hullu anoppi

Hullua touhua.. Älä anna sen ämmän pompottaa sua..ehkä hän sit tajuaa ku suoraan sanoin.. älä anna sen enää hyppiä sun varpailles.

jossa tylsintä on se, että tuollainen vie älyttömästi voimavaroja. Nukkumattomia öitä ja päivien pilaantumista, kun ei osaa olla ajattelmatta näitä vääryyksiä.

Ketään ei kuitenkaan pidä päästää omaan elintilaan huseeraamaan. Siihen pitää pistää stoppi. Siitä seuraa loukkaantuminen, mutta mitäpä tuosta, minulle välirikko oli helpotus.

Kaikkea ei kuitenkaan voi unohtaa, valitettavasti hääjuhlastamme jäi sellaiset muistot, että jokainen hääpäivä on päivä, jonka haluaisin hypätä yli. Surullista, mutta sen päivän anoppi myrkytti totaalisen pilalle.

Et ole yksin, meitä on monia...

Joo, pistä vaan KAMPOIHIN!

...mutta tämä jotenkin kieroutunut ihminen haluaa suututtaa,suuttua ja puuttua. Jos et reagoi vaan pidät "hälläväliä" suhteen,luultavasti pääset paljon helpommalla. Voit ihan hyvin sanoa omassa kotonasi,että ei kylässä ole tapana mennä talon kaapille (esim jääkaappi).Älä anna itsesi kimpaantua. Ei pidä tanssia toisten huilun tahdissa. Hyvä,jos olette miehesi kanssa samoilla linjoilla. Pahempi olisi,jos miehesi ja anoppi olisivat liitossa SINUA vastaan.

hoitakoon miehes äitinsä järjestykseen, olis meinaan nyt korkee aika jo. Ota itse etäisyyttä koko eukkoon ja siirrä aina kaikki asiat hänen pojalleen. Näin säilytät mielenrauhasi eikä miehesi ole puun ja kuoren välissä kuten olisi, jos hänen äiti ja vaimo olis tukkanuottasilla.

etkä todellakaan ole ongelmasi kanssa yksin.
v* mä oon ihan hiilenä, kun anoppini sotkee kaiken ja manipuloi miestäni mennen tullen ja palatessa. mieheni on 40 ja ei saa katkaistua napanuoraansa äitiinsä. anoppihan tekee kaikkensa, että me erottaisiin ja ehkä kohta suon sen ilon sille lehmälle.
se harva kerta, kun on täällä meillä käynyt on penkonut mun henkilökohtaisia papereita silloin, kun olen ollut duunissa tai jossain. paikan päällä en kestä olla, kun lässyttää jotain paskaa koko ajan. ärsyttää ihan sikana, että vieras ämmä penkoo mun tavaroita jotka ei helvetti kuullu sille pätkän vertaa. mitäköhän luuli löytävänsä.
joulukortit yms. tulee aina vain mun mieheni nimellä.
ja mikä parasta miehenin menee kuin kameli kaikkiin mutsinsa juttuihin mukaan.
parempi kai lähtee liitää ja antaa heidän elää omaa elämäänsä.

luu kurkkuun vaan sille sun anopille!!!
anna palaa vaan!!!

Käys kattoon Molluska sivu: http://www.mtv3.fi/helmi2005/ihmissuhteet/artikkeli.shtml/458903?ihmissuhteet-perhe-anoppi. Sieltä löytyypi hyvä artikkeli anopeista. Mulla on itsellä tullut vastaava ongelma hiljattain eteen. Anopin tekele on aina välillä töksäytellyt minulle mitä sattuu, outoja pieniä kommentteja. Mutta nyt eräs viikonloppu anoppi paljasti todelliset karvansa. Illanvieton jälkeen kännissä hän ei pystynyt enää kontrolloimaan itseään, ja tavallaan sekosi, ja sanoi minulle todella hankalasti ja loukkaavasti (yksityiskohtiin menemättä). En usko, että se oli henkilökohtaista, koska napanuora poikaan on yksinkertaisesti liian tiukalla. Anopilla on ollut minua kohtaan jo pitemmän aikaa kehittyneitä patoutumia. Huvittavinta on, että mistä ne patoutumat ovat tulleet. Esim. kun olemme poikaystäväni kanssa käyneet kylässä anopin luona, on poikaystävä keittiöstä kysynyt, haluanko vaikka syötävää kahvin kanssa. Kun poikaystävä on tuonut minulle kahvin ym., olen minä anopin mielestä passauttanut hänen poikaansa. Tämä on tullut esille anopin tiuskaisuna minulle, että voit itsekkin hakea.. Että sellaiset patoutumat. Se nainen etsii minusta virheitä, tarkkailee, että olenko tarpeeksi hyvä hänen pojalleen. Pahinta tässä on, että hänen poikansa ei uskalla olla jämäkkä tässä tulehtuneessa tilanteessa. Väittää olevansa minun puolella, mutta teot ja pienet lauseen lipsahdukset todistavat muuta. Toisaalta se on tavallaan ymmärrettävää, koska hänen äitinsä ajatukset ovat epäterveitä, joilla hän on saanut manipuloitua poikansa mieltä lapsesta asti. Saa nyt nähdä, tajuaako tuo ukkoni mun edes joskus, että se napanuora on _aivan_liian_tiukalla_. Mä en ainakaan kattele ikuisesti mammanpoikaa. Nuorena ihmisenä ajattelin, että ne hullut ihmiset on erikseen, että niitä pitää yrittää vaan väistellä. En oo ennen ajatellu, että anopista saattas paljastua sellanen. Ja anoppia ei oo mikään maailman helpoin homma katkaista elämästä pois, ku se on kuitenki seurustelukumppanini äiti. Onpa kyllä mullakin tehny mieli jo haistatella anopille ja käskeä sen painua niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Mutta tähän mennessä oon saanu hillittyä itteni. Koska aijon olla fiksumpi ja ovelampi kuin se kieroutunut akka.

No huh huh..voimia,tiedän kyllä hulluista anopeista kaiken..valitettavasti..
Saakelin huuhkaja ei kuuntele mitään mitä hänelle sanoo ja tekee ihan miten itse haluaa.
Jos joku keksii mikä noihin "ihaniin" anoppeihin on avuksi,niin vastaukset otetaan mielellään vastaan.
Ja EI,hänelle ei toimi järkipuhe eikä kommunikaattoriin vastaamattomuus.. Hullu huuhkaja tulee ovesta sisään vaikka väkisin...

Hmmm!

Aikamoista ylireagointia.

Anoppi on poikansa äjti, se asia ei toiseksi muutu, vaikka kuinka harmittaisi..
Yksinäisyys ja elämänmuutokset tuntuvat hänellekin ilmeisesti.

Raivosta täriseminen, harkittu vihaaminen ja se , ettei IKINÄ saisi nähdä lapsenlastaan, kuten kitkerän katkerasti kirjoitat, kuulostaa korviini siltä, että te ette ole miehesi kanssa puhuneet siitä, mikä teidän kahden välinen luottamustilanne on.

Ei se, että hän on yhteydessä äitinsä kanssa käytännön asioissa auttaakseen, ole sinulta pois.

Tulee vielä hetki, kun huomaat, miten kivaa olisi kun anoppi sitä kakkivaa kullanmuruanne yön yli hoitaisi..
Se, millaista omassa lapsuudessasi on ollut vs miehesi kotona:
todella lyhytnäköistä edes vertailla kahden aivan eri kodissa kasvaneen yksilän perhettä keskenään.


Joku asia teidät on yhteen saattanut.
Ehkä kannattaisi etsiä mieluummin niitä asioita, jotka teitä pitää kiinni ja yhdessä kuin niitä asioita, jotka teidät toisistanne erottaa..

En ylipäänsä ymmärrä,miksi pitää ottaa ns pultit jostain avio/avoliiton ulkopuolisesta henkilöstä.

itse olen aina pyrkinyt mieluummin laihaan rauhaan kuin lihavaan riitaan.
Ihan hyvä periaate.
Pärjännyt pitkälle.


Mielestäni olet turhan herkkänahkainen ja kun osoitat että otat kierroksia,huomaamattasi myös piiskaat lisää erimielisyyttä ja riitaa jo tulehtuneeseen tilanteeseen.

Kait teillä on miehesi kanssa kuitenkin oma koti ja kuten kirjoitatte, myös ilmeisimmin ihan oma elämä.
Kummallista jos ei siihen väliin yksi jo oman elämänsä tähtihetket elänyt anoppi sovi.

Anoppi on varmasti hyvä mutta miniä taitaa olla joku harakka haarat levällään.

Anopit on perkeleitä. Olen elänyt eron jälkeen parasta aikaa ilman hullua anoppia ja narsistipoikaansa:)

Itse anoppina tuomitsen kaikenlaisen puuttumisen nuorten elämään. Muistan itsekin, kun nuorempana ärsyynnyin valtavasti, jos anoppi puuttui johonkin asiaan tai ns. pompotteli miestäni. Nyt itse anoppina yritän välttää samaa käytöstä. Vaikeaa joskus ajatella, mikä se raja on kun menee yli. Jos soittelen kuulumisia, mietin, että toivottavasti en ole häiriöksi. Kuitenkin oma poika kyseessä, jota rakastan. Ja haluan kuulla myös lapsenlapsista, miten heillä menee. Pidän taukoja sen vuoksi soitteluista. Ja sitten poden huonoa omatuntoa, että poikani ajattelee minun unohtavan hänet ja perheensä. Käyn vain kutsusta kylässä, enkä arvostele heidän elämäänsä millään tavoin. Ei ole kyllä aihettakaan. Meille ovat tervetulleita aina kun haluavat tulla, ja autan pienten hoidossa aamuisin, että saavat nukkua pitempään. Joskus kyselen jotain normaalia asiaa jutellessani, ja säikähdän että miniä ei tykkää kun utelen. Joskus on vaikeaa olla anoppi.

Anoppini on varsinainen persoona ja melkoisen tohelo. Itse hän aina luullut olevansa oikea talousihme, mutta kaikki näkee, että hän on ihan käsi mitä tulee koneiden käyttöön. Pesee mm. pyykit aina pilalle väärissä lämpötiloissa.