Mua kiinnostaisi kuulla ihmisten mielipiteitä asiasta, että olenko epäonnistunut elämässäni ulkoisten asioiden valossa? Olenko saavuttanut normaalin verran ikäisekseni vai liian vähän? Haluaisin kuulla ihan kaikkien mielipiteitä, vaikka tämä ei varsinaisesti liity sinkkuuteen.
Olen 20v nätti nuori nainen. Asun vielä kotona kahdestaan äitini kanssa, joten saan tarpeeksi omaa rauhaa. Lukion kävin neljässä vuodessa ja ylioppilasjuhlat pidettiin viime kuussa. Mulla oli henkisesti vähän vaikeaa tuossa lukion toisen luokan aikoihin, joten en jaksanut lukea tarpeeksi kursseja. Siksi lukion venyi 4.vuotiseksi. Olen kuitenkin ihan ylpeä siitä, että olen ylioppilas. Opiskelemaan en hakenut vielä, ensi vuonna vasta kun olen miettinyt tarkemmin mitä haluan.
Työkokemusta löytyy lähinnä kesätöistä, joiden tekemisen aloitin 17-vuotiaana. Pari siivousfirmaa ja pikaruokala. Ylioppilasjuhlien jälkeen en ole ollut töissä, mutta nyt olen alkanut niitä hakemaan. Haluaisin tehdä töitä ensi vuoden. Miesten suhteen en ole ihan kokematon, nyt olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt päälle 4kk.
Moni varmaan miettii että miksi kyselen tällaisia täällä. Tämä vaan on asia jota mietin päivittäin, kun tunnen oloni vähän hyödyttömäksi kun en ole nyt töissä ja asun kotona vielä. Eli olenko "normaali" 20-vuotias vai olisiko mun pitänyt saavuttaa enemmän tähän ikään mennessä?
Olen 20v nätti nuori nainen. Asun vielä kotona kahdestaan äitini kanssa, joten saan tarpeeksi omaa rauhaa. Lukion kävin neljässä vuodessa ja ylioppilasjuhlat pidettiin viime kuussa. Mulla oli henkisesti vähän vaikeaa tuossa lukion toisen luokan aikoihin, joten en jaksanut lukea tarpeeksi kursseja. Siksi lukion venyi 4.vuotiseksi. Olen kuitenkin ihan ylpeä siitä, että olen ylioppilas. Opiskelemaan en hakenut vielä, ensi vuonna vasta kun olen miettinyt tarkemmin mitä haluan.
Työkokemusta löytyy lähinnä kesätöistä, joiden tekemisen aloitin 17-vuotiaana. Pari siivousfirmaa ja pikaruokala. Ylioppilasjuhlien jälkeen en ole ollut töissä, mutta nyt olen alkanut niitä hakemaan. Haluaisin tehdä töitä ensi vuoden. Miesten suhteen en ole ihan kokematon, nyt olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt päälle 4kk.
Moni varmaan miettii että miksi kyselen tällaisia täällä. Tämä vaan on asia jota mietin päivittäin, kun tunnen oloni vähän hyödyttömäksi kun en ole nyt töissä ja asun kotona vielä. Eli olenko "normaali" 20-vuotias vai olisiko mun pitänyt saavuttaa enemmän tähän ikään mennessä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos olet epävarma, oletko saanut tarpeeksi aikaan, tee lisää.
Jos et ole töissä talvella, kyllä johonkin kannattaa lähteä opiskelemaan, vaikka et tarkasti tietäisikään mitä haluat, yhdessä vuodessa ehdit käymään esim. merkonomiluvuista puolet.
Vielä on aikaa ainakin 60 vuotta "saavuttaa" vaikka mitä. Mitä *****:a tarkoitaa saavuttaa?
vertailen omia "saavutuksiani" tuohon ja varsinkin tuossa iässä, niin minä vasta luuseriksi itseni tunnen. ;)
Ei vaan, elämä ei ole mikään suoritus. Jos pystyt käyttäytymään ystävällisesti muita ihmisiä kohtaan, olet jo sillä saavuttanut enemmän kuin moni kusipäinen, ulkoisesti menestynyt tyyppi/tyypitär tulee koskaan saavuttamaan.
Ole itsellesi armollinen, ja pidä lomaa itsesi arvioimisesta (joka sinällään on valitettavan normaalia).
Täältä löytyy kanssa yksi "luuseri". Mitä sitä tuollaisia miettimään. Kannattaa elää miten SINÄ parhaaksi näet eikä miten muut odottavat. Ystävällisyys ja rehellisyys kunniaan. Jos haluaa siihen uraputkeen ja kiireeseen niin moni on jo 30v burn out.
On sellaisiakin jotka eivät ole "saavuttaneet" noitakaan tuonikäisenä.Ole iloinen ja onnellinen nuori ja nauti elämästä,opiskele-tee töitä,sinulla on aikaa vaikka kuinka paljon toteuttaa elämäsi unelmat.
Minusta olet todellakin normaali nuori.
"Mua kiinnostaisi kuulla ihmisten mielipiteitä asiasta, että olenko epäonnistunut elämässäni ulkoisten asioiden valossa?...Olen 20v nätti nuori nainen."
Ei elämässä voi epäonnistua 20 vuotiaana... ensin pitää elää elämä ja sit ehkä.. pohtia tollasta... jos se osoittautuu aiheelliseksi...
Jos kaikkien ihmisten elämässä onnistuminen määriteltäisiin sen mukaan mitä he ovat 20 vuotisina.. ??..
Eli älä sure anna hevosen surra sillä on isompi pää...
Minä olin ylioppilas, käynyt armeijan ja ehtinyt muuttaa avoliittoon 3 päivää ennen kuin täytin 20.
Saman olisi ehtinyt 40-vuotiaanakin, joten mitäpä tuolla on väliä. Kaikki aikanaan ja omalla tyylillään.
Ajattelutapasi on heti alkuunsa väärä ku kyselet näitä asioita muilta.
Itselläni opinnot loppusuoralla ja ikää 23v ja tuntuu että "tässäkö" tämä nuoruus nyt sitten oli?!?
Älä nyt kiirehdi.. Ja mitä kotona-asumiseen tulee, se on opiskelijan taloudelle vain hyvästä.. Sillä nihkeellä 100€ / kk elää sen kuukauden ja kesätyörahoista suuri osa jää säästöön.
Mitä epänormaalia tuossa on? Olisitko toivonut, että olisit mennyt 18-vuotiaana naimisiin, jättänyt lukion kesken, tehnyt 2 lasta, eronnut ja muuten samassa tilanteessa? Mikä se pointti nyt oikein on?
pahasti epäonnistunut. Monet ikäisesi ovat ehtineet jo hautaan asti.
sehän on tietenkin susta itsestäsi kiinni eli riippuu mihin vertaat. Aina löytyy (niin nyt kuin tulevaisuudessakin) niitä ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä kuinka sinun _pitäisi_ elää.
Tunnen erään lähes 3-kymppisen miehen, joka asuu vielä kotona, koska se on kätevää. Hänellä ei ole asian kanssa minkäälaista ongelmaa, on tyytyväinen työhönsä hanttihommissa ja aikoo jatkaa valitsemallaan tiellä. ´
Mitä enemmän asetat itsellesi "pitäisi.." kohtia, sitä enemmän petyt.
Mun mielestä on hienoa, että sulla on työkokemusta. Tunnen monen monta ihmistä, jotka hakevat elämänsä ensimmäistä työpaikkaa vasta sitten kun maisterin paperit on kourassa, ja voin kertoa, että se vasta vaikeaa onkin.
normaali, jopa jalat maassa tasaisesti. Äitisi kanssa asuminen saattaa olla haasteellista, kun kuitenkin olette eri ikäpolvea. Mutta ihan hyvällä mallilla asiasi tuntuvat olevan.