Olen jo vakuuttunut, että omista luontaisista opiskelu/työ/harrastus/kaveripiireistä ei ole löytymässä elämänkumppania, ja että hakuverkot pitää suunnata johonkin muualle. Puenpa sanoiksi tähän asti kertyneitä havaintojani tästä suomalaisen suurkaupungin lähestymiskulttuurista:
1) Normaalioloissa ollaan kuin ei juuri huomattaisikaan tuntemattomia vastakkaisen sukupuolen edustajia, rohkeimmat saattavat muodostaa kasvoilleen etäisesti hymyä muistuttavan ilmeen vilkaistessaan kerran kohti. Mikäli ei osaa suoltaa järkeviä puheenaiheita jatkuvalla syötöllä, on turha edes yrittää murtaa sosiaalista muuria ja mennä juttelemaan kun haluaisi - heti hiljaisen hetken alkaessa on odotettavissa vain vaivautuneita eleitä, ja hulluksi tai pervoksi leimautuminen.
Vaatii paljon puhetyötä ja -taitoa, jos haluaa ihan oikeasti päästä esittämään treffipyynnön ilman, että vastaus (oli se sitten kumpi tahansa) alkaa yllättyneellä naururefleksillä.
2) Toisaalta, vappuna tai muuten vain viihteellä ollessa on ihan normaalia tehdä seuraavat:
- juodaan sikspäkki
- mennään baarin tanssilattialle katselemaan tarjontaa
- kohde lukitaan 0,3 sekunnin katsekontaktilla
- kun kohde on lukittu, kädet kiedotaan estottomasti kohteen vyötärölle ja katsotaan silmiin viettelevästi
- tanssitaan läheisesti, vaihdetaan suun eritteitä
- jossakin vaiheessa puhutaan pari sanaa, pääasia että kysytään nimi ja puhelinnumero
- poistutaan käsi kädessä, siveellisessä versiossa päädytään kuitenkin eri paikkoihin
- myöhemmin onkin luontevaa sopia treffit ja ihmetellä, minkälaiseen tyyppiin oikeastaan tulikaan törmättyä
Vaikka joku vaihe ei menisikään suunnitelmien mukaan ja homma kariutuu, mitään ei tarvitse hävetä. Lyhyen karenssiajan jälkeen voi peräti etsiä seuraavan kohteen ja yrittää uudelleen.
Mikä hitto meissä suomalaisissa on vikana?
(Ja pidetään ne pahimmat patoumat ja syyttelyt sitten ihan omana tietona, jookos.)
1) Normaalioloissa ollaan kuin ei juuri huomattaisikaan tuntemattomia vastakkaisen sukupuolen edustajia, rohkeimmat saattavat muodostaa kasvoilleen etäisesti hymyä muistuttavan ilmeen vilkaistessaan kerran kohti. Mikäli ei osaa suoltaa järkeviä puheenaiheita jatkuvalla syötöllä, on turha edes yrittää murtaa sosiaalista muuria ja mennä juttelemaan kun haluaisi - heti hiljaisen hetken alkaessa on odotettavissa vain vaivautuneita eleitä, ja hulluksi tai pervoksi leimautuminen.
Vaatii paljon puhetyötä ja -taitoa, jos haluaa ihan oikeasti päästä esittämään treffipyynnön ilman, että vastaus (oli se sitten kumpi tahansa) alkaa yllättyneellä naururefleksillä.
2) Toisaalta, vappuna tai muuten vain viihteellä ollessa on ihan normaalia tehdä seuraavat:
- juodaan sikspäkki
- mennään baarin tanssilattialle katselemaan tarjontaa
- kohde lukitaan 0,3 sekunnin katsekontaktilla
- kun kohde on lukittu, kädet kiedotaan estottomasti kohteen vyötärölle ja katsotaan silmiin viettelevästi
- tanssitaan läheisesti, vaihdetaan suun eritteitä
- jossakin vaiheessa puhutaan pari sanaa, pääasia että kysytään nimi ja puhelinnumero
- poistutaan käsi kädessä, siveellisessä versiossa päädytään kuitenkin eri paikkoihin
- myöhemmin onkin luontevaa sopia treffit ja ihmetellä, minkälaiseen tyyppiin oikeastaan tulikaan törmättyä
Vaikka joku vaihe ei menisikään suunnitelmien mukaan ja homma kariutuu, mitään ei tarvitse hävetä. Lyhyen karenssiajan jälkeen voi peräti etsiä seuraavan kohteen ja yrittää uudelleen.
Mikä hitto meissä suomalaisissa on vikana?
(Ja pidetään ne pahimmat patoumat ja syyttelyt sitten ihan omana tietona, jookos.)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sehän meissä on vikana.
Näihin pohjan perämetsiin on aikojen kuluessa hakeutuneet ne kaikkein erakkoluontoisimmat geenit, ja tuota taakkaa kannamme yhä. Ei siitä niin kauan ole, kun näillä leveysasteilla on siirrytty vaeltavasta metsästys- ja keräilykulttuurista viljelyskulttuuriin ja sitä kautta sivistyneen yhteiskunnan muotoon.
Metsäläisiä olemme ja vapautuneeseen sosiaaliseen käyttäytymiseen useimmat meistä tarvitsevat keinotekoista kemiallista piristettä.
En usko että kyse on geeneistä. Olen joskus viettänyt aikaani Etelä-Amerikassa jossa kulttuuri on hyvin erilainen. Kyllä sitä huomasi hyvin nopeasti että tuo turha ujous katosi itsestä ja tuttavuutta tyttöihin teki paljon helpommin mitä Suomessa kun näki muidenkin käyttäytyvän avoimemmin.
Luulen että ihminen automaattisesti omaksuu ne käytösnormit mitä näkee ympärillään ja alkaa toimia niiden mukaisesti.
sen johtuvan, että Suomesta löytyy huomattavasti enemmän noita selvin päin sosiaalisesti estyneitä tapauksia kuin vaikkapa sieltä Etelä-Amerikasta?
Joku syyhän siihen täytyy olla, että meillä on ympärillämme noita estyneitä tapauksia, joista sitten itse kukin ottaa esimerkkiä miten meidänkaltaisten parissa on sosiaalisesti soveliasta käyttäytyä.
Voisin lyödä kourallisen herneitä vetoa, että sellainen kaksoskoe on joskus tehty, missä on havaittu, että se on se kulttuuriympäristö, mihin on kasvanut, mikä määrää käyttäytymisen sosiaalisissa tilanteissa. Suomalainen olisi ihan yhtä suulas, kuin Amerikan juntti, tai välimerellinen giolo, jos olisi vaippaanpaskojasta siinä ympäristössä elänyt.
Sit' paitsi, se kotona 35v asti asuvien karvakäsien viehätysvoimakin perustuu siihen kulttuuriin... jos Suomessa joku viheltelisi naisten perään kadulla, lepertelisi rakkaudentunnustuksia ensitapaamisella ja tanssisi kuin ankerias, niin ei se täällä mitään akkaa saisi, korkeintaan 3 lähestymiskieltoa ja pakkopaidan.
muodostuu ja muovautuu aikojen kuluessa sellaiseksi kuin se nyt on.
Ja me itsehän sen kulttuuriympäristömme rakennamme, tai olemme sukupolvien saatossa rakentaneet.
Ihmiset siis muokkaavat kulttuuriympäristöään joko puolestaan vaikuttaa ihmisiin. Kyllä tuossa jossain vaiheessa tulee biologia ja geeniperimämme myös kuvioon mukaan vaikuttamaan, kun asiaa tarkastelee riittävän pitkälle taakse päin. Mitäs siihen sanot?
yleinsä juon mäyrän ennen baarii menoa
Kyllähän tuo aivan totta on vaikka se niin omituiselta kuulostaakin.
Toisaalta, on siinä hyvätkin puolensa. Minulle se sopii ainakin varsin hyvin, että on periaatteessa omat paikkansa tuolle iskemiselle. Arkena voin kuljeskella duunivaatteissa ja ajatella omia juttujani kauppareissulla ilman että täytyisi varautua siihen että joku saattaa tulla juttelemaan siinä mielessä, saati että itse menisin rupattelemaan jollekin. (Niinpä, siihen täytyy todellakin varautua :) Sitten taas ensi lauantaina jaksan vähän panostaa ja lähden katselemaan ihmisiä tuonne terassille ja toivon törmääväni johonkin kivaan mieheen. Vaatii tietysti muutaman juoman että pääsee sisälle siihen outoon maailmaan jossa ihmisiä yhtäkkiä saakin taas lähestyä, ja minähän otan ne juomat ihan mielelläni..
Eli, olen just tällänen tyypillinen suomalainen ja huomaan, että se sopii minulle vallan mainiosti! Ja niille joita baarikulttuuri ei kiinnosta, on onneksi kuitenkin olemassa ne mainitsemasi luontaiset väylät.