olen 22 vuotias nuori naisen alku jolla kaikki piti olla paremmin kun ikinä ja sitten menin mokaamaan kaiken..
Olen seurustellut 8 vuootta..
viime syksynä hankimme mieheni kanssa omakotitalon ja suunnittelimme naimisiin menoa.. Kaikki tuntui täydelliseltä..No viime kesä meni remontoidessa omaa kotiamme ja olimme todella onnelisia..Mutta kun syksy tuli alkoi mieheni tehdä tosi paljon töitä..Ja mulle tuli aika moinen kriisi..En tiedä vieläkään miksi..Musta tuntui että olin todella yksin isossa talossa,ja samaan aikaan mulle tuli kriisi että nytten sitä nuoruutta täytyy elää,etten ollut kokenut mitään ja nyt sitä pitäis mennä naimisiin..(kirkkokin oli varattu)Mieheni oli joka viikonloppu töissä,ja mun miehen todella hyvä ystävä oli juuri eronnut tyttöystävästään,joten hän oli paljon meillä.Meistä tuli hyvät ystävät..Me molemmat ryyppäsimme suunnilleen joka viikonloppu yhdessä(ei ollut muuta tekemistä),,ja siinä samalla hän ihastui minuun ja minä häneen..Ja erään ryyppy illan päätteeksi minä sitten lähdin hänen asunolleen jatkoille kahestaan hänen kanssaan..Ja sitten tapahtui se anteeksi antamaton..Mulla oli joku ihme päähän pinttymä että miten voin mennä naimisiin mieheni kanssa kun en ole ikinä ollut kenenkään muun kanssa? Koko naimisiin meno ahdisti ihan mielettömästi..
No kun aloin selvitä tämän miehen luota tajusin mitä olin tekemässä,ja ryntäsin kotiin..
Kotona mua kadutti,mutta samaan aikaan en halunnut laittaa välejämme poikki tämän tyypin kanssa..Tuntu sillä hetkellä et hän oli ainut ystäväni ja kaiken kukkuraksi olin aika ihastunut..Pettämisestä en uskaltanut kertoa miehelleni...
Sinä syksynä me vain nukuimme mieheni kanssa samassa sängyssä. ei melkein ikinä nähty,,kun työvuorot menivät niin ristiin..
Niin minä ja ystävämme jatkoimme ryyppäämistä,ja flirttailua..sen jälkeen ei mitään enään tapahtunut.. Monet kerrat baarin jälkeen hän yrtitti suudella mua ja niin myös teimmekin..En pystynyt sanoa hänelle ei,,koska pelkäsin että hän suuttuu ja kertoo miehelleni..No ajan myötä han huomasi etten ollut vakavissani hänen kanssaan ja hän löysi uuden tyttöystävän..
Meidän toisen ystävän..Hänen tyttöystävä jätti miehensä hänen takiaan..ja mulle otti tosi lujille kun näin että hän pilaa jo toistenkin liittoja..Ja näin miten hän flirttaili tämän uuden tytön kanssa samalla tavalla kun minun kanssa.Joten kerroin tälle tytölle meidän suhteesta..No hän ei ollut moksiskaan ja heistä tuli pari..Samalla ajattelin että ihanaa nytten saan kesittyä mieheeni ja meidän suhteen korjaamiseen..Tuli talvi ja meillä mieheni kanssa alkoikin mennä paremmin..Ellei lasketa sitä että minulla oli kauhea ahdistus pettämisestä..
yrtin lopulta vain unohtaa kaiken, ajattelin että jos kerron hänelle satutan vain häntä ja helpotan vain omaa oloani..Tyhmä kuin olin oisi pitänyt vain kertoa totuus..se tulee ilmi aina kuitenkin..
No me aloimme vakavissaan suunitella häitä, ja olimme innoissan..Kutsutkin lähetimme..Kunnes kaksi kuukautta ennen häitä kaikki romahti..
Tää tyyppi ``meidän ystävä`` lähetti miehelleni viestin jossa hän kertoi että oli harrastanut kanssani seksiä,ja jotaion että ei hän minun kanssa seksiä voinut vastustaa..Ihan niin kuin minä olisin yksin hänet jotenkin vietellyt..No sillä nyt ei enään ole väliä tässä vaiheessa..
Mieheni tietenkin suuttui ihan mielettömästi..Hän lähti menemään oli poissa useita päiviä.
Mäkin olin ihan hajalla,, kun jäin kiinni mulle vasta kolahti ihan kunnolla mitä olin tehnyt,,ja tajusin mitä olin menettämässä..Silloin vasta tajusin että kuinka olen voinnut satuttaa sitä ihmistä eniten tässä mailmassa jota rakastan eniten?
No mieheni tuli onneksi kotiin.Saimme asiat selvitettyä niin hyvin kuin ne nyt voi selvittää..Siihen tyyppiin meidän ex ystävään pistimme välit poikki.
Nyt elämme päivä kerrallaan,mutta se tuntuu niin mielettömän vaikeelta..
Välimme ovat parememmat kuin ikinä ennen,,mutta ei tommosta ikinä voi kokonaan unohtaa..Menimme tänä kesänä naimisiin silti..Ajattelimme että jos nyt siirrämme häitä niin se ois ollu sama kun että olisi antanut koko suhteen periksi..Kaikki pityäisi olla nytten hyvin mutta kyllä se jätti ikuiset arvet..
Vaikeinta tässä on se että meillä on niin tiivis kaveri piiri ja hänen nimensä tulee koko ajan esille joten emme voi unohtaa..Samalla vaikka hän osittain on jo antanut anteeksi ja me jotenkin voimme puhua asiasta näen miten häneen,etenkin öisin sattuu..tai jos hän on huonolla tuulella se muistuu aina mieleen..
Kun tunnen että misetäni sattuu, vaikka hän ei sitä sano..En pysty nukkumaan kun on niin paha olo..miten olen saattanut tehä jotain tollaista?minkälaista elämää elinkään silloin? Missä ovat olleet periatteeni? Elämän arvot? Toiselle ei ikinä saa tehdä noin ja vielä melkeen hänen parhaan ystävänsä kanssa..
Tällä hetkellä mua repii sisältä päin..
Kun selvitimme asioita mieheni kanssa,sovimme että tästä eteenpäin olemme täysin rehellisiä toisilemme..Ja sitä olemme olleet..Mutta samalla silloin kysyin häneltä että paljon haluat tietää? Ja hän sanoi ettei halua tietää enempää että se vain satuttaa..
Nyt yritän elää omatuntoni kanssa ja voin kertoa että se ei ole helppoa musta tuntuu etten ikinä pääse tästä kauheasta syyllisyyden tunteesta eroon,,ja samalla on pelko että jos se tyypi jo ajemmin pisti kaiken mun syyksi niin,,mitä muuta se keksii kertoa meidän ryyppy reissuista?En usko että hän mitään enää sanoo mutta..on vain niin paha olo..
Sekin on kauheaa kun luottamus on mennyt niin täysin..Itse en toista kertaa pystyisi samaan ja mieheni uskoo sen..Mutta pahin asiahan on myös se että minä en myöskään enään täysin voi luottaa häneen..Kyllähän mieheni kynnys pettää,on noussut vaikka hänestä ei siltä nytten tunnu..
Miten te muut olette selvinneet?
Sen voin vain sanoa,että vaikka ei ole helppoa jos sua on petetty,,niin ei ole kyllä helppo olla pettäjäkään!
Olen seurustellut 8 vuootta..
viime syksynä hankimme mieheni kanssa omakotitalon ja suunnittelimme naimisiin menoa.. Kaikki tuntui täydelliseltä..No viime kesä meni remontoidessa omaa kotiamme ja olimme todella onnelisia..Mutta kun syksy tuli alkoi mieheni tehdä tosi paljon töitä..Ja mulle tuli aika moinen kriisi..En tiedä vieläkään miksi..Musta tuntui että olin todella yksin isossa talossa,ja samaan aikaan mulle tuli kriisi että nytten sitä nuoruutta täytyy elää,etten ollut kokenut mitään ja nyt sitä pitäis mennä naimisiin..(kirkkokin oli varattu)Mieheni oli joka viikonloppu töissä,ja mun miehen todella hyvä ystävä oli juuri eronnut tyttöystävästään,joten hän oli paljon meillä.Meistä tuli hyvät ystävät..Me molemmat ryyppäsimme suunnilleen joka viikonloppu yhdessä(ei ollut muuta tekemistä),,ja siinä samalla hän ihastui minuun ja minä häneen..Ja erään ryyppy illan päätteeksi minä sitten lähdin hänen asunolleen jatkoille kahestaan hänen kanssaan..Ja sitten tapahtui se anteeksi antamaton..Mulla oli joku ihme päähän pinttymä että miten voin mennä naimisiin mieheni kanssa kun en ole ikinä ollut kenenkään muun kanssa? Koko naimisiin meno ahdisti ihan mielettömästi..
No kun aloin selvitä tämän miehen luota tajusin mitä olin tekemässä,ja ryntäsin kotiin..
Kotona mua kadutti,mutta samaan aikaan en halunnut laittaa välejämme poikki tämän tyypin kanssa..Tuntu sillä hetkellä et hän oli ainut ystäväni ja kaiken kukkuraksi olin aika ihastunut..Pettämisestä en uskaltanut kertoa miehelleni...
Sinä syksynä me vain nukuimme mieheni kanssa samassa sängyssä. ei melkein ikinä nähty,,kun työvuorot menivät niin ristiin..
Niin minä ja ystävämme jatkoimme ryyppäämistä,ja flirttailua..sen jälkeen ei mitään enään tapahtunut.. Monet kerrat baarin jälkeen hän yrtitti suudella mua ja niin myös teimmekin..En pystynyt sanoa hänelle ei,,koska pelkäsin että hän suuttuu ja kertoo miehelleni..No ajan myötä han huomasi etten ollut vakavissani hänen kanssaan ja hän löysi uuden tyttöystävän..
Meidän toisen ystävän..Hänen tyttöystävä jätti miehensä hänen takiaan..ja mulle otti tosi lujille kun näin että hän pilaa jo toistenkin liittoja..Ja näin miten hän flirttaili tämän uuden tytön kanssa samalla tavalla kun minun kanssa.Joten kerroin tälle tytölle meidän suhteesta..No hän ei ollut moksiskaan ja heistä tuli pari..Samalla ajattelin että ihanaa nytten saan kesittyä mieheeni ja meidän suhteen korjaamiseen..Tuli talvi ja meillä mieheni kanssa alkoikin mennä paremmin..Ellei lasketa sitä että minulla oli kauhea ahdistus pettämisestä..
yrtin lopulta vain unohtaa kaiken, ajattelin että jos kerron hänelle satutan vain häntä ja helpotan vain omaa oloani..Tyhmä kuin olin oisi pitänyt vain kertoa totuus..se tulee ilmi aina kuitenkin..
No me aloimme vakavissaan suunitella häitä, ja olimme innoissan..Kutsutkin lähetimme..Kunnes kaksi kuukautta ennen häitä kaikki romahti..
Tää tyyppi ``meidän ystävä`` lähetti miehelleni viestin jossa hän kertoi että oli harrastanut kanssani seksiä,ja jotaion että ei hän minun kanssa seksiä voinut vastustaa..Ihan niin kuin minä olisin yksin hänet jotenkin vietellyt..No sillä nyt ei enään ole väliä tässä vaiheessa..
Mieheni tietenkin suuttui ihan mielettömästi..Hän lähti menemään oli poissa useita päiviä.
Mäkin olin ihan hajalla,, kun jäin kiinni mulle vasta kolahti ihan kunnolla mitä olin tehnyt,,ja tajusin mitä olin menettämässä..Silloin vasta tajusin että kuinka olen voinnut satuttaa sitä ihmistä eniten tässä mailmassa jota rakastan eniten?
No mieheni tuli onneksi kotiin.Saimme asiat selvitettyä niin hyvin kuin ne nyt voi selvittää..Siihen tyyppiin meidän ex ystävään pistimme välit poikki.
Nyt elämme päivä kerrallaan,mutta se tuntuu niin mielettömän vaikeelta..
Välimme ovat parememmat kuin ikinä ennen,,mutta ei tommosta ikinä voi kokonaan unohtaa..Menimme tänä kesänä naimisiin silti..Ajattelimme että jos nyt siirrämme häitä niin se ois ollu sama kun että olisi antanut koko suhteen periksi..Kaikki pityäisi olla nytten hyvin mutta kyllä se jätti ikuiset arvet..
Vaikeinta tässä on se että meillä on niin tiivis kaveri piiri ja hänen nimensä tulee koko ajan esille joten emme voi unohtaa..Samalla vaikka hän osittain on jo antanut anteeksi ja me jotenkin voimme puhua asiasta näen miten häneen,etenkin öisin sattuu..tai jos hän on huonolla tuulella se muistuu aina mieleen..
Kun tunnen että misetäni sattuu, vaikka hän ei sitä sano..En pysty nukkumaan kun on niin paha olo..miten olen saattanut tehä jotain tollaista?minkälaista elämää elinkään silloin? Missä ovat olleet periatteeni? Elämän arvot? Toiselle ei ikinä saa tehdä noin ja vielä melkeen hänen parhaan ystävänsä kanssa..
Tällä hetkellä mua repii sisältä päin..
Kun selvitimme asioita mieheni kanssa,sovimme että tästä eteenpäin olemme täysin rehellisiä toisilemme..Ja sitä olemme olleet..Mutta samalla silloin kysyin häneltä että paljon haluat tietää? Ja hän sanoi ettei halua tietää enempää että se vain satuttaa..
Nyt yritän elää omatuntoni kanssa ja voin kertoa että se ei ole helppoa musta tuntuu etten ikinä pääse tästä kauheasta syyllisyyden tunteesta eroon,,ja samalla on pelko että jos se tyypi jo ajemmin pisti kaiken mun syyksi niin,,mitä muuta se keksii kertoa meidän ryyppy reissuista?En usko että hän mitään enää sanoo mutta..on vain niin paha olo..
Sekin on kauheaa kun luottamus on mennyt niin täysin..Itse en toista kertaa pystyisi samaan ja mieheni uskoo sen..Mutta pahin asiahan on myös se että minä en myöskään enään täysin voi luottaa häneen..Kyllähän mieheni kynnys pettää,on noussut vaikka hänestä ei siltä nytten tunnu..
Miten te muut olette selvinneet?
Sen voin vain sanoa,että vaikka ei ole helppoa jos sua on petetty,,niin ei ole kyllä helppo olla pettäjäkään!
Vastaukset 6
Vanhimmat
kasva aikuiseksi.En jaksanut edes lukea loppuun.tai siis luin sieltä täältä.sou wott.
nojuu se ryyppääminen on kyllä loppunu,,todella..kyllä sitä aika opetuksen sai..
kuhan ahdistuksenkin sais vielä pois..
loppuun. Älä tee sitä virhettä jonka itse olen tehnyt.Sitä ahdistusta et saa pois kuin ajan kanssa.
niin ssaatte uuden ikuisen elämän.
Kerroppa rehellisesti, että olitko tai oletko mahdollisesti vieläkin mustasukkainen tästä toisesta miehestä?
Tuskinpa olisit muuten mennyt kertomaan tälle uudelle naiselle mitään. Vaaransithan sillä omankin liittosi, kun puutuit toisten asioihin.
Siksipä juuri omakin pettämisesi lopulta paljastui.
Toinen mies päätti maksaa potut pottuina.
Ei sun tarvi itseäsi huijata. Eikä miehesi tarvi tietää ihan kaikkea mitä ajattelet/ajattelit.
Antaisit anteeksi itsellesi ja keskittyisit nyt siihen mikä on oleellista.
Mutta mitä tuohon pitkäiseen tarinaasi tulee, niin ihan ymmärrettävää tuollainen on.
Olet alkanut jo nuorena seurustelemaan miehesi kanssa. Ahdistuksesi on täysin normaali reaktio tuossa tilanteessa. Koit elämäsi olevan "siinä".
Miehen sitä on vaikea tietysti hyväksyä tai ymmärtää, koska sattui olemaan siinä loukatun asemassa, mutta todennäköisesti tiedostaa asian oikean laidan.
Niinkuin kaikessa muussakin aika parantaa.
Kyllä se luottamuskin sieltä vielä palailee takaisin, kun näytät olevasi sen arvoinen.
Niin murehtii miehesikin. Se näkyy sinusta. Yritä unohtaa koko asia ja antaa itsellesi anteeksi niinkuin miehesikin on antanut. Jos sinua painaa ja katsot yöllä miestäsi niin sinusta voi tuntua että häntäkin painaa. Pahaolo tekee vainoharhaiseksi ja saa ajattelemaan kaikkea mitä ei missään tapauksessa haluaisi ajatella. Miehesi näkee sen murehtimisesi ja uskon että sekin painaa häntä mutta anna hänelle aikaa. Paljonko aikaa se vaatii niin se voi olla kuukausia tai jopa vuosia mutta hyvä parisuhde korvaa sen... kymmenenvuodenpäästä hymyilet koko asialle.