Oletko jostain syystä kriisissä elävä nainen? Ehkä voin auttaa sinua kertomalla omasta ahdingodtani.No, sain potkut 4v. työpaikasta ja uutta en taida saada ja lisäksi sain huonot paperit siitä paikasta, koska kukaan ei siellä tullut toimeen kenenkään kanssa ja 2 väliesimiestä päättivät yksinkertaisesti vihata minua.
Sain heti lääkkeet masennukseeni.
Päiväni ovat pitkiä, sisällöttömiä ja päässä pyörii erilaiset itseinhoajatukset, koska eihän työtön ole kukaan..
Herään aamulla hetkeen, josta ei ole lähtöä minnekään.Ei bussimatkaa töihin eikä kelloaikatauluttua ohjelmaa.Siis syön keksejä Aamu-Tv:tä katsellen..
Päivät täyttyvät puistoissa ulkoilusta, lounastelusta ja museokäynneistä.olo on kuin eläkeläisellä, ja ikää ei ole siihen nähden tarpeeksi.
Joudun elämään säästäen rahaa joka asiassa.Haaveet kaikesta, ihan kaikesta, ovat nollassa.Ei voi harrastaa, ei ostella eikä matkustaa ja tyhjä varaton elämä on syvältä.
En jaksa missään nimessä ryhtyä ihmissuhteisiin, koska kadehdin ei-työttömiä niin kovasti.Haluaisin niin mielelläni olla töissä jossain.
Tällaista elämä on leimattuna. Ei ole päämäärää eikä työelämän ihmisarvon kohennusta eikä mitään.Varaa ei ole koiraan, ei juurikaan vaatteisiin ja syömisessä tulee jotenkin vedettyä kasviksia ja banaaneja eniten, koska ovat halpoja.
En tiedä mitä tekisin! Ahdistun iltaisin peläten asunnon menettämistä.Se ahdistaa koko ajan, tosi paljon.
Sain heti lääkkeet masennukseeni.
Päiväni ovat pitkiä, sisällöttömiä ja päässä pyörii erilaiset itseinhoajatukset, koska eihän työtön ole kukaan..
Herään aamulla hetkeen, josta ei ole lähtöä minnekään.Ei bussimatkaa töihin eikä kelloaikatauluttua ohjelmaa.Siis syön keksejä Aamu-Tv:tä katsellen..
Päivät täyttyvät puistoissa ulkoilusta, lounastelusta ja museokäynneistä.olo on kuin eläkeläisellä, ja ikää ei ole siihen nähden tarpeeksi.
Joudun elämään säästäen rahaa joka asiassa.Haaveet kaikesta, ihan kaikesta, ovat nollassa.Ei voi harrastaa, ei ostella eikä matkustaa ja tyhjä varaton elämä on syvältä.
En jaksa missään nimessä ryhtyä ihmissuhteisiin, koska kadehdin ei-työttömiä niin kovasti.Haluaisin niin mielelläni olla töissä jossain.
Tällaista elämä on leimattuna. Ei ole päämäärää eikä työelämän ihmisarvon kohennusta eikä mitään.Varaa ei ole koiraan, ei juurikaan vaatteisiin ja syömisessä tulee jotenkin vedettyä kasviksia ja banaaneja eniten, koska ovat halpoja.
En tiedä mitä tekisin! Ahdistun iltaisin peläten asunnon menettämistä.Se ahdistaa koko ajan, tosi paljon.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et ole ensimmäinen potkut saanut, etkä taatusti ole viimeinenkään potkut saanut ihminen. Pää pystyyn nyt! Kyllä Suomesta töitä löytyy, on asia erikseen kuinka korkealla pitää omia kriteereitään työpaikkansa suhteen.
Toisekseen, asia on tietääkseni niin ettei työnantaja saa antaa ns. huonoja papereita. Siinä ei saa lukea esim. huono tekemään töitä. Tai esimiesten kohdistamat kaunat eivät saa käydä ilmi työtodistuksesta.
Ja vielä: oletko aiemmassa elämässäsi tottunut kuluttamaan hirveästi rahaa? Siltä ainakin vaikuttaa. Ihminen on sopeutuvainen, sovita menosi tulojesi mukaan.
OHo, kuin suoraan minun elämäni pikakelauksella taaksepäin luupattuna.
Vietin pari vuotta tuossa olotilassa, en edes kehdannut ruveta seurustelemaan. Mä annan sulle pari vinkkiä miten päästä eteenpäin.
Vaikka olisit koulutukseltasi arkkitehti tai advokaatti tai mikä hyvänsä, tiedä että siivoustyötä saa kyllä aina. Sun ei tarvitse kertoa kenellekään että siivoat, jos hävettää. Siivousta saa usein tehdä itsenäisesti ja rauhassa, ilman kateellisia työkavereita. Se on kelpo työtä itse asiassa, mutta ei kelpaa kovin monille. Sitten kun pikku palkkaa ja hyviä työtodistuksia alkaa taas tulla, olet jo kerännyt rohkeutta hakea vähän vaativampia töitä.
Toinen juttu: ala jumpata ja tehdä kävelylenkkejä. Kun kävely alkaa sujua, ala juosta. Kohta alat näyttää hemmetin hyvältä ja treffikutsuja alkaa ropista ja olet muutenkin pirtsakalla ja säteilevällä tuulella. Juoksulenkin jälkeen on jotenkin tosi itsetyytyväinen olo. Syö paljon puuroa ja itse herneistä keitettyjä hernekeittoja.
Vältä masentavia juttuja. Älä esimerkiksi mene kapakkaan parin euron kanssa ja toivo että joku tulee tarjoamaan Martinin. Museokäynnit on hyvä juttu, jatka sillä linjalla. Kouluttaudu lisää, opi uusia taitoja!
Munkin itsetuntoni romahti kun esimiehet päättivät inhota mua. Mäkin aloin inhota itseäni ja välttelin työelämää pitkään. Samoin miehiä, no, paitsi jotain epätoivoisia juttuja,,plääh, en halua muistella edes.
Nyt elämä on palannut taas elämisen arvoiseksi, mulla on taas unelmia ja onnistumisen elämyksiä. Mulla on makee työ, kiva opiskelupaikka, ja todella vetävä mies...Monta raskasta vuotta mä kärsin, älä tee samaa virhettä ja vello siinä purgatoriossa niin kauan kuin minä.
Ja vielä: Älä anna niiden ankeuttavien ihmisten nujertaa sua tässä maailmassa. Ei ne ole lähellekään sen arvoisia!
Asenteesi elämään ylipäänsä on pielessä. On totta, ettet voi muuttaa esimiestesi käytöstä, mutta omia asenteitasi kyllä.
Kuten joku vastaaja jo kertoo, on olemassa monenlaisia töitä, ja riippuu ihan itsestäsi, oletko valmis tekemään töitä - vai vain rypemään itsesäälissä.
Tilanteesi tarjoaa myös oivan mahdollisuuden tehdä vapaaehtoistyötä - jopa ulkomailla.
Voisiko ongelmasi pohjimmiltaan ollakin se, että et ole tähän mennessä ajatellut ketään muuta kuin itseäsi? Itsekkyyttesi ehkä estää sinua näkemästä, että elämää on myös muualla - ja paljon vaikeampaa sellaista.
Nooh, ihan turhaan noin tiukasti soimaat. Ei se välttämättä itsekkyyttä ole, vaan illuusiottomuutta, kykenemättömyyttä löytää ahdistuksesta ulospääsyä. Ja tässähän tätä tukea ja neuvontaa annetaan.
Mutta asenteita tosiaan voi muuttaa. Mäkin kun lähdin ihan nollasta tekemään siivoushommia, päätin että mä olen sitten maailman aurinkoisin ja kitisemättömin ja toisia haukkumattomin siivooja päällä maan. Aina kohtelias ja uuttera. Se auttoi mut nauttimaan siitä työstä. Yhtäkkiä huomasin olevani tyytyväinen itseeni!
Tätä tarkoitinkin. Sinulla on juuri se oikea asenne, ja se auttoi sinut eteenpäin.
Vaikka täällä jaellaan neuvoja ja pyritään tukemaan toista, niin siltikin olen sitä mieltä, että jonkinlainen "ravistelu" on myös silloin tällöin paikallaan. Neuvoa odottava voi suuttua siitä ensin, mutta kun hän tarkemmin ajattelee, niin huomaa, että ehkä siinä oli jotain pientä perää kuitenkin... tärkeintä on päästä itsesäälistä ja ajatuksesta, että MINULLA on kaikki huonosti.
Miksi olet otsikoinut "-ja naiseus" - miten naiseus tähän tilanteeseesi liittyy? Se ei ainakaan käy ilmi viestistäsi. Puhut vain työttömyydestä. Se on yleismaailmallinen tilanne/tunne, sukupuolesta riippumatta.