avioliitto oli kahle ja vei minut masennukseenkin, muutin pois kotoani kauaksi, mutta tyhmä palasin,kotona asuu teiniikäinen lapsi.Se kaduttaakin takaisin tulo.Nyt jätin työni,en jaksa.. alan saada ansiosidonnaista, muutto paikkakunta on auki.. ja avioeron kuudenkuukauden harkinta aika on menossa, olimme naimisissa 25v.Hän on narsistinen,luonne naista alistava, vienyt elämästäni pohjan..kotia hän ei arvosta lainkaan jne..Tänäänkin olen saanut kuulla olevani huora..jos joku mies vaan minua katsookaan.Pitäs varmaan pukeutua kaapuun tai olla kotona..toki asumme omaataloa ja sisällä olemme aina!!vankina!!!Yhdessä olo on aina ollut helvettiä sillä hänen lähelläänkin minulla on paha olla.
Mitään kanssa käymistä meillä ei ole pariin vuoteen ollutkaan olen vain hänen orjansa.En haluakkaan läheisyyttä tuommoselta.Muistan kuinka aina ..minun tuli paha olla..ja tuho ajatuksia, läheisyyden jälkeen minulla oli likainen ja huonoolo.Hyväksi käytetty olo.
Mitään kanssa käymistä meillä ei ole pariin vuoteen ollutkaan olen vain hänen orjansa.En haluakkaan läheisyyttä tuommoselta.Muistan kuinka aina ..minun tuli paha olla..ja tuho ajatuksia, läheisyyden jälkeen minulla oli likainen ja huonoolo.Hyväksi käytetty olo.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet tehnyt jo ison päätöksen. Jätit työsi.
Mieti se muuttopaikkakunta huolella ja sen tarjoamia työllistymismahdollisuuksia. Teini-ikäinen on päätösvaltainen ja tietää kumman kanssa haluaa asua.
Ajattele nyt vihdoinkin itseäsi. Lähde tuollaisesta suhteesta, muutto toiselle paikkakunnalle selvittää ajatuksia, kun saat etäisyyttä. Toivon Sinulle jaksamista ja onnea tulevaan.
Nyt on turha vatvoa vanhoja, se ei johda mihinkään.
Selvästi harkintaa tässä kohtaa ei tarvita vaan
oikea ratkaisu on jo tehty.
Älä syyllistä ja katkeroita itseäsi miettimällä jos kaikki olisi ollut toisin,
jos mies olisi ollut toisenlainen ja arvostanut kotia, sinua ja lämpöä olisi riittänyt.
Niin ei ollut ja se on hirvittävä pettymys.
Ero on aina pettymys ja se on tosi.
Sinä tiedät jo mitä et ainakaan parisuhteelta halua.
Mieti nyt mitä haluat.
25 vuotta on jo suoritus ja yritys.
Nyt se on nähty ja selvisit siitäkin hengissä.
Kun selviät erosta ja kaikista niistä tunteista
mitä se tuo olet voittaja.
Oman elämäsi voittaja.
Viha, katkeruus, kaipaus, ikävä ja suru tulevat ja menevät kun annat niiden mennä.
Lopulta hyvätkin muistot löytävät paikkansa ja voit
antaa itsellesi anteeksi.
Myös toiselle kun sen aika on.
Minulla meni viisi vuotta.
Luulin kuolevani.
Tänään kiitän itseäni tästä eron kokemuksesta.
Tiedän vihdoinkin kuka olen ja miksi tein, tunnsin
niinkuin silloin tein ja tunsin.
Miksi exmies ajatteli ja tunsi toisin.
Olin 30 vuotta saman miehen kanssa naimisissa jota luulin rakastavani, ja rakastinkin. Ja kuvittelin kaikki olevan ok. Minulle iski masennus 2 vuotta taakse päin työn takia. En saanut mieheltäni tukea ( meillä oli kulissiliitto) nyt vasta tajusin. Mieheni petti minua koko ajan. Viimeiseen 5 vuoteen meillä ei ollut mitään yhteistä, olimme kuin sisko ja veli.
En ole vieläkään päässyt masennuksen yli kokonaan, mutta silmäni ovat auenneet ja avioero on vireillä, minun toimestani.
Olen onnellinen, enään ei tarvitse olla kenenkään orjana.
Olen vapaa ja nautin elämästä, ilman pahaa oloa, olen löytänyt ystävän joka rakastaa minua muutenkin kuin sängyssä, meillä on yhteiset harrastukset ja nautimme toistemme läsnäolosta.
Me naiset olemme liian kilttejä ja ajattelemme aina muita emme omaa hyvinvointia.
Suosittelen kaikille joilla ei ole enää mitään yhteistä oman miehenne kanssa VAIHTAKAA, Ero sattuu ja koskee, mutta vain kerran, meilläkin on ELÄMÄ, on miehiä joilla on tunteet....