Ajattelin olla rehellinen ja paljastaa karmean totuuden. Olen 30 v. sinkkunainen ja minulla ei ole tätänykyä mitään elämää!
Olen luonteeltani sosiaalinen ja asioista kiinnostunut, siksi tuntuukin todella masenatavalta ja tyhjältä, että seuraelämäni on olematonta. Opiskeluaikoina oli vielä toisin, sen jälkeen olin ulkomailla töissä, ja kun palasin, niin suurin osa kavereista oli hyvää vauhtia vakiintumassa.
Nyt on täysi babyboom meneillään, ja aivan ymmärrettävistä syistä ystävien aika menee perheen parissa. Sinkkuystäviä on tasan yksi, joka mieluummin viettää aikaansa opiskeluaikaisessa poikaporukassa. Minä en ole sinne ollut koskaan tervetullut, vaikka olen kysynytkin. Vanhassa työpaikassa sain ystäviä siviiliinkin, mutta kun vaihdoin työpaikkaa pari vuotta sitten he tuntuivat unohtaneen minut. Vähän aikaa pidimme yhteyttä, mutta lopulta yhteydenpito alkoi harveta ja yhteydenotot tapahtuivat vain minun puoleltani. Viimeiseen puoleen vuoteen ei ole sieltä kuulunut.
Siis,mikä neuvoksi? Haluan elämäni takaisin, mutta missäs saisin uusia ystäviä ja verkostoja? Ja älkää sanoko että harrastuksista! Se nyt on selvää. Mutta minkätyyppisistä harrastuksista voisi löytää samanikäisiä ja samassa tilanteessa olevia ihmisiä, miehiä ja naisia. Voihan sitä toki ajatella, että alat jumpassa tehdä tuttavuutta. Mutta tiedämme kaikki miten vaikeaa on tehdä tuttavuutta Suomessa. Ja jokin häpeänleima lyödään otsaan, jos paljastat että tarvitset tässä iässä vielä uusia ystäviä! Seuraa haluaisin moneen menoon: baariin, kahville, leffaan, ostoksille, urheiluun, iltaa istumaan.
Olen luonteeltani sosiaalinen ja asioista kiinnostunut, siksi tuntuukin todella masenatavalta ja tyhjältä, että seuraelämäni on olematonta. Opiskeluaikoina oli vielä toisin, sen jälkeen olin ulkomailla töissä, ja kun palasin, niin suurin osa kavereista oli hyvää vauhtia vakiintumassa.
Nyt on täysi babyboom meneillään, ja aivan ymmärrettävistä syistä ystävien aika menee perheen parissa. Sinkkuystäviä on tasan yksi, joka mieluummin viettää aikaansa opiskeluaikaisessa poikaporukassa. Minä en ole sinne ollut koskaan tervetullut, vaikka olen kysynytkin. Vanhassa työpaikassa sain ystäviä siviiliinkin, mutta kun vaihdoin työpaikkaa pari vuotta sitten he tuntuivat unohtaneen minut. Vähän aikaa pidimme yhteyttä, mutta lopulta yhteydenpito alkoi harveta ja yhteydenotot tapahtuivat vain minun puoleltani. Viimeiseen puoleen vuoteen ei ole sieltä kuulunut.
Siis,mikä neuvoksi? Haluan elämäni takaisin, mutta missäs saisin uusia ystäviä ja verkostoja? Ja älkää sanoko että harrastuksista! Se nyt on selvää. Mutta minkätyyppisistä harrastuksista voisi löytää samanikäisiä ja samassa tilanteessa olevia ihmisiä, miehiä ja naisia. Voihan sitä toki ajatella, että alat jumpassa tehdä tuttavuutta. Mutta tiedämme kaikki miten vaikeaa on tehdä tuttavuutta Suomessa. Ja jokin häpeänleima lyödään otsaan, jos paljastat että tarvitset tässä iässä vielä uusia ystäviä! Seuraa haluaisin moneen menoon: baariin, kahville, leffaan, ostoksille, urheiluun, iltaa istumaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
juttu ollut.
Kaltaisiasi on enemmän kuin kuvitteletkaan.
Tuossa vois tarkistaa suhtautumista, että niitä uusia kavereita ja ystäviä voi saada/hankkia läpi elämän.
Jotain joukkelajeja vois ajatella. Tai sitten niin haastavan harrastuksen pariin, mikä vaatii kursseja ennen ensimmäistäkään suoritusta. Miten olis laitesukellus, laskuvarjohyppy tai vaikkapa tanssi? Entäs opiskelu kansalaisopiston kursseilla? Jotain tuon suuntaista.
Voi miten totta puhut! Oon just samanlainen, mun tilannetta vaikeuttaa vielä se että muutin uuteen paikkakuntaan enkä tunne täältä ketään. Biologinen kello tikittää ja lujaa. Tutustuminen on tällä iällä oikeasti vaikeampaa etenkin Suomessa, jossa tuntemattomille puhuminen leimataan heti hulluudeksi...
Toivon että mun olematon elämä alkais täällä uudessa kaupungissa pikku hiljaa elpymään kun arki alkaa kohta. Mutta viehän se aikaa kun tutustuu, että pääsee siihen pisteeseen missä toiselle voi vaan soittaa ja pyytää jonnekin.
Että et ole yksin... valitettavasti. Missäs päin muuten asut... :)
Hei!
Täälläkin nainen yh-äiti kylläkin...huomaa eronsa jälkeen jääneen yksin ei ole "sinkku" ystävää kenen kanssa käydä tanssimassa, leffassa, harrastuksissa ja ostoksilla... Kaikilla ystävilläni on jo perhe ja omat menonsa...olen vain kolmas pyörä ja tiellä... Eli kyllä meitä muitakin täällä Suomen maalla on...Olisikin ihanaa, jos jossakin olisi paikka meille yli 30- vuotiaille sinkuille missä tutustua uusiin ihmisiin ja saada sitä kautta uusia tuttavuuksia.. Mutta elämä on tätä...
Hei, täällä yksi ilmoittautuu... Olen jotenkin onnistunut katkaisemaan välit entiseen elämään ja asustelen Pohjanmaalla. Paikkakunnalla en ole tutustunut kehenkään, on ihan ulkopuolinen olo, kun on sinne vasta vuosi sitten muuttanut. Osaksi omaakin tyhmyyttä tuo yksinäisyys, yksi kaveri lukioajoilta otti yhteyttä 10 vuoden tauon jälkeen, enkä halunnut häntäkään tavata :))
tilanteessa ollaan, joten jos yhtään lohduttaa, niin yksin et ole asian kanssa. Kaverit vaihtaa paikkakuntaa, vakiintuu ja suurella osalla on jo perhettä, joten tapaamiset jäävät vähiin.
Aktiivisesti harrastuksissa hyppääminenkään ei ole auttanut asiaan. Baareista ei löydy kuin kännistä seuraa, jotka viihtyy seurassa juuri, niin kauan kun juoma kestää. Vanhat kaverit ottaa yhteyttä vain silloin, kun siitä on jotakin hyötyä heille.
No tämä on vain elämää....
m30
miespuolisiakin löytyy(30v).Sepä se.työt vie liikaa aikaa ja ei vain enään jaksa olla aina menossa.Ois ihan tyytyväinen "koti"elämään.Löytys vain kenen kans jakaa tätä arkea ja vaikkas lisääntyä siinä sivussa..Kysyntä ja tarjonta ei vain tahdo kohdata.Liekö sitten vika itsessä,en tiedä.
tämä on joskus karu totuus. oman perheen ulkopuolisia ystäviä ei välttämättä ole ainuttakaan.
Lavatanssit ovat loistava tapa, ja vastoin yleistä luuloa, ei todellakaan ole eläkeläisten ja känniläisten hommaa. Siellä minun sosiaalinen elämäni ainakin "räjähti käsiin". Suosittelen!