Olen 20 vuotias keskisuomalainen mieshenkilö. Minulla on ollut noin 13 vuotta erottamaton ystävyysuhde ikäiseni jätkän kanssa. Ensimmäisen kerran olimme tekemisissä jo 5 vuotiaina.
Muutaman viimekuukuden aikana tilanne on kuitenki muuttunut todella paljon. Näyttää siltä että ystävyytemme olisi ohitse. Tälle kaverille on tapahtunut aika paljon tämän viimeisen kahden kuukauden aikana. Hän on saanut vuosikausia haaveilemansa todella kalliin moottoripyörän hankittua itselleen. Lisäksi hän on saanut itselleen tyttöystävän (joka on ensimmäinen kunnon naisjuttu tällä kaverillani) ja vielä muutaman uuden kaverinkin hän on jostain hommannut.
En tiedä mikä osuus näillä edellämainituilla asioilla on siihen mutta enää viimeaikoina hänellä ei ole ollut kiinnostusta olla minun kanssani tekemisissä juuri yhtään.
Olen melko säännöllisesti yrittänyt soitella hänelle ja ehdoittaa asioita joita aina ennenkin. Mitä milloinkin olen kysellyt mutta mikään asia ei enää tunnu kiinnostavan kun jotain ehdotan. Hän on viimeiakoina (noin 6 viikon aikana) tasan kaksi kertaa käynyt kämpilläni ja silloinkin vain pikaisesti kuulumiset ollaan vaihdettu ja hän on lähtenyt. Siinä suunnilleen kaikki tapaamisemme viimeaikoina.
Itse hän ei enää soittele juurikaan yhtään. Jos soittaa niin korkeintaan pikaiseltaan kahvilla luonani piipahtaa.
Meillä oli yhteisiä juttuja ja harrastuksia paljonkin mutta kun nykyään soitan ja koitan ehdottaa että tehdään jotain näitä asioita niin aina on jotain muuta tekemistä ja kiireitä.
Kerron sen verran tästä ystävyydestäni että se oli semmoista että olimme päivittäin tekemisissä ja kaikki minun ja tämän kaverini lähellä olevat ihmiset kyllä huomasivat että olemme parhaita kaveruksia ja se oli kaikille vuosien saatossa jo itsestäänselvää.
Pidimme aina toistemme puolta ja toisesta emme pahaa seläntakana puhuneet. Molemmilla on aina ollut toistemme lisäksi muitakin kavereita mutta useimmiten halusimme olla kahdetsaan ja emme muita monestikkaan messiimme halunneet silloinko tekemisissä olimme. Joskus toki muitakin oli kun jotain teimme. mutta aika harvoin.
Olemme kokeneet paljon yhdessä. Ulkomaanreissuja ja kaikenlaisia reissuja.uusisen juttujen ja harrastusten aloittaminen. Helvetisti kaikkea. Muistoja löytyy ihan pikkunatiaisesta lähtien.
On itsellenikin vuosien aikana ollut naisia ym. muutosta on välillä elämään tullut mutta koskaan, en koskaan ole näitten asoiden antanut tätä ystävyyssuhdetta syrjäyttää. Aina löysin aikaa ystävälleni.
Mitään riitaakaan meillä ei ole ollut joka selittäisi tämän. Sen olen huomannut niillä harvoilla kerroilla kun olen häntä viimeakoina pikaiseltaan nähnyt että hän on jotenkin hieman muuttunut. en osaa selittää miten mutta olen ollut vuosien saatossa hänen kanssaan niin hirveästi tekemisissä niin havaitsin kyllä että kyllä hän hieman on muuttunut.
En ole näistä asioista tälle ystävälleni puhunut enkä aijokkaan. Jos hän näin on valmis käyttäytymään niin hyväksyn sen että ystävyytemme on ohi. Olen jo alkanut asennoitumaan että tämä yhteinen taipaleemme alkaa olla päätöksessään. Minkäs minä toisen ihmisen valinnoille voin.
Tämä on vaan niin valitettavaa että tämä homma päättyy. Tää oli jotenkin ainutlaatuista. Kaikki ne asiat mitä olemme kokeneet niin niillä ei ilmeisesti tunnu olevan enää mitään merkitystä tämän tyypin mielestä. Onko muille käynyt vastaavalla tavalla ja muutenkin olisi mukava saada kommentteja tähän asiaan?
Muutaman viimekuukuden aikana tilanne on kuitenki muuttunut todella paljon. Näyttää siltä että ystävyytemme olisi ohitse. Tälle kaverille on tapahtunut aika paljon tämän viimeisen kahden kuukauden aikana. Hän on saanut vuosikausia haaveilemansa todella kalliin moottoripyörän hankittua itselleen. Lisäksi hän on saanut itselleen tyttöystävän (joka on ensimmäinen kunnon naisjuttu tällä kaverillani) ja vielä muutaman uuden kaverinkin hän on jostain hommannut.
En tiedä mikä osuus näillä edellämainituilla asioilla on siihen mutta enää viimeaikoina hänellä ei ole ollut kiinnostusta olla minun kanssani tekemisissä juuri yhtään.
Olen melko säännöllisesti yrittänyt soitella hänelle ja ehdoittaa asioita joita aina ennenkin. Mitä milloinkin olen kysellyt mutta mikään asia ei enää tunnu kiinnostavan kun jotain ehdotan. Hän on viimeiakoina (noin 6 viikon aikana) tasan kaksi kertaa käynyt kämpilläni ja silloinkin vain pikaisesti kuulumiset ollaan vaihdettu ja hän on lähtenyt. Siinä suunnilleen kaikki tapaamisemme viimeaikoina.
Itse hän ei enää soittele juurikaan yhtään. Jos soittaa niin korkeintaan pikaiseltaan kahvilla luonani piipahtaa.
Meillä oli yhteisiä juttuja ja harrastuksia paljonkin mutta kun nykyään soitan ja koitan ehdottaa että tehdään jotain näitä asioita niin aina on jotain muuta tekemistä ja kiireitä.
Kerron sen verran tästä ystävyydestäni että se oli semmoista että olimme päivittäin tekemisissä ja kaikki minun ja tämän kaverini lähellä olevat ihmiset kyllä huomasivat että olemme parhaita kaveruksia ja se oli kaikille vuosien saatossa jo itsestäänselvää.
Pidimme aina toistemme puolta ja toisesta emme pahaa seläntakana puhuneet. Molemmilla on aina ollut toistemme lisäksi muitakin kavereita mutta useimmiten halusimme olla kahdetsaan ja emme muita monestikkaan messiimme halunneet silloinko tekemisissä olimme. Joskus toki muitakin oli kun jotain teimme. mutta aika harvoin.
Olemme kokeneet paljon yhdessä. Ulkomaanreissuja ja kaikenlaisia reissuja.uusisen juttujen ja harrastusten aloittaminen. Helvetisti kaikkea. Muistoja löytyy ihan pikkunatiaisesta lähtien.
On itsellenikin vuosien aikana ollut naisia ym. muutosta on välillä elämään tullut mutta koskaan, en koskaan ole näitten asoiden antanut tätä ystävyyssuhdetta syrjäyttää. Aina löysin aikaa ystävälleni.
Mitään riitaakaan meillä ei ole ollut joka selittäisi tämän. Sen olen huomannut niillä harvoilla kerroilla kun olen häntä viimeakoina pikaiseltaan nähnyt että hän on jotenkin hieman muuttunut. en osaa selittää miten mutta olen ollut vuosien saatossa hänen kanssaan niin hirveästi tekemisissä niin havaitsin kyllä että kyllä hän hieman on muuttunut.
En ole näistä asioista tälle ystävälleni puhunut enkä aijokkaan. Jos hän näin on valmis käyttäytymään niin hyväksyn sen että ystävyytemme on ohi. Olen jo alkanut asennoitumaan että tämä yhteinen taipaleemme alkaa olla päätöksessään. Minkäs minä toisen ihmisen valinnoille voin.
Tämä on vaan niin valitettavaa että tämä homma päättyy. Tää oli jotenkin ainutlaatuista. Kaikki ne asiat mitä olemme kokeneet niin niillä ei ilmeisesti tunnu olevan enää mitään merkitystä tämän tyypin mielestä. Onko muille käynyt vastaavalla tavalla ja muutenkin olisi mukava saada kommentteja tähän asiaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin se elämä muuttuu, itsellä ollut kans aikoinaan yks helevetin hyvä kaveri noin 6v. jonka kans päivittäin olin tekemisissä... lopuks kuitenkin kaverini epäili monesti kännipäisssään ett minulla ja hänen muijalla on suhde..., vaikka olisi luullut hänen jo sen verran minut tuntevan etten ole semmoinen äijä.., sitten yhtenä viikonloppuna ku hän vihjaili minulle jälleen jotain sen tyylistä ni tajusin ett jotain on muuttunut, hän ei enään luottanut minuuun ja minä tunsin ett mitä vittua..ö.. eli lopputulos nykyään näemme välillä mut ehkä 1 kuuukaudesta ja se piisaa minulle oikein hyvin.. Eli Kyl sitä itekin muuttuu vuosien aikaan mutt toivottavasti parempaan suuntaa....
Ymmärrän pettymyksesi,olen kokenut samat kuviot useaan kertaan ja tarinani alkoi samoin kuten sinullakin.
Sinun on ymmärrettävä asia että elämä rullaa eteenpäin ja kavereilla yksi toisensa perään elämän tilanteet muuttuvat.
Itselläni on kaveruus säilynyt kolmekymmentä vuotta ja siihen on mahtunut monia kaltaisiasi pettymyksen tunteita.
On ymmärrettävä että jokaiselle elämän kiertokulku tuo tärkeitä asioita jolloin vaikkapa kaverisuhde jää vähemmälle huomiolle mutta silti se säilyy tärkeänä vaikkei se siltä vaikutaisikaan.
Tuskin kaveruksille nämä uudet tuulet koskaan sattuu samaan aikaan ja siksi toinen aina tuntee itsensä hylätyksi.
Muista säilyttää hyvä mieli ja olla kaverillesi kaveri silloin kun hänellä on sinulle aikaa koska se seikka on väistämätöntä ettei kaverukset tule koko elämäänsä olemaan yhtä läheisissä tekemisissä kuin nuoruudessaan,mutta läpi elämän kaveruus voi näin kestää ja se tuottaa hedelmää myöhemmin aivan varmasti.
Ole iloinen kaverisi pyörästä ja tyttökaverista,hän on silti kaverisi äläkä anna kateudelle valtaa.
Tulet itse kokemaan myöhemmin samoja asioita jolloin ymmärrät kaveriasi paremmin,ja silloin ymmärrät kuinka hienoa on että olette edelleen kavereita.
Muista ettei kukaan tai mikään voi pyyhkiä yhdessä kokemianne asioita pois,se kaveruuden tunne pysyy aina molempien sydämmessä.
Ajat muuttuvat,ikää tulee ja sen myötä kaverisuhde muuttaa muotoaan mutta säilyy siellä kumminkin jos vain molemmilla on ymmärrystä.
Sinun täytyy lopettaa vanhoissa hyvissä ajoissa eläminen ja uskaltaa elää omaakin elämääsi ,niin tekee juuri nyt kaverisi eikä hän ajattele että olisi sinut hyljännyt vaan tahtoo olla kaverisi kuten aina ennenkin .
samoin elämäntilanteet. Se on kyllä valitettavaa. Ystävyyssuhteetkaan eivät kestä läpi elämän, todella harvassa tällaiset suhteet ovat. Itse tiedät, onko ystävyys loppumassa tai vain väliaikaisesti välit etäätyneet. Jos tuntuu, että että ystävyys on loppusuoralla, neuvoisin, että päästät irti. Ei se tee sun omanarvon tunteelle hyvää. Sellainen kaveruus, jossa yhteydenpito on vain toisen kontolla, on epäreilua eikä oikeaa ystävyyttä. Munkin vanha kaveri, jonka kanssa olin vuosia tekemisissä lähes päivittäin, alkoi seurustelemaan ennekuin itse aloin, jätti yhteydenpidon minimiin. Silloin tällöin ( todella harvoin max kerran vuodessa) soitellaan. Sekin on tainnut jäädä, vaikka juttu luistaa puhelun aikana. Uusia ystäviä löytyy, varmasti sinäkin löydät. Keksi uutta tekemistä itsellesi. Jos olet töissä tai koulussa, uusiin ihmisiin tutustuu pakollakin :)
sellaista elämä on...
Niin, olette olleet tosi pitkään kuin paita ja peppu. Voi, miten tutulta tilanteesi kuulostaakaan, sillä olen itse ollut vastaavassa tilanteessa lapsuudenystäväni Panun (nimi muutettu) kanssa. Yhdessä vartuttiin lapsuudenleikeistä aina noin parikymppisiksi. Sitten noin 17-vuotiaana Panu löysi mukavan ikäisensä tyttöystävän ja varsin nopeasti he pistivät hynttyyt yhteen. Yht'äkkiä he olivat avopari, jotka näkivät vain toisensa. Sen lisäksi ilmaantui tyttöystävän kautta tulleita uusia ystäväpariskuntia joiden kanssa halusivat porukoida keskenään. Minä olin edelleen sinkku-poika ja yht'äkkiä ihan ulkopuolinen. Minua ei kutsuttu heidän yhteisiin illanistujaisiin tai mihinkään muuallekaan. Panu ikäänkuin käänsi minulle selkänsä ja eihän se ainakaan tuolloin kovin reilulta tuntunut. Olin kuitenkin niin epätoivoinen, että jopa anelin Panulle päästä mukaan heidän porukoihin ja että haluaisin tutustua myös heidän uusiin ystäviin. "Se nyt on vaan niin, että seura joskus vaihtuu'', Panu minulle totesi.
Eihän siinä siis auttanut kuin vetäytyä omiin oloihinsa. Tuolloin se tuntui todella pahalta ja jäin ikäänkuin pariksi vuodeksi ihan yksin, sillä minulla ei ollut paljoa ystäviä. Ystävyytemme jatkui jossain muotoa edelleen, mutta ei se ollut enää niinkuin ennen, se oli joteknin pinnallisempaa. Sitten löysin itsekin tyttöystävän ja tulevan vaimoni. Yht'äkkiä meillä oli taas Panun kanssakin yhteistä; kummatkin olimme avoliitossa ja porukoitiin jälleen yhdessä avopuolisoidemme kanssa. Panu oli jopa järjestämässä polttareita, mutta ihan bestmaniksi en häntä pyytänyt, niin läheinen hän ei minulle enää ollut. Muutenkaan ei tuo ystävyytemme ollut enää niinkuin ennen. Nykyään emme ole enää kuin hyvänpäiväntutut ja vaihdamme kuulumisia jos joskus törmäillään. Olemme kasvaneet erillemme.
Siksi sanonkin sinulle, että pahinta mitä tässä vaiheessa on tehdä ja mitä kannattaa noudattaa niin "älä häiritse nuorta rakkautta". Kaverisi haluaa ilmeisesti nyt nauttia tyttösytävänsä seurasta, ilmeisesti suhde vaikuttaisi syvältä ja he tarvitsevat nyt aikaa ensihuumassaan rakentaa sitä. Jotenkin sinä olet kuitenkin kaverisi kanssa kokenut niin paljon, joten voi olla että ensihuumasta toivuttuaan hän alkaa itse kaivata seuraasi. Älä tyrkytä hänelle seuraasi tässä vaiheessa vaan pettymyksestäsi huolimatta hyväksy asia. Kaverisi voi kokea tuppaamisesi ennemmin rasitteena. Voi olla, että ystävyytenne jatkuu vielä, mutta elämä on vähän tällaista aaltoliikettä ettei kaikki aina jatku ennallaan. Kuten aiempikin kirjoittaja sanoi, älä liiaksi takerru menneeseen, mutta iloitse toki noista upeista hetkistä mitä sinulla on parhaan kaverisi kanssa ollut. Eikä tämä ole välttämättä kaiken loppu. Kaikkea hyvää elämääsi; elämänrohkeutta ja uusia ystäviä!