Mitenköhän tän nyt sanois, ettei tää kuulosta ihan naurettavalta, no koitetaan...
Tiedän että olen (ihan) hyvännäköinen, saan katseita naisilta niin lenkkipolulla kuin kaupungillakin.
Netistäkin oon tässä jonkin aikaa hakenut seuraa ja uskaltaisin väittää, että onkeen olisi jo napannut saalis, jos en juoksisi liikaa ulkonäön perässä.
Jos menisin treffeille ns. tavallisemman näköisen neidin kanssa, meillä voisi hyvinkin juttu luistaa paremmin ja itekin olisin varmasti rennommalla päällä. Mutta tähän mennessä olen juossut enemmän niiden perässä, joilla on ehkä vähän sama asenne kuin minullakin; Treffeillä pyörii jo päässä, että mailiin on saattanut jo tulla viestiä joltain paremmalta (sisäisesti ja ulkoisesti) sinkulta.
Ehkä olen sitten vain niin pikkupoika, kun näen kauniita naisia telkkarissa ja kadulla, niin ajattelen, että tollaisen munkin täytyy saada.
Haluaisin löytää sellaisen naisen, jonka kanssa voin kävellä kadulla kääntämättä naamaani vastaantulevan naisen suuntaan.
Onko kellään muulla tälläistä vakavaa sairautta?
Tiedän että olen (ihan) hyvännäköinen, saan katseita naisilta niin lenkkipolulla kuin kaupungillakin.
Netistäkin oon tässä jonkin aikaa hakenut seuraa ja uskaltaisin väittää, että onkeen olisi jo napannut saalis, jos en juoksisi liikaa ulkonäön perässä.
Jos menisin treffeille ns. tavallisemman näköisen neidin kanssa, meillä voisi hyvinkin juttu luistaa paremmin ja itekin olisin varmasti rennommalla päällä. Mutta tähän mennessä olen juossut enemmän niiden perässä, joilla on ehkä vähän sama asenne kuin minullakin; Treffeillä pyörii jo päässä, että mailiin on saattanut jo tulla viestiä joltain paremmalta (sisäisesti ja ulkoisesti) sinkulta.
Ehkä olen sitten vain niin pikkupoika, kun näen kauniita naisia telkkarissa ja kadulla, niin ajattelen, että tollaisen munkin täytyy saada.
Haluaisin löytää sellaisen naisen, jonka kanssa voin kävellä kadulla kääntämättä naamaani vastaantulevan naisen suuntaan.
Onko kellään muulla tälläistä vakavaa sairautta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
En ole ikinä ollut hyvä ilmaisemaan itseäni kirjallisesti, mutta yritän kuitenkin esittää mielipiteeni.
En jaksa uskoa, että sinulla on sairautta vaan kyse on enempi huonosta itsetunnostasi. Tiedän kyllä, että miehet tuijottavat naisessa ulkonäköä, mutta ulkonäön merkitys vähenee parisuhteessa. Sinähän selvästi et halua seurustelukumppania vaan kauniin auton jota esitellä. Kannattaisi etsiä ongelman juuri ja alkaa parantaa sitä, koska tulet menettämään enemmän kuin uskotkaan. Tai sitten olet kovin nuori (ainakin henkisesti). Olen pahoillani ei ole tarkoitus loukata.
Ulkonäköhän aina kaikki ratkasee.Haluat siis tyhmän ihmisen.Kaikki hyvin kunhan vaa kauniin tai komean ihmisen löytää,luonne onkin sit yleensä jotain ihan muuta ku luotettava ja kiva.Kannattaa pysytellä vaan niis sisäisesti kauniissa ihmisissä,jotka ei ole mitää minihame naisia ja meikkipellejä ja huoraavat ympäriinsä.Oikein hyvän-näkönen nainen ni tottakai miehet katsoo,mut niil on vaa yks asia mieles ja sellaset naiset on niille vaa lutkia.Liian komeat miehet taas on naisille vaa niitä valehtelevia ääliöitä,joil ei tee mitään.Tottakai sitä ulkonäkö pitäs miellyttää,mut ei pitäs olla ensimmäisenä vaatimuksena.Luonne ensin.Eikä tarvi mikää missi tai mr finland olla,että kelpää,kunhan on ihan luonnon kaunis,eikä liikaa laitettu ja pukeudu ku halpa huora.
MINKÄÄNLAISTA KORRELAATIOTA IHMISEN SISÄISEN KAUNEUDEN JA IHMISLÄHEISYYDEN JA TOISEN HUOMIOONOTTAMISEN KANSSA.
Tiedän sen omasta kokemuksesta, sanoisin päinvastoin.
Kaunis ei ole sama kuin, että olisi minihame tai
moraaliton.
Olet käsittänyt asiat täysin väärin.
Mene opiskelemaan vaikka psykologiaa, siis alkeita, olet ihan hukassa.
Vastaat uskonäkökysymykseen kritiikilla ja sitten haukut ulkoisesti kauniit ihmiset tyhmiksi. Ulkoisella ja sisäisellä kauneudella ei ole mitään korrelaatiota toistensa kanssa. Kyllä sen huomaa, jos kyseessä on huora tai gigolo (tai no... naiset eivät kyllä tunnu huomaavan ainakaan sukulaispiiristäni olevien kokemusten mukaan. Eräälle sukuuni kuuluvalle gigololle tuntuu riittävän naisia joka sormelle ja lapsia tuntuu putkahtelevan maailmaan samaa tahtia. Jokainen nainen on vissiin kokenut löytäneensä sen oikean ;) Sääliksi käy.)
Itse en tietysti miehiä ole sillä silmällä katsonut, mutta kyllä naisesta yleensä paistaa läpi se asenne elämää kohtaan, on se nainen sitten kaunis tai ei. On myös ulkoisesti rumia naisia, jotka ovat vielä rumempia sisältä.
"Ehkä olen sitten vain niin pikkupoika, kun näen kauniita naisia telkkarissa ja kadulla, niin ajattelen, että tollaisen munkin täytyy saada."
Enpä tiedä onko se ihan noinkaan. Vaikka itselläni ei hääppöinen naama olekkaan ei rumat naiset kiinnosta oikeastaan yhtään. Nyt jotkut varmaan haukkuvat kuinka pinnallinen ja ällöttävä olen, mutta luulen että suurin osa niistä tavis naisistakin on harrastanut yhdenillan suhteita hyvännäköisten miesten kanssa, miehet kun loppuillasta saattavat kaapata mukaansa jonkun rumemmankin sutturan. Jotkut naiset saattavat jopa luulla liikoja ulkonäöstään siksi että joku hyvännäköinen jätkä on joskus tyhjentänyt pussinsa häneen.
Tavismiesten taas on huomattavasti hankalampaa saada kauniita naisia. Ehkä mäkin voisin alkaa kattelemaan niitä "oman tasoisia naisia" sitten kun olen ensin saanut muutaman kauniin nuoren tytön. Vaan ei taida onnistua joten elän mieluummin yksin kuin edes kokeilen olisiko mahdollisuuksia itseäni huomattavasti kokeneempaan naiseen joka ei ole edes kaunis.
Vastasin myös tonne Hymyn:) todiste ketjuun.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000027819605
ekoilla treffeillä toki katselee ulkonäköä, mutta kun huomaat että viihdyt neidin kanssa ja te ajattelette asioista samalla tavalla ja muutenkin täsmää, niin ulkonäkövaatimukset putoaa alas.
Asenteesi on vain osoitus siitä, miten kapitalistinen kilpailu- ja kilpailuttamisyhteiskunta toimii nykyään niin monella muullakin rintamalla kuin vain pelkästään taloudessa.
Kun kaikkialla painotetaan sitä, että kaiken pitää aina olla parempaa, kokemuksia enemmän ja "mahdollisuudet rajattomia", niin lopuksi se alkaa aiheuttamaan tällaisia lieveilmiöitä.
Mikä siis on ongelmasi? Haluatkos siis vakavan parisuhteen vai onko kysymys nyt vain siitä että vaikkei tunnukaan huonolta, niin kuitenkin koet että olet jossain suhteessa "epänormaali"?
Haluatko tehdä niitä naisvalloituksia ja löytää aina paremman koska tunnet että "niin on toimittava", että yhteiskunta tai ihmiset lähelläsi painostavat sinut siihen?
Entä jos lääke olisikin se, että et ota elämää niin vakavasti? Entä sitten jos jossain on "parempi" vaihtoehto? Onko se niin vakavaa, että jättäisit sen mahdollisuuden omaan arvoonsa ja keskittyisitkin vaikka seuraavaan joka tuntuu hyvältä?
Älkää ihmiset ottako elämää niin helvetin vakavasti koko ajan, siitähän moni ongelma johtuu. Jos koko ajan elää sillä mentaliteetilla että "herranjumala, tää on mun ainoa elämä, mun pitää saada sen takia vain PARASTA", niin loppupeleissä se johtaa siihen että elää hirveän rajoittunutta ja ahdistavaa elämää.
Siis näin minun näkökulmastani.
Tietynlainen tyytyminen, hyväksyminen ja omista ideaaleista luopuminen tekisi varmaan monellekin hyvää.
Muistakaa vanha itämainen viisaus: "Mikään muu maailmassa ei ole tärkeää paitsi puutarhanhoito. Eikä sekään ole kovin tärkeää".
Onko sulla vähän suhteita, paljon kavereita? Mulla ainakin nuorena vaikutti se jo iskemisyrityksiin, kun pinnalisuudella ei ollut mitään rajoja, että ajattelin mitä kaverit tykkää. Helvetti että hävettää (ja masentaa) näin jälkikäteen. Ilkeitä sanoja, tuhottuja ihmisuhteita, menetettyjä tilaisuuksia... Mies 30 v. aloitekyvytön sinkku.
"Asenteesi on vain osoitus siitä, miten kapitalistinen kilpailu- ja kilpailuttamisyhteiskunta toimii nykyään niin monella muullakin rintamalla kuin vain pelkästään taloudessa. "
Mitenkä sitten jo feodaaliajalla runoissa lauleskeltiin ja unelmoitiin kauniista naisista?
Kyllä tuo todennäköisesti iän karttuessa muuttuu, jos et sitä missiäsi sitten satu löytämään hyvissä ajoin. Uskoisin että harva mies katsoo nuorena muuta kuin itseään miellyttäviä tyttöjä. Jossain vaiheessa huomaa, että ennen ns. ei niin miellyttävät tytöt ovat oikeastaan hyvinkin miellyttäviä ehkä jopa ulkonäöllisesti. Kaikkihan ei voi miellyttää, ja heihin pitää vain uskaltaa tutustua. Ehkä helpoiten tällaiseen ei niin miellyttävän näköiseen naiseen kiintyy harrastusten tms. yhteydessä, jos hän on hauska tai mukava tms.
Ei tuo tietysti mikään universaali totuus ole. Voihan olla, että jotkut ovat vielä sinkkuja 50v:näkin ja omaavat moisen pakkomielteen. Siitä nyt on kuiteskin turha heitä mitenkään syyllistää. Ei hänen tapansa ole sen enempää väärä kuin kenenkään muukaan tavat havitella sosiaalista elämää.
Tai sitten kyse on epidemiasta :) Itse en ainakaan voisi olla mielestäni (kaikilla eri maku) ruman miehen kanssa. Enkä lihavan. Vaikka mies olisi kuinka mukava, en pysty pakottamaan itseäni ihastumaan tähän mieheen jos ulkonäkö ei miellytä. Sama tuntuu vaivaavan lähes kaikkia tuntemiani ihmisiä. Paitsi niitä jotka ovat itse tosi rumia ja epätoivoisa. Nyt kuulostan ehkä ihmis hirviöltä, mutta näin asia rehellisyyden nimissä on.