Ihmisen ikävä toisen luo...
Synnyttääkö se onnellisia liittoja? Papin edessä avioparit lupaavat rakastaa toisiaan ja sanovat tahdon. Susiparit pelkäävät sitoutumista joten he karttavat julkisia lupauksia eivätkä suosi kristillistä avioliittoa.
Mutta kuinka monen suomalaisen miehen ja naisen avioliitossa kumppani on oikea? Siis se Jumalan antama oikea apu?
Kuinka monessa avioliitossa on kysytty Jumalalta ennen vihkimistä :”Onko Herra ,rakkaani minulle valmistamasi oikea apu ,vaan pitääkö minun vielä etsiä sitä oikeaa? ”
Jos kolmessa prosentissa suomalaisista avioliitoista on kysytty Herran tahtoa ,niin hyvä. .Sillä oma ohimenevä ihastuminen ,lihan himo, kumppanuus ja tavan vuoksi yhteenmeno kun erotakaan ei osata , rahanaiminen tai joissakin onnellisissa tapauksissa rakkaus saa ihmiset menemään naimisiin.
Rakkaus on oikea peruste avioliitolle . Silla rakkaus on Jumalasta. Sellaisen liiton Herra siunaa.
”Pane minut sinetiksi sydämellesi ,sinetiksi käsivarrellesi. Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki”.
Näin kiihkeästi ylistää rakkauden voimaa Raamatun Korkean Veisun morsian. Eikö siinä ole väkevän rakkauden hehkua ja eroottista latausta ?
Kyllä Jumala varmaan haluaisi saattaa ihmiset rakastamaan toisiaan ja voi osoittaa jopa puolison selvästi. Mutta kenelle kelpaa Herran valitsema kumppani, jos sitä Häneltä ylipäätään koskaan kysytään ?
Joissakin onnellisissa avioliitoissa käy niin että vuosien myötä mies ja nainen oppivat jakamaan ja antamaan pyyteettömästi omastaan. Mutta suurimmassa osassa liitoista toinen osapuoli on aina menettäjän osassa.
Tämä johtuu siitä että ihmisessä asuva synti turmelee rakkauden ja alamäki vain jyrkkenee vuosien myötä.
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.nettilinja.fi/~mlahti2
Synnyttääkö se onnellisia liittoja? Papin edessä avioparit lupaavat rakastaa toisiaan ja sanovat tahdon. Susiparit pelkäävät sitoutumista joten he karttavat julkisia lupauksia eivätkä suosi kristillistä avioliittoa.
Mutta kuinka monen suomalaisen miehen ja naisen avioliitossa kumppani on oikea? Siis se Jumalan antama oikea apu?
Kuinka monessa avioliitossa on kysytty Jumalalta ennen vihkimistä :”Onko Herra ,rakkaani minulle valmistamasi oikea apu ,vaan pitääkö minun vielä etsiä sitä oikeaa? ”
Jos kolmessa prosentissa suomalaisista avioliitoista on kysytty Herran tahtoa ,niin hyvä. .Sillä oma ohimenevä ihastuminen ,lihan himo, kumppanuus ja tavan vuoksi yhteenmeno kun erotakaan ei osata , rahanaiminen tai joissakin onnellisissa tapauksissa rakkaus saa ihmiset menemään naimisiin.
Rakkaus on oikea peruste avioliitolle . Silla rakkaus on Jumalasta. Sellaisen liiton Herra siunaa.
”Pane minut sinetiksi sydämellesi ,sinetiksi käsivarrellesi. Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki”.
Näin kiihkeästi ylistää rakkauden voimaa Raamatun Korkean Veisun morsian. Eikö siinä ole väkevän rakkauden hehkua ja eroottista latausta ?
Kyllä Jumala varmaan haluaisi saattaa ihmiset rakastamaan toisiaan ja voi osoittaa jopa puolison selvästi. Mutta kenelle kelpaa Herran valitsema kumppani, jos sitä Häneltä ylipäätään koskaan kysytään ?
Joissakin onnellisissa avioliitoissa käy niin että vuosien myötä mies ja nainen oppivat jakamaan ja antamaan pyyteettömästi omastaan. Mutta suurimmassa osassa liitoista toinen osapuoli on aina menettäjän osassa.
Tämä johtuu siitä että ihmisessä asuva synti turmelee rakkauden ja alamäki vain jyrkkenee vuosien myötä.
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.nettilinja.fi/~mlahti2
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä minä ainakin koen, että minulla on mies, jonka Jumala haluaa elämässäni pysyvän. Uskon Jumalaan ja rukoilenkin joskus, vaikka monen ns. tosiuskovan mielestä olen varmasti tietyissä asioissa aivan muuta kuin kristitty..*huokaus* Mutta siis asiaan..
Aikoinaan, siis minun ja kultani suhteen alussa, rukoilin, että jos Jumala ei halua tätä miestä mun elämään, niin ottakoon sen ajoissa pois. No, yli vuosi ollaan seurusteltu, ollaan todella onnellisia, joten ilmeisesti Jumala ei häntä halua elämästäni pois. Ei, vaikka hän on ateisti. Pääasia on se, että olen onnelinen ja minulla on hyvä olla.
Olet hieno ja kaunis ihminen kun uskallat tuoda Raamatun sanaa omana itsenäsi tänne! Enkeleitä sinulle!
Sepä se. Kannattaisi ainakin rukoilla, että tapahtukoon Sinun tahtosi ja kuunnella, mitä "vastataan". Elämän palapelin palaset loksahtavat kohdalleen, kun elää Luojamme tahdon mukaisesti.
Kuinka monessa kodissa edes osataan opettaa lapsille iltaruokoustakaan ja muu rukoilu on oman tahdon toteutumispyyntöjä. Ihmetellään, miksei ruokouksiin "vastata". Myöhemmin ymmärretään, jos viisaus kasvaa, miksi ei...
Kiitos sinulle kirjeestäsi
Meillä on onnellinen avioliitto, jo 25 vuotta. Oikeastaan uskontoa ole edes ajateltu, vaikkei mitään uskonnonvastaisiakaan olla.
Rakkaus, epäitsekkyys, toisen kunnioittaminen, eettiset ihanteet ylipäänsä ja pyrkimys olla hyvä -- siinä hyvän elämän tai ihmissuhteen perustoja, joita voi ihmisellä olla riippumatta siitä onko uskova vai ei.
Uskovaisuus ei aina tee ihmistä hyväksi tai auta onnistumaan ihmissuhteissa, eikä ateismi puolestaan merkitse, että olisi huonompi ihmisenä. Tiedän myös julmia itsekkäitä kristittyjä ja lämminsydämisiä paljon hyvää tehneitä ateisteja.
Itsekin olen tavannut uskovaisen ihmisen joka kohtelee ja käyttäytyy minua kohtaan todella törkesäti ja taas ateistin joka kohtelee minua hyvin.
Itse uskon ja annan anteeksi semmoiselle ihmiselle joka minua kohtaan kokee kateutta. Vaikka onkin uskovainen se ei takaa että osaa ottaa muut huomioon. Toiset ihmiset osaavat olla empaattisempia kuin toiset.
Mikä ystävääni tulee hän oli minulle kateellinen ja siksi kohteli minua miten kohteli. Se tuli puheissa esille. Mutta minun ei tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa joka kohtelee minua kuin roskakasaa.
Mitä uskonasioihin tulee. Toki kannattaa pyytää että herra johdattaa itselleen sopivan ihmisen. Minäkin olen niin tehnyt.