On ihmetyytänyt miten omassa kaveripiirissäkin on ihmisiä, jotka ovat ilmeisesti jotenkin lukittuneet esim. opiskelu/kotipaikkakunnalleen. On asunto, tavaroita, tyttö/poikakaveri, pahimmassa tapauksessa vanhemmat. Itsekin oli aika vaikeaa ensi kertaa jättää pitkäaikainen tyttöystäväni ja lähteä Etelä-Suomeen töihin. (Asun Savossa),mutta ainahan sitä joutuu tekemään valintoja.
Tuon keikan jälkeen olen ollut hommissa aina Usa:ta myöten. Kuten arvata saattaa tyttöystävää ei enää ole, mutta vakituinen työpaikka on...Suomessa. Olen huomannut, että kumminkin aikanaan tekemäni valinta oli oikea. Ilman sitä olisin varmasti kortistossa.
Pointti oli, ettei missään tapauksessa kannata lukittua johinkin tiettyyn paikkaan, jos siellä ei kertakaikkiaan ole tulevaisuutta. Go west!
Tuon keikan jälkeen olen ollut hommissa aina Usa:ta myöten. Kuten arvata saattaa tyttöystävää ei enää ole, mutta vakituinen työpaikka on...Suomessa. Olen huomannut, että kumminkin aikanaan tekemäni valinta oli oikea. Ilman sitä olisin varmasti kortistossa.
Pointti oli, ettei missään tapauksessa kannata lukittua johinkin tiettyyn paikkaan, jos siellä ei kertakaikkiaan ole tulevaisuutta. Go west!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen tälläinen yksi valittaja. Olen lukkiutunut kotipaikkaani. Olen 40 v nainen, miehelläni on vakituinen työ tällä, ollut jo yli 20 vuotta. Miellä on kolme lasta 7-, 11- ja 13-vuotiaat. Viisi vuotta olen ollut työttömänä muutamia työllisyyskursseja ja pätkätöitä lukuunottamatta.
Lapset siis hoidin kotona jokaisen kolmivuotiaaksi. En kyllä oikeen ole valmis hakemaan työtä kovin kaukaa kotipaikastani. Ajatellut olen kyllä asiaa ja todella väsynyt työttömyyteeni ja luulen jopa että eteläsuomesta työtä saataisi löytyäkin. Onhan noita netissä senkun hakis vaan ja menis sinne mihin pääsee olkoon se sitten missä tahansa.
Olen kyllä ajatellut että muutaisimme perheenä minun työpaikkani perässä jos sellaisen saisin, mutta mieheni ei ole niin kyllästynyt työttömyyteeni ja rahattomuuteen että olisi valmis hylkäämään työpaikkanasa ja astumaan tähän samaan epävarmaan elämään jossa minä elän. Hyvässä lykyssä meitä olisi sitten kaksi työtöntä. Ja kun on omakotilainakin maksettavana.
Laisuutta ja liikaa järjestelyjä minun työpaikkani takia.
Mutta viikonloppuäidiksi minusta ei ole. Ja olisi se liian kallistakin joka viikonloppu eteläsuomestä tulla tänne pohjoseen. Joten en tiedä tarviiko tätä ihmetellä minun tapauksessani. Tietenkin jos ihan tosissaan pistää työn kaiken edelle niin sitähän menee vaikka perse edellä puuhun mutta valitettasta näkee mitä maahan jättää.
Minä olisin heti valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle työn takia.
Mutta suurin ongelma on asunto. Työtön kun olen niin se 2-3 vuokra takuu on ongelma. Eli jos sattuisinkin saamaan töitä niin sitten ei ole mhdollisuutta kuitenkaan muuttaa kun ei ole sitä 'ylimääräistä' rahaa niin että saisi asunnon vuokratakuut maksettua..