pari vuotta sitte ukko tokas vaan, että muuttaa pois luotamme, oli kuulema sopinut "tyttöyst." kanssa.Siihen sitte jäin äimänä lasten kanssa asiaa sulattelemaan.Aikaa on siis kulunut ja päivät pyörii vaihtelevalla menestyksellä.Mies ei kuitenkaan halua erota ei myydä asuntoamme ym. Käy 1-2 krt vkossa.Halailee, ottaa kainaloon, pussailee(emme rakastele)ulkoilemme ym.Haluaa kuulema jatkaa kanssani, mutta "joku juttu" kuulema panee epäröimään. On sanonut ettei sitten viitsi yrittää, jos MINÄ en halua. Tuntuu et kaikki koitetaan saada minun syyksi.Odottako se et sanon etten halua yrit. vai mitä helvettii se tarkottaa. Johan mä oon 2 v. odottanut ja yrittäny, mut aina vaan keksii uussi syitä. Kuitenkaan ei sitten häivy kokonaan. Vaatteitakin vielä ym. henk.kohtasta kotonamme säilyttää.En enää tiedä mitä tehdä?????
ukko se vaan
soutaa ja huopaa
171320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kylläpä sinä naisrukka olet antanut - ja annat edelleen - miehesi kohdella itseäsi ihan lattialuuttuna! Miksi helvetissä?
Että mies pallottelee siinä kahta naista: asuu toisen kanssa ja pitää sinua lämpimänä ihan siltä varalta, että jos saa kenkää sieltä toiselta naiselta?! Ja te molemmat naiset kiltisti annatte miehen tuhota teidän molempien elämää!!!
Ymmärrän hyvin miksi mies ei halua sinusta avioeroa: saahan hän tällä tavalla kaksi naista itselleen ja molemmat auliisti valmiina heti, kun herran älähtää!
Nousehan jo ylös sieltä roskakuopasta ja pane se avioeropaperi menemään. Ehkä se jopa auttaa miestä päättämään haluaako todella sinut vai sen toisen... Tai no, minä en ainakaan moista miestä takaisin ottaisi.
asuneet erillänne (eri osoitteet), saat eron ihan pelkällä hakemuksella ilman kuuden kk:n harkinta-aikaa. Voit hakea sitä yksinkin käräjäoikeudesta.
Turha jatkaa tuollaista suhdetta. Älä tuhlaa elämääsi tuollaiseen mieheen. Lusikat jakoon vaan. Teet palveluksen myös sille toiselle toiselle naiselle. Ei varmaan kivaa ole hänelläkään..
mutta kirjoilla ollaan samassa paikassa. Ei ole mies osoitettaan muuttanut. Postikin tulee yhteiseen kotiimme.Kerran on palannut kuukaudeksi kotiin, mutta kaipuu typyn luo oli kova(suhde oli silloin kestänyt muutaman kk:den).
Jos "palveluksen"teen, teen sen itselleni enkä sille ämmälle.Olishan sekin voinu ukolle sanoo yhtä lailla et selvitä välis x:än kanssa ennenkun muuttavat yhteen.Mielestäni miehen olis hyvä asuu yksinään, kun ei tunnu päätään selväks saavan.Kyllä tiedän olevani "hullu", mutta asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia teoriassa kuin käytännössä.
Miehesi tosiaan yrittää laittaa kaiken sinun syyksesi, koska ei pysty ottamaan vastuuta omasta käytöksestään. Eli, jos palaatte yhteen, ja kaikki menee pieleen, niin mies voi syyttää taas sinua. Älä paapo miestäsi enää yhtään, pistä hänet selkä seinää vasten, ja vaadi, että hän tekee ratkaisunsa.
Juu, tuntuu tutulta. Mies jatkaa maailman loppuun tätä peliä. Hän ei tule koskaan viheltämään peliä poikki.
Sanon tämän vakavasti ja myötätuntoa sinua kohtaan tuntien: Mies ei koskaan osaa päättää. Sinun se on tehtävä. Jos olet lattialuuttuna, lapset eivät tule sinua myöhemmin kiittämään. ELLEI mies ole harvinaisen hyvä isä lapsille.
SINÄ tule kuitenkin laskun maksamaan, kun valot sammutetaan.
Ota tai jätä. Tee jompikumpi päätös äläkä sen jälkeen kysele keneltäkään tai mistään, menikö oikein.
Tehty mikä tehty! Siinä se.
silti vielä takaisin. Haluaisin puhua asiat halki ja tietää missä on ollut se perimmäinen syy. Olen jopa avioeropaperin antanut, mutta mies repi ja sanoi ettei halua eroa jos en minä itse halua. Hän haluaisi vielä yrittää(mitä se sitten tarkottaakin).Olen puhunut nätisti, huutanu, raivonnu, rukoilu jne. Mutta hällä vaan menee kuulema ajatukset enemmän sekaisin, eikä "uskalla" palata ettei sama "tylsä" elämä jatkuisi.Oli kuulema arkeen kyllästynyt, vaikka ei kuulema nytkään ihmeempiä tee.Ei kuulema sielläkään auvoista ole ja se muija siellä narisee kun viettää aikaa minun ja lasten kanssa.Ehdotin hällä jopa lanttumaakaria, josko olis siellä saanut purkautua.Rakastaa kuulema mua, mut ei vaan jotenkin osaa siitä puhua mulle saati sitten vieraalle.Voiko sitä olevinaan kahta rakastaa eikä siksi osaa tehdä päätöstä, vai eikö halua meitä loukata vaikka onkin sen jo tehnyt.Itse syön edelleen lääk. koska kuppi menee totaalisesti välillä nurin. On vaan semmonen olo ettei saa itsekään päätöstä tehtyä, kun asioita ei ole saanut puhuttua lopuun.No empä ainakaan ole olut se joka heti vastoinkäymisen takia periksi anto.27 v liittoa ei pitäisi tosta vaan heittää menemään, tai ainakaan itse en siihen pysty.Ehkä olen sitten jonkun sortin masokisti, mutta en tunne olevani valmis. Tapasin kerran yhden miehen, mutta en voinut kuvitellakkaan että hän olisi jotain muuta kuin kaveri, joku vaan törkkii.En osaa sitä oikein sanoiksi pukea,ehkä sama tunne sillä "vihityllä"ukollanikin.
perheasian yksikössä (kunnan) tai Väestöliiton perheneuvonnassa. Se on aivan normaalia eikä siellä käydessä leimaudu mitenkään. Auttaisi luultavasti teitä molempia hahmottamaan tilannetta ja erilaisia mahdollisuuksia. Siellä kukaan ei ehdota teille mitään valmista pakettiratkaisua, mutta osaa asettaa ne muutamat tärkeät kysymykset oikein ja itsellenne on sitten helpompaa tehdä oikea ratkaisu.
Pitkään jatkuneena tuo teidän tilanteenne on sinulle tosi raskas. Tuntuu että miehesi ei tajua sitä. Ulkopuolinen asiantuntija voisi auttaa tässäkin.
Minä laitoin miehen pihalle keväällä ja vieläkin on osa miehen vaatteista ja paljon muutakin tavaraa luonani. Pyysin, että laittaa eron vireille koska hän se uuden naisen löysi. Minä en ole missään vaiheessa erota halunnut vaan olisin halunnut jatkaa avioliittoa. Mutta en suostunut siihen, että mies käy säännöllisesti naisen luona ja muuten asuu kodissamme. Eroa ei ole tähän päivään mennessä haettu vaikka tiedän tasan tarkkaan, että mies ei uudesta naisestaan luovu eikä tule kotiin asumaan. Enpä taitaisi enää ottaakaan. Virallisen puolen erosta saa hoitaa, en viitsi vaivautua.
Toisaalta mikäs tässä on ollessa. Saan asua omassa talossa ja sain jopa autonkin. En tiedä miten omaisuuden jaossa menisi, joutuisin ehkä maksamaan miehelle jotain tai ehkä olisin saamassa jonkin verra. En tiedä miten "arvokas" paketti talosta, firmasta ja autoista yhteensä tulisi. Minulle rittää talo ja auto. Nyt miehen ei tarvitse maksaa lapsista mitään kun emme ole eronneet. Saa käyttää nekin rahat omiin menoihinsa. Joten varmaan ei pidä eron hakemisella mitään kiirettä. Enkä pidä minäkään!
vaan ei mies suostu lähtemään, ei pysty ulkopuoliselle puhumaan.Varasin silloin aikanaan itselleni ajan, mutta soitto avunpyyntööni tuli n.5 kk myöhemmin, joten se siitä kriisiavusta.Minun pitäisi kuulema olla iloisella mielellä,että hän tuntisi olonsa hyväksi kun tulee kotiimme eikä rankuttaa näistä asioista,koska hän ahdistuu ja pää menee enemmän sekaisin.Minun pitäisi uskoa hän kun on LUVANNUT armollisesti tulla luoksemme eikä enää jauhaa asiasta.En toki usko enää hänen puheisiinsa, mutta silti jossain syvällä on se pienen pieni kipinä, josko kuitenkin saisi asiat korjattua. Ymmärrän että näin ei voi toki ikuisesti jatkua, koska en pääse itse parantumaan, lapsista puhumattakaan. Eivät paljon puhu isästä, mutta tulee kuitenkin kaipaus puheissa ja teoissa välillä esiin.Ehkä se heidän tapansa surra.Olen toki huomannut lapsissa muutoksen ja nuoremmalla ongelmat esiintyi aika voimkkaina.Olen sanonut että voisi ottaa lapset luokseen, mutta ei. Ei ne kyllä lapsetkaan sinne halua.Vaikee tilanne, kun ei haluaisi sitäkään ettei lapset saisi tavata isäänsä.Joku kai ajattelee et olen onnekas kun saan olla kotonamme.No itse en koe sitä niin, koska jotain puuttuu. Ei kyllä voimia ole asuntoa alkaa hakemaankaan ja ottamaan hirveitä velkoja, kun näitäkin on jo vuosia maksettu.Joskus ihmettelen miten nämä tuntuu olevan toisille niin helppoja juttuja. Kassi olalle ja menoks.En tiedä olisko helpompaa jos taustalla olis ollu alkoholi,pahoinpitely tms.Jotenkin tuntuu et on shokissa,kun ei mitään epäilly ja kaikki tuli täytenä yllätyksenä.En kyllä tajuu sitäkään että joku naikkonen ottaa nurkkiinsa miehen,joka ei ole "selvittänyt" asioitaan loppuun asti.Itse en moiseen pystyisi, vai olisko niin etten ole vielä kokenut sitä järjen sumentavaa uutta rakkautta.No huomenna taas nähdään ja TIETYSTI HYMY huulilla.
ap:n mies saattaa olla myös masentunut. Et maininnut, mutta kai hän sentään käy säännöllisesti töissä?
Entä itse, toivottavasti olet päivisin työssä.
Tunnetaan kyllä näitäkin miehiä, jtka soutavat ja huopaavat. Helposti nainen ajattelee, että hyvä, ei tarvitse huolehtia, kun ositusta ei ole tehty.
Kun aika kuluu, saattaa olosuhteiden muuttuessa tulle kinkkisiäkin paikkoja. Monet miehet palailevat kotisohvalle sairastuttuaan vakavasti. Siis näitä olen myös nähnyt. Vaimo uupuu totaalisesti hoitaessaan velvollisuudentuntoisesti maailmalla luuhannutta miestään. Eihän sairas ukko kelpaa enää muille kuin vaimolle.
Erilaisiin parisuhdeterapioihin on tolkuttomat jonot. Naisen yleensä näissä tapauksissa on tehtävä päätös.
" --- En kyllä tajuu sitäkään että joku naikkonen ottaa nurkkiinsa miehen,joka ei ole "selvittänyt" asioitaan loppuun asti.Itse en moiseen pystyisi --- "
Kuulehan. Mikä ero sinulla ja tällä "naikkosella" tässä tilanteessa on?? En kykene sitä näkemään, sillä kuinkahan moni itseään arvostava aviovaimo katselisi moista triangelidraamaa viikkoa kauempaa? Ei kukaan!
Mutta sinä vaan jatka sitä lattialuuttuna olemista. Johan sulle naapurin kissatkin nauraa, heh.
itse oli alkuun pari kk sairaslomalla. Enemmän taisi kyllä olla miehellä tuo 50 villitys ja mietti mitä elämältä on saanut ja mitä ei. Ollaan nuorena alotettu(minä 16 ja mies parikymppinen).Kumpikaan ei olla muuten sairaita.
että minäolin ensin "apajilla" ja mielestäni asioista/asiat pitäisi puhua, eikä vaan hypätä uuteen.Sen verran kuitenkin kunnioitan itseäni ja toista, etten halua esim. omia virheitäni mahd. uudessa syhteessa toistaa. Onneksi sinä olet viin varma omista tekemisistäsi vastaavassa tilanteessa. Kaikilla ei vaan toimi asiat samalla lailla, jokainen tapaus on erilainen niin kuin ihmisetkin. Etkä voi antaa yleispätevää neuvoa joka asiaan, kun taustalla on paljon muutakin kun tähän pieneen tilaan tiivistetty tarina.Ehkä täältä saa neuvoja joita mahd.mukaan kukin voi kohdallaan kokeilla. Mutta turha syyllistäminen, miksi et tee nin tai näin, minä kyllä tekisin jne...Ihmiest ei vaan pysty toimimaan juuri niin kuin haluaisivat.Toiv. ei kolahdalle itsellesi joskus pahasti ja osaat aina toimia oikein itseäsi kunnioittaen.Ja kiva että hauskaa piisaa sinulla ja naapurin kissoilla. Onhan se kiva kun on hymy herkässä.
Niin tai sitten minä puhun kokemuksesta?! Että tänne on jo kolahtanut? Tuliko sellainen mieleen sinulle ap?
Kyllä minä tasan tarkkaan tiedän, että ihmiset eivät aina pysty toimimaan kuten haluaisivat - olen sen henkilökohtaisesti kokenut!
Eli siltä pohjalta on kyllä täällä päässä kanttia komentoida asioita... ehkäpä vielä enemmän kuin monella muulla, jotka laukovat vain mielipiteitä. Mielipide on eri asia kuin kokemus.
löytyy ja agressiivisuutta. Hienoa että ole osannut toimia oikein ja pystyt jatkamaan. Toivottavasti "vihaisuutesikin" häipyy,etkä pura sitä täällä,vaikka kaikki eivät voisikaan toimia sinun tavallasi.Mielipiteitähän täällä kaikki esittävät ja heille ja meille kaikille suorakoon,mutta kokemustahan voi kai olla vain OMASTA elämästään ja siitä miten itse asiat kokee. Muu onkin sitten sivusta seuraamista ja muiden kokemusten kuuntelua,ei itse koettua. Tämäkin on sitten vaan yksi mielipide, ei suinkaan se ainoa ja oikea.Joskus on vaan helpottavaa täällä lueskelle ja nähdä ettei paini asioiden kanssa yksin.Tiedän minäkin tasan tarkkaan, ettei kukaan täällä ratkaise ongelmiani vaan teen se itse,se ei silti mielestäni tarkoita etten yhtään itseäni arvostaisi.Ei tarvitse enää vaivautua agres.viesteillä, kantasi on jo tullut selväksi.Onnellista elämää sinulle tahollasi se varmaan onnistuu tuolla kokemuksella,minä hoidan oman elämäni omalla tavallani ja siitä sulla ei taatusti ole kokemusta.(voisinpa melkein vetoa lyödä)Sitten niiden kattien kanssa hauskaa pitämään...
Kyllä. Tulen aina agressiiviseksi, kun näen kuinka naiset antavat sinisilmäisesti miesten käyttää itseään hyväksi - tavalla tai toisella!
Mutta niinhän se on, ettei sitä itse kykene omaa tilannettaan eikä tilaansa näkemään, koska silloin on itse siinä niin sisällä... Vasta ehkä jälkeenpäin silmät aukeavat ja huomaa, että voi, voi, kuinka saatoin antaa itselleni tehdä näin!
Jokainen toimikoot minun puolestani ihan miten lystää, mutta tuntuu aika typerältä sitten valittaa omaa tilaansa keskustelupalstoilla tekemättä itse mitään omaksi hyväkseen!
Miksi sinä ap kirjoitit alkuperäisen tekstin? Valitit siitä mitä ukko tekee ja mitä ei tee. Mitä sinä itse teet ja et tee? Katsopa vähän myös peiliin ja mieti sitä millä tavalla itse ylläpidät ei-toivottavaa tilannetta.
Ymmärrän toki, että tilanteesi on tunnetasolla (lue:riippuvuuden vuoksi) vaikea. Tiedän sen. Mutta ei se siitä muuksi muutu, jos itse toimit aina samalla tavalla kuin ennenkin.
Kaipa kuitenkin jonkinlaista muutosta haluat - vai haluatko? Elätkö mieluummin löysässä hirressä loppu ikäsi ja odottelet sitä ukkosi "päätöstä", heh. Niin, ehkä haluatkin elää kuten elät? Se on sinun asiasi. Voithan sillä tavalla koettaa kerätä säälipisteitä ympäristöltäsi, kun "sulla on sellanen ukko... ... voi, voi, voi!"
Se, että haluat itse "selvittää asiat" on varmasti aito halu ja tarve. Odotat, että mies tekee päätöksensä, kun et itse rohkene ottaa omaa elämääsi omiin käsiisi. Mutta et sinä sitä ukkoasi pöydän ääreen puhumaan väkipakolla saa, jos hän ei siihen kykene tai halua sitä tehdä. Silloin on ymmärrettävä päästää irti omasta pakkomielteestään ihan oman onnellisuuden ja hyvinvoinnin vuoksi!
jokainen saa toimia niin kuin haluaa,jaksat kuitenkin raapustaa tänne pitkiät rivit neuvoja ja tapoja toimia.Ehkä olet näitä "kotipsykologi-lääkäri-tuomareita"en tiedä eikä liiemmin kiinnosta.Omalta osaltani tämä keskustelu on loppuun käyty,voit siirtyy seuraavan, Eiköhön näillä sivuilla löydy "pelastettavia",ei kun ohjeita jakamaan,niitä kun tuntuu löytyvään(luultavasti vaivaan kun vaivaan). Onnea matkaan,ehkäpä joku ottaa niistä vaarin.(On mulla sellanen ukko...lal lal laa ... voi voi,mut oon minä semmonen akka lal laa...voi voi....on mulla...)ps. ehkä ei kannattas näitä palstoja lueskella,niin ei tarttis niin kiukkusena päiviään viettää ja vielä toisten ihmisten takia..voi voi voi.