Aloitin kesätyöt työpaikassani kirjoitusten jälkeen huhtikuun lopussa, ja sopimusta kestää elokuun loppuun asti. En tiedä vaan jaksanko enää olla siellä kun tuntuu että eräät saman vuoron ihmiset ovat kääntyneet minua vastaan, vaikka mitään en ole tehnyt. Kaiken aloittajana toimii eräs noin kolmikymppinen naishenkilö, joka melkein aina jaksaa huomautella tekemistäni virheistä vielä aika ilkeään sävyyn. Jos olen kyseisessä työpaikassa ollut kohta noin kolme kk, ei se tietääkseni edellytä sitä, että osaisin kaiken täydellisesti toisin kuin vuosia kyseisessä työpaikassa työskennelleet työntekijät. Kerran saapuessani työpisteelleni, kuulin kun kyseinen nainen moitti minua paikan pomolle. Tänään kahvitaolla jutellessani erään toisen työntekijän kanssa, huomasin kun pomoni ja kyseinen nainen vilkuilivat toisiaan huvittuneesti. En vaan tiiä jaksaanko enää, nyt lähiaikoina tilanne on mennyt vaan pahemmaksi. Olen aika hiljainen, joten luonteenpiirteeni vuoksi olen varmaan heikommassa asemassa kuin muut. Onko kohtalontovereita?
Juonittelua työpaikalla.
ärsyttää
112705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Puhu pomollesi kahden kesken, tee jatkossakin parhaasi ja pure hammasta: jäljellä olevat viisi viikkoa kyllä kestää vaikka päällään pitäisi seistä! ;)
kyllä tiedän tunteen kun olet harjoittelijana/kesätyöntekijänä firmassa ja sitten tunnet itsesi ulkopuoliseksi. Vaikka itse yrität olla kohtelias, tehdä työsi hyvin mutta sinua ei tulla yhtään vastaan niin vaikea sitä porukkaan päästä. yritä sinnitellä loppu aika tai sitten menet juttelemaan asiasta pomolle. Jos työpaikalla on edes joitakin joiden kanssa pystyt olemaan rennosti niin jätä arvostelijat omaan arvoon ja anna heidän sitten virnistellä jos ei heillä ei ole parempaa tekemistä. Jokainen alussa tekee virheitä, on tietämätön asioista eikä minusta heitä saa lannistaa vaan paremmin kannustaa, mutta aina se ei vaan joidenkin ajatusmaailmaan sovi, kun tuntuvat tietävän itse kaiken!
kävi samallalailla....ja aikanaan,kun valmistui,meni samaan taloon töihi. Pyydettiin erääksi päiväksi tuuraamaan toiselle osastolle,sanoi "en tule,kiusasitte mua kun olin opiskelijana täällä. Mun ei ole pakko olla siellä,sun on." Hirveä hulabaloo siitä hommasta,siellä oli puhuttelussa yks sun toinenkin työntekijä.
Liekö tahti muuttunut.
Jutun pointti oli se,että lampsi pomon luo,ja sano,että jos se ilkeily ei lopu, en tu enää.
Itse olen myös sanonut kerran pomolle,kun yks akka nalkutti, että jos ei tuo nalkutus lopu,minä lähen. Pomo meni sen luo,ja loppui nalkutus!
Rohkeasti vaan!
mä ... parivuotta sitten mulle kävi samalla tavalla eräs henkilö puhu paskaa seläntakana.niin yhtenä päivänä naksahti päässä ja nostin äijän riveleistä seinille pomon edessä ja sanoin kylmän rauhallisesti
jos on jotain sanottavaa niin sano se mulle päin naamaa äläkä puhu paskaa seläntakana
Kuvio on tuttu. Samanlaista käyttäytymistä ilmenee lukuisilla työpaikoilla myös vakinaisten keskudessa. Syrjintä kohdistuu yleensä aina uusiin työntekijöihin. Oman arvioni mukaan eräs syy uusien työntekijöiden syrjintään on vakihenkilöstön kiire omissa työtehtävien hoitamisessa ja se että uusi tulokas ei (luonnollisestikaan) osaa toimia itsenäisesti ja vakiporukka joutuu venymään ylimääräistä ohjeistaessaan. Kun työpaikan ihmissuhteiden väliin lisätään vielä kilpailu rahasta, rakkaudesta, suosituimmusasemasta ja vaivannäön minimoimisesta eipä ihme että työpaikan ihmissuhteista tulee vaikeita. Huvittuneena olen seurannut TV:stä tulevaa sarjaa Hurtigruten jossa norjalaisella matkustajalaivalla ihmissuhteet ovat solmussa ihan samalla tavalla kuin keskiverto suomalaisella työpaikalla. Työpaikoilla tarvittaisiin stressin laukaisevia tilaisuuksia, suomeksi sanottuna työntekijöiden yhteisiä ryyppäjäisiä (työaikana palkallisesti) joilla on havaintojeni mukaan tasapäistävä vaikutus. Kollektiivisen krapulan kokemus tasapäistää työyhteisössä. Jos jutajaiset järjestetään - vaikkakin työnantjan piikkiin, mutta työntekijän omalla ajalla, tilaisuuden anti menee hukkaan eikä homma kannata työnantajaa.
Johan pomppas ja korjaa bois!
toivon vaan etteivät työtoverit ole ymmärtäneet hiljauttani ylpeydeksi, mitä se ei todellakaan ole. En vaan voi luonteelleni mitään. Yritän parhaani mukaan olla kohtelias, tervehdin yms. Tänään tuntui vähän pahalta ku kävelin yhtä käytävää pitkin, ja pomo sattui tulemaan samaan aikaan, mutta kun huomasi minut, kääntyi takasin ja tuli vasta sitten kun olin mennyt paikalleni. Jotenkin tuntuu kauhean pahalta, ku ilmapiiri on mennyt niin jännittyneeksi, ja syytän koko ajan itseäni, vaikka voihan sille olla muitakin syitä.
Jaksamista sulle!! Menet päivän kerrallaan, lasket tunteja.. kyllä se siitä. Pääasia että olet oma itsesi ja rehellinen kaikille. Se on muiden vika jos ei kelpaa, ei sinun
..muillekin samassa tilanteessa oleville. Mennään läpi vaikka harmaan kiven ja hammasta purren, kyllä tää tästä.
Viime vuonna olin kesätöissä abc:llä. Onneksi se oli suht lyhyt aika, mutta silti sitä simputusta ei olisi jaksanut enää yhtään. Keski-ikäiset elämäänsä kyllästyneet ämmät valittamassa kokoajan jostain. Mikään ei ollut koskaan hyvin ja kun neuvoa kysyi niin tiuskaten sitä sai.
Moi,
Sellaista kärttyisten vanhojen naisten kuppikuntaahan se oli tuossa keskisuuressa firmassa. Olin ainoa miespuolinen ja alle 30-vuotias n. 15 toimistonaisen rykmentissä ensimmäiset 3 kk. Naiset käyttivät varmasti min. 1/4 työajasta juoruiluun mm. aisaparini puhui keskusneidin kanssa min. 3 tuntia päivässä sisäisellä puhelimella mm. pitäisikö jättää lapset ja mies toisen miehen vuoksi, lähdetäänkö Viikkarin miniristeilylle, et muuten arvaa mitä sillä oli päällä tänään jne. ihan kuin yläasteella, paitsi tytöillä oli puhelin ja lappuja ei tarvinnut lähettää luokan toiselta puolelta toiselle ja hommasta periaatteessa maksettiin. Tuota kun kuuntelit joka päivä töiden lomassa, niin ei olisi ollut epäilystä kenet irtisanoisin "tuotannollisista ja taloudellisista syistä" tarpeen tullen...
Itse olin keskushenkilö naisten kahvipöytäkeskusteluissa, koska en käynyt puolen vuoden työharjoitteluaikana, niissä ensimmäisen päivän jälkeen. Naisten ainoa asia oli henkilökohtaisten asioitteni vatvominen ja työaikana henkilökohtaisten asioiden kysely. Olin hiljaa ja naputtelin...
En myöskään mennyt koskaan yhtä aikaa ruokailuun, arvaa kenestä puhuttiin... muistan hyvin kun kerran menin hakemaan limpparia ja noin 20 hengen (mk. esimiehet pöydässä) porukka oli keskustelemassa. Astuessani ovesta sisään n. 2 sekunnissa tuli hiirenhiljaisuus... Maagista, tunsin itseni Darth Vaderiksi.
3kk saapumiseni jälkeen töihin tuli 2 ikäistäni tyttöä töihin (Parasta tässä oli se, että heille maksettiin palkkaa ja lounas, vaikka tein samantasoisia tehtäviä paitsi tiukemmalla tahdilla (2*10 minuutin tauot päivässä (nuokin ruokailuun), tytöillä normaalit 1*30,2*15). Ihan kuningasta eli se siitä naisten palkkasyrjinnästä) mutta heistä ei ilmeisesti hirveästi juoruttu. En sitten tiedä oliko syynä yhtenäisempi ilmapiiri (käydään yhdessä kahvilla ja jutellaan) vai se, että tein enemmän hommia kuin vakituiset, jotka eivät pitäneet siitä, miten paljon tein hommia enemmän ja esimiehet voisivat vaatia heiltä samaa.
Ai miksi en mennyt työporukoihin mukaan. No, päätös oli aika helppo; olin ilmainen orja eli harjoittelu palkatonta ja kannoin omat eväät työpaikalle. Toisekseen vaikka lounas olisi kuulunutkin sopimukseen, niin ei niillä 40-50-vuotiailla naisilla olisi ollut kyllä mitään annettavaa minulle kahvipöytäkeskusteluissa, mitään yhteistä työtehtävien lisäksi nyt kun ei ollut (ellei sitä lasketa, että yhden tytär yritti jatkoja toistuvasti kapakassa, mutta tuskin äiti siitä kahvipöydässä valitti).
Tilanne ehkä vähän helpoittui siirryttyäni harjoittelun jälkeen esimiesasemaan kerrosta ylemmäksi (tosin 2 alaista ja ei toimistotyttöjä vaan karuja äijiä) eri tehtäviin. En kyllä edelleenkään käynyt yhtäaikaisissa kahvipöytätuokioissa muuttuneen toimintaympäristön aikana, mutta kyllä se juoruilu vähän hävisi; ehkä siksi ettei minua näkynyt enää toimistopuolella tai sitten vain kuvittelen, koska en ollut enää kuulemassa sitä.
Lähdin joka tapauksessa toiseen alle 50 hengen firmaan yhteensä vuoden olon jälkeen (parempi palkka ja lyhyempi työmatka. Juoruilun poistuminen oli lähinnä bonus, tosin ei sitäkään kuullut enää, kun ei tullut oltua toimistolla). Nyt juoruilua ei ole, työskentelen 90% äijäporukassa. Tosin vieläkään en mene yhteisille tauoille vaan vietän ne yksin.
Mmmmmm. Keski-ikäiset naiset, miksi ikinä niitä palkkaisin, jos saa nuoria miehiäkin töihin... hmmmm.