pakko saada avautua jollekkin...
En tiedä miten onnistun, mutta jotenkin onnistun aina kaveraamaan exien kanssa... Mutta ongelma ei ole se, vaan se että exät onnistuu aina hakkaamaan henkisesti. Säätäsin yhen tyypin kanssa opiskelijapiiristä (josta monet ei tiedä, mutta kyllä epäilevät) ja meillä oli alussa tosi ihanaa ja hauskaa... sitten sen kiinnostus vaan lopahti.. ei vihjaillu enään mitään moneen viikkoon, joten kysyin selkeesti että ollaanko vaan kavereita ja se sano joo. Samana iltana oli bileet, ja tietenkin sen kiinnostus oli taas löytynyt ja päädyttiin meille... Kiinnostus haihtui taas parin viikon kuluttua.
Nyt me ollaan taas kavereita. Vai?
Kesälomalla oon tavannu tyyppiä melkein joka ilta, se asuu toisella puolella tietä, ja kummallakaan ei oo mitään tekemistä iltaisin. Se tulee tänne mun luo, katotaan joku elokuva, sitten telkkaria. Puhutaan vähän kaikesta ja ollaan lähekkäin, sen pää usein mun sylissä. Kuulostaa kivalta, mutta kritiikki (usein vitsin muodossa) on valtaisa, ja tänään mä en kestänyt, aloin itkee... Ja "leikin" että mä loukkaannuin..
Esim.
"Hyi vittu sä haiset tupakalle"
"Sulla on hirveesti tiskiä, mikset sä tiskaa"
"Sul on väärän värinen tukka, väärän väriset silmät, muuten oot tosi kiva... vitsi vitsi.."
^tässä aloin itkee, tämä kommentti tuli myöhemmin
"Sä ansaitset kaiken mitä sä haluut maailmasta... tai no et kaikkee, mut kuitenkin..."
"Miks sä et oo vieläkään vienny pois noita pahveja? Vittu sä oot laiska"
"Älä yritä olla niin fiksu..." jne.
Miks mä en sit vaan lakkaa hengaamasta sen kanssa?
Sit se kuitenkin on niin kiltti... Soittaa muuten vaan ja kysyy miten mä voin, mitä mä teen.. Auttaa "äijäjutuissa" (autto hirveesti mun muutossa, korjas tavaroita...) ilman että mä edes kysyn apua, soittaa töistä jos mä tarvitsen kyydin kotiin vaikka sen pitäis ajaa extraa... kaikkee ihmeellistä ja mä en ymmärrä mitään...
Pahinta on kun toinen exhoito (kyllä, oon sen kans sa myös kaveri...) , samasta opiskelijapiiristä, ja tää tyyppi kerää voimansa yhteen kun istun niitten kans ruokalassa... Silloin tekis mieli vaan räjähtää ja vaihtaa alaa...
Älä pissaa omiin muroihin...
En tiedä miten onnistun, mutta jotenkin onnistun aina kaveraamaan exien kanssa... Mutta ongelma ei ole se, vaan se että exät onnistuu aina hakkaamaan henkisesti. Säätäsin yhen tyypin kanssa opiskelijapiiristä (josta monet ei tiedä, mutta kyllä epäilevät) ja meillä oli alussa tosi ihanaa ja hauskaa... sitten sen kiinnostus vaan lopahti.. ei vihjaillu enään mitään moneen viikkoon, joten kysyin selkeesti että ollaanko vaan kavereita ja se sano joo. Samana iltana oli bileet, ja tietenkin sen kiinnostus oli taas löytynyt ja päädyttiin meille... Kiinnostus haihtui taas parin viikon kuluttua.
Nyt me ollaan taas kavereita. Vai?
Kesälomalla oon tavannu tyyppiä melkein joka ilta, se asuu toisella puolella tietä, ja kummallakaan ei oo mitään tekemistä iltaisin. Se tulee tänne mun luo, katotaan joku elokuva, sitten telkkaria. Puhutaan vähän kaikesta ja ollaan lähekkäin, sen pää usein mun sylissä. Kuulostaa kivalta, mutta kritiikki (usein vitsin muodossa) on valtaisa, ja tänään mä en kestänyt, aloin itkee... Ja "leikin" että mä loukkaannuin..
Esim.
"Hyi vittu sä haiset tupakalle"
"Sulla on hirveesti tiskiä, mikset sä tiskaa"
"Sul on väärän värinen tukka, väärän väriset silmät, muuten oot tosi kiva... vitsi vitsi.."
^tässä aloin itkee, tämä kommentti tuli myöhemmin
"Sä ansaitset kaiken mitä sä haluut maailmasta... tai no et kaikkee, mut kuitenkin..."
"Miks sä et oo vieläkään vienny pois noita pahveja? Vittu sä oot laiska"
"Älä yritä olla niin fiksu..." jne.
Miks mä en sit vaan lakkaa hengaamasta sen kanssa?
Sit se kuitenkin on niin kiltti... Soittaa muuten vaan ja kysyy miten mä voin, mitä mä teen.. Auttaa "äijäjutuissa" (autto hirveesti mun muutossa, korjas tavaroita...) ilman että mä edes kysyn apua, soittaa töistä jos mä tarvitsen kyydin kotiin vaikka sen pitäis ajaa extraa... kaikkee ihmeellistä ja mä en ymmärrä mitään...
Pahinta on kun toinen exhoito (kyllä, oon sen kans sa myös kaveri...) , samasta opiskelijapiiristä, ja tää tyyppi kerää voimansa yhteen kun istun niitten kans ruokalassa... Silloin tekis mieli vaan räjähtää ja vaihtaa alaa...
Älä pissaa omiin muroihin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pidät sen vaan semmosena "äijämiehenä", eli pyydät aspua kun tarvii, hengaat sen kans ku tarvii (kun on yksinäistä) toisin sanoen, käytä sitä, niinhän tuo näyttää tekevän sullekin.
Älä vaan sotke tunteitas enempää peliin! Löytyy vielä joku yhtä kiinnostava, usko pois!
Meillä naisilla kun on tapana rakastua renttuihin.. Missä on ne miehet jotka saa olomme tuntumaan taivallisilta.. Tälläisissa tapauksissa se onnistuisi molempiin suuntiin, ei niin että toinen "sortaa" ja halveksii toista!!
Sun kiltteydenkö piikkiin sä laitat sen, ettet viitsi tai uskalla sanoa sille mitään vastakommenttia? Ens kerralla sanot sille "älä ole noin ämmä ja valita mun tiskeistä, mun tupakanpoltosta, mun hiusväristä! Jos ei kelpaa, niin painu kotiis"
Vähän selkärankaa neiti!
Olin juuri kommentoimassa, että tuollaisiin piikkeihin kuuluu vastata että joo, mä olen tällainen, mä oon aina ollut tällainen ja tulen olemaan tällainen, se on sun ongelmasi jos et kestä.
Kysy siltä miks se hengailee sun kanssas vaikka ei selvästi hyväksy sua omana itsenäsi. Sano sille että joo mä oon laiska, mites sä meinaat kestää sen. Mun tiskivuori taitaa ärsyttää sua, mä en kuitenkaan meinaa tiskata kuin vasta huomenna - jos se ärsyttää sua tosi paljon niin sä teet sille jotain. Ja niin edelleen ja niin edelleen...
Ja mieti tarkkaan etkö oikeasti ole sen arvionen, että olisit miehen kanssa, joka EDES HYVÄKSYY sut - siitäkin on rakkauteen vielä matkaa!
miehet ja naiset ei voi olla kavereita, ainakin me miehet halutaan kuitenkin naida. niin se on.
etsi uus kunnon mies ja homma on selvä