Tietääkö kukaan, miten menetellä kun haluaa vapaaehtoisesti luopua avio-oikeudesta ?
Kyseessä inhimillinen syy; mies paljon vanhempi ja minä paljon nuorempi siis - katson että hänellä on oikeus jäädä asumaan taloon jonka itse on aikoinaan rakentanut.
Omistamme sen yhdessä.
Haluaisin, että luopuisin avio-oikeudesta taloon - teen sen ihan vapaaehtoisesti ja ilman painostusta.
Minä pärjään omillani, ja tahdon, että hän saa asua omassa kodissaan joka on niin tärkeä hänelle.
Kyseessä inhimillinen syy; mies paljon vanhempi ja minä paljon nuorempi siis - katson että hänellä on oikeus jäädä asumaan taloon jonka itse on aikoinaan rakentanut.
Omistamme sen yhdessä.
Haluaisin, että luopuisin avio-oikeudesta taloon - teen sen ihan vapaaehtoisesti ja ilman painostusta.
Minä pärjään omillani, ja tahdon, että hän saa asua omassa kodissaan joka on niin tärkeä hänelle.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mahdollisuuksia on kaksi.
Yksinkertaisinta on tehdä avioehto (sen voi tehdä ennen vihkimistä, tai sen jälkeen milloin puolisot tahtovat), jossa "poistetaan" sinun avio-oikeus hänen omaisuuteensa, ja sama päinvastoin.
Avioehtoon vaaditaan molempien suostumus, eli miehesi voisi periaatteen miehenä kieltäytyä tekemästä avioehtoa... vaikka saattaisikin olla hänen "etunsa" mahdollisessa avioerossa.
Toinen vaihtoehto on odottaa siihen eroon saakka (kaikki aviopuolisot eroavat ... joko avioero tai kuolema). Avioehdottomassa avioerossa "käyhempi" voi vaatia "rikkaammalta" tasinkoa niin paljon että varallisuudet saadaan tasattua. Tasinkoa EI OLE pakko vaatia, eli voit tuossa tilanteessa olla vaatimatta... sitä ei pakoteta ottamaan erossa.
ap. kirjoitti että puolisot omistavat talon yhdessä.
Taustalla yli 30 vuotta kestänyt avioliitto, haluaisin lähteä ja jättää kaiken miehelleni, hän on talon rakentanut ja suurimmaksi osaksi myös rahoittanut, olenhan minä osani tehnyt mutta hän kuitenkin enemmän.
Jos nyt siis tekee avioehdon, siinä täytyy vahvistaa, etten halua osaa enkä arpaa yhteisesti omistamastamme talosta?
Hän on minua 15 vuotta vanhempikin, ja haluan olla oikeudenmukainen - vaikka eroamme.
Kuten minua yllä oikaistiin, teidän tilanteessannehan jo OMISTAT puolet ko. talosta. Avio-oikeudesta luopuminen ei tuohon vaikuta, koska avio-oikeus ja omistussuhteet ovat kaksi eri asiaa. Edellisessä vastauksessani oletin "hätäisesti", että talo olisi miehesi nimissä kokonaan (jolloin sinulla kyllä olisi avio-oikeus siihen)
Mitä voit tehdä, on lahjoittaa osuutesi talosta miehellesi... ja hän maksaa siitä lahjaveron.
Tai sitten "lähdet" mutta et vaadi omaisuuden ositusta. Kun mies kuolee, ositus voidaan tehdä vasta sitten.
TAI, jos teillä on lapsia, voisithan lahjoittaa osuutesi talosta heille.
Eli yksinkertaisin tapa toimia on se, että eroatte ja jätätte osituksen tekemättä. ja sinä lähdet niine hyvinesi - tai miten sitten sovittekaan. ettekä sitten kumpikaan huutele perään. piste.
Koska vaimo omistaa puolet talosta, ei avio-oikeuden kautta ... vaan "ihan oikeesti" omistaa.
Osituksen voi jättää tekemättä kyllä... mutta mies omistaisi edelleen "vain" 50% talosta. PAITSI jos vaimo lahjoittaa osuutensä ukolleen.
Olen selvittänyt asiaa Kelan ja verotoimiston kanssa - eli :
jos lahjoitan hänelle puolikkaani talosta hän maksaa siitä lahjaveroa - noin 16,000 euroa...
eli en sitten taida lahjoittaa.
Katson tilannetta, yritän saada muutosta elämääni jotain muuta kautta eli vuokraan vaikka ensin asunnon - jos sellaisen löytää minkä vuokraa pystyn maksamaan.
No nyt järki käteen. Totta kai homma hoituu tuolla tavalla, jos haluaa.
Mitä siitä, jos vaimo edelleen omistaa talosta puolet. Sen kun omistaa. Ei sitä pakko ole lahjoittaa puolisolle, sen kun antaa vaan asua ja pitää suunsa kiinni. Selvitettäkööt asia sitten, kun miehestä (tai vaimosta) aika jättää
Aivan, ja joka oli tätä "haaraa" aikaisemmassa kommentissani jo yksi ehdotuksistani.
Olen keskustellut Kelan ja verotoimiston kanssa ja:
jos lahjoitan hänelle puolikkaan talosta hän maksaa lahjaveroa n 16,000 euroa.
Eli " lahjottaminen " maksaa.
Mieti siinä sitten, mitä teen????
No älä lahjoita... voitte avioerota, ja asutte luonnollisesti eri osoitteissa jatkossa... mutta ei sinun tarvitse ositusta vaatia. Omistat edelleen puolet talosta, mutta et asu siinä... etkä ole toisen omistajan kanssa avioliitossa.
Vuokraa voisit vaatia osuudestasi, mutta sekään ei ole pakko.
Ongelmana onkin se, että eläkkeeni on niin pieni, että tarvitsen asumistukea ja sitä en saa, jos virallisesti omistan puolet talosta.
Se, se ongelma on...
No miksi et lyönyt faktoja heti pöytään? Höh!
Suurin osa suomalaisista muuten ei saa asumistukea vaan elää ihan omillaan.
Totta, et varmaan saisi... eikä kuuluisikaan saada.
vaihtohedot siis ovat:
a) jatkatte kuten tähänkin saakka
b) vuokraat asunnon toisaalta, ja olet ilman asumistukea
c) kuten b), mutta avioeroatte etkä vaadi ositusta, mutta vuokraa osuudestasi talosta
d) avioeroatte, ja lahjoitat osuutesi talosta mihelle joka maksaa lahjaveron
e) avioeroatte, ja talo jakoon... jota siis et tahtonut tehdä.
kai tästä muitakin yhdistelmiä saa kehiteltyä... mutta enpä nyt keksi enempää...
Ymmärrän kyllä että suurin osa suomalaisista elää ilman asumistukea - meillä vain on se tilanne että olin yhteisestä sopimuksesta enemmän kotona kuin työelämässä ja eläke on kovin pieni, sain v 2006 aivoinfarktin, paluuta työelämään ei ole, en ole ennen ollut ruinaamassa mitään yhteiskunnalta.
Miksi tahdot erota... ja jos kerran olet osuutesi yhteisen vaurautenne eteen tehnyt 30 vuoden aikana... niin miksi tahdot lahjoittaa osuutesi miehellesi jonka kanssa et tahdo enään elää avioliitossa (tai samassa osoitteessa)?
Fakta on, että sinulla on varallisuutta... jos tahdot itse siitä luopua, on tietenkin sinun asiasi. Mutta silloin miehesi joutuu maksamaan lahjaveron (kuten olet itsekin selvittänyt), ja ellet luovu... et saa asumistukea.
Sinun ja miehesi päätettävä miten eteenpäin, eiköhän vaihtoehdot nyt ole rajattu melko tarkkaan.
Joo, niin taitaa olla.Jurppii vaan.
Yhteiselämää eli ns avioelämää ei ole ollut yli 18 vuoteen. Ja joo = vapaaehtoisesti olen siihenkin suostunut.
Miksi?
Kotoa opittu, että ei sovi pidä itestään meteliä ja pitää tyytyä siihen, mitä mies sanoo.
Älä kysy miksen ole lähtenyt aikaisemmin.
Onhan tässä se vaihtari, että myy koko paskan.
Silloin ei tarvi maksaa lahjaveroja.
"" Kotoa opittu, että ei sovi pidä itestään meteliä ja pitää tyytyä siihen, mitä mies sanoo""
No joo, tuossahan tuo syy tilanteeseesi lienee sitten.
Mitäs se mies NYT sanoo tilanteestanne? Tottele sitä!