Nyt pistää kertakaikkisesti ärsyttämään suominaisten asenne pettämiseen.. "minun mieheni ei ainakaan". Täällä meidän monikulttuurisuutemme mekassa ulkkismiehet (niinkuin suomalaisetkin miehet) käyvät baarissa ja avoimesti iskevät muita naisia. Tästä tätä seuraamme toisinaan kiusaantuneena, enkä yhtään ihmettele että ulkkismiesten maine on mikä on. Me käymme mieheni kanssa yhdessä ulkona (maksimoin näin mielenrauhani... tuskin kukaan voi olla varma ettei mies petä, tunnetustihan ne yhdenyönsuhteet eivät merkitse yhtään mitään, kotiin aina palataan..).
Kuitenkin, kirjoitukseni tarkoitus ei ollut saada nyt ketään huutamaan että "kai sinä täällä kyrsiintynyt olet ku oma miehes pettää!", ei tämä ei ollut tarkoitukseni. Lähinnä ihmettelen suomalaisten ruusuista kuvaa ulkkismiehistään. Tottakai se teidän miehenne on ihana ja kultainen yms, mutta ei se estä häntä käyttäytymästä baarissa kuin idiootti. Tiedän monta pariskuntaa, sekä mokupareja että kokonaan ulkkispareja, joissa mies on malliaviomies ja kaikki kunnossa kotona, vaimo saa maat ja taivaat (siis ei paperin vuoksi, vaan miehillä jo paperit tänne vuosia sitten, ja siitä paperivaimosta erottukin ;)).. silti baarista pokataan yhdenillan pano jonka kotona sitten asia hoidetaan ja häivytään sen jälkeen vaimon viereen. Tälle hetken huvillehan ei sitten enää soiteta, vaan hommataan seuraavana viikonloppuna uus.
Tätä hommaa seuranneena ei voi kun kauhistella, ja toivoa parasta omassa suhteessaan, joa tuntuisi olevan kunnossa :)
Edes miehen maamiehet eivät ujostelleet yrittäessään rikkoa suhdettamme.. (iskuyrityksiä aiemmin baarissa ja perättömiä juttuja... tilanne päättyi siihen, että eivät ole enää miehen kavereita..)
Että näin meillä monikulttuurisuuden mekassa...
Kuitenkin, kirjoitukseni tarkoitus ei ollut saada nyt ketään huutamaan että "kai sinä täällä kyrsiintynyt olet ku oma miehes pettää!", ei tämä ei ollut tarkoitukseni. Lähinnä ihmettelen suomalaisten ruusuista kuvaa ulkkismiehistään. Tottakai se teidän miehenne on ihana ja kultainen yms, mutta ei se estä häntä käyttäytymästä baarissa kuin idiootti. Tiedän monta pariskuntaa, sekä mokupareja että kokonaan ulkkispareja, joissa mies on malliaviomies ja kaikki kunnossa kotona, vaimo saa maat ja taivaat (siis ei paperin vuoksi, vaan miehillä jo paperit tänne vuosia sitten, ja siitä paperivaimosta erottukin ;)).. silti baarista pokataan yhdenillan pano jonka kotona sitten asia hoidetaan ja häivytään sen jälkeen vaimon viereen. Tälle hetken huvillehan ei sitten enää soiteta, vaan hommataan seuraavana viikonloppuna uus.
Tätä hommaa seuranneena ei voi kun kauhistella, ja toivoa parasta omassa suhteessaan, joa tuntuisi olevan kunnossa :)
Edes miehen maamiehet eivät ujostelleet yrittäessään rikkoa suhdettamme.. (iskuyrityksiä aiemmin baarissa ja perättömiä juttuja... tilanne päättyi siihen, että eivät ole enää miehen kavereita..)
Että näin meillä monikulttuurisuuden mekassa...
Vastaukset 26
Vanhimmat
kaikki ravaisivat baareissa. Taidatte olla aika nuoria.
..sen verran vielä, että ikää on alle 30. Ja baarit nyt olivat vain esimerkki. Tätä tapahtuu muuallakin. Enkä toki tarkoita että kaikki käyvät baarissa; mutta sitä tarkoitan, että siellä käyvät niidenkin miehet, jotka luulevat että heidän miehensä ei siellä käy. Ja jotka asiaa eivät usko, vaikka siitä heille sanotaankin. "Muut naiset ovat vain kateellisia heidän onnestaan".
Ainakin bidralin luulisi törmänneen samaan "ongelmaan" tässä asiassa kun noissa baareissa juoksentelee (jutuista päätellen ;)) Joten kerrohan oma mielipiteesi ja kokemuksesi. Kuvittelisin että se on jokseenskin sama kuin mulla, toki ikäeroa löytyy muutamia vuosia.
käy siellä baarissa ollenkaan. Ja jos käydään niin yhdessä mennään. Kummatkaan ei kauheasti välitä baariin lähteä, koska alkoholia emme juurikaan nauti.
Yhdessä mekin käymme silloin harvoin kun käymme (ja uskoisin että mieheni ei yksinään käy, kotona kun kaikki illat nököttää..) Koska mielestäni terveessä parisuhteessa ainakin kun ikä menee 25 yli, ei tarvi ulkona rampata.. ja kun lapsiakin on.
Mutta näitä tapauksia löytyy valitettavan paljon. Siksi ihmettelenkin tätä sinisilmäisyyttä.
Emme kumpikaan juo alkoholia, emmekä käy baareissa. Kukapa siellä nyt selvinpäin viihtyisi, itse en ainakaan ollenkaan. Ehkä kännissä on sitten mukavaa, enpä tiedä.
Kansalaisuudella ei ole merkitystä ajatuksiini. Tiedän, että miehillä (ihan sama onko suomalainen vai venäläinen) on taipumusta pettää helpommin kuin naisilla. Kuitenkin luotan mieheeni, mutten 100%:sti, joskus tulee mietittyä ENTÄ JOS... Mutta eipä elämästä mitään tule, jos sitä aina miettii. Tottakai haluan uskoa, että mieheni rakastaa minua yli kaiken, eikä ikinä voisi koskeakaan toiseen, mutta olen sen verran realisti, että ymmärrän etten ole ainoa nainen maailmassa, joka näin toivoo, mutta totuus onkin eri...
Ikinähän ei voi päätänsä pantiksi laittaa, mutta toivon, että kaikki on ok. En kyllä tajua missä välissä mieheni olisi edes voinut pettää, kun olemme koko ajan yhteydessä.
Itsekään en ole oikein ikinä tajunnut, että mitä päätä on reilusti päälle kaksikymppisenä baareissa roikkua? Kai se on sitten ihmisestä kiinni, muttei itselläni ainakaan ole minkäänlaista mielenkiintoa ollut vuosiin, vaikka nuorempi olenkin.
mitään kokemuksia aisasta, en edes elä mokusuhteessa. Tulin vain vilkaisemaan tätä palstaa ja sitten pisti silmään tuo baaritouhuilu ihan kuin se olisi olennainen osa jokaisen elämää.. ei muuta.
ole absolutisteja, baareissa kuitenkin tulee harvemmin käytyä. NIin ja jos tässä alkaa kokoajan miettimään toisen mahdollista uskottomuutta, niin hulluksi tulee varmasti! Mahdollisuuksia on, kävi baareissa tai ei. Vaihtiehtoina on siis luottaa (terveellä järjellä, ei sokeasti) tai sitten epäillä kaikkea ja tehdä oma sekä muiden elämä kurjaksi. Hmmmm...kummankohan valitsen, etenkin kun epäilyyn ei ainakaan toistaiseksi ole aihetta ollut.
Juu, juurikin tuota koitin sanoa. Niin kauan kun ei ole oikeastaan syytä epäillä, niin luotan.
Vaikka me käymme yhdessä tanssimassa ovat innokkaimmat yrittäneet pokata mieheni nenäni edestä:D
hieman kiivasluonteinen, voiko sitä sitten mustasukkaisuudeksikin kutsua. Iän myötä rauhoittunut tosin ja itseluottamustakin tullut lisää, joten ei kuitenkaan ongelmaksi asti ;).
Välillä kun ikävä oikein kalvaa niin pienessä päässään sitä kaikkea pyörittelee, mutta puhelinsoitto toiselle rauhoittaa mieltä kummasti. Ja pettämistä en hyväksy, eikä niin tee miehenikään.
on pettääkseen, käy mies sitten baareissa tai ei. Mikäli mielii toisen peiton alle niin kyllä miehet on kautta aikojen keinot siihen löytäneet. Eiköhän naisten kannata luottaa siihen vaistoonsa kaikkein eniten eikä siihen käykö mies baareissa vai ei tai istuuko kotona illat pitkät.
Onko ulkkismiehen ongelmana se että on elämätön elämä,varsinkin muslimeilla ja nyt kurotaan kiinni sitä täällä vapaassa suomessa.
Vaimojaan he kuitenkin rakastavat ja kunnioittavat ja suomalisen naisen ei pidä hetkeäkään katsoa ulkkismiestä enää nurkissaan jos narahtaa pettämisestä kiinni.
Aina on naisia jotka lähtevät miehen sänkyyn,vaikka olisikin varattu.
Ja jos mies on pettäjäluonne,hän aina sen petikumppanin löytää.Vaikka kaupan kassajonosta.
Niin suomalainen kuin ulkomaalainenkin.
On todella inhottavaa että tietynlaiset ihmiset edes pariutuvat tai menevät avioliittoon vain jokun ei niin edes sopivan kanssa ja sitten rilluttelevat toisten kanssa.
Toinen ilmiö on että toiset naiset eivät tiedä miehestä onko se naimisissa vaiko ei.
Ja sitten nämä häiriytyneet häirikkönaiset jotka hinnasta mistä hyvänsä tyrkyttävät itseään toisten miehille.
kulttuurisidonnainen juttu. Vaikkei täällä naiset tietysti sitä suostu myöntämäänkään niin macho kulttuureissa on itsestäänselvää että miehellä on monta naista. Muslimeilla on monta vaimoa ja panna saa myös muita. Etelä-eurooppalaisilla on ainakin yksi rakastaja vaimon lisäksi muuten olet luuseri. Vain luterilaisissa körttiläiskulttuureissa, kuten Suomessa, paheksutaan miesten vieraissakäyntiä. En väitä etteikö suomalaismiehistäkin jotkut petä mutta hiukan eri prosenteissa liikutaan kuin macho-kulttuureissa.
Onneksi moni ulkkismiehen nainen on täällä tämän jo tajunnutkin kun on todennut että mies saa juosta vieraissa kunhan ei rakastu tmv. vaikka itse pitää olla nyrkin ja hellan välissä himassa ja vetää säkki päälle kun miehen kaverit käy kylässä. Hyvä näin sillä rehellisyys on toimivan parisuhteen ydin.
näistä kirjoituksista voisi luulla, että vain miehet pettävät.
Sinisilmäisyys on kaikille pahasta, ja sen ääneen kuuluttaminen, oman hännän nostaminen vielä rasittavampaa. "ei minun mieheni"-uskomus on vankka. Mun mies on pettänyt mua, niin kotilomilla kuin naapuri lähiössä. Ei petä enää, ja anteeksi on annettu (henkinen laiskuus ja huonoitsearvostus syynä, kuka tietää). Ja miehen kavereista moni olis koska tahansa hypänny mun kanssa sänkyyn tai jopa kantaneet tavaransa sisälle ja miehen ulos, jos olisin näyttänyt vihreää valoa. Mies oli kypsymätön penska, kun ryhdyttiin suhteeseen. Luulin kalenteri-ikävuosia henkisiksi ikävuosiksi. En tajunnut, että niin suojatussa systeemissä (hänen kotimaansa (tekopyhä kaksinaismoralismi ja kulssien pito) kasvanut käyttäytyy aikuisenakin kuin teini. Ikä rauhoitti. Nyt ei petä enää, kun ei jaksa juosta.
Tämäkään ei nyt ole mikään totuus kaikista, mutta liika sinisilmäisyys on pahasta. Yleensähän me mennään lankaan sen olen uskovainen muslimi ja meidän kulttuurissa perhe on tärkeä puheen takia. Kun itse ainakin pidin uskovaisuutta ja perhearvoja kunniallisuuden takeina, koska tulkitsin niitä omasta kokemuksestani. (olisin vaan verrannut mitä katolisissa maissa tapahtu) Ja kun uskottomuuden määritelmäkin voi ihan oikeasti olla toisenlainen. Esim. Pikapano "huoran kanssa" eihän se merkitse mitään vaan se kenen vieressä nukun ja kuka on lasteni äiti.
Itselläni oli aikoinaan pettäjä aviomies ja sen jälkeen pettäjä poikaystävä. Molemmat lensivät ulos komeassa kaaressa ja kauas. Ex-mies riehaantui heti kun pääsi ensimmäistä kertaa yksin ruotsinlaivalle ja iski karaoke tähtösen, säälittävää, ihmettelen vieläkin miksi hän ylipäätään halusi välttämättä naimisiin. Halusi kai hetken leikkiä aikuista. Voisi kuvitella että kun molemmat puhuvat selvää suomenkieltä eikä toisesta voi mitenkään hyötyä, niin epäselvyyksiä ei tulisi olla. Toisin kävi ja se oli omaa tyhmyyttäni! Olin sitten pitkään vannoutunut ikisunkku ja todella kyyninen ja katkera muija. Minulla oli päässä metrin pituiset tuntosarvet juuri tästä asiasta. Pettämistoleranssi 0%. Näin jopa harhoja siellä missä ei mitään näkemistä ollut. Tuttavien häihin menin vittumaisin fiiliksin tyyliin Ha! Saas nähdä kuinka kauan tämäkin kestää!
Sitten tapasin ulkomaalaisen mieheni. Hän ei tosiaankaan ollut enää mikään neitsytsulhanen ja oli oppinut halveksimaan typeriä narttuja jotka kännissä pyörittävät peffaansa tyrkyllä jokaisen munan edessä. Baariin häntä ei saa kirveelläkään, paitsi jos olemme kaveriporukalla juhlimassa. Silloinkin välttelemme tarkoituksella tunnettuja lihatiskejä, missä on muutenkin etova tunnelma. Kerran erehdyimme väärään paikkaan ja minua otettiin heti vyötäröltä kiinni ja miestäni taputeltiin pepulle. Ihan hullujen hommaa. Tapasimme urheilukilpailuissa, minä pr-naisena sponsorin hommissa ja mieheni juoksemassa puolimaratonia, hänelle ei siis sätkä ja alkoholi senkään vuoksi maistu ja baarit siten lähinnä tappavat tylsyydellään, kuka sitä touhua selvinpäin jaksaisi katsella. Seurustelun alettua muutin kylläkin pikkuhiljaa suosista ulkomaille kolmanteen maahan asumaan saman työnantaja alaisena, sinne missä mieheni jo virallisesti asui. En tiedä mikä ihme meininki siellä Suomessa nykyään on. Ap kirjoituksen mukaan sairas meininki joka tapauksessa.
Nyt kun itselläni on lottovoitto aviomiehenä, niin säälin myötätuntoisena kaikkia niitä jotka valitsevat aviopuolisonsa yhtä huonosti kuin itse sinisilmäisenä parikymppisenä. Jos itse menin lankaan selvällä suomenkielellä, niin en yhtään ihmettele jos samoin käy vieraalla kielellä. Kenenkään ei tulisi suostua olemaan miehelle mikään hyväntekeväisyysjärjestö, paapomisvietti tulee kohdistaa johonkin hyödyllisempään, vaikka koiranpennun kasvatukseen. Rahaa voi lahjoittaa mielummin vaikka kehitysmaiden tyttöjen koulutukseen, kuin pettäjämiehen ylläpitoon, jos se auttamisveitti kerran käy niin ylivoimaiseksi. Niin ja vielä hyvä muistaa että baaritiskiltä saa mitä tilaa ja mies usein ottaa mitä on tarjolla.
Kerrankin asiallista keskustelua jota toivoinkin :)
Ja nyt siis verran paljastusta että ap kirjoituksessani kertomani tyypit, jotka kavereidensa puolisoita vokottelevat, tulevat pohjois-afrikasta.. mutta luultavimmin muualtakin tulleilla samansorttista meininkiä. Mutta näille herroille valitettavan yleistä, muista ei niin kokemuksia ole.
se mies juoksee siellä baarissa yksin joka viikonloppu. :o/ Mutta jos ei juokse, niin voi olla aika varma ettei petäkään, ainakaan kuvaamallasi tavalla. ;o)
että typerintä on sulkea silmät ja hokea mantrana ettei oma mies voisi pettää misssään olosuhteissa. Kuka vaan voi, jos siihen on taipuvainen.
Järki pitäis olla kädessä mokusuhteessa niinkuin muissakin. Ketään ei voi ympäri vuorokauden vahtia, mutta miettiä jos se puolisko katoilee ja on liian hanakka katoamaan omille teilleen. Kulttuurieroilla on turha kaikkea selitellä, jokaisessa parisuhteessa on pelisäännöt ja ne muokataan puoliskojen toimesta. Paljonko antaa kulttuurierojen (lue:periksi) niihin vaikuttaa on toinen juttu.
Mun ukko on välillä tylsääkin tylsempi, ei käy kuin töissä ja on todella huono lähtemään minun kanssa saati yksin kauppaa pisemmälle. Baariin miestä ei saa kirveelläkään, ei lähde edes minua paimentamaan;) Mutta vanha totuus on, että jos jalka kapsaa niin sille löytyy aina aika ja paikka. Vahtimalla ei toista uskollisena pidetä. Siksi onkin vain luotettava niin kauan kun ilmenee syy, ettei voi enää luottaa...
Hei, ihan samaa vikaa täälläkin ukossa, on kyllä varmasti paljo nuorempi kuin sinulla mutta silti ei ole hirmu kiinnostunut minnekään menemään;D
Itsessäni on menijän vikaa mutta enpä minäkään pahoilla teillä ole ollut.
Päivällä mies käy asioillaan mutta aina on ollut ihan oikeaa asiaa...
Nyt tosin on naapurien kanssa alkanut rymyämään. Mitähän tuo kertoi että 7 tyttöä ja 8 poikaa on porukassa. Eilen ei ollut kotona kun tulin pihaan.. soitinpa siinä ja kavereidensa kanssa oli kylällä. Meinasi tämän päivän rokulia pitää ja minut passittaa töihin. Eilen kuitenkin jo 12 kotiutu... minä jos asanon tulevani pian menee puoli kahteenkin.
Sinänsähän minulla ei ole mitään syytä miehelle motkottaa kun kolmesti ainakin olen eri osoitteessa yötä ollut. ja pari kertaa on mies hakenut...
Paljolti pojat ovat myös keskenään, kuitenkin sama kulttuuritausta ja yhteinen kieli yhdistää niin paljon.
Ärsyttää kun eräs intialaisen exä nyt yrittää, joka käänteessä maalata piruja seinälle ja väittää että ei muka omasta miehestäänkään tiennyt, että tällä oli toinen perhe työn alla vielä samasssa kaupungissa. Minä itse kyllä näin siitä pojasta heti ensikättelyssä mikä se on miehiään, vaikka en edes tuntenut sillon koko historiaa, mutta niinhän sitä voi olla sokea omalleen.
Pelimiehillä on tietty katse ja suurin osa flirttailee kaikelle mikä liikkuu, jos sellaisen kanssa erehtyy yksiin menemään niin pitää tosiaan varautua. (ko. tyyppi flirttailee kadulla jopa minun äidille ja muut pojat sanoo siitä, että se menis vaikka kenen kanssa kunhan on nainen, eivätkä vain panettele.)
Eihän mikään tietysti noin ennalta arvattavaa ole ja voihan jollakin olla muuten vain flirtti kokoajan päällä...
Jonkun suominaisen ulkkismies...esittäytyi sinkkuna baarissa ja epäili tutustuttuamme,että olenkohan minä sinkku....itse oli puheidensa mukaan, eronnut ja silleen.Suhdetta kesti useita kuukausia ....tapailtiin päivittäin ja yötäkin oli usein.....mutta kävipä ilmi...että kotona olit sinä....suominainen....vaimonsa......ja yhteisiä lapsiakin useita.... ......Ihmetyttää,miten on mahdollista....mutta näköjään on mahdollista elää,kuin täysin sinkku........vaikka te siellä kotona olittekin......
Baarista saa mitä tilaa.
Usein ulkkiksilla on vaimo kotona.Eivät vaimot enää jaksa baareissa pyöriä.
"Baariin miestä ei saa kirveelläkään, ei lähde edes minua paimentamaan"
Yksi syy miksi ei halua lähteä puolison kanssa baariin saattaisi olla myös että siellä liikaa "tuttuja", ja sitä kautta saattaisi joutua hankalaan tilanteeseen?
Jos puolisolla paljon "hyviä kavereita" joiden luona pitää aina vähän väliä pistäytyä eikä suostu baariin puolison kanssa lähtemään niin voisi epäilys tuostakin herätä :(.
Kuten täällä jo joku kommentoikin: "Jos on halu pettää niin aina siihen keinot löytyy", ja valitettavasti ainakin täällä Suomessa sattuneesta syystä moinen on tosi helppoa.
Olin pitkään ulkomaalaistaustaisen miehen rakastajatar, siinä asemassa näin kyllä monenlaista. Hengailin paljon miehen kanssa silloinkin kun hän vietti aikaa kavereidensa kanssa, pääsin läheltä seuraamaan millaisia esim. naimisissa olevien miesten keskinäiset baari-illat olivat. Vaikka mun ulkoista olemusta palvottiin niin mua pidettiin kuitenkin niin halpa-arvoisena että mun edessä ei todellakaan kursailtu tai esitetty mitään kunnon miestä vaan sain nähdä nämä miehet kaikkein raadollisimmillaan. Tuossa kulttuurissa miesten syrjähyppyjä tunnuttiin lisäksi pidettävän normaaleina, ainakin miesten keskuudessa. Kaunis, nuori (ja valitettavasti naiivi) jalkavaimo toi vain kunnioitusta kavereiden taholta. Paheksunnaksi naamioitua kateuttakin ilmeni, joidenkin niiden kunnollisten taholta. Vois sanoa että se on fifty-fifty, noin puolet miehistä oli oikeasti kunnollisia, uskollisia miehiä ja toinen puoli taas... noh, tilaisuus tekee varkaan, niin kai voi sanoa. Osa niistä kaikkein kunnollisimmistakin perheen isistä salli itselleen joskus 'sinkkuiltoja'. Itse en pitänyt itseäni minkään arvoisena kun tajusin olevani pelkkä rakastajatar mutta nämä hurskaat miehet pettureinakin pitivät itsejään maailman parhaimpina miehinä.