Minkä takia lähestulkoon KAIKKI miehet tekevät tätä samaa rinkiä?
Tavataan tyttö josta tulee tyttöystävä josta tulee vaimo josta tulee äiti ja aletaan taas vilkuilla ympärille ja tavataan tyttö, otetaan ero, tytöstä tulee tyttöystävä josta tulee...
Eihän me näin pahasti kuseteta kavereitakaan(ja harvemmin ketään), mitä jos vaan tutustuttais niihin omiin tyttöystäviin/vaimoihin kunnolla niin ei todellakaan muut enää kiinnosta.
Tai toinen vaihtoehto että jättäkää hommaamatta mitään pysyvämpää kun yhen illan pano niin kukaan ei särje sydäntään.
Kaikkea ei voi saada!
Tavataan tyttö josta tulee tyttöystävä josta tulee vaimo josta tulee äiti ja aletaan taas vilkuilla ympärille ja tavataan tyttö, otetaan ero, tytöstä tulee tyttöystävä josta tulee...
Eihän me näin pahasti kuseteta kavereitakaan(ja harvemmin ketään), mitä jos vaan tutustuttais niihin omiin tyttöystäviin/vaimoihin kunnolla niin ei todellakaan muut enää kiinnosta.
Tai toinen vaihtoehto että jättäkää hommaamatta mitään pysyvämpää kun yhen illan pano niin kukaan ei särje sydäntään.
Kaikkea ei voi saada!
Vastaukset 20
Vanhimmat
ei miehet yksistään niitä pareja vaihda. yhteiskunnassa on kadonnut kunnioitus toisia, avioliittoa, vanhemmuutta kohtaan. minkäs teet, asennemuutosta tarvittaisiin ja siihen pitäisi paneutua jo lapsuudessa.
menevät vain ne miehet, jotka luulevat saavansa säännöllisesti laadukasta seksiä. He eivät tajua, että avioliitto on lasten kasvattamista varten. Karmea totuus paljastuu viimeistään, kun nainen pamahtaa paksuksi. Seksi (jos sitä yleensäkään on/enää kiinnostaa) loppuu nimittäin viimeistään silloin. Sen jälkeen ei seksiin ole enää varaa, kun pitää maksaa elatusmaksuja jne. Myös eroaminen tulee kalliiksi.
Harvat miehet kiertävät enää tuollaista kehää. Useimmat aviomiehet joutuvat kituuttelemaan puutteessa. Fiksuimmat miehet säilyttävät mahdollisuutensa hankkia laadukasta seksiä eivätkä mene naimisiin.
Paljastat vain sen miten säälittävää oma elämäsi on ollut. Ja ilmeisesti tulee olemaankin, itse kun sen teet.
naimisiin ainakaan suomalaisen naisen kanssa. Jatkuvasti saa lukea mediasta lasten huonosta kasvatuksesta, pahoivoinnista, huostaan otoista ym. Joskus lapsi saattaa olla jo syntyessään sairas äidin alkoholismin tai huumeidenkäytön takia. Ei suominainen kykene kasvattamaan lapsiaan, vaikka saavatkin päivähoito- ym. palveluja ja tukiaisia.
Toinen syy on ilmastonmuutos. Syntyvyyttä pitää rajoittaa väistämättä jotenkin. Nainen ei pysty hillitsemään vauvakuumettaan, joten vastuu tästäkin asiasta jää miehille.
Mediassa kerrotaan aina totuus. Jos siellä ei kerrota hyvinvoivista perheistä niin niitä ei Suomessa ole.
Mäkin luen kerran viikkoon 7-päivää lehden.
nimimerkissä "en kalua mukaan oravanpyörään" pieni freudilainen lipsahsus? ;)
Naiset ovat aloitteellisia 70%:ssa avioeroista, joten vain pieni vähemmistö miehistä haluaa oma-aloitteisesti kiertää tuota kehää. Yli kaksi kertaa useammin arkeasietämätön nainen pakottaa miehen siihen.
naiset onkin niitä levottomia sieluja?
Mikähän siitä arjen kestämisestä tekee monille niin vaikeaa? Miksi elämän täytyy olla jatkuvaa suurta tunnetta ja elämysten vuoristorataa?
Miehet arvostavat pysyvyyttä. "Älä koskaan ikinä muutu" lauletaan laulussakin. Naisen elämän sen sijaan täytyy olla jatkuvasti muutostilassa tai muuten nainen alkaa tuntea itsensä onnettomaksi.
Seurustelu, yhteenmuutto, kihlat, häät, lapsi ja suuri kysymys: "Tässäkö se elämä olikin?" Arjen sietäminen käy mahdottomaksi ja määrittelemätön paha olo projisoidaan mieheen. Helpotuksen tuo avioero ja uusi mies, koska silloin elämä on taas jatkuvassa muutoksessa. Jotkut ehtivät tehdä kolmekin kerrosta ennen vapauttavia vaihdevuosia.
ymmärtää, että arjessa suhteen laatu punnitaan. Juhlia nyt osaa jollain tavalla jokainen mutta elää arkea... Se taitaa monelle olla ylivoimaisen vaikea. En kyllä aina ymmärrä miksi. Suurin osa elämästämme on arkea. Miksi siis paeta sitä?
Ei tietenkään pitäisi yleistää, mutta oma kokemukseni on myös sellainen, että nainen haluaa muuttaa miestäänkin, kun mies taas on juuri tuota mieltä "Älä koskaan ikinä muutu".
Kannattaiskohan useampien, tai ainakin niiden levottomampien, aloittaa se ensimmäinen kierros vasta vähän kypsemmällä ja myöhemmällä iällä, niin vois olla että tyytyis siihen yhteen kierrokseen? Tai ei enää ehtis tai viitsis toista aloittaakaan?
Mitäs naisten pitäisi tehdä ne pari vuosikymmentä odotellessaan oikeaa hetkeä perheen perustamiselle? Ja mitäs miehet tekisivät samaan aikaan?
Lutkittelijoille koittaisi raskaat ajat, kun kaikki naiset viettäisivät huoletonta sinkkuelämää. Parissa vuosikymmenessä kun ehtisi varmaankin kerätä kolminumeroisen määrän seksikumppaneita. Vai jalat ristissäkö me kaikki odottelisimme naisen henkistä kypsymistä ja rauhoittumista?
kuluttaa koko elämänsä yhden ihmisen kanssa?
(mies jää sille tasolle, mieshän ei muutu) ja sitten hampaat irvessä pitäisi kitkuttaa väkisin yhdessä hautaan asti, vaikka ei ole enää mitään yhteistä.
niin sitä on alusta lähtien. Jos ei sitä ole alussa, sitä ei tule myöhemminkään. On vaan vaikea himoissaan huomata se yhteisen puute.
että mies ottaa eron usein sillon kun on jo uusi vaimoke katsottuna, eli aloittaa kehän kiertämisen, mutta nainen ottaa eron päästäkseen miehestä eroon, ei saadakseen uuden.
pitäisikö?
No oikeasti olen sitä mieltä, että kun yhden riittävän hyvän löytää, niin turha sitä on vaihtaa.
Olen varmaan vanhanaikainen, ikäloppu ja kehäraakki.
Ei kun me...
Tavataan tyttö joka on ihana, auttaa ja keskustelee. On työteliäs ja tulee omillaan toimeen.
Tästä tytöstä tulee tyttöystävä jonka kanssa jaetaan sydäntä, joka on lämmin ja jonka kanssa seksi on todella hienoa.
Sitten siitä tyttöystävästä tulee vaimo joka alkaa MUUTTUA, miehen normaali elämä alkaa muuttua pikkuhiljaa "vääräksi". Se mikä seurusteluaikana oli OK onkin yhtä-äkkiä paha asia. Keskustelut jäävät, liikakilot lisääntyy, vaatimuksia tulee lisää ja mies alkaa olla se rahanteko/työkone joksi nainen on ilmeisesti miehen suunnitellutkin alunperin.
Siinä vaiheessa kun miestä aletaan haukkua siitä että hän on viikannut paidat väärin kaappiiin, kauluspuoli alaspäin - tajuaa mies : "Okei, mä en enää juo kaljaa, en enää katsele toisia naisia. Olen hyvä mies ja itseasiassa teen nytkin jotain mikä hyödyttää kaikkia - ja silti musta tuntuu tosi paskalta eikä omaa liikkumatilaa ole. Onko tämä minun vikani? Ei ole. Naisessani on jotain vikaa."
Mies yrittää selittää naiselleen tilanteen. Nainen ottaa dialogisen puukon ja survaisee sen takaisin. Kiitos siitäkin. Naisethan ovat hyviä sosiaalisesti, ottavat aina keskustelussa pisteet kotiin. Keskustele naisen kanssa = Saat kaiken toivon heittää.
Miehet puolestaan on käytännönläheisiä - tekijöitä.
Sitten sen oikean ratkaisumallin tajuaa, se on ainoa joka sievistelyn jälkeen on jäljellä.
Joten kysymykseesi MIKSI?
Koska se on ainoa looginen vaihtoehto olla jokseenkin onnellinen sikäli kuin kumppanitsopivat em. kaavaan. Ehkä on olemassa se oikea, siihen pistän senttini kiinni. Ehkä, se pitää ottaa selville.
Mies on ikuinen optimisti.
...että joku mies edes käyttää aivojaan ajatteluun. On varmasti miehiä jotka ovat oivaltaneet saman kuin ap. ja jopa toteuttavat älyämäänsä. Muutama vuosi sitten eronneena olen tullut huomanneeksi, että suurin osa yli nelikymppisistä miehistä on juuri nitä oravan pöyrän pyörittäjiä. Ne fiksut miehet pitävät naisestaan huolta, eivätkä näin ollen ole vapailla markkinoilla.
Nimimerkillä "mieluummin itsekseen"
koska miehet on paskoja..ei niitä voi kovin vakavasti ottaa. Se jos nainen pettää tms kohtelee miestä huonosti on nainen milloin mitäkin jne.. tyypillinen suomalaisen miehen haukkumanimi on se hutsu nätisti sanottuna.