Onko kellään kokemusta sellasesta, että tapaa miehen toisesta kaupungista, kaikki on jotenkin ihanaa, saatetaan käydä rajojen ulkopuolellakin ihan kirjaimellisesti, suunnitellaan hieman tulevaisuuttakin ja sit menee jotenkin oudoks..
Ainut vaihtoehtohan on joku toinen nainen tai naiset. Eikö? En haluaisi uskoa, koska tapailemani mies on ihana, mutta selitykset ja käytös, mikä alkuun oli selitettävissä esimerkiksi raskaalla työllä ei mene enää läpi. Onko muita vaihtoehtoja suhteen hiipumiselle, tai siis kylmyydelle mitä alkaa tulla yllättäen vastaan?
Ainut vaihtoehtohan on joku toinen nainen tai naiset. Eikö? En haluaisi uskoa, koska tapailemani mies on ihana, mutta selitykset ja käytös, mikä alkuun oli selitettävissä esimerkiksi raskaalla työllä ei mene enää läpi. Onko muita vaihtoehtoja suhteen hiipumiselle, tai siis kylmyydelle mitä alkaa tulla yllättäen vastaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näinhän se vaan on,että kyseisellä miehellä on toinen tai toisia.. siitä se kylmyys johtuu. Selittelevät aina ummet ja lammet miksi ei kerkeä tapaamaan, työkiireet ym vastaavat.
ja vähitellen hiipuu yhteydenotot ja jos otat itse yhteyttä niin ei vastata ja jos vastataan niin hiukka kiukkuisena jne. Tuttu juttu...
Jatka elämääsi jo valmiiksi, kyseistä miestä et tule saamaan.
Hei,tapailin toisessa kaupungissa asuvaa miestä 2-3 vuoden ajan.esiteltiin oikein vanhemmille ja lapsillekin.Myöhemmin kävi ilmi että olin vain "ykköstyttöystävä" siis se jota esitellään suvulle.Muita naisia oli sekä samassa kaupungissa että pitkin Suomenmaata...Järkyttävä totuus kun se paljastui,kesti pari vuotta toipua.En suosittele kenellekään kaukosuhteita,luottamus meni.
Mies oli myöskin ihana huolimatta siitä, että asui 100 km päässä. Alkuun tapaamiset olivat tiuhoja ja matka tuntui vain väliaikaiselta esteeltä, muiden silloisten esteiden joukossa. Suunniteltiin tulevia aikoja.
Itsekin pidin välimatkaa aika-ajoin ongelmallisena, koska se rytmitti ja esti tapaamasta. Lopulta se olin minä, joka ajeli miehen luo.
Mies kuitenkin alkoi tihenevästi jankuttaa kilometrien määrästä, kuinka ne olivat realiteetti ja este suhteelle.
Suhde päättyi suurelta osin välimatkan takia.
Siitä vajaan kolmen viikon päästä mies käveli käsikädessä uuden "rakkautensa" kanssa minun kotikaupungissani! Oli siis iskenyt naisen taas 100 km päästä.
Olin surullinen ja yllättynyt hetken.
Sitten tajusin, että mies on seikkailijaluonne ja siirtyy naisesta toiseen napin painalluksella - rakkautta se tuskin minuakaan kohtaan oli?
Oli suorastaan hyvä, että välimatkaKIN oli este, jotta suhteemme sai rauhassa päättyä. Pidän sitä suurena johdatuksena.
Välillä kaipaan niitä hienoja puolia tuossa ihmisessä, mutta revin itseni takaisin totuuteen.
Totuus on se, että kyky hypätä parissa viikossa uuteen ihastumiseen, on piirre, joka määrittää koko ihmistyypin minulle sopimattomaksi.
Pakko sanoa että mun mies asui ensimmäisen vuoden kun serustelimme niin vantaalla ja minä salossa eli välimatkaa vain jonkin verran, mieheni oli siis intissä ja tapasimme 3.9 ja hänen intti loppui 7.7 ja olemme hyvin tulleet toimeen ja intin jälkeen muutimme jo yhteen, nyt asumme siis edelleen yhdessä.