilutellut nyrkkiä uhoessaan tai ollut yökausia juomareissuillaan...oon kusisessa tilanteessa,ei tuloja,sukulaiset kaukana,asuntoa ei tunnu löytyvän-miestä en voi potkaista ulos(talo hänen),lapset sen verran isoja etteivät turvakotiin lähde,enkä voi heitä miehen kanssa jättää-harrastaa fyysistä kurittamista jollen ole väliin puuttumassa.
Tuomitsemista en kaipaa,mutta hyvät vinkit otetaan vastaan-kuinka tämmösestä selviää??Sossu on saamaton,sinne jo olen ollut yhteydessä...ja alkoholistille ei ole pakkohoitoa...ja mikään mahti ei saa minua seksiin "perherauhan"vuoksi,ei enää...
Kirjoitus voi olla sekava,4asti riitelyä miehen kanssa,jolloin hän lähti raivopäänä ajelemaan johonkin-eikä takasin ole kuulunut...
Niin,hän sanoo-jollei seksi pelaa,ei elämä pelaa muutoinkaan-siis kaikki alkaa hänellä seksistä-ei yleisestä turvallisuudesta ja hyvästä olosta,luottamuksesta...
Tuomitsemista en kaipaa,mutta hyvät vinkit otetaan vastaan-kuinka tämmösestä selviää??Sossu on saamaton,sinne jo olen ollut yhteydessä...ja alkoholistille ei ole pakkohoitoa...ja mikään mahti ei saa minua seksiin "perherauhan"vuoksi,ei enää...
Kirjoitus voi olla sekava,4asti riitelyä miehen kanssa,jolloin hän lähti raivopäänä ajelemaan johonkin-eikä takasin ole kuulunut...
Niin,hän sanoo-jollei seksi pelaa,ei elämä pelaa muutoinkaan-siis kaikki alkaa hänellä seksistä-ei yleisestä turvallisuudesta ja hyvästä olosta,luottamuksesta...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kamalaltahan tuo kuulostaa. Lähde pois!
Tilanne ei todella vaikuta hyvältä, mutta viestisi oli niin lyhyt että on vaikea sanoa mikä olisi parasta. Olettteko kauan olleet yhdessä ja minkä ikäisiä ovat lapset? Onko alkoholi ollut miten kauan miehellesi ongelma? Missään tapauksessa sinun ei tarvitse alistua miehesi orjaksi. Ei toista saa pakottaa ja vielä vähemmän fyysisellä väkivallalla uhkaamalla.
Kyllä teidän pitäisi päästä perheterapiaan, mutta miehesi ei varmaankaan suostu lähtemään, koska "hänessähän ei mitään vikaa, vaan hän vain vaatii vaimoa hoitamaan aviollisia velvollisuuksiaan", vai arvaanko oikein.
Yhteistä taivalta 18 vuotta,lapset 11 ja 16.Alkoholi on miehen kuvioissa ollut jo ennenkuin tapasimme,olin 18v silloin-hän 10v vanhempi...tässä kohtaa,älkää aloittako konserttia "kuinka sen ikäinen mies juoksee pikkulikan perässä"näin nyt sitten kuitenkin kävi.
Eli juonut hän on "aina",humalassa agressiivinen,nykyisin myös selvänä(selviä päiviä ei juuri ole),ehdotellut olen perheterapiaa,a-klinikkaa yms.mutta;KUN HÄNELLÄ EI OLE ONGELMAA!ONGELMA ON KUULEMMA MINUN KORVIEN VÄLISSÄ,KUN EN ANNA MITÄ HÄN HALUAA;ei hänenkään tarvi vaivautua "miellyttämään"...ja minä en voi pakotettuna vastaavasti miellyttää-ja-kun hän ei mitenkään huolehdi itsestään-on muuttunut fyysisesti vastenmieliseksi ja ei ota kuuleviin korviin,kun sanon että huolehtisi itsestään-jo omaksi ilokseen(tuskin kukaan,mieskään iloitsee omasta puolihampaattomasta hymystään,niin hampaat mennyt hoitamattomuuttaan,sekä raitilla mesoessaan)
Vaikkakin,olkoot hampaaton(puoliksi),kulkekoon vaikka säkki päällä...kun vain oivaltaisi että jotain on vialla pahasti ja suostuisi ottamaan apua vastaan ja itse sen mukaan yrittämään.
Kysy apua rohkeasti, monet auttavat ilman kysymisiä. Yllätyt kun kokeilet. Koita jaksaa, tiedän mitä se on kun olen sen itse kokenut. Erosta vuosi aikaa ja vasta nyt uskaltaa luottaa sen verran että hengittää rauhassa.
Seurakunnilla on neuvontaa ja kunnan on järjestettävä sinulle asunto. Vaikka sanoit ettet lähde sossuun, soita sinne ja selitä, pyydä heitä auttamaan järjestämään asuntoa hiljaisuudessa ja selvittämään toimeentuloa, kelalta valmiiksi laput jossa lapsilisät korotukset. Kaupungin asuntotoimisto auttaa, kun vaadit sinulle ja lapsille asuntoa. Katso että sinun palkka, työttömyyspäiväraha, lapsilisät ja mahdolliset tuet menevät sinun pankkitilille. Pidä huota että sinulla on eri tilipankissa tili. Ole yhteydessä turvakotiin, vaikka et sinne menekään. Turvakodit auttavat, antavat lausuntoja sossuun ja sinulle jää merkintä että olet hakenut apua. Et usko kuinka iso merkitys sillä voi olla. Saat tukiverkkoa, naisia jotka ovat saman läpikäyneet, voit jutella ja saada kongreetista apua.
Siirrä vaatteita ym. huomaamatonta tavaraa kaniin jonkun tutun luo. Kesä tulee järjestä lapset " lomalle mummulaan, kesäleirille ( seurakunta, kunta, pelastakaa lapset, mannerheimin lastensuojeluliitto ) ja karkaa sillä aikaa pois. Vie eropaperit maistraatiin samanapäivänä kun lähdet. Sinulla on todiste että sinulla ei ole kotia. Kunnalla on lakisääteinen velvollisuus osoittaa sinulle sen jälkeen asunto.
Jos halua kirjoita minulle [email protected]
Lapsia en mummolaan voi viedä,oma äiti jo yli 70 ja sairas,miehen äiti taas ei huoli-"on osuutensa jo tehnyt" ja emme tule toimeen,hän tykkää ettei pidä valittaa,hänkin kesti samanlaista kunnes appi kuoli.
Olen ollut sosiaalitoimistoon yhteydessä "miljoona"kertaa,muttei sieltä tunnu vauhdikasta apua tulevan-perheterapiaa jaksavat suositella(mutta mieshän ei lähde),ja tuntuu kuin minä olisinkin pahoista pahin siihenkin suuntaan;käytyämme sosiaalivirkailijan juttusilla mies itki ja soperteli;että haluaa perheelle vain hyvää ja minä haluan rikkoa kaiken viemällä lapset pois kotoa!!Vaikkakin itse olen herkkä ja helposti itken,tuolloin olin vihainen ja purin hammasta-suututti katsoa miehen raukkaparkaraasu-esitystä.Virkailija kysyikin etteikö minusta tilanne tunnu pahalta,kosken itkenyt?!Kyllä tuntuu pahalta,on sielu ja sydän rikki-on aika eksynyt ja pettynyt olo...puolet elämästä meni näin...
Kehoittaisin toimimaan juuri sillä tavalla,kun edellinen kirjoittaja neuvoi. Ainakin, jos joitain asioita on vaikeata tehdä, kannattaa pitää kuitenkin "salassa" mielessään oma toimintasuunnitelmansa, väkivaltaa - henkistäkään - ei kenenkään tarvitse kestää.
Näistä linkeistä saat tietoa perheväkivallasta - en ennättänyt lukea itse kaikkea läpi, mutta dokumenteista käy varmaan ilmi, että jo pelkkä henkinen alistaminen ja manipuloiminen lasketaan perheväkivallaksi (mm. juuri tuo raasuparkaesitys on alkoholistille tyypillistä asioiden manipulointia):
http://www.apua.info/perhevakivalta.html
http://www.poliisi.fi/poliisi/olh/home.nsf/pages/36329A230172D45BC2256BC6001F43A1
http://www.lahdenensijaturvakoti.fi/infolinja/kriisi/miehet.htm
http://www.kiiminki.fi/psyko15/per.htm
A-A-ryhmä on alkoholisteille tarkoitettu vertaisryhmä, jossa jokaisella on kokemuksia juomisensa tuhoisista vaikutuksista. Ryhmällä ei ole ns. varsinaista ryhmänjohtajaa(jos miehesi pelkää terapeutteja yms.), vaan ryhmä keskustelee keskenään puheenvuoroissa:
http://www.suomenaa.fi/
Al-Anon-ryhmä on alkoholistien läheisten ja alkoholistien aikuiseksi kasvaneiden lasten ryhmä(mm. minä olen alkoholistin aikuinen lapsi ja kotonani oli perheväkivaltaa - sekä henkistä, että fyysistä). Tässä ryhmässä alkoholistin läheinen, jollainen sinäkin olet, keskustelevat samaan malliin kuin alkoholistit a-a-ryhmässä; puheenvuoroissa, omista kokemuksistaan, ja antavat toisilleen verratonta tukea:
http://www.al-anon.fi/alalist_fi.html
Eipä muulla tavalla osaakaan auttaa, kuin että vain toivoa, että jaksaisit lähteä ja erota, sillä eihän kukaan tollasta jaksa.Olihan jo ensimmäinen otsikkosi avauksesikin nimeltään: "En suostu alistettavaksi." Älä siis suostu, perkele, nouse ja toimi.
Miehesi äiti ei ota lapsia, tietää mikä on tilanne ja pelkää sitä mitä siitä seuraa. Katkeruusko se hänellä on, kun minun elämä meni pilalle niin menköön toistenkin. Muista lapsesi kasvavat ja siirrät huonot tavat lapsillesi... tytöistä kilttejä kärsijöitä ja poika... vain katkaisemalla kierre... toimit lasten ja oman edun mukaisesti.
Älä suostu olemaan se kiltti osapuoli. Yhteys asuntotoimistoon ja oman asunnon hankintaan. Sossussa kysy suostuisiko virkailija itse vaihtamaan oman elämän sinun elämään. Sinulla on oikeus elää omaa elämää, ei kantaa vastuuta aikuisen miehen omilla valinoilla huonontamaa elämää. Alkoholisti ( joka ei osaa omaa alkohoolin käyttöä hallitta )ja väkivaltainen mies keksii aina oikeuden käyttäytyä kuten käytäyttyy ja hakee sympatiaa ja vaatii ymmärrystä. Ilmoitat että terapian aika on ohi ja sinä lähdet, ei vaihtoehtoja, asunto ja toimeentulo. Mukana viet puolet lapset, isällä oikeus tavata lapsia silloin kun on vesiselvä... laki takaa ettei äidin tarvitse vaarantaa lasten turvallisuutta. Ota ihmettä yhteys turvakotiin edes puhelimella. Ja siltä kun apua hakee ( päivällä /puhelimella) alkaa varmasti tapahtua. Sossun kohtelu ei taatusti toistu. Näkevät liikaa sitä mitä on elää alkoholisti tai väkivaltaisen puolison kanssa. Lasten etu EI OLE ELÄÄ tuollaista elämää. ( selitys jota minä käytin itselleni " en halua lasteni kokevan avioeroa" )Nyt kun olen jutellut lasten kanssa vasta tajua kuinka paljon tein heille pahaa jäämällä.
Kysy seuraavan kerran sossussa jos krokotiilin kyyneleitä vuodattava mies on mukana, miten alkohooli ja väkivalta on PERHEEN edun mukaista. Pyydä kirjalliset selitykset aina sossusta ja pyydä kirjaamaan kummankin osapuolen kertomukset ja sossun suositukset.... pyydä kopio kaikista papereista... ja kun se pitää kirjata ja nimi laittaa alle... suositukset muuttuvat... koska siinä vaiheessa he joutuvat perustella... onko se todellakin lasten etu ( lain mukaan sosiaalitoimiston on ensisijaisesti katsottava lasten parasta ). Lapsilla ja sinulla on oikeus elää ilman jatkuvaa viinan huuruja ja väkivaltaa. Tiedän kyllä mistä puhun, helppoa se ei tule olemaan mutta kaiken sen vaivan, itkun ja pahanmielen arvoinen.
Itseäni kun katselen ja vuosia muistelen, mietin mistä sain niitä voimia jonka avulla jaksoin elää sitä elämää mitä elin vuodesta toiseen. Minulla on 15,14 ja 7 vuotiaat lapset ja voin asettua asemaasi joten kuten.
Puolet elämästä mennyt, mutta puolet edessä. Älä hukkaa sitä loppua. Olet varmaankin yrittänyt oman osuuden, jos toinen ei yritä et koskaan onnistu. Pullolle et koskaan tule pärjäämään.
Olen kyllä ollut turvakotiin yhteydessä,kertonut tilanteen,samoin sosiaalitoimistossa/lastenvalvojalle ja olen jopa pyytänyt lastenvalvojat meille kotiin.Kävivätkin mutta mies osasi kohtalaisen vakuuttavan esityksen antaa,koskapa heidän nähdäkseen tilanne ei nyt niin kauhean paha ollut...asuntoa tosiaankin haen,vaan mitään ei ole löytynyt.Parasta kun saisin miehen ulos talosta,vaan talo yksin hänen-ja-emme ole naimisissa(vaikka 18v takana)jotenka en eron hetkellä voi siitäkään vaatimuksia tehdä,saati ajaa häntä ulos.On siis itse lähdettävä,raivostuttavaa ajatella-eihän hän edes kotia tarvitsi,koskapa suurin osa ajasta kapakassa tai ties missä...mitä tekoa hänellä olisi lähes 200neliön talolla yksin...
Se on jo selvä ettemme ikinä voita kisaa viinaa vastaan,se on hänen elämäänsä,emme me-perhe.
Ei kaiketi muu häntä pysäytä kuin sairaus tai kuolema.Täytyy vain toivoa että edes huominen toisi omiin ja lasten asioihin uutta vauhtia.
Äidillä oli lähes vastaava tilanne isäni kanssa. Avioliittoa takana 20 vuotta. Vaikka siis en itse ollut varsinaisesti tuossa tilanteessa, vaan sivustakatsojana, tiedän miltä tuo tuntuu. Olemme äitini kanssa puhuneet asiasta monen monta kertaa.
Loppujen lopuksi äiti sai tarpeekseen isän jatkuvasta ryypiskelystä ja väkivallan käytöstä ja otti eron. Siihen hän ei olisi pystynyt vielä tänäkään päivänä, ellei me lapset oltaisi saatu äitiä tajuamaan miten oma elämä menee täysin hukkaan katsellessa sellaista aviomiestä. Vaikka isä oli meille lapsillekin tärkeä (ja on edelleen), ei sitä voi sivusta katsoa kun toinen juo perheen rahat ja on väkivaltainen äitiämme kohtaan. Isä juo edelleen, eikä hänkään myönnä mitään ongelmaa olevan.
Neuvoni siis sinulle on, että lähde ennen kuin on liian myöhäistä. Käy vaikka pikkuhiljaa erittäin aikaisin nukkumaan, vaikka ei väsytäkkään. Vai tuleeko miehesi silloinkin herättämään sänkypuuhille?? Mielestäni kaikista paras vaihtoehto on kuitenkin lähteä. Vuokraa oma asunto ja muuta sinne pikkuhiljaa lasten kanssa. Sosiaalihoitajat kyllä varmasti auttavat sopivan asunnon löytämisessä. Sinun tulee ajatella myös lapsiasi, mitä traumoja hekin saavat kun koko ajan näkevät ettei kaikki ole kunnossa...
Toivotan sinulle jaksamista ja nopeaa päätöksen tekoa!
Kehoittaisin toimimaan juuri sillä tavalla,kun edellinen kirjoittaja neuvoi. Ainakin, jos joitain asioita on vaikeata tehdä, kannattaa pitää kuitenkin "salassa" mielessään oma toimintasuunnitelmansa.Väkivaltaa - henkistäkään - ei kenenkään tarvitse kestää.
Näistä linkeistä saat tietoa perheväkivallasta - en ennättänyt lukea itse kaikkea läpi, mutta dokumenteista käy varmaan ilmi, että jo pelkkä henkinen alistaminen ja manipuloiminen lasketaan perheväkivallaksi (mm. juuri tuo raasuparkaesitys on alkoholistille tyypillistä asioiden manipulointia):
A-A-ryhmä on alkoholisteille tarkoitettu vertaisryhmä, jossa jokaisella on kokemuksia juomisensa tuhoisista vaikutuksista. Ryhmällä ei ole ns. varsinaista ryhmänjohtajaa(jos miehesi pelkää terapeutteja yms.), vaan ryhmä keskustelee keskenään puheenvuoroissa:
Al-Anon-ryhmä on alkoholistien läheisten ja alkoholistien aikuiseksi kasvaneiden lasten ryhmä(mm. minä olen alkoholistin aikuinen lapsi ja kotonani oli perheväkivaltaa - sekä henkistä, että fyysistä). Tässä ryhmässä alkoholistin läheinen, jollainen sinäkin olet, keskustelevat samaan malliin kuin alkoholistit a-a-ryhmässä; puheenvuoroissa, omista kokemuksistaan, ja antavat toisilleen verratonta tukea:
Eipä muulla tavalla osaakaan auttaa, kuin että vain toivoa, että jaksaisit lähteä ja erota, sillä eihän kukaan tollasta jaksa.Olihan jo ensimmäinen otsikkosi avauksesikin nimeltään: "En suostu alistettavaksi." Älä siis suostu, perkele, vaan nouse ja toimi,ota oikeutesi siitä kurjasta alistajasta huolimatta.
olisin lähtenyt pois jo aikoja sitten.. ja viimeistään nytten..
Tunnustan,8vuotta sitten lähdinkin-tai siis laitoin hänet lähtemään,asuimme silloin vuokralla ja nelisen vuotta asuimme erillämme...kuitenkin yhä yhdessä ja alkoikin tuntua että oppirahat oli maksettu ja uskaltauduin jälleen saman katon alle...seurauksin jotka jo tiedätte.
Silloista liikettä jos mitä-kadun!
pakkaat tavaras ja lähet.. vaikka sitten turvakotiin. Ja kun lapset on alaikäisiä, niin niillä ei ole siihen mitään sanomista. Parempi ettei isää ollenkaan, kuin huono isä. Ja isää pääsevtä tapamaan aina kun haluavat. Kyllä sitä hätätapauksessa aina asunnon saa. Jos ei muuten niin käyt kiljumassa asuntotoimistossa. Tai psykologille. Tai muutat siskos luo tai mitä vain. Ja jos ei saa huomiseksi, niin pääasia, että kuitenkin äkkiä. Täs elämässä kun ei saa ikinä mitään jos ei itse tee.. pelastavia enkeleitä on harvassa.
Vaikka onhan se helppo tietysti sanoa.. olisinhan minäkin ties missä jos olisin saanut paremmin itseäni niskasta kiinni. Tosin mitä miehiin tulee, niin ne olen aina heittänyt pellolle silloin kun alkavat käyttäytymään nurjasti minua kohtaan, enkä ole turhia odotellut.
Sinulla on oikeus onnelliseen elämään siinä missä muillakin. Eli muuttopuuhiin... Se piristää kummasti elämää ja voit alkaa etsimään uutta ja PAREMPAA miestä joka arvostaa sua sellaisena kuin olet..
On napakoita neuvoja.Onhan se sivusta heleppoa sanoa että muuta huomenna sinne tai tänne.Tee niin ja heti!!Eipä asiat usein noin nopiaan lutviudu,ajallaan ja painollaan menevät.Kirjoittaja on jo asioita laittanut eteenpäin,toivotan onnea elämääsi,olet rankan koetuksen edessä!
Eipä muuten auta kiljuminen ja riehuminen asiain hoidossa.Äläkä myöskään ala heti pian uutta miestä kattelemaan,toivu entisestä.
...teitä. En osaa sanoa mitä sinun pitäisi tehdä, muuta kuin että erota siitä miehestä. Siltikään en voi kuin ihmetellä että miksi te niihin alkoholisti-ongelmakimppuihin aina...no niin, antaa olla. Toivon Sinulle voimaa jatkaa.
että jos se ei jätä sinua rauhaan, niin siltä voi vaikka yön aikana katketa kalu. Ei kukaan pysty olemaan jatkuvasti hereillä, joten...
On se sitten saatana kumma että miehet saavat edelleen tässä maassa käyttäytyä kuin 3-vuotiaat uhmaikäiset. Minkä takia niitä lapsiakin on laitettu, hakkaamista varten vai?
Ja muista aina tuollaisissa tilanteissa joissa olet yhtäaikaa äijän kanssa viranomaisen edessä sanoa että jätkä vaan esittää, kun alkaa se itkuntuherrus.
Jumalauta että pistää vihaksi tuollainen ämmämäinen mies!!!
Itse tein ehkä väärin, mutta menin lääkärille valittamaan alkoholismiani, jota ei edes ollut..
Sain häneltä sellaista lääkettä, joka tuo pahanolon tunteen kun juo ja laitoin sitä mieheni ruokaan. Kyllä alkoi äijällä viinan kittaaminen kummasti vähenemään!
Toki tämä on epäeettistä, mutta tepsii paljon paremmin kuin se että mies menee itse hoitoon ja hakee kyseisiä lääkkeitä. Ne kun voi yksinkertaisesti jättää ottamatta!