mulla on nyt vähän

kuulostaa tutulta. ite olin eurustellut 2,5 vuotta exäni kanssa ja ihastuin ihan hirveesti yhteen toiseen mieheen. Kuitenkin muutaman kuukauden päästä se tunne katosi. Meilläkin oli exän kanssa tuolloin vaikeaa mut pidin tunteet visusti omana tietonani.

Lopulta kuitenkin mulla ja exällä meni huonosti ja erottiin, mutta ihan muista syistä.

ET mieti nyt tarkkaan mitä oot tekemässä. Ootte vuoden asunut yhdessä.. ja tavallaan se uutuuden viehätys yhdessä asumisesta on kulunut pois.SE tietty pesän rakentamisen fiilis. En nyt puhu siitä että arki ois astunut elämäänne sillä onhan se jo aikoja sitten kun kerta 4vuotta ootte seurustellut. Ootteko yrittäneet jutella mistä ongelmat johtuvat???

Tuollaista tuntuu olevan liikkeellä. Kannattaa miettiä, miltä sinusta tuntuisi jos sinulla ei olisi tuota uutta ihastusta. Jos tuntuu siltä että siitäkin huolimatta haluaisit erota avopuolisostasi, ja olisit valmis olemaan myös ihan yksin hetken, voisi ero ehkä ollakin paras ratkaisu, mikäli ongelmianne ette saa korjatuksi. Varaudu siihen, että jos eroat ja halajat suhdetta tuohon uuteen tyttöön, että vanhat asiat eivät jätäkään noin vain rauhaan, olet kuitenkin sen verran pitkään seurustellut tyttöystäväsi kanssa. Niin ei tietenkään välttämättä käy, mutta ainakin se vaara on olemassa, että siirtyminen uuteen suhteeseen noin vain ei käykään ihan niin helposti. Sanoit, että teillä on jo pidempään ollut vaikeuksia, joten luulenpa että kaikennäköisiä ajatuksia suhteenne tulevaisuudesta on käväissyt myös tyttöystäväsi mielessä. Totta kai ero satuttaa aina silti, myös sinua. Mitenkään muuten et asioita saa selvitettyä kuin rohkeasti puhumalla asioista niin kuin ne on, rehellisesti, kieltäminen ja kiertely ei auta ollenkaan ketään. Jokainen kuitenkin yleensä selviää erosta, myös tyttöystäväsi, vaikka aluksi saattaisikin jonkinlainen murentuminen tulla. Mutta siis kehottaisin välttämään kuitenkin äkkinäistä ripustautumista uuteen suhteeseen, sillä sekin toimii sitten aikanaan todennäköisesti paremmin, mikäli olet ensin kunnolla selvitellyt ja miettinyt ja puhunut asiasi kuntoon kotona. Muista, että se satuttaa kaikista eniten, jos jätetään eikä asioista puhuta kunnolla. Se on totta kai vaikeaa, mutta mikäänhän ei elämässä muutu ainakaan parempaan suuntaan, jos noita vaikeuksia ei ole ikinä valmis kohtaamaan.

ei suhteeseen pidä jäädä vain siksi, ettei saa sanotuksi että siitä haluaa pois. Juuri sen takia avioliitosta aletaan sitten hinkua pois, kun ei siihen alunperinkään haluttu. Se on vaan sitten aika paljon vaikeampaa, kun on lapset ja velkainen omakotitalo.

Minulla aivan sama tilanne. Elin suhteessa pitkään joka ei oikein toiminut. Nyt pari viikkoa sitten juttelin avomieheni kanssa siitä että minä muuttaisin pois. Aluksi hän oli todella kurjassa kunnossa mutta nyt hänkin on tajunnut että ei tästä tule mitään.

Voin sanoa että päätös oli oikea. Nyt tuntuu että ainut asia joka meitä on yhdistänyt viimeset vuodet on tapa olla jonkun kanssa.
Päätös oli oikeia koska en ole koskaan tuntenut itseäni näin onnelliseksi.

Täytyy muistaa se että jos tietää sen jossakin itsessään että ei koko loppu elämäänsä ole ajatellut olla jonkun kanssa niin parempi kun päästää irti. Täällähän eletään vain kerran...

Olen sitä mieltä, että sinun kannattaa ennen kuin teet yhtään mitään kummankaan naisesi kanssa, ottaa aikalisä ja katsoa peiliin. Se, että sinulla on ongelmia parisuhteessasi, kertoo tarinaa sinusta itsestäsi: kumppanisi on peilisi, joka paljastaa sinusta ne asiat, joiden suhteen sinun on tehtävä työtä. Kumppani on aina myös opettajamme, joka on tullut elämään varmistamaan, että opimme ne asiat, jotka meidän pitää oppia tiellämme.

Nyt, kun olet ihastunut toiseen ihmiseen, sinun kannattaa pohtia, että on tässä todella kyse siitä että vanha parisuhde on lopahtanut vai vain herätyskohta, kohta pistää sinut miettimään elämääsi. Periaatteessa olisit voinut ihastua toiseen naiseen jo siinä 1,5v jälkeen, jolloin rakkaushormonit lopahtavat. Mieti myös, että onko "avon kanssa on jo pitkään ollut ongelmia" vain selitys, jolla perustelet uutta suhdetta itsellesi.

Missään nimessä et ole valmis suhteeseen tämän uuden ihmisen kanssa, vaikka eroaisitkin avostasi. Teillä on iso kasa selvitettäviä juttuja jäljellä ja toisen on muutettava. Neljää vuotta ei pyyhitä pois tuosta vain.

Listaa vaikka ylös ne asiat, jotka eivät suhteessasi toimi juuri nyt ja mieti, ovatko asiat aina olleet niin vai vain viime aikoina. Olet avollesi sen velkaa, että juttelette kaikki asiat läpi ja mietitte kaikessa rauhassa, että miltä tuntuu. En suosittele eroamaan ennen kuin olet varma siitä ettei nykyinen parisuhteesi tule toimimaan. Uusi ihastuksesi voi aivan hyvin olla pelkästään sitä, että olet alamaissa ja tarvitset itsetunnon kohottamista, jota toisen kiinnostus tuo. Aika näyttää, että onko siinä mitään aitoa.

Juuri nyt sinun kannattaa selvittää mitä voit tehdä parisuhteessasi ja antaa sille kaiken. Kun se on selvitetty, ja jos eroat, niin anna aikaa "surutyölle" ennen kuin suuntaat uuteen suhteeseen. Sen olet velkaa uudelle ihastukselle - että hän saa ihmisen, joka on kaikin puoli henkisestikin vapaa.

Mulla sama tilanne että en saa mielestäni erästä miestä mutta toisaalta se on vaan tehtävä ratkasut kylmänviileesti vaikka joutuu miettimään että jos teen nuin täi näin miten tuo toinen,niin siitä huolimatta.

Nyt ainakin tiedän etten jaksaisi/haluaisi tässä nykyisessä suhteessa olla enää. Tuntuu etten saa olla edes oma itseni vaan mun on pakko yrittää olla erilainen. Kun aloin seurustelemaan, olin ehkä hieman liian nuori.. Taisin olla 16 tai 17v. Tämä on ollut minun ensimmäinen oikea suhde.. Mistä edes voin edes tietää olenko koskaan rakastanut tyttöystävääni? Ei mulla ole ikinä ollut sellaista "vau" oloa mikä nyt on tuota toista kohtaan. Ehkä olin silloin ihan liian nuori.. Tiedäppä tästäkin taas. Nyt täytyy alkaa miettimään, että mitä seuraavaksi?