Mua kiinnostaisi kuulla ihmisten mielipiteitä asiasta, että olenko epäonnistunut elämässäni ulkoisten asioiden valossa? Olenko saavuttanut normaalin verran ikäisekseni vai liian vähän? Haluaisin kuulla ihan kaikkien mielipiteitä, vaikka tämä ei varsinaisesti liity sinkkuuteen.
Olen 20v nätti nuori nainen. Asun vielä kotona kahdestaan äitini kanssa, joten saan tarpeeksi omaa rauhaa. Lukion kävin neljässä vuodessa ja ylioppilasjuhlat pidettiin viime kuussa. Mulla oli henkisesti vähän vaikeaa tuossa lukion toisen luokan aikoihin, joten en jaksanut lukea tarpeeksi kursseja. Siksi lukion venyi 4.vuotiseksi. Olen kuitenkin ihan ylpeä siitä, että olen ylioppilas. Opiskelemaan en hakenut vielä, ensi vuonna vasta kun olen miettinyt tarkemmin mitä haluan.
Työkokemusta löytyy lähinnä kesätöistä, joiden tekemisen aloitin 17-vuotiaana. Pari siivousfirmaa ja pikaruokala. Ylioppilasjuhlien jälkeen en ole ollut töissä, mutta nyt olen alkanut niitä hakemaan. Haluaisin tehdä töitä ensi vuoden. Miesten suhteen en ole ihan kokematon, nyt olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt päälle 4kk.
Moni varmaan miettii että miksi kyselen tällaisia täällä. Tämä vaan on asia jota mietin päivittäin, kun tunnen oloni vähän hyödyttömäksi kun en ole nyt töissä ja asun kotona vielä. Eli olenko "normaali" 20-vuotias vai olisiko mun pitänyt saavuttaa enemmän tähän ikään mennessä?
Olen 20v nätti nuori nainen. Asun vielä kotona kahdestaan äitini kanssa, joten saan tarpeeksi omaa rauhaa. Lukion kävin neljässä vuodessa ja ylioppilasjuhlat pidettiin viime kuussa. Mulla oli henkisesti vähän vaikeaa tuossa lukion toisen luokan aikoihin, joten en jaksanut lukea tarpeeksi kursseja. Siksi lukion venyi 4.vuotiseksi. Olen kuitenkin ihan ylpeä siitä, että olen ylioppilas. Opiskelemaan en hakenut vielä, ensi vuonna vasta kun olen miettinyt tarkemmin mitä haluan.
Työkokemusta löytyy lähinnä kesätöistä, joiden tekemisen aloitin 17-vuotiaana. Pari siivousfirmaa ja pikaruokala. Ylioppilasjuhlien jälkeen en ole ollut töissä, mutta nyt olen alkanut niitä hakemaan. Haluaisin tehdä töitä ensi vuoden. Miesten suhteen en ole ihan kokematon, nyt olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt päälle 4kk.
Moni varmaan miettii että miksi kyselen tällaisia täällä. Tämä vaan on asia jota mietin päivittäin, kun tunnen oloni vähän hyödyttömäksi kun en ole nyt töissä ja asun kotona vielä. Eli olenko "normaali" 20-vuotias vai olisiko mun pitänyt saavuttaa enemmän tähän ikään mennessä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En näe kirjoituksessasi mitään, miksi sinun pitäisi tuntea itsesi epäonnistuneeksi.
Kyllä niitä töitä ehtii vanhempanakin tekemään. Koulu on ollut sinun työsi, voit hyvillä mielin pitää muutaman kuukauden vapaata, pitäähän työssäkäyvätkin kesälomaa. Mitä muuta sinun iässäsi olisi pitänyt saavuttaa? Olethan saavuttanut lakin.
Älä huoli, olet normaali nuori nainen. Sekin on normaalia, että pohdit, oletko normaali!
Heis! turhaan huolit jotkut sinun ikäiset eivät ole koskaan vielä seurustelleet/sua vanhemmat. Olet kuiteskin siinä onnellisessa asemassa että seurustelet.Et ole vielä menettänyt mitään olet nuori ja elämä edessä vielä sattuu ja tapahtuu.Vaikka itse olen vasta 18v olen kokenut monia seurustelu suhteita olisin tyytyväinen jos olisi tähän mennessä ollut vasta yksi suhde eikä niitä monia suhteita.
vähän olet epäonnistunut on lukio, koska käytit siihen 4-vuotta. Eli olisit ollut tässä samassa tilanteessa jo vuosi sitten, mutta mitäpä tuosta, vuosi sinne tai tänne ei maailmaa kaada mihinkään suuntaan. Moni 20-vuotias asuu vielä kotona, joten ei sekään mitään ihmeellistä ole. Tottakai jos alkaa aina itseään vertailemaan joihinkin muihin niin aina löytyy joku jolta saa kuokkaan.
Olet ihan normaali. Nauti nyt, kun huolesi ovat tuota kokoluokkaa. Ikävä kyllä ei välttämättä mene montaa vuotta kun alkaa tulla suurempiakin ongelmia :(
Mua kiinnostaisi kuulla ihmisten mielipiteitä asiasta, että olenko epäonnistunut elämässäni ulkoisten asioiden valossa? Olenko saavuttanut normaalin verran ikäisekseni vai liian vähän? Haluaisin kuulla ihan kaikkien mielipiteitä, vaikka tämä ei varsinaisesti liity sinkkuuteen.
Olen 25v ok näköinen mies. Asun veljeni kanssa kämppiksinä, joten saan tarpeeksi omaa rauhaa. Lukion jätin aikoinaan kesken eri ongelmien takia ja ehdin syrjäytyä pahasti. Elin vuosikausia toimeentulotuella. Mulla oli henkisesti vähän vaikeaa tuossa 16-23 vuoden iässä, joten en jaksanut käydä koulua. Siksi lukioni päättynee ensi keväänä. Olen kuitenkin todella häpeissäni siitä. Opiskelusta lukion jälkeen en tiedä, ehkä ensi vuonna osaan päättää mitä haluan tehdä isona.
Työkokemusta ei löydy päivääkään em.ongelmista johtuen. Koko kesän olen ollut yksin ja välillä tuntuu että kuolen tähän yksinäisyyteen. Naisten suhteen olen ihan kokematon, ensisuudelma olisi tässä iässä jo pitänyt kokea.
Moni varmaan miettii että miksi kyselen tällaisia täällä. Tämä vaan on asia jota mietin päivittäin, kun tunnen oloni vähän hyödyttömäksi kun en ole nyt töissä ja en tule toimeen itsenäisesti vielä. Eli olenko "normaali" 25-vuotias vai olisiko mun pitänyt saavuttaa enemmän tähän ikään mennessä?
on monia tässä maassa. Normaalitasosta tosin olet jo aika kaukana. Useimmilla on jo yliopisto/amk tutkinto suoritettuna, avokki/vaimo ja lisäksi työpaikka ja oma asunto.
Tiedän kyllä että olen kaukana "normaalitasosta". Tarkoitus olikin piristää ketjun aloittajaa jonka suurin huoli tuntui olevan että lukio venähti nelivuotiseksi. Totta kuitenkin joka sana.
Toivotaan, että löydät itsellesi jonkun kivan neidin, jota imutella.
ps. On erittäin arvostettavaa ja oikeasti "älykästä" (tai jotain sellaista...), että ihminen viitsii käydä tuossa iässä ja tuollaisten elämänvaiheiden jälkeen lukion.
Nykyisin ihmiset opiskelevat vielä aika vanhoinakin, osa toista tai kolmatta tutkintoa, eli et ole välttämättä mikään vanha opiskelija iältäsi, mikäli päädyt vielä jatko-opintoihinkin.