Kaipaisin nyt apua ja tiedän että kaikilla on ollut mustasukkaisuuden tunteita, mutta te, keillä ne on mennyt äärimmäisyyksiin (ei mihinkään murhiin kuitenkaan!) niin kertokaa miten ootte selvinneet!!!
Eli, oon ollu mieheni kanssa viime talvesta asti. Mieheni on ollut aika naistenmies, mutta oon itsekin ollu aika villikko ennen ja miehiä on tullut ja mennyt, ja oon saanut nenilleni monesti ja mut on jätetty monesti.
Kummallakaan meistä "ei ollut tarkoitusta" alkaa seurustelemaan kun nähtiin, mutta se alkoi viihtymään mun luona kuitenkin useammin ja useammin. Sit sain tietää muutamien viikkojen päästä että se oli vielä kirjoitellut edelliselle ketä oli tapaillut ja joskus kun salaa luin sen viestit niin siltä akalta oli sellaista "anteeks kauheasti ja mäkin ikävöin sua". Ja vaikka mies "valitsi" mut, niin mä en oo päässy yli tästä jutusta. Mietin sitä joka hemmetin päivä vaikka tiedän että itteäni vaan rääkkään sillä. Asutaan jo yhdessä ja pitäisi jo käsittää että se rakastaa mua, vaikka ei ole sitä sanonut kuin kerran takasin, näyttää sen kuitenkin kaikella muulla. Ja mikä typerintä, niin mun miehelle taasen oli alkuun kova paikka mun yks exä, mutta sain (kai?) vakuutettua että se oli typerä juttu ja ei saa miettiä vanhoja asioita, molemmilla on menneisyys ja se pitää vaan hyväksyä ja päläpäläpäpälpäl. SITTEN ITSE EN ELÄ OMIEN OHJEIDEN MUKAAN!
Mutta siis tästä ensin mainitusta jutusta alkoi sairaalloinen mustasukkainen ja suutun pienistäkin asioista ja oon tosi rasittava ja tiedän että jos tää jatkuu niin menetän mun miehen. Haluan muuttua koska tää on paha kierre: menettämisenpalko synnyttää riitoja ja ne johtaa eroon.
Meillä on ollu aika vaikeaa mutta silti ollaan pysytty yhdessä, ja nyt asutaan yhdessä, mutta olo ei helpota. Sitten kun meillä on mukavaa niin on todella ihanaa, mutta mä saatan suutahtaa ihan yhtäkkiä, jos se vaikka kattoo liian pitkään jotain muuta naista kadulla jne. Ja kehittelen päässäni mitä hurjimpia asioita ja se pahentaa omaa oloa. Luen edelleen sen viestejä salaa, on siellä ollut naisilta viestejä, mutta pelkkää "kaverijuttua"..kai. Pelkään vähän, että mua kusetetaan ja lukemalla viestejä ja tutkimalla lompakoita/taskuja yms. yritän tavallaan saada selville että se pettää. Vaikka samalla toivon että niin ei tietenkään kävisi!
Eli olen hullu, tiedän, joten kertokaa miten voin vähentää mustasukkaisuutta, tai miten en anna sille valtaa ja miten unohtaisin sen exän.
Eli, oon ollu mieheni kanssa viime talvesta asti. Mieheni on ollut aika naistenmies, mutta oon itsekin ollu aika villikko ennen ja miehiä on tullut ja mennyt, ja oon saanut nenilleni monesti ja mut on jätetty monesti.
Kummallakaan meistä "ei ollut tarkoitusta" alkaa seurustelemaan kun nähtiin, mutta se alkoi viihtymään mun luona kuitenkin useammin ja useammin. Sit sain tietää muutamien viikkojen päästä että se oli vielä kirjoitellut edelliselle ketä oli tapaillut ja joskus kun salaa luin sen viestit niin siltä akalta oli sellaista "anteeks kauheasti ja mäkin ikävöin sua". Ja vaikka mies "valitsi" mut, niin mä en oo päässy yli tästä jutusta. Mietin sitä joka hemmetin päivä vaikka tiedän että itteäni vaan rääkkään sillä. Asutaan jo yhdessä ja pitäisi jo käsittää että se rakastaa mua, vaikka ei ole sitä sanonut kuin kerran takasin, näyttää sen kuitenkin kaikella muulla. Ja mikä typerintä, niin mun miehelle taasen oli alkuun kova paikka mun yks exä, mutta sain (kai?) vakuutettua että se oli typerä juttu ja ei saa miettiä vanhoja asioita, molemmilla on menneisyys ja se pitää vaan hyväksyä ja päläpäläpäpälpäl. SITTEN ITSE EN ELÄ OMIEN OHJEIDEN MUKAAN!
Mutta siis tästä ensin mainitusta jutusta alkoi sairaalloinen mustasukkainen ja suutun pienistäkin asioista ja oon tosi rasittava ja tiedän että jos tää jatkuu niin menetän mun miehen. Haluan muuttua koska tää on paha kierre: menettämisenpalko synnyttää riitoja ja ne johtaa eroon.
Meillä on ollu aika vaikeaa mutta silti ollaan pysytty yhdessä, ja nyt asutaan yhdessä, mutta olo ei helpota. Sitten kun meillä on mukavaa niin on todella ihanaa, mutta mä saatan suutahtaa ihan yhtäkkiä, jos se vaikka kattoo liian pitkään jotain muuta naista kadulla jne. Ja kehittelen päässäni mitä hurjimpia asioita ja se pahentaa omaa oloa. Luen edelleen sen viestejä salaa, on siellä ollut naisilta viestejä, mutta pelkkää "kaverijuttua"..kai. Pelkään vähän, että mua kusetetaan ja lukemalla viestejä ja tutkimalla lompakoita/taskuja yms. yritän tavallaan saada selville että se pettää. Vaikka samalla toivon että niin ei tietenkään kävisi!
Eli olen hullu, tiedän, joten kertokaa miten voin vähentää mustasukkaisuutta, tai miten en anna sille valtaa ja miten unohtaisin sen exän.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Yksi tapa mun mielestä (vaikka ehkä vaikeaa koska tunnut olevan kierteessä) on kertakaikkiaan lopettaa se tekstiviestien tutkiminen. silloin ajatukset eivät saa sinulta liikaa valtaa. Jos mies pettää sinua tai viestii epämääräisyyksiä naisten kanssa, se on hänen virheensä sitten ja varmaan tulee joskus sitten ilmi. Mutta jos häneen haluat luottaa, yritä luottaa ja lopeta tutkailu ja kyttäily ja yritä keskittyä elämiseen sen sijaan.
Itse olen mustasukkaisuuteen taipuvainen ja olen sitä harrastanut parisuhteessa, ilman syytäkin. Mutta olen nyt päättänyt karsia sitä piirrettä itsessäni, etten menetä elämäni miestä sen suhteen. Yritän keskittyä itseeni ja lopettaa epäilyn ja kyttäilyn. Ei sitä voi koko elämäänsä elää epäilyksessä, on liian raastavaa.
ainoa oikea tapa päästä tuosta eroon (ja toimiva) on se että itse alat olla uskollinen ja lopetat katselemasta niitä miehiä kaduilla ja kaupoissa ja missä ikinä oletkin. et itse viestittele muille miehille etkä flirttaa. et petä.
olet luottamuksen arvoinen joka helvetin käänteessä, et katso puhelinta, et mitään mikä kielii epäluotettavuudesta sinun kohdalla.
pettäjät on yleensä niitä mustasukkaisempia.
lopeta siis itse vehtailut niin ajan myötä loppuu mustasukkaisuuskin.
Oon kuullu joo sanottavan, että ne ketkä on eniten mustasukkaisia, ovat itse niitä pettäjiä. Ja itekin luulin niin aina tähän asti.
Mulla ei oo ollu mitään peliä kenenkään kanssa sen jälkeen kun tämän tapasin, enkä edes katso esim. meidän ollessa lenkillä vastaantulevia miehiä, koska aattelen, että jos miehelle tulee vähääkään samanlainen olo kuin mulle niin en halua sellaista aiheuttaa sille!
Että vanha uskomus tuosta "mustasukkainen se vasta pettääkin" on todella väärin.
omia uskottomuusfantasioitaan toiseen. EI se tarkoita että mustasukkainen pettäisi..
hullu.olisit jos et itse huomaisi käytöstäsi :).Varmaankin olette puhuneet asiasta? mitä hän sanoo tilanteista ja miten reagoi mustasukkaisuuteesi?
tietoisesti ajatukset aina johonkin muuhun asiaan kun saat itsesi kiinni jostain mustasukkaisesta ajatuksesta. Rupeat vaikka käymään läpi jotain kertotaulua tai muuta mekaanista asiaa, esim laulujen lyriikoita, lukemaan kirjaa, leipomaan, kutomaan... Mikä nyt sulle wörkkii missäkin tilanteessa. Toihan voi olla myös kiinni siitä, että oikeasti pelkäät läheisyyttä ja tämä mustasukkaisuus on sulle yksi tapa jolla saat pidettyä etäisyyttä päällä, muistuttaa itsellesi koko ajan että toinen on lähdössä jonnekin.
Mun tarina vähän samantapainen, ja on ihanaa (toisaalta karsea) huomata että meitä "hulluja" on enemmänkin...tai ainakin yksi mun lisäksi.
Mäkin olen kokeillu kaikkia keinoja, mitä on mieleen tullu ja mistä on kerrottu netissä ja kaveireilta...pikkuhiljaa on helpottanut, mutta vieläkin saatan ihan yhtäkkiä saada kauheen raivarin, mikä siis tulee mun epävarmuuden tunteesta ja pahasta olosta.
Meilläkin tässä on niin paljon naurettavuutta mukana, etten edes tajua miksi olen näin mustis...senkun joku selittäis.
Olen siis mustis mieheni exästä, jonka kanssa hän oli seurustellut vain kuutisen kuukautta. Tämä on hänen ainoa vakavampi suhde ennen minua, nyt me asumme jo yhdessä. Hän ei pidä tähän naiseen mitään yhteyttä. Se mistä minä suutuin lähti valokuvista, mitä oli hänen tietokoneellaan ... sekä muutamia viestejä jäänyt tallennetut viestit osioon... eihän niitä ollut kiva katella tai lukea..mutta pitikö lukea mutta toisaalta pitikö säilyttää, jos ei merkitystä jne. eli tätä kierrettä!!!
Itselläni on useita vakavia parisuhteita takanani sekä villimpi menneisyys miesten suhteen ja erään miehen kanssa olemme edelleen kavereita. Miehelläni olisi todellakin siten enemmän syytä olla mustis kuin mulla, mutta minä se vaan olen.
Minäkään en allekirjoita tuota, että "pettäjä on mustis itse". En ole yhdessäkään suhteessa pettänyt eikä tulisi nytkään mieleeni, kadotan täysin mielenkiinnon siinä mielessä miehiin, kun rakastun ja olen rakastunut ja sitoutunut...en osaa oikein edes flirtailla eli siis OTAN HOMMAN LIIAN VAKAVASTI. tähän johtopäätökseen olen päätynyt, minusta tulee kauhea tiukkis enkä salli itseltäni enkä toiseltakaan mitään suhteessa muihin ihmisiin, en näköjään edes menneisyyttä! hullu mikä hullu...
olen miettinyt itseäni paljon ja näitä tilanteita ym. ja keskustellut mieheni kanssa sekä ystävieni...ja kuten totesin on tilanne parantunut, mutta en odota, että en saisi enää raivaria tai etten tutkisi hänen viestejään tms. en pelkää menettäväni häntä (tiedän sen, hän sanoo päivittäin lähes rakastavansa ja no meillä on todella hyvä olla kahdestaan...mutta ed. suhteissa olen kokenut pettymyksiä, suuriakin...ehkä ne vaikuttavat..??), mutta jotain pelkään...mitä ...se mulla vielä ratkaisematta???
onkohan meitä enemmänkin ?
Mieheni on minusta todella mustasukkainen. Hän näyttääkin sen helpommin ja tiedostaa kyllä itsekin sen. Ja hän sanoi että hän ei haluaisi olla, koska se pilaa helposti suhteen.
Itse taas en näytä mustasukkaisuuttani helposti, ainoastaan sellasissa leikkisissä tapauksissa, esim, hänen kertoessaan jostain näyttelijästä tms.
Mutta niistä existä minä olen oikeasti mustasukkainen. En vain uskalla sanoa sitä hänelle.
Ensimmäisen exän kanssa heillä oli pitkä ja vakava suhde. Ärsytti suunnattomasti kun erään riidan aikana hänen piti mennä hakemaan eräs tavara exänsä luota ja hän viipyi siellä tarpeettoman kauan. Tuli todella paha mieli. Hän vain sivuutti kommenttini asiasta kuin siinä ei olisi ollut mitään väärää. He ovat yhä todella läheisiä vaikka erosta on jo aikaa, alle vuosi kuitenkin. Tämä exä soittelee todella usein. En tiedä onko hänellä varsinaista asiaa vai miksi hän soittelee jatkuvasti. Itse olen seurustellut mieheni kanssa vasta alle puoli vuotta ja pelkään että hän muuttaakin mielensä exänsä suhteen ja haluaa hänet takaisin. Hän kuitenkin tuntee mieheni paremmin kuin minä. Ja heillä tuntuu olevan niin paljon muutenkin yhteistä.. kun taas minä ja mieheni olemme niin monella tavalla erilaisia..
Toinen exä oli sitten lyhyempi tapaus, mutta intensiivisempi ja rikkoi mieheni aiemman suhteen. Tai no en tietenkään syytä sitä naista suhteen rikkomisesta, mutta osasyy suhteen rikkoutumiseen oli miehen tunteet naista kohtaan. Ja hän on vielä työkaveri! Mikä takaa sen ettei heidän välinsä riko meidänkin suhdetta jos meille tulee joskus huonompia hetkiä? He kuitenkin tapaavat joka päivä töissä ja joskus harrastuksissa ja pitävät muutenkin yhteyttä.
Aiemmista existä en tiedä, ei ole ainakaan tullut puheeksi. He tuskin niin merkittäviä ovat.
Enhän minä voi vaatia että mieheni lopettaisi yhteydenpidon exiinsä... mutta tuntuu vain pahalta että hän on niin läheinen niiden kanssa. Meidän suhteemme on kuitenkin vielä niin tuore tapaus, että pelkään sen puolesta. En minä tunne miestäni samanlailla kuin ne muut :(
Kyllähän meitä mustasukkaisia riittää...
Oon jutellut asiasta kavereiden ja jopa omien vanhempieni kanssa, mikä muuten auttoi todella paljon! Selvisi nimittäin, että isäni on ollut todella mustis äidistäni (tai onhan se välillä vieläkin, äiti taas ei näytä sitä) ja tehnyt myös kaikkea "tyhmää" saadakseen selville pettääkö äiti. Eihän se ole pettänyt ja sopivat, että välttävät kaikkia tilanteita jotka vois synnyttää mustasukkaisuutta.
Mä en taasen voi pyytää mun miestäni rajoittamaan elämäänsä (lue: olemaan juttelematta kenellekään naiselle) mun "sairauden" takia, mutta oon kyllä sanonut sille, että oon todella todella mustasukkainen siitä, koska pelkään niin paljon menettäväni hänet! Ja annoin hyvän esimerkin mustasukkaisesta ajatuksen juoksustani ja se vaan nauroi sille.
En kuitenkaan oo kertonu, että luen sen viestejä. Meinasin kyllä kertoa viikonloppuna kun teki taas mieli lukea ne ja olihan siellä viesti yhdeltä niiiiin ärsyttävältä muijalta, joka varsin hyvin tietää, että oon tämän miehen kanssa. Niilläkin on sit ilmeisesti ollut joskus jotain, mikä tuntuu pahalta ajatella :( Lähetetyt viestit oli poistettu niin en tiedä mitä mies oli vastannu... eilen tarkistin vielä jutun ja saapunutkin viesti oli poistettu. Että ehkei siinä mitään... tuntuu vaan niin pahalta, ahdistaa tosi paljon.
Ja tosiaan inhoan tätä tunnetta ja sitä kautta itteäni - > itseinho kasvaa -> itsetunto laskee -> viehätysvoima laskee -> jne.
Ja silloin kun mulla on paska olo, niin mun mies ei todellakaaan tule halailemaan ja voivottelemaan vaan on hiljaa ja lukee/lähtee lenkille/kattoo telkkaria tms. Mikä on oikeastaan hyvä, koska silloin en opi että saan hellyyttä kun kiukkuilen turhasta. Kai tää parisuhde on kuin lasta kasvattais!
Niin ja tosiaan sun tuntemukset on senkin suhteen tuttuja, että kun rakastuu, niin kiinnostus muihin loppuu täysin! Enkä voi ymmärtää kun puhutaan, että pieni flirtti vaan piristää ja plaaplaaplaa!!! Vaikka tiedän että flirtti ei lupaa aina lisää, onhan sitä itsekin flirttaillu sinkkuna ollessa paljon, mutta en parisuhteessa en ikinä! Eli olen varmaan todella vanhanaikainen ja tiukkis!
olin jossain vaiheessa samanlainen.. ollaan nyt oltu viitisen vuotta yhdessä ja tämä on eka mies kenen kanssa olen ollut.. mutta miehellä riitti naisia, osan vieressä vain nukkui ja osan kanssa harrasti seksiä. en osannut olla alussa mustis, mutta jossain vaiheessa sekin tuli. kolme vuotta asuttiin eri paikkakunnilla, koska opiskelin lukiossa. ja sinä aikana miehen exä yritti tulla takaisin, mieheni jätti hänet jo kertaalleen takiani. ukkoni valitsi taas uudelleen minut, joten ajattelin ettei hätää.. mutta jossain vaiheessa itselleni tuli sellainen olo etten tiennyt mitä halusin, ja totta kai kerroin ukolleni siitä. mies kuvitteli että aion sen joku päivä jättää joten se ihastui työkaveriinsa, pussailua kesti niin monta päivää kunnes tämä sen työkaveri halusi että ukkoni vaihtaa hänet minuun, mutta ukko ei tehnyt sitä vaan lopetti koko jutun. näistä asioista sain kuulla muilta, ei ukkoni mulle puhunut. joten itsekin vielä viime vuonna olin epäilin miestäni ja luin sen viestejä, mutta päätin että teen vaan hallaa itselleni ja suhteelle. halusin irti siitä tunteesta mikä mulla välillä oli, ja pääsin. nyt meille on syntymässä esikoinen marraskuussa ja nyt kun ukkoni lähtee kaupungille poikien kanssa niin nautin vaan siitä että hetken vielä saan olla omassa rauhassa..
aiheina ollut kun olen saanut ison mustis-kohtauksen:
-silloinen poikakaverini (nykyinen mieheni) jutteli isäni alivuokralaisen kanssa kun itse juttelin isäni kanssa toisessa huoneessa, alkoi niin lujaa mielikuvitus kuvitella mitä siellä keskustellaan etten kuullut isäni puhetta ollenkaan.
-puhelinliikkeessä mieheni tuntui liiankin hymysuin juttelevan myyjän kanssa kun itse tuskailin kahden lapsen kanssa etäämmällä.
-mieheni puhtaasti viattomat sähköpostittelut yhden naisen kanssa jotka liittyivät työhön.
-hänen ex-työpaikkaansa kohtaan joka oli naisvaltainen työpaikka, joten akkoja riitti ympärillä, nekin olivat 15v. vanhempia (naurettava asia)
on niitä muitakin kertoja nyt ei vain muista enää, oltu yhdessä, hmm...31.7 tulee 9v. täyteen.
ja takuulla tulee vieläkin niitä jos miehelläni on keskusteluja vastakkaisen sukupuolen kanssa, oli asia mikä tahansa, niin en kait sille voi mitään, mutta hänkin vain naurahdellut sille että siitä hän huomaa kuinka paljon häntä rakastan ja tottahan se on....klme lastakin on kasvattanut sen verran ettei nyt kovin äkkiä isoja hepuleita saa kuin joskus 8-9v. sitten.
Mulla on ollut mustasukkaisuus-ongelma koko meidän 10v parisuhteen ajan. Olen ehkä luonnostaan jo mustasukkainen, mutta mieheni myös petti minua aivan suhteemme alkuvaiheessa. Pettäminen kesti yli puoli vuotta ennen kuin mieheni jäi kiinni. Tämän jälkeen olimme erossa muutaman kuukauden. Tapailimme kuitenkin ja päätimme jatkaa seurustelua puhtaalta pöydältä. Neljän vuoden päästä tapahtuneesta astuimme avioon.
Luulin/luulimme, että asian kanssa voi elää "helposti". Pettäminen rikkoi kuitenkin luottamukseni. Vuosien myötä luottamus ei ole tullut eheäksi. Mieheni on ymmärtänyt suhtautumiseni ja mustasukkaisuuteni. Alkuaikoina luin hänen puhelinviestejään tms. ja hän oli tietoinen asiasta. Saatan vieläkin joskus katsoa hänen viestinsä läpi, mutta ei minulla siihen mitään pakkomiellettä ole. Vanhat muistot kuitenkin tulevat joskus pintaan, kun miehelleni tulee viesti, kysyn keltä se oli, jos hän ei itse heti sitä sano.
Mieheni on hyvin sosiaalinen ja on naisvaltaisella alalla. Hänellä on paljon naisia kavereina. Tästä olen saanut monta ikävää mustasukkaisuus "hetkeä" aikaiseksi. Itselläni ei ole miehiä kavereina ja olen myös naisvaltaisella alalla. Koen itseni riittämättömäksi naisena, kun mieheni tarvitsee muita naiskontakteja. Netistä hän löysi yhden naistuttavuuden, johon kylläkin on nyt lopettanut yhteydenpidon, koska olin siitä niin loukkaantunut.
Mieheni on riittänyt minulle, en ole kaivannut muita miehiä. En vilkuile ympärilleni, olen uskollinen ja sitoutunut. Flirttailu on minulle hyvin vierasta, en sitä osannut sinkkunakaan harrastaa. Koen flirttailun pienenä pettämisenä.
Mustasukkaisuus vie energiaa ihan liikaa. En haluaisi olla näin tiukkapipo. Välillä olen onnistunut kääntämään huomioni itseeni ja oman elämäni "parantamiseen". Tuntuu, että elän liikaa toisen elämää ja samalla myös rajoitan toisen elämää.
Olemme mieheni kanssa väsyneitä tilanteeseen. Tai minä ainakin olen. Hakeuduimme pariterapiaan, katsotaan saammeko sieltä eväitä parempaan parisuhteeseen.
Mustasukkaisuus on yhteinen ongelma. Molempien on tehtävä ongelman poistamisen eteen töitä.
Tulin taas katselee oisko joku vastannu jotain järkevää mulle tähän ongelmaan koska sain taas eilen illalla/yöllä mustiskohtauksen - ja kiitos kirjoituksestasi. Oonkohan samassa tilanteessa itsekin 10 vuoden jälkeen...
Luottamus on suhteen yksi kulmakivi ja on kamalaa kun ei osaa luottaa toiseen.
Eilisestä kohtauksesta kerroin jopa miehelleni yöllä kun se tuli töistä ja kerroin että haluan eroon niistä ja voiko se auttaa ja lopputulos oli tyylin että ei auta muu kuin luottaa ja sillä sipuli. Eka se oli että ei todellakaan ole muita ja lopulta se vähän suutahtikin kun tarpeeks valitin.
Mutta ei kai tässä tosiaan auta muu kuin yrittää luottaa jos haluaa toisen kanssa olla. Eilen pahimman kohtauksen aikaan kun olin yksin toivoin jopa että toinen tosiaan pettäis että ei vois pitää itteesä niin hulluna! Järki on kuitenkin alkanu palaamaan kun sain keskusteltua asiasta edes vähän ja ehkä tämä tästä kun ei antais valtaa mielikuvitukselle.