Niin, mietin että onko tämä enää riita. Vai onko tässä jo tullut vihdoin se ero?
Vajaa vuosi kestänyt suhde. Yhteenmuutto aikaisessa vaiheessa. Siihen asti mies oli täysin mukava ja arvostava. Kaikki hyvin.
Mutta muuton jälkeen riitely alkoi.
Usein syy minussakin. Mutta niin usein syy siinä kun minä en saa mitään kodissamme aikaiseksi .
Siivoan, tiskaan, pesen pyykkiä, teen ruokaa hoidan lapsia ja elämiä (joita on liuta) jokaisena päivänä. Yleensä päivätyöni lisäksi.
Kesän olen ollut kotona, joten vittuilu on valtavaa, kun pitäisi olla tehnyt jotain vielä paljon enemmän, kun "on kerran aikaa".
Olen sanonut tehneeni parhaani, eikö se riitä?
Vastaus on "että jos TUO on parasta mihin pystyt, niin se EI RIITÄ!"
Mies on asunut äitinsä kanssa ennen minua. Mutta jos vetoan siihen, niin hän kehuu kyllä pystyvänsä itsekin hoitamaan huushollin paremmin kuin minä.
Eli sillä että äiti on ennen hoitanut kaiken, ei muka ole mitään syytä siihen että joudun vertailun kohteeksi?!??
Sattuu niin paljon kuulla ettei pysty mihinkään, vaikka tekee paljon työtä kotona.
En ole ennen törmännyt mieheen joka noin psykoottisesti arvostelee (ja on jopa eroamassa tästä syystä) naistaan kotitöistä.
Mies käy käsiksi kun oikein suuttuu. Ei koskaan lyö, mutta vääntää maahan,sylkee päälle, pitää kiinni käsistä niin että tulee mustelmia.Mutta ei lyö. Eli ei siis ole "naistenhakkaaja".
Itsepuolustukseksi teen itsekin häneen jälkiä. Naarmuja yleensä, kun en muuhun pysty siinä ahdingossa.
Mutta eli itsekin syyllistyn siihen mihin hänkin...
Eilen pakkasin autoon lapset ja muutaman eläimen, lähdin maanpakoon.
Hän ei soita perään, ei ole huolissaan missä olen. Ei pahoillaan että kävi taas kimppuun.
haukkuu vaan puhelimessa,kun soitin, kuinka saamaton olen, ja kuinkas pärjää ilman naista.
Mulla on elämässäni takana paljon pahaa. Isoja arpia vuotavista haavoista.
Luulin ettei enää tarvitsisi kärsiä. Olin väärässä.
Ties monennenko kerran joudun yrittämään nousemaan suosta.
Ehkä vielä hetki sitten odotin että tulisi puhelu.
Että pyydettäisi takaisin. oltaisiin pahoillaan.
Mutta ei...
Mä kuolen!!!!
Vajaa vuosi kestänyt suhde. Yhteenmuutto aikaisessa vaiheessa. Siihen asti mies oli täysin mukava ja arvostava. Kaikki hyvin.
Mutta muuton jälkeen riitely alkoi.
Usein syy minussakin. Mutta niin usein syy siinä kun minä en saa mitään kodissamme aikaiseksi .
Siivoan, tiskaan, pesen pyykkiä, teen ruokaa hoidan lapsia ja elämiä (joita on liuta) jokaisena päivänä. Yleensä päivätyöni lisäksi.
Kesän olen ollut kotona, joten vittuilu on valtavaa, kun pitäisi olla tehnyt jotain vielä paljon enemmän, kun "on kerran aikaa".
Olen sanonut tehneeni parhaani, eikö se riitä?
Vastaus on "että jos TUO on parasta mihin pystyt, niin se EI RIITÄ!"
Mies on asunut äitinsä kanssa ennen minua. Mutta jos vetoan siihen, niin hän kehuu kyllä pystyvänsä itsekin hoitamaan huushollin paremmin kuin minä.
Eli sillä että äiti on ennen hoitanut kaiken, ei muka ole mitään syytä siihen että joudun vertailun kohteeksi?!??
Sattuu niin paljon kuulla ettei pysty mihinkään, vaikka tekee paljon työtä kotona.
En ole ennen törmännyt mieheen joka noin psykoottisesti arvostelee (ja on jopa eroamassa tästä syystä) naistaan kotitöistä.
Mies käy käsiksi kun oikein suuttuu. Ei koskaan lyö, mutta vääntää maahan,sylkee päälle, pitää kiinni käsistä niin että tulee mustelmia.Mutta ei lyö. Eli ei siis ole "naistenhakkaaja".
Itsepuolustukseksi teen itsekin häneen jälkiä. Naarmuja yleensä, kun en muuhun pysty siinä ahdingossa.
Mutta eli itsekin syyllistyn siihen mihin hänkin...
Eilen pakkasin autoon lapset ja muutaman eläimen, lähdin maanpakoon.
Hän ei soita perään, ei ole huolissaan missä olen. Ei pahoillaan että kävi taas kimppuun.
haukkuu vaan puhelimessa,kun soitin, kuinka saamaton olen, ja kuinkas pärjää ilman naista.
Mulla on elämässäni takana paljon pahaa. Isoja arpia vuotavista haavoista.
Luulin ettei enää tarvitsisi kärsiä. Olin väärässä.
Ties monennenko kerran joudun yrittämään nousemaan suosta.
Ehkä vielä hetki sitten odotin että tulisi puhelu.
Että pyydettäisi takaisin. oltaisiin pahoillaan.
Mutta ei...
Mä kuolen!!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kertomasi perusteella mies ei arvosta sinua, älä päästä tilannetta siihen pisteeseen, ettet itsekään enää arvosta itseäsi!
Miehesi kohdistaa sinuun sekä fyysistä, että psyykkistä väkivaltaa. Väkivallalla on taipumus lisääntyä kerta kerralta. Lähde vielä, kun arvostat itseäsi sen verran, että ymmärrät sen olevan väärin.
Sinulla on lapsia, ajattele heitä. Vaikka miehesi ei kohdistaisikaan väkivaltaa sinuun, kärsivät lapsesi nähdessään sinua kohdeltavan huonosti.
Tilanteesi ei tule muuttumaan, mikäli et sille itse tee jotain. Miehesi ei tule muuttumaan, ihmistähän ei voi muuttaa. Voit kuitenkin yrittää vielä puhua miehellesi ja kertoa hänelle, että et hyväksy suhteessanne minkäänlaista fyysistä väkivaltaa, et myöskään psyykkistä. Jos puhe (tai ammattiauttaja) ei auta, LÄHDE! Sinä olet sen arvoinen!!
Toivon sinulle paljon voimia ja rohkeutta!
Hankkiudu eroon miehestä. Heti. Ja lakkaa syyllistämästä itseäsi.
Väkivalta on väkivaltaa ja se satuttaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin, sisältyi siihen lyöntejä tai ei. Tuohan kuulostaa jo itsessään kamalalta, miten mies kohtelee sinua. Toisilla miehillä tuntuu olevan sairaalloiseksi asti edennyt äiti-syndrooma, eivätkä he koskaan miellä yhtäkään naista äitinsä veroiseksi, vaikka sitä ihmettä etsivätkin.
Voimia sinulle. Olen puolestasi onnellinen, että pääsit tilanteesta pois "jo" nyt, etkä jäänyt miehen uhriksi vuosikymmenien ajaksi.
Pelasta itsesi hyvä ihminen ja lähde. Kokonaan. Lopullisesti. Pois. Se on vaikeaa, mutta vuoden päästä tiedät tehneesi oikein.
et ole hullu lehmä etkä kuole
Siis sinä olisit valmis taas hakattavaksi loukattavaksi jne heti jos toinen vaan soitttaisi ja sanoisi olevansa pahoillaan? Yksi parin sekunnin soitto ja muka tarkoituksella yksi sana "anteeksi"... ja sitten taas hymyssä suin otat uusi arpia.... Sairasta.
"hän kehuu kyllä pystyvänsä itsekin hoitamaan huushollin paremmin kuin minä."
Tekeekö hän niin, ikinä, onko edes yrittänyt?
"Mulla on elämässäni takana paljon pahaa. Isoja arpia vuotavista haavoista.
Luulin ettei enää tarvitsisi kärsiä. Olin väärässä.
Ties monennenko kerran joudun yrittämään nousemaan suosta."
Eli siis ei ole ensimmäinen mies joka näin on tehnyt? Jos näin niin ... noh. Koko sopan huomioon otttaen kannattaa varmaan lahustaa itsensä ammittalaisen sohvalle juttusille. Kuulostaa siltä ettet itse saa asiaa kuntoon ja miehen tapa korjata asioita ei ole ehkä se paras mahdollinen...
Ehdottaisin, että haet loputkin tavarasi ja eläimet pois väkivaltaisesti käyttäytyvän miehen luota! Mikään ei oikeuta miestä käymään sinuun käsiksi. Ota mukaan joku avuksesi jos vain mahdollista, ettei miehesi vahingoita sinua vieraillessasi tavaroita hakemassa. Vika ei voi olla sinussa. Mies taitaa olla liian passattu ja palvottu. Voimia sinulle, löydät varmasti miehen joka arvostaa sinua!
Voimia sinulle. Kertomuksesi tuntui syvällä. Minullakin on passattu ja palvottu mies. Äidin vaikutus ja lonkerot ovat hänessä syvällä. Minunkin miehelläni on kumma tapa saada minut voimaan pahoin, vaikka kyse olisi pelkästä siivoamisesta. Kotimme näyttää nätiltä, mutta mikään ei ole tarpeeksi. Vaikka ei lyö, harjoittaa henkistä väkivaltaa ja polkemista. Ero harkinnassa.