hei! tahtoisin keskustelua, kokemuksia naisilta/ miehiltä, jotka ovat kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä! itse koin tätä muutaman vuoden, 5-7 vuoden iässä, jos nyt ajantajuni pitää paikkaansa noilta ajoilta, ja olen jo LÄHES selvinnyt tapahtuneesta.tai selvinnyt ja selvinnyt, eihän siitä koskaan voi selvitä, asian ylitse kyllä voi päästä, ja asian kanssa voi oppia elämään "normaalia" elämää. olen luvannut hyväksikäyttäjälleni uuden alun, kuten myös itselleni, jossa tämä asia on muistissa niin vähän kuin se vaan on mahdollista. aikanaan kuitenkin, ennen kuin juttuni lähti purkautumaan, olisin todella kaivannut asiasta keskustelua, muiden tarinoita selviytymisestä ja samankaltaisista kamppailuista, sillä kun ahdinkoni oli suurin, anoreksia ja taistelu elämästä oli suurinta, jouduin uupuneena toteamaan, että tässä on aihe, joka harvoin nostetaan pöydälle. ajattelen omalla kohdallani, että olen hyvässä osassa. ehkä se kuulostaa epäilyttävältä, mutta... ajattelen todella näin! hyväksikäyttäjäni, joka muuten oli noihin aikoihin samasta ruokakunnasta kuin minä itse, otti minuun mutama vuosi sitten yhteyttä, ja katui avoimesti tekoaan. sovimme, ja päätimme unohtaa. sen jälkeen kuitenkin sairastuin, ja ymmärsin, ei asia hoidu näin! sain apua, ja nyt voin jo antaa hänelle anteeksi... myös hän on kärsinyt tapahtuneista jo kymmeniä vuosia!! mutta vaikka itse olen jo voiton puolella kokemusteni suhteen, olisin kiitollinen, jos te ,hyvät ihmiset, jaksaisitte paneutua aiheeseen! uskon, ja siksi tahdon myös omaa tarinaani kertoa, että myös näillä palstoilla on ihmisiä, jotka kärsivät/ ovat kärsineet samoista nöyryytyksistä, ovat yhtä rikki poljettuja kuin minä olin aikoinani, ja tarvitsevat apua! mikä voisi olla sen helpottavampaa, kuin saada keskustella ihmisten kanssa, jotka ovat kamppailleet samojen ajatusten, tunteiden, vihankin, kanssa...
seksuaalinen hyväksikäyttö
tahrattu
421405
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
niin, tahtoisin todella tietää mielipiteenne, miehet!! mitä ajattelette, jos ystävänne/rakastettunne/ihastuksenne kohde kertoo teille olevansa seksuaalisen väkivallan uhri? tappaako se mielenkiintonne?`tunnetteko sääliä? vai jotain muuta? itselleni sattui nimittäin joitain päiviä sitten tilanne, jossa tämä asia tuli ilmi, läheinen ystväni, rakkauteni kohde, sai tietää taustastani. en tiedä hänen ajatuksistaan tässä asiassa, en rohjennut kysyä. nyt hän kuitenkin haluaa jatkaa edelleen ystävyyttämme. itse olisin valmis enempään, mutta tähän asti suhteemme on jatkunut platonisena. onkjo vika minussa? eikö kukaan voi enää taustastani tietäessään ajatella minua naisena, haluttavana, sukupuoliset halut omaavina normaalina ihmisenä? rakastan tätä miestä todella, mutta en tiedä, pilasinko mahdollisen suhteemme, kun asia vuoti hänen tietoonsa. jos näin kävi, hyvä niin, sillä jossain vaiheessa asia olisi tullut kuitenkin ilmi. ja, olisin tuntenut pettäväni häntä, salatessani hänelätä aiemmat ikävät kokemukseni.... mutta miehet, ottakaa kantaa!!! olen epätietoinen!!!
Ei vaikuttais ainakaan minun suhtautumiseen henkilöä kohtaan.
Tuntisin tietysti sääliä ja yrittäisin parhaani mukaan tukea. Eihän se, että on hyväksikäytetty, tosiaankaan kerro siitä ihmisestä itsestään mitään negatiivista.
Kaikkea hyvää :)
oloni helpottuu entisestään! on kiva kuulla kantanne asiaan olevan näin myönteinen! nais"ystäväni" (tai, sanottasko entiset ystäväni) nimittäin olevat nykyisin kun tietävät kokemuksistani sitä mieltä, että tässäpä onkin ihminen, joka ei kestä kuulla sanaa seksi! vammautunut? no, sitä mieltä ovat entiset kaverini... siksi entiset, että heidän suhtautumisensa loukkasi aikanaan liikaa, ja se, että heiltä ei tukea asian käsittelyyn aikanaan tullut. pikemminkin loukkaavia kommentteja ja käytöstä... mutta, kuten sanottu, me ihmiset osaamme olla toisinaan julmia kanssaeläjillemme!! onneksi elämä kuitenkin antaa siinä missä ottaakin, olen osaani tällä hetkellä 100 prosenttisen tyytyväinen!!
onnea myös sinun elämääsi!, toivoo paljosta selviytynyt
Tuntisin vihaa tekijää kohtaa, mutta en varmasti muuttaisi suhtautumistani tähän uhriin. Miksi muuttaisin? Ei vika ole uhrissa. Ehkä vaistomaisesti saattaisi aluksi käyttäytyä vähän varovaisemmin tietyissä asioissa, mutta eiköhän se keskustelemisella selviäisi.
Ei tuon asian pitäisi vaikuttaa kuin hetkellisenä shokkina.
Jutut!Joo,mutta minä en itse ainakaan huolis kaltaistasi naista sitten millään hinnalla!Olen onneksi kokematon mies noilta alueilta ja koska olen puhdas,niin kaipaisin mielummin puhtaan naisen myös rinnalleni!Mutta ymmärrän kuitenkin että tyhmistä valinnoista seuraa vaan harmia lapsillekkin tässä yhteiskunnassa!No,mutta anteeksi,kuka oli tekijä?Oliko hän isäpuolesi vai joku muu?
tiiätkö, vastaukses vei sanat suusta, ilmat keuhkoista, happi tuntu pitkään olevan kortilla... en ois uskonu silti, tai ainakaan halunnu uskoa, et kaltasias on... tunnen kyllä, että oon saastanen, koskemattomuuteni ja puhtauteni on viety minulta ikiajoiksi, ilman minun hyväksyntääni!! minuun obn kajottu, ja vaikka asia on nyt sovittu ja hyväksyn sen tapahtuneeksi, osaksi itseäni ja menneisyyttäni, niin silti, silti sattuu se tieto hemmetin kovaa, että näitä jälkiä minä kannan lopun elämääni.... en usko, että koskaan tulen rakkautta antamaan tai saamaan, sillä en tunne itseäni kelpaavaksi kenellekkään... olen kelvoton, tahrattu, saastainen... siitä huolimatta, olen onnellinen!!!! olen selvinnyt siitä, niin hyvin, kuin se vaan omasta mielestäni on mahdollista! ja eihän sitä tiedä, vaikka kohtaisin joskus niinkin suvaitsevaisen miehen, joka voisi rakastaa minua koko sydämestään taustastani huolimatta... eihän sitä tiedä!! unelmia täytyy olla, muuten ei elämää jaksa sekoamatta...
vielä sinun kantaasi... toisaalta ajattelin, kun tekstiäsi luin, että sinä mahdat ajatella myös esim ryöstön kohteeksi joutuneesta ihmisestä, että hänelle rangaistus ryöstöstä myös!! samalla tavalla kuin ryöstäjällekkin... en tiedä, ymmärrätkö vertaustani, mutta... ei se mitään... ei se minua loukkaa, vaikka tiedän, että kylvät tällaista ajattelutapaa... ainakaan paljoa!! onneksi emme tunne toisiamme...
Koska minä vaikka oisin sinunkin tilanteesikin nähden kuinka suvaitsematon hyvänsä niin silti minulta ei myöskään puutu sitä tosi ymmärrystä?Eikö olekkin ihme että toiset saattavat olla vain suvaitsevaisia mutta silti heiltä puuttu se tosi ymmärtämisen taito jotakin asiaa tai henkilöä kohtaan?Niin minäkään en sinua tosissaan halveksi vaikka inhoankin kaikkea heikkoutta,oli sitten miehen taikka naisen heikkoutta.Emme kaikki voida olla sentään yhtä vahvoja vai mitä?Oletko muuten kiinnostunut astrologiasta?Voin sanoa sinulle että olen rapu nousevalla ja kuumerkki härällä.Entäs sinä?Vaikutti siltä että voisin hieman neuvoa sinua eteenpäin haaveittesi nähden?Minullakin on haaveet vaikka minusta tuntuu kuinka vaikealle ja raskaalle hyvänsä löytää sitä oikeaa tässä elämässä!Mutta kyllä Luojallammekin jokin ratkaisu kuule vielä löytyy,usko pois!Sillä ei tämä sortaminen maailmassa kauaa enään jatku!
rapu olen minäkin... en oo sen kummemmin perehtyny astrologiaan, niin en oo kuullut, mikä muu oisin... mut, haaveista; uskon kyllä vahvasti siihen, et jos mulle joku kumppaniks on tänne elämään tarkotettu, niin kyllä se mun eteen joku päivä vielä tulee!! oon tällä hetkellä 100 % tyytyväinen elämääni, johon ei miestä kuulu... unelmia kyllä, mut ei miestä!;) mut, jos haluat kertoo mulle jotain näihin liittyen, niin, anna tulla!! minä kuuntelen...8)
vielä, kirjotit, ettet voi sietää minkäänlaista heikkoutta et naisten etkä miesten taholta! ootko sä tosissas? vai teetkö sä ton tahallas?! et kai sä itekkään usko, ja aattele, et se, et mua on lapsena käytetty hyväks, kertoo mun heikkoudesta? se, et toinen on 6 vanha, toinen 15 vuotta vanhempi, munko heikkoutta?! tiätkö, että kyllähän minä aikani taistelin, mut kun ehdot annettiin;joko lopetat ja annat hänen tehdä hommansa rauhassa, tai taistelet ja lopetamme sillä erää, ja seuraava kerta on monin verroin kaameapi, kaameassa paikassa, kestää kolme kertaa sen ajan mitä kestäisi nyt.... paikka, johon hän kerta toisensa jälkeen uhkasi minut viedä, oli niin korkealla ja sellainen luukku, että sieltä ei minulla olisi ollut mitään mahdollisuutta paeta, eikä sinne kukaan läheisistäni olisi vahingosakaan voinut eksyä... siksipä alistuin, sillä kertaa... hän oli voittanut sen erän!! niin, olin 6 vanha, mutta kyllä osasin jo käyttää oveluutta hyväksi... mutta, ei siitä nyt sen enempää!!
Siitä sinun tapauksestasi nyt ensiksi?Oliko hän joku läheisesi;veljesi,serkkusi tai joku muu ei sukulainen?Ei ois muuten kannattanut pelätä tippaakaan!Minä en itse ainakaan pelkää mitään taivaan ja helvetin välillä!No niihin neuvoihini nyt seuraavaksi!Jaa,että olet siis rapu!No siinä tapauksessa toinenkin rapu kävis mutta se vaan siinä että suhde voi liiankin helposti jähmettyä paikoilleen!Ainakin ajattelisin itse näin,joten vaihtoehtoina ei sitten ole paljon muita kuin joko neitsyt tai jousimies merkkinen henkilö jos jalompaa haluaa löytää!Sama nousevamerkki on tärkee mikäli haluaa samanluonteisen henkilön kuin mitä sinä itsekkin olet!Vaikka ei minulla sun tarkkaa syntymäaikaa olekkaan niin minulla on kuitenkin vahva tunne että olet nousevaneitsyt heikkoutesi perusteella!Mutta jos emme ota huomioon tuota tarkkaa kellon aikaa niin pelkästä päivämäärästäkin jo paljastuu mikä esim on sinun kuumerkkisi eli tunnemaailmasi.Siis eikö sama tai jokin muu sopiva kuumerkkinen henkilö sinulle vaan!Lisäisin vielä tuosta sun kertomuksestasi puhen ollen,ettei sinun mikään pakko ois ollut suostua tuon häirikön ehtoihin vaan oisit kieltäytynyt!Niin oisit tänäkin päivänä puhdas!Puhdas niinkuin esim minäkin joka olen kyllä vahva mutta "armollinen" samalla!
Aika hyvä ihmiseksi!Ihme kun olet uskaltautunut tulla näille yleisille palstoille ylipäätään?Koska omasta mielstäni täällä saa kuulla jatkuvaa solvaamista ja pilkkaamista kun jotkin yksilöt haluaisivat rehellisesti tuoda itsensä ulos kuorestaan.Niin on minunkin päiväni yhtä helvettiä täällä maailmassa!Kun en oikeastaan tunne kuuluvani tänne maapallolle laisinkaan näitten kuolevaisten joukkoon!En tiedä olenko ainutlaatuinen tässä maailmassa vai mitä?Kun itse Jeesuskin totesi että sen kautta te minua vihaatte koska minä sanon totuuden!Siis jos on erimielinen,poikkeava ja liiankin rehellinen ihminen niin hän saa todellakin kokea sitä vastarintaa,ja paljon!Sinä et onneksi ole turhan kriittinen joten toivoisin hieman ystävyyttä ainakin jos sopii?
vai ettå ystävyyttä? yllätynyt olen täytyy sanoa... juurihan teksteissäsi olet todennut, kuinka naisesi ei saa missään tapauksessa olla heikko!! vaikka, en kyllä itseöni heikkona pidäkkään... olen puhunut kokemuksestani vain ja ainoastaan läheisimmille ystävilleni sekä itse kiusaajalleni, sekä nyt kirjoittanut siitä tänne. se, että kannoin yksin asiaa 16 vuotiaaksi asti, suojelin veljeäni, sekä myös samalla itseäni, vanhempiani täm,än tiedon julki tulemiselta, ei mielestäni kerro heikosta luonteesta... ja myös se, että ystäväni käänsivät minulle selkänsä aikana, jolloin kipeimmin oisin heidän aikaansa kaivannut, on tpodella vahvistanut minua!! kaikestahan on selvittu... niin, vai että neitsyt olisi minulle sopiva... jos aivan rehellsiä ollaan, niin hyvältä se kuulostaa!!8) mies, kehen tällä hetkellä, no, olen kai ollut useampia vuosia, ihastunut, on nimittäin neitsyt merkiltänsä... joten, ei hassumpa, vaikka ennustuksesi toteutuisikin!!;) se, mikä sai minut kirjoittamaan tänne, oli se kirottu topsiasia, että tässäpä onkin aihe, josta ei puhuta!! ei koko yhteiskunnassamme. ehkä se on hyvä, muiden kannalta, mutta omaa tilaani ajatellen, en olisi laittanut ollenkaan pahaksi, vaikka jonkun kanssa olisin pystynyt aikanaan tästä käymäänkin asiallista, järkevää keskustelua... vielä tekstiisi; sinä olet ollut ensimmäinen, jhoka minua on todella solvannut vastauksellaan. aluksi se loukkasi, todella, mutta nyt olen iloinen, että olet sanonut mielipiteesi selkeästi ääneen. itselläni on ollut se kanta ihmissuhteisiin jo pitklään, että ellei ihminen ole tarpeeksi avoin toiselle, ei kanssakäyminen tule olemaan helppoa!! vaikka se avoimuus joskus loukkaisikin, on se pitemmän päälle parempi, kuin vaikeneminen... niin, olen muuten alkukuusta syntynyt, unohdin aiemmin mainita... siitä, oletko ainutlaatuinen tällä maapallolla.. emmekö me kaikki ole?1 täytyy kyllä sanoa, että kaltaiseesi en ole törmännyt aiemmin. se, että minun ei olisi tarvinnut hyväksyä veljeni käytöstä, niin ... onko 6 vuotiaassa tytössä voimaa vastustamaan parikymppistä miestä? jos hän treenaa ja harrastaa liikuntaa päivittäin? ei... ei todeölakaan!! mielenkiinnosta haluan vielä kysyä, minkä ikäinen olet?
Neuvoni menevät ainakin jollekulle perille!No itsestäni voin sanoa että olen 26-vuotias ja hyvin säästynyt!Minulla itselläni on näet päämääräni josta en tahdo poiketa koska katson elämäni läpikulku matkana vaan ainoastaan mihin ei ole tarvetta jäädä pysähtymään liikoja!Siis liiat yksityiskohdat ja pikkumaisuudet eivät todellakaan kuulu ominaisuuksiini!Enpä tullut kysyneeksi oliko sinulla vaan äitisi ja veljesi kuviossa ainoastaan lapsuudessasi?Entäs sun isäsi?Onko sinulla todellakaan muita sisaruksia kun tuo yksi ainoastaan?No,anteeksi jos kysyn mutta tuahan on ihan sairasta että veljelläsikin tuommoinen vapaus on ollut ettei kukaan ole mennyt väliinkään!Koska olen uskovaisesta kodista itsekkin tavallaan(äitini on uskova),niin kysyisin nyt vähän sinunkin taustasta?Ikävä kyllä että itsepuolustuskaan ei täällä Suomessakaan niin kunniassa ole koskaan ollutkaan kuin esim Japanissa?Historiakin jo opettaa että samalla harjoituksilla ei ole tytöillä eikä naisillakaan sen huonompi taistelu kyky kuin pojilla ja miehilläkään!Annan vaan rehellisen kuvan siitä ettei kaikkien miesten tarvitse olla mitään sikoja niinkuin tuo veljesi!Minä todellakin arvostan myöskin naisiakin ihmisinä sentään!Voit siis silti olla siinä ystävä missä miespuolisetkin mielestäni!Sillä eikö sisäinen puoli merkkaa enemmän kuin ulkopuoli?
kyllä, ehdottomasti!! se, mitä ihminen on sisältä, näkyy kyllä myös ulos! itse aikanani olin aika huonossa jamassa, silloin, kun sairasti anoreksiaa, ja vaikka huomasin, että osa miehistä katsoi hyväksyen perääni, itse en nähnyt itseäni kauniina. sisimmät ajatukseni näkyivät nmielstäni myös kasvoistani. nyt, kun olen 10 kiloa saanut lihaa luitteni ympärille, voin sanoa olevani paremman näköinen kuin aikana jolloin painoni oli alle viidenkymmenen... olenha sentään yli 160 pitkä. perheestäni ja taustastani sen verran, että on minulla toki enemmän sisaruksia. olen vanhoillislestadiolaisesta perheestä, ja itsekkin olen uskomassa. tämä tieto saa yleesä ihmiset perääntymään! miten on sinun kohdallasi? vieläkö ehdotat ystävyyttä? itse en näe sitä esteenä... tuosta painosta mitä tuli laitettua, niin et varmaan hakenut ihan tuota... huomasin nyt kun luin tarkemmin kirjotustasi... niin, silloin, kun tämä kaikki tapahtui, oli perheeni aika tiukilla. äitini on kulkenut koko ikäni töissä( toimii erään yrityksen johdossa)ja hänenkin voimavarat olivat tuohon aikaan rajalliset. ehkä hän oli huomannut, etten voiniut hyvin ja kerran jopa uskalsin hänelle asiasta mainita! tietenkin hän halusi kieltää tällaisen asian, ja pyysi minua vain kertomaan jos tällaista vielä joskus tapahtuu. lupasin tehdä nin. veljeni sai kuitenkin kuulla kantelustani, ja siitäkös riemu repesi!! seuraava kerta on jäänyt elävästi mieleeni...sen jälkeen en voinut kuvitellakkaan puhuvanoi asiasta äidilleni!! nyt myöhhemmin, kun olen asiasta äitini ja isäni kanssa keskustellut, ovat he sanoneet että he kantavat nyt syyllisyyttä tapahtuneesta. siitä, että tällaista on tapahtunut heidän kodissaan... mutta, kuten heillekkin sanoin, ei siihen ole tarvetta!! asia on selvitetty ja läpikäyty, anteeksiannettu, ja tehtyä ei saa tekemättömäksi. sen voin vain hyväksyä ja sen kanssa täytyy oppia elämään. olen aika pitkälle jo oppinut, vaikkakin joidenkin miesten suhteen olen edelleen varuillani... mikä on kai ihan tervettäkin! kuten sanoit, osa kanssaeläjistämme on sikoja... ihminen on julma peto toiselle ihmiselle!! eivät silti kaikki, onneksi!
kyllä, ehdottomasti!! se, mitä ihminen on sisältä, näkyy kyllä myös ulos! itse aikanani olin aika huonossa jamassa, silloin, kun sairasti anoreksiaa, ja vaikka huomasin, että osa miehistä katsoi hyväksyen perääni, itse en nähnyt itseäni kauniina. sisimmät ajatukseni näkyivät nmielstäni myös kasvoistani. nyt, kun olen 10 kiloa saanut lihaa luitteni ympärille, voin sanoa olevani paremman näköinen kuin aikana jolloin painoni oli alle viidenkymmenen... olenha sentään yli 160 pitkä. perheestäni ja taustastani sen verran, että on minulla toki enemmän sisaruksia. olen vanhoillislestadiolaisesta perheestä, ja itsekkin olen uskomassa. tämä tieto saa yleesä ihmiset perääntymään! miten on sinun kohdallasi? vieläkö ehdotat ystävyyttä? itse en näe sitä esteenä... tuosta painosta mitä tuli laitettua, niin et varmaan hakenut ihan tuota... huomasin nyt kun luin tarkemmin kirjotustasi... niin, silloin, kun tämä kaikki tapahtui, oli perheeni aika tiukilla. äitini on kulkenut koko ikäni töissä( toimii erään yrityksen johdossa)ja hänenkin voimavarat olivat tuohon aikaan rajalliset. ehkä hän oli huomannut, etten voiniut hyvin ja kerran jopa uskalsin hänelle asiasta mainita! tietenkin hän halusi kieltää tällaisen asian, ja pyysi minua vain kertomaan jos tällaista vielä joskus tapahtuu. lupasin tehdä nin. veljeni sai kuitenkin kuulla kantelustani, ja siitäkös riemu repesi!! seuraava kerta on jäänyt elävästi mieleeni...sen jälkeen en voinut kuvitellakkaan puhuvanoi asiasta äidilleni!! nyt myöhhemmin, kun olen asiasta äitini ja isäni kanssa keskustellut, ovat he sanoneet että he kantavat nyt syyllisyyttä tapahtuneesta. siitä, että tällaista on tapahtunut heidän kodissaan... mutta, kuten heillekkin sanoin, ei siihen ole tarvetta!! asia on selvitetty ja läpikäyty, anteeksiannettu, ja tehtyä ei saa tekemättömäksi. sen voin vain hyväksyä ja sen kanssa täytyy oppia elämään. olen aika pitkälle jo oppinut, vaikkakin joidenkin miesten suhteen olen edelleen varuillani... mikä on kai ihan tervettäkin! kuten sanoit, osa kanssaeläjistämme on sikoja... ihminen on julma peto toiselle ihmiselle!! eivät silti kaikki, onneksi!
anteeks, tuli vahingossa kahteen kertaan... luulin, et se ei hyväksyny ensimmäistä ku ilmotti et olet kirjottanut yhen tällasen viestin jo... oli kato otsikko ja nimimerkki samat ku jossain aiemmassa stoorissani...
Mitään!Paljastu se sinun veljesikin nousevamerkki nyt jotenkin,sillä siinä ei ole kuin 2 mahollisuutta ainoastaan!Joko hän on nouseva jousimies sillä perusteella että heillä ikävä kyllä on taipumusta myöskin alaikäisiinki!Heilähän on se ajattelutapa että kaikki naiset oisivat ikäänkuin juuri heitä varten!Se toinen mahollisuus on että hän on nouseva vaaka koska heillä taas on huomiointi mielessä aivan jatkuvasti!Niin että juuri heidän pitäis olla kaiken huomion keskipisteenä ja laske siihen vielä mukaan se valtava aistillisuus josta heidät myös tunnetaan!Tiedän itse minkälainen diktaattori minun vanhempi veljeni oli kun ei saanut huomiota!Yks täys perkele joka jatkuvasti alisteli sanoillansa ja kiristi ihan jatkuvasti meitä muita perheen jäseniä!Nouseva vaaka hänkin!No,minun uskonnostani voin jo sanoa suoraan etten kuulu mihinkään kirkkoon vaan uskonto on joko ihmisen sisimmässä syntyessään tai muuten sitä ei ole ollenkaan!Pohdiskelen kyllä paljon niistä uskontoonki liittyvistä asioista esim että miksi Jumala sallii ihmisen syntyä tuollaiseen perheeseen ja miksi syytöntä ikäänkuin rangaistais jostakin j.n.e?No mutta emmekö me vaiheta jo vaikkapa niitä osoitteitamme ystävyyden merkeissä,koska ois mukava pohtia monista elämään liittyvistä asioista jonku kanssa joka jotakin edes ymmärtää!Osoitteeni on:[email protected]!No,entäs sinun?Huom:On minullekkin käynyt kuten mainitsit että kakskin kertaa on tullut laitettua sama viesti koska ensimmäinen ei aina vaikuta menevän perille.
olen pahoillani, ilmeisesti viestini on edelleen aiheesta joka on vielä tänäkin päivänä tabu!! tuntuu vaan hassulta, elämmehän jo 2000-lukua... no, kaikkea ei tarvitse ymmärtää! mutta, sen tahdon sanoa, että jos joku sellainen, joka kamppailee tämän asian kanssa tänäpäivänä, lukee viestini, kuuntele tarkoin!! hyväksikäyttö on asia , joka ei ole oikein kenellekkään!! se, että olet joutunut sen uhriksi, ei ole omaa syytäsi!! itse aikanaan syyllistin itseni, oman vartaloni, ja kärsinkin myöhemmin anoreksiasta. nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, ei, vika ei ollut minussa! olin vain sairaan, mieleltään kieroutuneen ihmisen tekojen kohde, viaton uhri. asian ymmärtäminen ja etenkin sen hyväksyminen vei kauan, kannoinhan asiaa sisälläni 16- vuotiaaksi asti, ennen kuin kaikki alkoi purkautua yhtenä tulisena ryöppynä, ja sain myöhemmin apua asian käsittelemiseen ja sen ylitse pääsemiseen. nyt olen nuori neiti, kahden kympin kieppeillä, ja elämääni ja ulkomuotooni hyvin tyytyväinen. en ole missi, en edes missin mitoissa, mutta olen ymmärtänyt, ei minun tarvitsekkan!! se, mitä kannan sisälläni, on paljon tärkeämpää. olen kulkenut pitkän taipaleen, ja kärsinyt helvetin tuskat päästäkseni tähän, mutta... se on tehnyt minusta sen, mitä olen! en vaihtaisi elämästäni päivääkään!tai antaisi pois... onnea ja voimia teille, hyvät kohtalotoverit!! pyytäkää apua, olkaa avoimia ja ottakaa rohkeasti vastaan se, mitä elämä teille tarjoaa! kyllä te sen kestätte, vaikka parantumisen prosessi välistä pitkältä tuntuukin! hyvää kevättä ja onnellista jatkoa myös teille muille lukijoille!
Minä. Mies. Hyväksikäytetty.
Häpeä. Syyllisyys. Yksinäisyys. Muuri. Hyljätty. Lyöty. Helvetti. Kuolema.
Vain sinä ymmärrät, mitä nämä asiat tarkoittavat. Sen takia haluan antaa sinulle neuvon kaikella rakkaudella: älä ikinä paljasta omaa sisäistä maailmaasi kenellekään. Älä puhu hyväksikäytöstä äläkä tuskastasi ystäville tai rakastetulle. Se ei kuulu heille. Puhu siitä vain ja ainoastaan terapeutille ja jos haluat puhua siitä jonkun kanssa, puhu siitä toiselle hyväksikäytetylle. He eivät lyö sillä asialla sinua, vuosienkaan jälkeen.
Mietippä vaikka tilannetta, että olet naimisissa, sinulla on pari lasta ja seksihalusi loppuvat toisen synnytyksen jälkeen vuodeksi. Miehesi kypsähtää ja alkaa piikitellä hyväksikäyttöasialla sinua. Johtuisikohan se siitä? ja niin edelleen. Tai menetät välit ystävääsi, joka aloittaa pahan puhumisen sinusta takanapäin. Näin julmia me ihmiset olemme toisillemme. Haluan sanoa tämän sinulle rakkaudella: älä kerro!
Hyvä, että olet selviytynyt. Niin olen minäkin. Selviytynyt.
olisin mies, niin se ei minua haittaisi. Eihän se ole sinun syysi, että niin kävi. Voisit kyllä tarvita pitkäpinnaisen miehen, kuten minäkin, vaikka sellaisia on kyllä vaikea löytää. Mutta jos löydät mukavan miehen, niin älä kerro heti taustaasi. Odota, että tutustuu sinuun ensin peremmin ja sen jälkeen kovetat itsesi ja sanot, että jos lähtee käveleen, niin se joutaakin lähtemäänkin ja jos ei lähde, niin sitten se on tavallista fiksumpi mies. Niin minä teen, kun pitää kertoa jotain, mistä melko varmuudella tiedän, että mies lähtee käpälämäkeen.
Mut täytyy sanoa, että miehet ovat kyllä melko outoja, kun eivät osaa vastata tällaiseen kysymykseen. Jopa tyhmimmät ääliötkin ovat pysyneet hiljaa, eivätkä ole alkaneet haukkumaan suuntaan eikä toiseen.
Mutta kysele vain edelleen.. voihan olla että tänään ei ole yhtään fiksua miestä käynyt tätä lukemassa.. Ja kyllähän niitäkin löytyy.. onneksi..
voi olla niinkin.. tai ettei kerro sitä kaikille.. Mutta ei minua ainakan haittaa jos mies tai nainen sanoo, että häntä on käytetty hyväksi. Mihin se ihmistä siitä mihinkään muuttaa. Tietysti on se, että ihmiset eivät tiedä miten siihen suhtautua.. mitä voi sanoa, pitääkö neuvoa tai mitä pitää oikein tehdä..
Mutta kyllä siitä pitäisi voida oman miehen/vaimon kanssa puhua. Ja pitää huoli, ettei toinen rupea sillä kiusaamaan. Pelisäännöt ne on avio/avoliitossakin. Ja jos minua muistutettaisiin jatkuvasti jostain ikivanhasta asiasta tai virheestä, niin näyttäisin miehelle ovea.
Minun mielestäni siinä ei kuitenkaan ole mitään hävettävää, jos on joskus ollut hyväksikätetty.. tai tullut raiskatuksi.. kumpikaanhan ei ole oma vika. Ellei nyt sitten kovin kännissä pyöri kartsalla.. Vaikka periaatteessa eihän silloinkaan pitäisi tulla raiskatuksi..
niin, kiitos neuvoistasi! ja siitä, että otit asian esille. ei varmaan ollut sullekkaan helppo juttu, kirjottaaa aiheesta, palauttaa se uudelleen mieleen... kiitos! sillä oli minulle suuri merkitys! nimittäin, neuvosi ei ollut turha! kerran, toivon, että se jäi viimeiseksi, asialla on nimittäin isketty! ja, se tuntui, tuntui niin kovaa!!! kuinka ihminen voi olla tällainen?! iskee kohtaan, joka on toiselle niinkin arka, että lähellä kuolemaa on kamppailun vuoksi käyty... en tiedä, mutta kiitos, että palautit kaiken tämän mieleeni.olin nimittäin tarkoituksella kai unohtanut, että tällaista selkään puukottamistakin voi tapahtua... mutta, se mitä kirjoitit siitä että puhua asiasta vain terapeutille tai kohtalotovereille... niin, terapeutilla kuljin viime syksyn/talven, nyt ovat käyntini loppuneet n. 4 kk sitten, ja uskon, etten enää terapeutin tarpeessa olekkaan. kohtalotovereille en ole asiasta puhunut, tämä on ensimmäinen kerta, jolloin siihen on annettu jonkinlainen mahdollisuus. on vaikea aloittaa keskustelua kasvotusten ihmisen kanssa, jonka tietää olevan uhri myös! eihän hän välttämättä tiedä, että tiedän ja niin poispäin... on myös vaikea tietää, miten toinen reagoi! onko asia liian arka vielä aukaistavaksi... helpottavaahan se voisi olla,vaihtaa ajatuksia, saada neuvoja omaan selviytymiseen. olen nimittäin varautunut siihen, että vaikka olen nyt näinkin hyvin kuivilla tapahtuneesta, uskon, että takapakkeja vielä ilmaantuu. jos ei muuten, niin elämän käänne/ kriisikohdissa...
toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi!!
..eli tuttu juttu, ja kuten eräs neuvoi olla
kertomasta ystäville tmv tein joskus virheen ja
he keille kerroin olivat sitä mieltä että syy oli
minussa. Sen jälkeen ollut varovainen puheissaan..
ne itsesyytökset muut tunteet koittavat joskus ed.puskea pintaan, pitäisi kait puhua jollekin ammattiauttajalle vielä.. pian 17v tapahtuneesta, joka kesti useita vuosia.. hyvin on
silti pärjätty vaikka elämä onkin usein antanut
"turpaan"!
Tsemppiä ja voimia kaikille kohtalotovereille!
jos sinusta yhtään tuntuu siltä, että vielä olisi tarvetta jutella ammatti-ihmisen kanssa, tee se ihmeessä!! tiedätkö, eräs läheiseni lähti hakemaan apua nyt, hänen kähdallaan tapahtuneesta on 30 vuotta! koskaan ei ole liian myöhäistä... kuten eräälle tuttavalleni sanoin terapiaan menostä; jos vain voit sillä yhtään helpottaa oloasi, parantaa elämänlaatuasi, tasapainoisuuttasi, henkistä hyvinvointiasi, tee se ihmeessä!! itse en ole vielä joutunut katumaan, että apua hain... on nämä silti sen verran isoja juttuja yksin kannettavaksi... oot kyllä ilmeisesti käynyt jo vastaanotolla? no, jos silti tuntuu, että olis vielä tarvetta, mene vain... itekki nyt alkanu uudelleen miettimään, että olinkohan siltiknkään vielä valmis lopettamaan käyntejäni, lopetin marraskuussa.
kuten sanottua, onnellista kevättä ja kesän odotusta kaikille!! ja, samoin.... tsemiä teille, jotka kipuilette vaikeiden asioiden kimpussa!! onhan se elämä väliin raskasta ja vaikeaa, mutta ei pahaa ettei jotain hyvääkin!! muistakaa se.... onnea matkaan!
Tässäpä sulle sulle yks miehen näkökanta,tai mitä mä ajattelen....mun mielestä semmoset miehet,jotka käyttää seksualisesti lapsia hyväksee,on sairaita,enkä voi hyväksyä semmosta.Eikä se sun vika oo ainakaa,et sua on käytetty hyväks,oot tehny iha oikee et oot hakenu apua ja sen miehen jonka kans haluisit olla pitäs ol sun tukena ja jutel...ja hyväksyä se ku tuo ei oo mikää helppo asia tunnustaakkaa miehelle ja sen pitäs ymmärtää sua,en tajua semmosta miestä joka ei pysty puhumaa tämmösestä,mutta ehkä mä oonki joku "erikoistapaus" ku ite tahtoisin ainaki olla ensinnäki tukena ja jutel...ol kärsivälline ja aikaa myöte sit tulee luottamus.
kiitos!! oli todella helpottavaa lukea sun ajatuksias... oon nimittäin päässyt asian kanssa aika lailla sinuiksi, mut, tuossa oli kysymys, johon todella kaipasin vastausta. en tiedä, mies, johon kirjoitin olevani rakastunut, ei tällä hetkellä ole arvostukseni kärkipäässä. kuten sanoit, itse tahtoisit olla tukena... mutta, kaikki eivät ole tällaisia! en tietenkään voi tietää, mitä hänen päässään liikkuu, mutta kerran hän minulle sanoi ihan suoraan, että kun hän kuuli tapauksestani, hänelle tuli ensimmäisenä sellainen olo, että mitäkähän mun kuullen kärsii puhua! tiedätkö, se loukkasi... loukkasi todella!! se, että toinen pitää minua, uhria, vammautuneena, ihmisenä, jonka kuullen ei voi sanaa seksi lausuakkaan... minusta tällainen ajattelutapa on todella ihmeellinen! eikö kahden aikuisen ihmisen välinen rakkaussuhde ole hieman eri asia, kuin lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö... ihmettelenpä vain ihmisen ajatuksenjuoksua, joka sekoittaa nämä kaksi asiaa toisiinsa. olen kaikkien näiden kokemusten jälkeen katsonut parhaimmaksi poistaa kyseisen miehen elämästäni. eiköhän minua ole jo tarpeeksi loukattu... mutta, nyt voin jäädä katsomaan luottavaisin mielin tulevaisuuteen!! kun tiedän, että jossain päin maailmaa vaeltaa myös miehiä, joiden ajatusmaailma sopii hyvin yksiin omani kanssa...;)
Ymmärrän hyvin että sua loukka ja niinku sanoit ni on iha ERI juttu oman rakkaan kans ku hyväks käyttö...iha oikee oot tehny ku se mies ei oo enää sun elämässä.Mun mielestä pitää jutel kaikista asioista ja jut niitten oikeil nimillä,eikä kierrel tai kaarrella,mutta ehkäpä siks oonki viel sinkku ku tykkään et asioista puhutaa suoraan...
sama täällä... ja sinkkuna kai tuun pysymäänki!!;) mun mielestä mikään ei oo ihmissuhteis tärkeempää ku se, et asioista puhutaan just suoraan ja niiden oikeilla nimillä, kuten sanoit! se, että välit on avoimet, tekee yhdessä elämisen todella todella paljon helpommaksi ja rikkaammaksi! omassakin päässä on monesti tarpeeksi asíoita, joita ei voi ymmärtää, kuinka voisimme sitten ymmärtää toista, joka ei edes sano ajatuksiaan ääneen?! eihän nyt tietty kaikkee tartte sanoo, mut, ymmärrät kai mitä ajan takaa...
Joo ymmärrän,mitä tarkotat....
tota...ootko muute minkä ikäne jos saa kysyä
Älä säikähä ku en halua ainakaa säikyttää sua,ajattelin vaa et ku ajatellaa tämmösistä asioista samalla lailla ni olis ollu kiva tutustua mutta ymmärrän jos et halua ja toivotanki sille hyvää jatkoo..:) ps.en oo "häirikkö"
en säikähä, en pelkää miehiä!ainakaan, fiksuja sellasia...;) oon syntyny 83. liian nuoriko? minkä ikänen oot ite?
No ehkä liian nuori,vaikka eihä rakkaus kato ikää vaa ku kolahtaa ni se o menoo sit ja ootha kumminki parikymppine nuori neito...ite oon 33vuotias,eli mitäs mieltä oot?
tuota ööö.... onhan tuota ikäeroo!:) voiaanhan me mailailla vaan, ehkä se niin on parempi! ystävyyshän ei niinkään kato ikää! monesti on vaan kiva kuulla vähän kokeneemmanki ihmisen mielipiteitä ja kuulla oppeja elämän varrelta... et kai pahastunu?! ymmärrät, uskosin näin...
joo en pahaustunu ja ymmärrän sua,eikä ystävyys varsinkaa kato ikää....laita mailia joskus jos haluut..:)
mun mailiosote on [email protected]
jaa, se mun viesti ei tainnukkaan tulla näkyviin! niin, mailailen kyllä!;) en just nyt vaan ehi, juhlat lähestyy ja täytys koittaa saadea jotain tälle päivälle aikaseksikki... mut, mailaillaan! hyvää päivänjatkoa!!
Kyllä kun ikää tulee ja tulee muitakin kolhuja niin kyllä se kipu lähtee kun tulee suurempia kipuja. Turhaa sitä niinkin tuttua tyyppiä kun itseään kiusaa vanhoilla jutuilla. Tärkeempä on varmaan voida joka päivä hieman paremmin ja pyrkiä
yksin kertaisesti ylöspäin ei hauto menneitä.
Oliskohan se näin yksinkertaista? ei tiiä...
Kivaa kevättä ja eiku kirmaamaan vähän sinne sun tänne.
kyllä se nimenomaan on näin yksinkertaista. kuten aiemmin totesin, ei mitään pahaa ettei jotain hyvääkin!! eiköhän se ajan myötä haalistu entisestään ja tuu jutuks, jonka voi joskus kaivaa esiin juttuna, joka aikanaan kasvatti ja opetti paljon elämästä ja ihmisten välisistä suhteista sekä ystävyydestä ja ystävien merkityksestä. kyllä elämä kantaa!!8) hyvää kevättä myös sulle!
Onks tää sama kuin angel 8 tai minä vain 8.
Jokseenkin tuntuu samalta. Kiitti sun jutusta.
Mehän ajatellaan melkein samoin. Sriivaile.
joo...sama ihminen! koitin tossa äsken saada jotain järkevääki tälle päivälle aikaseks, siks vast ny skriivaan...
mä istuin 4 vuotta linnassa ja mut raiskattii joka päivä ai!!!mä olin niiden huora.
ne sydämmettömät siat pisti mut aina polvillee ja mä jouduin imee niiden nahkamiekkaa.
ne tuli porukalla ja veti mua perseeseen nii vitusti.vedettiiks sua pyllyyy?????
en koskaan kiroile, mut nyt tekis mieli... ja kovaa!!! mieti, kelle lauot ja mitä lauot... ehket tarkottanu loukkauksena, mut... älä laita kaikkee tänne, mitä mieleen tulee... pyydän... ei ollu varmaan helppoo sulle, ei... myötätuntoni oot luitenki ansainnu!
niin joo... ehkä ois pitäny tarkentaa muittenki takia... en välttis taho asiasta mitään yksityiskohtasta selostusta tehä!! liian kipee silti... ja totta on myös se, että suurin osa kokemuksista on edelleen pimennon peitossa... aikansa kun pakotti unohtamaan, onnistu siinä ehkä liiankin kanssa...
Ei ole myöskään mikään hyvä juttu toimia täällä Suomessa tai muissakaan länsimaissa rikollisena!Paitsi Kiinassahan tilanne on eri koska siellä ammutaan kylmästi kaikki rikolliset ja täten ollen ei ole tarvetta niistä vankiloistakaan siellä!